Google+ Followers

perjantai 26. syyskuuta 2014

Märta Tikkasen Emma ja Uno



Emma ja Uuno - rakkautta tottakai. 251 sivua. Suom. Liisa Ryömä. Tammi 2010, ISBN 978-951-31-5734-0. Ruotsinkielisen alkuteoksen Emma & Uno - visst var det kärlek on kustantanut Södeström 2010. 

Kirjailija Märta Tikkanen (s.1935-) on siitä harvinainen nainen,. että hän on ottanut aiheensa kirjoihinsa omasta, vanhempiensa ja isovanhempiensa elämästä. Tämä kirjeisiin pohjautuva romaani kertoo harvinaisen tarinan, johon monikaan ei olisi valmis. Omistuskirjoitus on Emma ja Uno Stadiuksen muistolle ja "kaikille meille kuudelle äidin lapselle".

Märta Tikkasen sukulaisuus selviää kirjan lopussa. Hän on Emman ja Unon vanhimman tyttären, Margitin tytär.

Tämä tarina sisältää juonipaljastuksia!

Emma Eleanora Sjödahl tapasi Uno Stadiuksen ollessaan vain 18 vuoden ikäinen, ja vajaan vuoden kuluttua he olivat jo naimisissa, lapsia syntyi tiuhaan tahtiin kuusi peräkkäin. 25-vuotiaana Emma oli kuuden lapsen äiti! Emma saa sekä maaomaisuutta että rahaa perinnökseen, mutta railakas aviomies pistää kaiken menemään. Vielä 1800-luvulla nainen ei hallinnut edes omaa omaisuuttaan, vaan vaimon omaisuutta hallitsi aviomies, tai isä tai veli.

Uno Stadius oli hurmuri, jolla oli paljon vetovoimaa. Emma jaksoi rakastaa Unoa yli kymmenen vuotta. Emman ja Unon yhteiselämästä ei tahtonut tulla mitään, Unolla oli huonot hermot, eikä hän kestänyt meteliä, kun hänen piti valmistella kirjoituksiaan tai muita töitään.

Uno oli sekä kirjailija, että lehtimies ja lisäksi kansanopiston johtaja, lisäksi raittiusmies. Pahinta oli, ettei Unon ansiot riittäneet edes hänen itsensä elatukseen, puhumattakaan perheen toimeentulosta. Perhe sai Unolta silloin tällöin avustusta pieniä summia. Emma joutui palaamaan lapsiensa kanssa lapsuuden kotiinsa Överbyn kartanoon isänsä, Carl Arkadiuksen, elätettäväksi. Kartano on Kirkkonummella ns. Porkkalan alueella. 

Uno työskenteli suurimman osan elämästään ulkomailla, enimmäkseen Ruotsissa. Hän oli palavahenkinen pyörremyrsky, jonka puheet tempasivat kuulijan mukaansa. Hän oli kansanopistolaitoksen uranuurtaja. 

Kirjailija Märta Tikkanen kyselee ja mietiskelee isovanhempiensa suhteita, olivatko he todella rakastuneita. Ainakin Emma oli, mutta Unon rakastumisen puolesta ei ole viitattu kirjeissä rivilläkään. Mutta siitä Uno on hyvillään, että morsian on varakas.

Häistä on kirjassa kirjeisiin perustuva kuvaus. Häät olivat suuret ja komeat, kuten kartanon nuorimmalle tyttärelle sopiikin. Äidilleen Uno kirjoitta: "Emma on terve ja järkevä olento".---. "MINÄ tulen saamaan Hulluksen tilan Kirkkonummella ja luultavasti tulen omistamaan Överbyn kartanon". Romantiikkaa ei Unon kirjeistä tihku nimeksikään, vaan se, mitä Minä saan!!

Emma on viehkeä morsian, hän on tarmokas nuori nainen, säkenöivä ja musikaalinen, sievät hymykuopat poskillaan, kapea vyötärö, suoraselkäinen ja sanavalmis iloisine silmineen. Tästä kaikesta Uno ei mainitse mitään äidilleen Julialle.

Unolla on valtavasti suunnitelmia, joista osa toteutuu. Uno on onnellinen niin kauan kuin Emman myötäjäiset riittävät. Mutta ne eivät kestä kauan...

Uno Stadius taistelee Suomen itsenäisyyden puolesta 1800-luvun viimeisenä vuotena. Uno ottaa toimittajan pestin Wasa Nyheterissä, kun ensimmäinen lapsi, tytär Margit, oli syntynyt. Mutta se ilo ei kestä kauan, Wasa lehti lakkautetaan 1900-luvun alussa. Emma on jälleen raskaana, hän on pikkulapsen äiti, joka odottaa seuraavaa lasta.

Uno matkustaa ensin kuukausiksi Pietariin, ja siitä edelleen Berliiniin. Äidilleen Uno kirjoittaa:

   ---"MINÄ puolestani katson että minun tulevaisuuteni merkitsee enemmän kuin mahdollisuus että vaimoni synnyttää puolitoista kuukautta liian aikaisin. Makunsa kullakin. Arvostan enemmän miehen järkeä kuin naisen ruikutusta."
     "---. Minä tunnen Emman paremmin. Hän ei teeskentele vaan on täysin tilanteen tasalla. Tottahan minäkin säälin Emmaa, mutta typerä miehenjärkeni sanoo että on tärkeämpi ajatella koko perheen tulevaisuutta kuin jotakin kuviteltua sairautta.---."
     "Asia on nyt niin että minä tunnin päästä matkustan Berliiniin tyynin mielin. Onneksi minä en ole perinyt isän säikkyä mieltä. Mitä hän muuten ajattelee, on minulle täysin yhdentekevää. Minun lapseni selviävät varmaan ilman isää yhtä hyvin kuin hänen lapsensa."

Emma oli nainut itsevaltiaan despootin, joka "perheellä" tarkoitti itseään ja omaa parastaan. Muista viis, tulkoot toimeen miten parhaiten taisivat!

Mielenkiintoinen ja avartava kirja! Lahjakasta sukua puolin ja toisin, mutta tällaisia avioliittoja on entisaikaan ollut. Emma joutui turvautumaan itseensä ja omaan sukuunsa, mutta loppujen lopuksi selvisi voittajana taistelusta. Kaikista Emman ja Unon lapsista kasvoi sivistyneitä ja kohteliaita ihmisiä, jotka Emma oli sydänverellään ruokkinut ja kasvattanut. Vanhimmasta nuorimpaan asti. Minua tämä kirja ihastutti ja järkytti. 

Toivon että tämä märta Tikkasen teos kuluisi lukijoiden käsissä. Turhempaankin voi aikaansa tuhlata kuin tähän sukutarinaan!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja kaunista viikonloppua!
                              Aili-mummo



12 kommenttia:

  1. Monenlaisia tarinoita voi olla sukujen sisällä. Kiitos tästä mielenkiintoisesta esittelystä ja hyvää viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, jokaisella suvulla omansa!
      Ole hyvä Piipe, ja samoin sinulle! ♥♥

      Poista
  2. Kiitos Aili hienosta postauksesta. Kirja on oikein kiinnostava. Hyvää viikonloppua sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Mai, olet varmaan sinäkin lukenut!
      Samoin sinulle! ♥♥

      Poista
    2. En ole lukenut, mutta postauksesi oli niin hyvä, että kiinnostuin kirjasta :)

      Poista
  3. Todella kinnostava kirja!
    Oikein hyvää vikonloppua sulle Aili-mummo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harakka! ♥
      Kuin myös sinulle & co♥♥

      Poista
  4. Olet nähtävästi kirjojen suuri ystävä ♥ ihanaa syksyä sinulle Aili !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin luulen olevani♥
      Kiitos, samoin sinulle Ronja! ♥

      Poista
  5. Kieltämättä, tarina on raadollinen ja ajalleen hyvin tyypillinen. Kirjassa esiin tuleva miehen itsekkyys oli aikanaan hyväksyttyä, muuta ei odotettukaan, sillä naisella oli paikkansa eikä se muuttunut miksikään hänen mennessään miehelään.

    Olen usein miettinyt sitä, että nykyinen naisen "itsemääräämisoikeus" on vain jonkinlaista peliä, Pohjoismaissa toki ollaan edellä, mutta muualla maailmassa on otettu harppauksin takapakkia. Nainen on edelleen omaisuutta ja ainoa mahdollisuus saada edes jonkinlainen äänne kuulumaan, on saada miehekseen mies, joka ei harjoita omistusoikeuttaan turhan tiukasti. Eli, olemmeko edistyneet yhtään. Puhun mieluimmin ihmisten välisestä tasa-arvosta kuin sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Valitettavasti sen saavuttaminen lienee mahdotonta. Maailmalla omistetaan myös miehiä. Valitsitpa kirjan kirjoituksesi aiheeksi, todellakin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on hyviä näkökantoja Pitsit!
      Tosi on, että se oli hyväksytty miehenmalli. Islaminuskoisissa maissa mies yhä edelleen omistaa naisen kaikkine karvoineen, naisella ei ole edes ihmisoikeuksia. Ja entäs Intia, missä naisia ja tyttöjä raiskataan ja tapetaan?

      Olen joutunut lapsesta asti tappelemaan suuriegoisten miesten kanssa oikeuksistani, ja paljon olen uhrannut elämästäni toisten ja perheen hyväksi. Voisin kirjoittaa isästäni paljon, mutta annettakoon olla rauhassa.

      Oma mieheni on Ihminen, eikä hän kaltoinkohtele naista. Se on suuri plussa.

      Lienee niin, että jokaisen on itse taisteltava oikeutensa ja elintilansa. Niin se vain on, ainakin täällä maalla.

      ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥