Google+ Followers

tiistai 2. syyskuuta 2014

Kesäkuvia ja kukkia runouden seurassa

Jouhkolassa, Petrinmäellä on talo ja huvimaja. Kuva: MN.


SE KAIKKI, MITÄ EN KOSKAAN SANO


Se kaikki, mitä en koskaan sano,
sinun, rakkaani, täytyy ymmärtää,
sinun täytyy selkeästi se nähdä,
mikä minulle on vain hämärää.
Miten rakastan sinua, koskaan en sanoa saata,
en koskaan, milloinkaan.
Vain heleää tulta on ruumiini - ei
se on ilmaa ja maata,
se on puiden ja kukkain silmuja tulvillaan.
Joka ainoa silmu aukee ihoni alla, 
koko ruumiini rikkauteensa pakahtuu.
Ota syliisi minut ja avaa suudelmalla
tämä itsepäinen suu.
Se anteeksi anna, mitä en ano,
mitä kenellekään en koskaan sano,
mitä itse tiedä en.
Ota syliisi minut ja anna olla
minun luonasi onnellinen.
Pidä koossa kädellä voimakkaalla
koko pyörivä liike, rauhaton -
kuten Jumala ohjaa maailmaansa,
kuten Jumalan tahdosta myöskin maalla
rata turvallinen ja selvä on.




Syysleimuja eri värisiä...


Inkeriläissyntyinen Aale Tynni (1913-1997) on tunnettu ja tunnustettu runoilija. Aale Tynni oli runoilija Saima Harmajan koulukaveri, he kirjoittelivat kilpaa runoja jo kouluaikanaan; Saima oli ykkönen ja Aale kakkonen. Tämä määritelmä pitänee yhä vieläkin; Saiman glooria on kuihtumaton, vaikka hän on ollut jo haudassa 77 vuotta.

Aale Tynni eli pitkän elämän, ja ehti olla elämänsä aikana kahdesti avioliitossa. Ensimmäinen aviomies oli historiantutkija Kauko Pirinen (1915-1999), jonka julkaisemia teoksia olen lukenut. Toinen aviomies oli akateemikko Martti Haavio (1899-1973), kansanrunouden ja mytologian tutkija, runoilija P. Mustapää. Oppineita miehiä siis molemmat.

Aale Tynni sai Kauko Pirisen kanssa kolme lasta. Vanhin lapsi, poika, Matti Pirinen (1942-1971) oli äitinsä tavoin runoilija. Häneltä ehdittiin julkaista vain kaksi kokoelmaa ennen miehen varhaista kuolemaa.

Aale Tynni suomensi myös paljon runoja. Tuhat laulujen vuotta (1957) on kuuluisa kokoelma, jonka joskus olen minäkin kirjastosta lainannut ja lukenut.

Näiden nimeä en tiedäkään, yksivuotisia kesäkukkia ovat.


Martti Haavion tutkimuksiin perehdyin kirjoittaessani 'Havutarta'. Kansanrunous ja mytologia on aihe, joka minua erikoisesti kiinnostaa. Martti Haavion teoksen, Esseitä kansanrunoudesta, SKS 1992, on omassa hyllyssäni. On hienoa, että näitä tutkimuksia julkaistaan postuumisti, ja että niillä on myös kysyntää.


Talon seinusta pelargonioineen ja kuunliljoineen...


Eilen ajelin Tohmiksella asioilla. Oli hammaslääkäriä ja kampaajaa, jossa istuin pari tuntia.
Aamulla oli kylässä valtavasti autoja, ei meinnanut parkkipaikkaa löytyä. Sitä en katsonut, oliko paljon venäläisiä, niitäkin kyllä oli. PKO:n S-maketissa oli kolme vanhempaa naishenkilöä, joilla kaikilla oli oma ostoskärri. He eivät laittaneet kärrejä (tyhjennettyään ne) jonoon meidän tavoin, vaan paiskasivat ne sikin sokin suoraan eteeni. Siinäpä olisi ollut paha paikka, ei olisi päässyt ovesta ulos tai ulkoa sisään. Harkitsin kuuluuko minun tämä tehdä, mutta ajattelin että helpommalla pääsee, kun laitan kärrit järjestykseen. Omani laitoin viimeiseksi jonon jatkoksi. Ikäihmiset - kehtasivatkin näyttää huonoa esimerkkiä nuoremmilleen!

Toivotan teille, hyvät lukijat, oikein ihanan kaunista ja lämmintä viikon jatkoa & syyskuuta!
                              Aili-mummo

24 kommenttia:

  1. Ah, Aale Tynni ja hänen runonsa... Itselleni Tynni ja Harmaja kulkevat samassa tasossa, molempien runoudesta nautin suunnattomasti. Ehkäpä siksi, että minulla on vanhanaikainen maku ja näihin runoilijoihin, kuten muihin ns. "vanhoihin" runoilijoihin olen päätynyt kummallisten mutkien kautta. Kummallista, kun runoilijoista tulee kyse, joudun aina puolustuskannalle ja kuitenkin, luen myös nykyrunoutta. Jostain kumman syystä monesti runoilijoita pidetään vain oman aikakautensa tunneilmaston kuvaajina, vaikka runoilla ei ole "parasta ennen"-päiväystä. Ystäväni eivät ymmärrä minua yhtään, vain ne runoilijat joista nyt puhutaan, niistä voi puhua. Kaikilla runoilla on ääni, huolimatta siitä milloin ne on kirjoitettu, onko runoilija elävä vai kuollut. Runouden maailma on ihmeellinen. Kiitos kun tuot esiin runoilijoita laidasta laitaan, karsinoimatta...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi, Pitsit sekaisin.♥
      Minulle runon sanoma on tärkein, vasta sitten tulee sen kirjoittaja.
      Minusta sinulla on hieno maksu, tykkäät ikiaikaisista runoilijoista, joiden sanoma ei vanhene!

      Minäkin luen nykyrunoutta ja lainailen myös sitä.
      Varsinkin kuolleiden runoilijoiden kohalla heidät istutetaan siihen aikaan, johon he olivat eläneet. Mutta miten moderni ja upea runoilija kauan sitten kuollut Edith Södergran onkaan...

      Ole hyvä, Pitsit sekaisin; se on minulle suuri ilo! ♥♥

      Poista
  2. Kiva kertomus. Olen aina ajatellut, että Aale Tynni on mies. Hyvä kun valaisit minua ja muitakin.
    Sinulla on kaunis piha ja kauniita kukkia :)
    Toisinaan minullekin tulee tunne, että helpoimmin pääsen, kun järjestän itse mm. noukin jonkin häiritsevän roskan ja laitan roskiin ulkona. Kärryt järjestän automaattisesti, jos ne ovat epäjärjestyksessä. Ihmiset ovat sellaisia, toiset sotkee ja toiset järjestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aale on aika erikoinen nimi, sukupuolesta ei kerro mitään!

      Tämä on kälyni Eeva Mannisen piha, josta olen joskus postaillut. En nyt vain löytänyt sitä juttua...

      Nuo naiset iskivät oikein kovasti kärrit yhteen ikään kuin kiusaksi minulle. Lähtivät sitten äkäisinä litomaan autolleen...

      Toki noin on, mieluumin järjestys kuin epäjärjestys!

      ♥♥

      Poista
  3. Ihan totta, minäkin olen kuvitellut Aalen mieheksi. Kaikkea sitä oppii, kun muistaa lukea blogeja:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aale on inkeriläinen nimi, siinä selitys!
      Oppia ikä kaikki!

      ♥♥

      Poista
  4. Minä pidän enemmän vanhemmasta runoudesta. Minulla on ollut työkaverina Harmaja (ihan läheistä sukua runoilijalle).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun pidit, Ulla;)
      Kuulit varmaan monta juttua Saimasta...

      ♥♥

      Poista
  5. Hieno postaus runoilijoista ja heidän taustoistaan. Aale Tynni taitaa olla useimmille tuttu ristikoista (!) kun Aale sopii ruudukkoon hyvin. Mutta runonsa toki myös tunnetaan, Saima Harmaja taas on legenda.

    Tuo kertomasi ostoskärryepisodi on arkipäivää. Mikä kumma meitä ihmisiä riipoo. Kävelin tänään koiran perässä metsikössä ja kas: joku oli tuonut mustan putkijalkaisen nahkasohvan metsikköön. Liekö ulkoruokintaan reppana joutunut! No ei, roskataan, liataan, räiskitään tavarat sikinsokin ja tämä sitten on sivistyneiden otusten elämää. Toki ennenkin osattiin, ostettiin pullo viinaa, juotiin se ja paiskattiin pullo sirpaleiksi luontoon. Niitä sirpaleita minä joka reissulla kalliolta keräilen. Ja muovisia pusseja ja purnukoita. Pitäsköhän siirtyä kärriterroristiksi, ihan vaan kokeilla, miten sielua hivelisi tietää, että joku ne jäljet aina joutuu siivoamaan. Onneksi on sellaisia kuin sinä.
    Mutta mukavaa viikkoa sinulle Aili, olet monipuolinen osaaja ja tekijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Aale Tynni on tunnustettu runoilija;)
      Saima on meille läheisempi ja tutumpi♥
      Sikamaisia tekoja tuo luonnon roskaaminen!
      Tällä menolla asumme kuin Venäjällä, millään ei ole mitään väliä;//
      Kiitos Anja, kiukutti tuo asia, siksi kirjoitin!
      Hyvää viikon jatkoa myös sinulle, lupasivat intiaanikesää huomiseksi ja ylihuomiseksi ♥♥

      Poista
  6. Hieno kertomus.Voi miten kauniit pelarkooniat,lämminta loppuviikoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ritva:)
      Kuin myös sinulle & Co♥♥

      Poista
  7. Onpa kauniita kukkasia!
    Ihanaista syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe:)
      Samoin sinulle ja Co! ♥♥

      Poista
  8. Kiitos runosta.
    Ihan tosi elämästä kirjoittaa Aale Tynni.
    Kauniita kukkasia sinulla.

    Oikein ihania aurinkoisia päiviä sinne teille Aili.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Sylvi;)
      Näin on, elämästä ne parhaat runot kirjoitetaan:)
      Kälyni kukkasia, mies otti kuvia!
      Kiitos Sylvi; kuin myös sinulle & Co! ♥♥

      Poista
  9. oiskos tuossa kukkakuvassa malva?! vaikea sanoa pikkukuvasta, mutta malva alcea, ruusumalva saattaisi olla. voisi olla myös malva sylvestris (mauritania?) ts. kiiltomalva... hieno puska kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malva se taitaa olla, itsellänikin on niitä...
      Kuvan saa klikkaamalla isommaksi!
      Siis monta malvalajia on olemassa; kiitos tiedosta Apollo! ♥♥

      Poista
  10. Kaunis runo Aale Tannilta, Kiitos runoilioiden taustakertomuksesta ,tosiaan minäkin olen pitänyt Aale Tannia miehenä paljon olen sen runoja lukenut ja kuullut niin ihani ovat Aurinkoista keskiviikkoa Aili Mummo ! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Irma;)
      Inkeriläinen nimi, sinähän tiedät..?
      Kiitos, samoin sinulle & Co! ♥♥

      Poista
  11. Aale Tynni on yksi lempirunoilijoistani. Hänen varhaisempi tuotantonsa loppusoinnillisia runoja ovat niin ihania. Hänkin kirjoitti myöhemmin suorasanaista runoutta silloin, kun loppusoinnut tulivat "vanhanaikaisiksi". Niissä hän ei mielestäni onnistunut niin hyvin. (Vaikka ei runossa loppusointua tarvitse olla.) Niin kauniisti hän kuvaa rakkautta ja äidiksi tulemista kirjoissa "Lehtimaja" 1946 ja "Soiva metsä" 1947. Hänen kaikki runonsa taitavat olla lempirunojani! P. Mustapään runot myös! Siinä oli loistava runoilijapari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että tykkäsit Nummentonkija:)
      Ihania minustakin, riimirunous voi olla monin verroin upeampaa kuin ilman riimejä oleva proosa. Mutta mestarit tekevät näin upeita runoja kuin Aale Tynni. Ja heitä on vähän!

      Minäkin pidän paljon P. Mustapäästä, runoissa on kauneutta ja ihana tunnelma, etenkin noissa Lindblad-runoissa. Ihana pari varmasti, olen samaa mieltä♥

      Oikein hyvää viikonloppua sinulle, Nummentonkija! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥