Google+ Followers

torstai 18. syyskuuta 2014

Miehen mahikset

Kuva: Google. Michelangelon David.

Alussa oli mies. 
Hän loi miehen kulttuurin;
yhteisöt, yhteiskunnat, valtiot;
miehiset arvot ja maailman,
tieteet, taiteet ja myytit,
kodit, uskonnot ja isänmaat,
lait ja ankarat jumalat
- uniensa kuvajaiset ja harhat -
valloitti merentalkaisen maan,
painovoimantakaisen kosmoksen.

Mies, sukupuuttosi kynnyksellä,
menneisyytesi murentuneilla raunioilla,
kotilieteen kytkettynä, esiliinan kätkettynä,
tasa-arvoharhaan vyötettynä,
sukupuusi viimeisenä, nimettömänä sankarina,
muodonmuutokset ja infarktit läpikäyneenä
nouset vielä viimeiseen taistoosi,
itsesi puolesta tuulimyllyjä vastaan
kaatuen sankarivainajana
- itsekutomasi aamutakin ylipitkiin helmoihin.


- EERO KORTELAINEN -


Auringonkukka.


Etsin netistä tietoja runon kirjoittajasta, Eero Kortelaisesta. En löytänyt Latvavesiltä tietokannasta. Ukrin runoantoliassa vuodelta 1991 löytyy joitakin Kortelaisen runoja, joista minun mielestäni tämä mies-runo oli mainio. Ensimmäisessä säkeessä kerrotaan kaikki miehen saavutukset, joihin entisaikaan merkittiin myös naisen vähäiset teot ja hiljaiset saavutukset. Eihän nainen ollut edes ihminen entisaikojen ihmisten käsityksen mukaan. Mies omisti kaiken, naisenkin, ja myös naisen omaisuuden. Niin suuri herra oli mies oman käsityksensä mukaan, jumalasta seuraava.

Samaa maata oli myös 1800-luvulla syntynyt isäni.
Kirkkoisien mukaan naisella ei ollut edes sielua, sielu oli annettu vain miehille. Mutta onko sielua edes olemassa, eihän sitä ole kai kukaan nähnyt? En ainakaan minä...

Sorbus aucuparia, kotipihlaja.


Uusiin kirkkovaltuustoihin etsitään jälleen uusia jäseniä. Ehdokaslistat ovat jo valmiina odottamassa H-hetkeä. Varsinainen äänestys on isänpäivänä, joka pyhitetään siis äänestyksille. Tällä kertaa tohmajärveläiset mahtuivat yhdelle listalle, 20 ehdokasta. Aivan tasaisesti kautta koko seurakunnan ehdokkaat eivät ole tulleet, vaan toiset kylät on paremmin edustettuna kuin toiset. Onhan niin käynyt ennenkin...

Ennen kuntalaitosta maallisetkin asiat päätettiin pitäjäntuvalla kirkonmäellä. Isännät ajelivat hevosella kirkkoon pitkienkin matkojen päästä, tai soutivat järven yli kirkkoveneillä, lyhensihän se matkaa paljon. Tietysti vaimoväki oli myös mukana, mutta vain perheen päämiehellä, talollisella, oli äänioikeus. Ja sekin lankesi manttaalin mukaan, joka tarkoittaa tilan pinta-alaa. Joten iso tilallinen sai äänivaltaa paljon. Köyhät ja naiset saivat tyytyä siihen, että iso talollinen äänesti heidän puolestaan. Vasta 1906 siirryttiin mies ja ääni periaatteeseen, ja vuonna 1906 nainenkin sai äänioikeuden Suomessa ensimmäisenä Euroopassa ja kolmantena maailmassa. 1907 saivat naiset ensimmäiset edustajat eduskuntaan.

Minusta kovin hauska on toisen säkeistön loppuosa, jossa "mies--- kaatuu sankarivainajana itsekutomansa aamutakin ylipitkiin helmoihin". Tähän sitä sankaruutta tarvitaankin, arkipäivän taisteluun; ennen se jouti naisen osaksi ja loputtomaksi kärsimykseksi. Akka sai pysyä hellan ja nyrkin välissä!!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää loppuviikkoa ja Tyynen päivää!
                              Aili-mummo



18 kommenttia:

  1. Mainio runo:)

    Kiitos!

    Oikein hyvää syysviikon loppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Minttuli:)
      Samoin sinulle & läheisillesi ♥♥

      Poista
  2. Mielenkiintoinen runo; miehen asema on muuttunut vuosisatojen aikana niinkuin naisenkin. Saamme olla onnellisia, että asumme tasa-arvoisessa maassa. Eipä se ole mikään itsestäänselvyys tässä maailmassa.

    Minuakin pyysivät taas kirkovaaliehdokkaaksi, mutta en tällä kertaa suostunut. Yhden kauden istuin ja totesin, ettei se juttu ollut minua varten. Voin toimia seurakunnassa muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen kanssasi:)
      Tasa-arvo on maailman parhaita asioita!
      Aivan niin, samoin minä!
      Toimintaan voi jokainen seurakunnan jäsen osallistua.♥

      Poista
  3. Miehen kirjoittama, sangen surulisen humoristinen, ehkä tänä päivänä jo jossain määrin joidenkin miesten kohdalla jopa totta. Toivottavasti ei. Olen aina uskonut ihmisten väliseen tasa-arvoisuuteen, en niikään sukupuoleen sidottuun arvoon. Jos nainen paikkailee mieluimmin riemuissaan kattoas ja mies viihtyy kattiloiden ja ruokatarvikkeiden ääressä, mikä ettei. Mikäli ympäristön asenteiden vuoksi nainen tungetaan kattiloiden joukkoon lieddelle ja mies hinataan, korkean paikan kammoa potevana, kolisuttelemaan peltejä, jotain on pahasti pielessä. No, tämän on minun maailmankuvani, joku toinen voi olla toista mieltä.

    Enpä ole ennen runoilijaan törmännyt, mutta yhdebn runon perusteella, todella tutustumisen arvoinen runoilija. Kiitos tästä ajatuksia ryöpyttävästä runosta...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumoria minäkin tässä runossa ihailin; minusta tasa-arvomies ei ole pilkan aihe, mutta runoilija ehkä niin ajattelee!
      Työnjako perheessä on vapaasti valittavaissa, mikä kenellekin parhaiten sopii. Ympäristön asenteet on ympäristön ongelma, kotona tehdään niin kuin itse halutaan...

      Oikeastaan olen ihan samalla kannalla kanssasi, Pitsit sekaisin.
      Kiva että pidit!

      Kaunista ja hyvää viikonloppua sinulle, Pitsit! ♥♥

      Poista
  4. Anteeksi tolkuton määrä kirjoitusvirheitä, oranssi kissan pentele tanssi sormien kera näppäimistöllä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Pitsit!
      Sinulla on kirjoitusta harrastava kissa, harvinaista;D

      Poista
  5. Olipa ihan outo runoilija minulle, mutta hyvää teksitiä on mies kirjoittanut.
    Hyvää jatkoa runojen etsintään tai siis runoilijan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli;)
      Aika outo minullekin...

      ♥♥

      Poista
  6. Hieno runo, kiitos kun löysit ja esittelit sen! Kyllähän se naisen asema on heikko ollut, totta se on. Mutta löytyy sieltä historiasta hyviäkin esimerkkejä, jossa nainen on noussut puolustamaan oikeuksiaan. Eräs vuonna 1715 Ilomantsissa syntynyt esiäitini haastoi naapurin isännän käräjille, kun tämä oli haukkunut ja halventanut häntä kylällä. Tosin taisivat sitten jotenkin sopia kun ei enää tuomioon saakka päässeet :) ihanaa viikonloppua Aili-mummo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Marmustoi;)
      Sinulla on ollut terhakka esiäiti, jo vuonna 1715...
      Mies maksoi kaiketi korvauksen haukkumisistaan, oikeus varmaan olisi tuominnut myös sen.

      Kiitos, samoin sinulle Marmustoi ♥♥

      Poista
  7. Nyt taidan harrastaa itsesensuuria ja toivottaa vain hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, vielä hauskempaa olisi lukea..;)

      Samoin sinulle & perheellesi, Mine ♥♥

      Poista
  8. En ole aiemmin kuullut runoilijasta, Davidista kylläkin. Näin aidon Davidin joskus vuosikymmenet sitten ja ostin pojalleni matkalta pienemmän Davidit varmaan "miehen malliksi". Sitten poika ja miniä matkasivat Italiassa ja toivat sieltä kipsisen patsaan (puoli metrisen kai). Silloin olin kultauskurssilla ja tietenkin hopeoin kipsipatsaan kevyen keveillä hopealevyillä,lakkasin pinnan ja patinoin. Ja muutaman vuoden se säilyikin heillä koristeena, kunnes miniä nosti sitä siivouksen tieltä ja David-reppanan kipsinen jalka murtui. Nyt se on ollut mun hoidossani, olen jalan korjannut mutta en ole saanut sitä kohtaa hopeoitua. Pitäs ottaa niskasta itseään kiinni ja parantaa David ja lähettää se omaan kotiinsa.

    Olipa muhevan mahtava postaus, piti oikein pariin kertaan lukea ja makustella. Kiitos Aili ja mukavaa viikonvaihdetta sinulle toivottelen täältä niemen nokasta. ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina löytyy uusia sanankäyttäjiä, jotka voivat ollakin jo vanhoja;)
      Ihana tuo David-patsas, tekijänsä mestarityö, se tunnetaan kautta maailman! Ostaisin tuon kopion, jos löytäisin, kelpaisi sitä ihastella.

      Etenkin Kreikassa muistan olleen paljon patsaita myynnissä, ostinkin sieltä muutaman. Se jäi poikani perheelle.

      Olet hoidellut kipsi-Davidin lähes 'kuntoon', melkoinen 'lääkäri' oletkin;)

      Hauskaa että pidit tarinastani. Jokaisella meistä on mielipide miehistä (tai naisista)!

      Ihanaista viikonloppua myös sinulle ja 'pojillesi', Anja. ♥♥
      Patsas on varmaan pitänyt hellistä käsistäsi, kaikilla ei ole sellaisia!

      Poista
  9. eero kortelainen oli nurmeksesta kotoisin, kuollut jo vuonna 1992, kirjoitteli muistaaksein etupäässä lehtiin...hyvä tyyppi!

    Vaivaa kun ei hahmota
    ihmisiä kasvoista, nimistä
    - eikä rohkene kysyä kun puhuvat,
    keitä ja mistä? miksi tuntevat?
    Olen liikaa paikoillani, paikkakunnillani,
    muka juurillani.
    Elänyt tavallani ja unohtanut.
    Rannallani muistan,
    että aurinkoon on vain kahdeksan minuutin matka.

    - Eero Kortelainen runo teoksessa "Kahdeksan minuuttia aurinkoon", Ukrin 35-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu antologia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Apollo, hyvä kun kerroit!
      Tuo sama antogia on minullakin, siinä on neljä runoani;)
      Olipa miehellä lyhyt matka aurinkoon, todella!
      Hyvää viikonloppua Tohmikselle ja sinulle ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥