Google+ Followers

maanantai 25. elokuuta 2014

Laila Hirvisaari, Kruununpuisto


Laila Hirvisaari. Kuva: Google.

Kirjailija Laila Hirvisaari aloitti Imatra-sarjansa vuonna 2005 Kruununpuisto romaanillaan. Kustantajana on tavalliseen tapaan Otava, painopaikka on Keuruu. ISBN 951-1-20432-7. Kirja on sidottu eli kovakantinen, sivuja siinä on 511. Lopussa on kolme sivua käsittävä henkilöluettelo, josta luin yhteensä 67 eri romaanihenkilöä. 

Samaa sarjaa ovat romaanit: Myrskyn edellä (2006), Grand Hotel (2007), Vuoksen helmi (2008) ja Pihkovan kellot (2009), josta olen jo tehnyt postauksen aikaisemmin.

Onnittelut kirjailijalle, joka osaa ajatella myös lukijaansa! Ilman henkilöluetteloa olisi ihan mahdotonta seurata tällaista suurromaania. Kansaa on paljon alkaen Venäjän tsaarista ja päättyen tavalliseen köyhään rahvaaseen, seassa ruhtinaat ja ruhtinattaret sekä muut jalosukuiset!

Eniten väkeä on Ritikanrannassa, Tornaattorin paperitehtaassa ja sen asunnoissa asuvia työmuurahaisia. Kuzminin perhe yllättää vielä kirjan loppumetreillä lukijansa!

Tammikartanossa Virossa asuu ruhtinaallista väkeä, joiden elämä on jollain tavoin solmussa. Tulevaisuus näyttää synkältä, mutta asioiden järjestely ottaa ajan ja voimien päälle. Osminon kartano kuuluu samaan sukulaissarjaan.

Pietarissa tavataan suuriruhtinaita ja suuriruhtinattaria. He ovat tsaarin lähisukulaisia. 
Lisäksi Suomen puolelta on väkeä Vuoksenlaaksosta, Ruokolahdelta ja Helsingistä.

Alusta saamme seurata ritikanrantalaisten vaatimatonta elämää, sen iloja ja murheita. Kuolema saattaa tulla yllättäen ylitettäessä koskea, tai sairastuttaessa tulirokkoon tai lavantautiin. Lapset joutuvat kantamaan vastuuta hyvin nuoresta lähtien, monella ei ole edes mahdollisuutta koulunkäyntiin, vaikka päätäkin olisi.

Toisilla on komeat kissanpäivät tekemättä mitään hyödyllistä, ja toiset saavat raataa jo viisi-kuusivuotiaasta, ainakin kotona lapset joutuvat vastuuseen omista sisaruksistaan ellei heillä ole edes isovanhempia, joihin turvautua.

Ylhäisö puhui ranskaa keskenään, se oli hienompi kieli, jolla voi ilmaista asiat paremmin kuin rahvaan kielellä. Pakettiin kuuluivat tietysti ranskalaiset pöytä- ja seurustelutavat. Onnellinen hän, joka pääsi palvelijaksi tällaiselle rikkaalle ja korkea-arvoiselle ihmiselle. Tipahtihan joskus rikkaiden pöydiltä muruja koirillekin.

Imatralla, Vuoksen varrelta, on juuri avattu hieno Imatran Valtionhotelli. Siihen ei oteta vieraaksi muita kuin ulkomaalaisia. Jalosukuisilla on varaa maksaa korkeat huoneistovuokrat. Nämä vieraat viipyivät usein kuukauden kerrallaan, koski oli mainio kalastuspaikka. Ja siinä sivussa oli antoisaa seurustella mielenkiintoisten jalosukuisten ihmisten kanssa. Siinä oli huvia ja hyötyä monella eri tavalla.

Näissä piireissä Laila Hirvisaari liikkuu kuin vesi kalassa tai päinvastoin. Vaikka en ole erityisen ihastuksissani näistä jalosukuisista, olenhan työnorjien jälkeläinen, ihailen ja kunnioitan Lailan kykyä kuvailla näiden ylhäisten ihmisten elämää, samoin kuin alhaistenkin.

Pikku pätkä romaanista, keskustelusta Tammikartanossa:

Kreivi Konstantin vilkaisi vaimoaan. Vanhan kreivittären rahvaanomainen hämmästely olemattomasta raskaudesta oli epähienoa. Ei siis ihme, että kreivitär Darja oli ensin niin kuin hän ei olisi kuullut. Mutta kreivitär Jevgenia jatkoi yhtä epähienosti hämmästelyään silmäiltyään Darjan vartaloa:
     - Eivät nuoret kreivittäret tee enää lapsia. Huvittelevat vain. Naimisissa yksitoista vuotta...eikä lapsia.
     - Mutta Jevgenia Nikolajevna, tehän olette ollut naimisissa Leonid Konstantinovitsin kanssa yli seitsemänkymmentä vuotta, kreivitär sanoi suloisesti. - Eikä teilläkään ole lapsia.

Tekstissä vilahtelevat venäjänkieliset sanat, mutta ei se minua haittaa. Jossain kohtaa vilahtelee myös ranskankielistä tekstiä muutama lause, mutta senkin ymmärsin.

Tykkään lukea Laila Hirvisaaren romaaneja, vaikka hän ei tunnu enää muodissa olevankaan. Kuitenkin lukijoita on paljon, jo yli neljämiljoonaa kirjaa on painettu eli melkein yksi kirja jokaiselle suomalaiselle. Se on sellanen saavutus, jota ei lähiaikoina kukaan uhkaa!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää elokuun viimeistä viikkoa!
                       Aili-mummo

12 kommenttia:

  1. Kiitos Aili-Mummo tästä ihanasta kirja esittelystä.Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan ritva:)
      Ihan samoin sinulle! ♥♥

      Poista
  2. laila Hirvisaari on tuttelias kirjailija, ja kun ajattelee mikä työ on noiden taustatietojen etsimisessä. Mukavia luettavia kaikki.

    Myös sinne mitä prhainta elokuun viimeistä viikkoa, niin se kesä menee taas menojaan, se niin odotettu.♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella on ollut ahkera ja tuottelias, historialliset romaanit vaativat aina paljon taustatietoja;)

      Toki Lailalla lukijoita riittää, siitä ei ole pelkoa että lukijat loppuisivat!

      No niin se män' kesä yhessä villauksessa ohi! Tuas suahaan jiähä vuottammaan seuraavoo kessee...

      Oikeen hyvvee elokuun loppuu siule ja Himmule! ♥♥

      Poista
  3. Olen muistaakseni lukenut pari Laila, silloisen Hietamiehen, Hirvisaaren kirjaa. Näin siksi, että perin kirjat. Täydellinen taustatyö, kyky kirjoittaa elävää tekstiä ja tarkka historiallinen aikajana ovat hänen vahvuuksiaan. Hänen tuotantoonsa en ole enempää perehtynyt, vain tuon muutaman kirjan verran. Ehkä hänen tuotantonsa ei minussa löydä oikeaa kohderyhmää, mutta voi olla, että senkin aika vielä joskus tulee. Kirjaesittelysi oli selkeä, taustatietoa sisältävä ja koukuttaa lukemaan, mikäli on tämän kirjasuuntauksen innokas lukija. Kiitos hienosta esittelystä, ehkäpä joskus...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AIka pienen osan minäkin olen lukenut Laila Hirvisaaren tuotannosta, vaikka kaikki nuo mainitsemasi asiat tunnustankin. Vaatii tarkkaa suunnittelua ison romaanin kirjoittaminen, jossa on suuri määrä henkilöitä.

      Kiva että esittelyni kiinnosti sinua, Pitsit!
      Lukuiloa sinulle jonkin kiinnostavan kirjan parissa ♥♥

      Poista
  4. Minä en totu ikinä tuohon Hirvisaari-nimeen, vaikka onhan muutkin kirjailijat vaihtaneet nimensä mm. Anja Snellman ent Kauranen.
    Hieno postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai, kiva että pidit;)
      Harvinaislaatuinen sukunimi, lähes uniikki...
      Toivottavasti; hyvää viikkoa sinulle! ♥♥

      Poista
  5. Mielenkiintoisesti esitelty kirja ja vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, yksi Hirvisaari taitaa löytyä itseltäkin, mutta enemmän olen ollut historiallisten romaanien suhteen Utrion, Pohjolan-Pirhosen tai Ira J. Morrisin linjalla. Kiitoksia Aili ja mukavaa elokuun loppua ja venetsialaisjuhlaa Sinulle. En tiedä onko se siellä päin "muotia":)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Mustis;)

      Utriota olen minäkin paljon enemmän lukenut, ja etenkin tietoteoksia! Pohjolan-PIrhosesta on nuoruuden ajoilta muutama romaani, mutta en syttynyt hänelle. Tuota Ira J. Morrisia en tunne.

      Kiitos toivotuksista, Mustis; venetsialaisjuhlia ei meillä tunneta. Ehkä ne elokuun kuutamoillat ovat innoittaneet toiset sellaisiin juhliin.

      Meillä on muotia lukea FB:sta toisten tunnustukset, ja sitten soitella 'ystäville uutisia'. Näin olen kuullut, ja siksi en kuulukaan FB:iin.

      Leppoisaa ja kaunista elokuuta sinulle, Mustis! ♥♥

      Poista
  6. Laila Hirvisaari (Hietamies) on ollut minunkin lempparini ja olen ahminut hänen kirjansa aina uudenuutukaisina. Useimmat niistä olen saanut joululahjoina, melkeimpä kirja/vuosi, sillä minulla on hänen tuotantonsa alusta loppuun. Helppolukuista tekstiä, joskus hieman viipyilevää, mutta sellainen sopii meille tämän ikäisille lukijoille. Muistan, miten metsästin kirjaa Käden kosketus, viimein löysin sen lounais-Suomesta. Että sellainen Laila-fani täällä. Kunnioitan hänen sitkeyttään tehdä valtavasti taustatyötä, herkkyyttään kirjoittaa esim. Tukevasta ja hänen rakkaudestaan paitsi perheeseensä myös hevoseensa. Ja monta muuta kirjan hahmoa, joiden vaiheista aina odotti saavansa lukea.
    Toki suomalaisia upeita kirjailijoita ovat olleet Lempi Jääskeläinen, toinen lempparini, Joenpelto, Utrio ja Pohjolan-Pirhonenkin. Mieskirjailijoita toki unohtamatta. Ja nyt nämä uudet, joiden esikoiskirjat jo Finlandiaa hipovat.
    Kiitos postauksestasi, kivat sulle! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, olen jo muistanut, että sinulla on jokainen Lailan kirja!
      Laila Hirvisaaren arvostus on ollut nousussa, saihan hän lopulta professorin arvonimen ja hänen kirjoistaan on tehty näytelmiä ja elokuvia. Tosi suosittu kirjailija hän on, mutta mitä kirjablogeja olen lukenut, huomaan että Lailan kirjoista ei paljon postailla. Katariina kirjat tekivät poikkeuksen.

      Hyvin ammattitaitoinen hän tietenkin on. Tukevasta oli vasta elokuva, jonka uudestaan katsoin. Se oli liikuttava, Tukeva rakasti hevostaan! Lasten äiti kuoli, ja lapset saivat selvityä melkein omin voimin. Helppoa ei ollut heilläkään.

      Joenpellon kirjoista minulla on suuri osa. Wikipediasta laskin 27 romaania, joten hirveän tuottelias hän ei ollut. POhjolan-Pirhoseen en ihastunut, mutta Kaari Utrioon kylläkin.
      Lempi Jääskeläinen on jäänyt minulle menneen maailman kirjailijaksi, mutta hänen näytelmänsä on kyllä tuttuja.

      UUdet nykykirjailijat ovat ihan hengästyttäviä, niin oppineita!

      Ole hyvä, Anja; kivat myöskin sinulle! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥