Google+ Followers

perjantai 22. elokuuta 2014

Tohmajärven ulkomuseoalue 2.

Jatkuu...

Tyvelän Hirvosten tuulimylly museoalueella. Kuva: Havuttaren takakansi.


Anteeksi etten ole ehtinyt kirjoitella, kiireitä on minullakin riittänyt...

En tiedä olivatko tuulimyllyt miten yleisiä Tohmajärvellä, mutta tämä Tyvelän mylly on ainoa tietämäni onkamolainen tuulimylly. Vesimyllyjä sen sijaan oli useita tällä alueella. Hietalan eli Onkamon tai Särkijärven myllyn on merkitty asiakirjoihin toimineeksi jo 1700-luvulla Särkijärven pohjoispäässä (Juhani Hartikainen). 1739 mylly mainitaan Mikko Simosen kotitarvemyllynä. Lisää tietoa Tikkalan ja Onkamon myllyistä löytyy Tikkalan neljä vuosisataa- teoksesta.

Muita 'myllyjä' olivat joka talon käsikivet (kuva alla). Näillä saatiin jauhettua puurojauhot ja ehkä leipäjauhotkin, jos voimia riitti. Alempana olevassa kuvassa on vielä Nenosen talon kotitarvemylly, joka oli myös käsikäyttöinen.

Myllynkivet, yhden talon 'kotitarvemylly'.

Nenosen talon kotitarvemylly.

Erilaisia sahoja.


Entisaikoina kaikki tehtiin ihmistyövoimalla, ja kaikki työ oli raskasta. Tarvittiin kovaa työkuntoa. Pokasahat ja justeerit olivat käytössä ennen moottorisahoja, jotka tulivat käsisahojen tilalle -50 ja -60 luvuilla. Eikä helppoa ollut puun kaataminen niilläkään. Tankattu moottorisaha painoi 15-16 kg, joten selän ja kunnon päälle senkin käyttäminen kävi.

Korvo, hinkki, taikinatiinu, kirnu. Yläpuoli: Kahvimyllyt, kahvipannut.


Tohmajärven museosta puuttuvat näköjään isommat kirnut, joita oli erilaisia. Meillä kotona oli käytössä kammella pyöritettävä suuri puutynnyri, johon kaadettiin yhtä kirnuamiskertaa varten kermaa noin viisi sangollista. Äidille kuului kirnuaminen, mutta kun kasvoin 12-13 vuoden ikäiseksi, minusta tuli suuren kirnun pyörittäjä. Kirnua sai pyörittää tuntikausia, kunnes kerma meni voihin. Mäntäkirnu on yksilehmäisiä varten, jolla sai vähän voita...

Separaattoreita, piimäleilejä, alhaalla maitosiivilöitä.


Ennen kirnuamista maito oli separoitava heti lypsettyä lämpimänä. Separointi tarkoitti kurrin (rasvattoman maidon) ja kerman erottamista toisistaan. Ennen separaattoreita maidon päälle noussut kerma kuorittiin maidon päältä ja siitä sitten kirnuttiin voita. Alarivissä näkyy maitosiivilöitä, joille asetettiin puhdas pellavakangas tai pyyhe. Kuusenhavujakin olen lukenut käytetyn tarkoitukseen, vaikka en suoraan sanoen ymmärrä miten maito puhdistui tästä käsittelystä!


Hahloissa keittopatoja, alla piimäleilejä, oik. suolasalkkareita.

Ennen hellojen ja keittolevyjen aikakautta ruoka ja kahvi keitettiin avotulella hahlossa. Kotitaloni vanhassa asuinrakennuksessa oli pienessä tuvassa hellan sijasta hahlo, jossa hiilillä oli hyvä keittää ruokaa. Käytössä oli tuollainen patakoukku, kuin yläkuvassa olevassa kuvassa. Siinä keittoastiaa voi nostaa tai laskea alemmaksi tarpeen mukaan. Muuta automaattisäätöä ei ollut. Rinkihella oli kehitysvaiheessa seuraava. Siinä rinkejä vähentämällä ja lisäämällä säädettiin hellan lämpöä. Keittoastian pohja nokeentui kovasti, vaan väliäkös sillä. Sitten vasta tulivat käyttöön liedet, joissa oli keittolevyt.

Lopultakin sain nämä museojutut käytyä läpi. Tohmajärven ulkomuseoista löytyy paljon muutakin, joita voitte käydä katsomassa. Tosin tältä kesältä museon aukiolo on päättynyt!

Paljon on elämä muuttunut minunkin elämäni aikana, mutta aina helpompaa ja kevyempää kohti on menty.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää perjantaipäivää ja viikonloppua!
                              Aili-mummo





18 kommenttia:

  1. Tuostakaan museosta en ole tiennyt mitään. Nyt olisi kyllä korkea aika ryhtyä harrastamaan kotimaan matkailua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia paikallismuseoita on Suomi pullollaan, muistona menneiltä ajoilta, jolloin riitti muutama kolikko myös kulttuurille!!

      Kotimaan matkailu on avartavaa, etenkin sellaiselle, joka ei ole pitkään aikaan asunut täällä:)

      Levollista ja hyvää viikonloppua sinulle, Paluumuuttajatar! ♥♥

      Poista
  2. Kiitos Aili mummo esittelyistä oli niin mukava katsella näitä museo tavaroita
    Kyllä paljon raskampaa oli kaikki työ Kiitos samoin sinne hyvää perjantai iltaa
    ja viikon loppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Irma!

      Paljon on ajat muuttuneet lapsuudesta lähtien...
      Kiitos, Irma, samoin sinulle ja puolisollesi! ♥♥

      Poista
  3. Isäni kotipitäjässä Säkylässä on myös komea tuulimyllly aivan kirkon likellä.

    Katselin myllykuvai vähän etsien varstaa, jollaisella ennenaikaan puitiin ruista. Tapahtumaa kutsuttiin myös rukiin tappamiseksi. Vaaralisen oloisella härvelillä eli sillä varstalla hakattiin ruista, kunnes jyvät olivat irronneet. Ruis on tietenkin ennen koko hommaa sidottu yhteen, ns. sitomiksi ja kun niitä hakataan kovasti lattialla niin saatiin näin jyvät talteen. Tämän jälken käytettiin vielä välppää ja viskuria, mutta se onkin jo tarkempi juttu. Vieläkin on emäntiä, joiden mielestä riihikuivatus antaa viljalle hyvän savun maun. En tiedä vain harjoitetaanko sitä enää missään, kun on aika työlästä.

    Separointia tuli usein tehtyä mammalassa Keuruulla. Se oli kaikki lapsesta kiinnostavaa, koska sitä ei talvikautena minulla ollut.

    Kaiken kaikkiaan on hyvä, että työt ovat helpottuneet, Onneksi mammakin ehti kokea helppoja vuosia lehmien jälkeen, vaikka niiden perään aluksi itkikin.

    Kaunista elokuun viikonloppua, Aili-IhaNainen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvasimme miehen kanssa kahdestaan, kiipeilemään en ruvennut. Varsta eili riusa (meikäläisittäin) on jäänyt kuvaamatta.

      Riihenpuinti on minulle tuttua, vaikka isä ei antanutkaan minun tulla ahokselle. Toki riihikuivattu ruis on ihana jauho, josta saa tuoksuvaa ruisleipää. Liperin mylly myös savustaa ruista, jauhoista voi paistaa ruisleipää. Ainakin meillä kaupoissa on Liperin myllyn jauhoja saatavana.

      Kyllä riihessä puinti nykyisin on erittäin harvinaista, on se siksi työlästä hommaa. Riihetkin on kovasti harventuneet, mutta siellä täällä niitä kyllä on!

      Eläimet ovat ihania, siksi niistä on vaikea luopua...
      Kiitos, Leena-IhaNainen, kuin myös sinulle & Co! ♥♥

      Poista
  4. Sepä on ollut rikas ja vauras talo, kun kaikkea näyttää olevan ainakin kaksin kappalein :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki, taloja on ollut kymmeniä tai satoja;)
      Iloista elokuuta sinulle, Peikko! ☺☻

      Poista
  5. Kyllä kehityksessä on menty huimasti eteenpäin. Työnteko on helpottunut, mutta nykyajan haasteet tuovat nyt omat painolastinsa.

    Suloisen näköistä tuolla museossa.

    Onnellista viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, Piipe:)
      Ehkä nykyään on jo liian helppoa, kun työnteko on nappien painamista tai tietsikan näpyttelyä.

      Samoin sinulle, Piipe! ♥♥

      Poista
  6. Tykkään vanhoista esineistä jos ovat viel omasta suvusta, muutama mulla on täällä keittiössä. Huomasin että pölyt pitäs ottaa pois, ei tuu kovin herkästi saatikka usein sitä hommoo tehtyä......pitäs jakkaralle nousta!? Aina niitä tekosyitä löytyy, vaikka tiedän ettei siitä suurta vaivaa ole, valmiiksi olen senkin homman jo suunitellut, kunhan tulisi aika toteuttaa se....heh.....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu täälä, kammoan kiipeilemistä tikkaille, olen tullut huteraksi.

      Ajan valitseminen työn tekoon on tietysti tärkeää..:)

      Leppoisaa viikonloppua sinulle, Maikku! ♥♥

      Poista
  7. Hieno juttu kun vanhaa perinnettä ja työkaluja museoidaan jälkipolville! Itsellenihän nämä olivat lapsuudessa arkea. tuulimyllykin oli. Ja riihenpuinnin muistan. Voi että se uutispuuro maistui lapsenkin suussa.

    Hyvää viikonloppua Aili !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omalla tavallaan on 'hienoa', että perinteet opetetaan uusille sukupolville:) Uutispuuroa tarjotaan meilläkin joka syksy meille vanhemmalle väelle, tuttua ruokaa. Hyvä, jos nuoret oppisivat syömään ruishuttua voisilmällä tai ilman. Lapsuuskodissani keitettiin hutun seuraksi ohravelli.

      Kiitos, Minttuli, samoin sinulle & Co! ♥♥

      Poista
  8. Onkamossa ei tullut paljon muuten käytyä, paitsi että olin taimitarhalla 16 vuotiaana männyn taimia istuttamassa. Työpaikallani tehdään joskus huttua, kun on näitä perinne päiviä. Kotona useinkin oli huttua ruokana,yleisin ruoka silloin karjalassa.Tuollaisen separaattorin ostaisin koristeeksi, kaunis esine, ja muutenkin vanha on kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taimitarha oli aikanaan naisille hyvin suuri työnantaja:)
      Puuro oli samaa jauhoa kuin ruisleipä, ohrapuuroa eli -huttua voitiin myös keittää. Uskon että täällä köyhällä alueella huttua on syöty paljonkin, eli se saattoi olla lähes joka päiväistä ruokaa, varsinkin silloin, kun ei ollut leipää eli taikina oli vielä paistamatta.

      Separaattoreita saattaa löytää jostakin, jos osaa kysellä..;)
      Ihanaa elokuun loppua sinulle, Pike! ♥♥

      Poista
  9. Kiitos Aili Tohmajärven museon esittelystä. Viime kesänä kävimme Pielisen ulkomuseossa ja edellisenä kesänä ajelimme tämänkin hienon paikan ohi, kun oli kiire Savonlinnaan. Minä niin rakastan näitä menneen ajan kuvia ja perimätietoa kaikesta, mitä en itsekään ole nähnyt.
    Meillä on puolukkaretki suunnitteilla Lieksan seudulle mutta harmi, kun museo on jo suljettu. Muuten, onko sielläpäin puolukoita ja ovatko o kypsiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pidit;)

      En ole tämän vuoden puolukoita nähnyt, sanovat niitä tulevan!
      En ole poiminut niitä enää pitkään aikaan (polvet, selkä ym). Mies ehkä poimii, tai sitten ostaa!

      Puolukat kypsyvät, ei niitä kannata raakana kerätä...
      Hyvää elokuista viikonjatkoa sinulle & Co! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥