Google+ Followers

torstai 2. lokakuuta 2014

Kalle Viänäsen hengessä

Oki Räisäsen kuvitusta Kalle Väänäsen Sanarrieskoo kirjaan.


IITAN JA JASKAN NYKYONGELMAT

Pittää sen pirun, en paremmin sano
pistee sorkkasa joka kolloo
ja tulla nyt sotkemmaan ihan suotta,
tuota Iitan ja Jaskan nii mukavoo olloo.

Kehnolla sillä uus nimikii on
ne sitä kolesterooliks sannoo,
van keksintönä ihan kelevoton
kun se Iitan ja Jaskan huushollin
sekasi pannoo.

Höynäätti niät se Makkosen Anna
Iitan mukkaasa veritestiin
vaikka kovasti Jaska yritti vastaan panna
Iita kuitennii kirkolle vietiin.

Arvot kaheksan ja kuus laukussaan
palas kottiisa illala Iita,
niihen numeroihe tarkotusta tulukitessaan
meinas tulla jo ensimmäine riita.

Toi Iita nyt mukanaa ohjeet uuvet
mittee suap nyt suuhusa pistee,
jotta jatkus vielä nuo eläkevuuvet
ja nauttii sais ikkee pitkee.

jatkuu...
Kuva: Oki Räisänen.
Jatkuu...

Ei läskii, ei juustoo, ei tavallista voita
ei kunnon ruokoo mittää
sais ikinä ennee syyvä kenenkään noita
jotka tavallisen immeisen tielä pittää.

Iitan laittammiin ruokiin nyt Jaska ei kajjoo
vuan tekköö se ruokasa ite
ja Iitale uhallaan näyttää mite
paksulti voita leiväle pannoo.

Jaska poskeesa rasvasta läskii pistää
eikä välitä muusta mistää,
tosin kulumaisa alta joskus vilikassoo
pöyvän takana istuvoo Iitoo,
joka kananmunasta kaiveloo
keltuaista pois lika sankoon.

Tämä Iitasta ja Jaskasta tälläkertoo
ehkä joskus kerron lissee
heilä kun jatkuu tätä "hiljaiselloo"
jotta jätetään nämä asiat siksee.


- ESKO WILLENPOIKA LAASONEN -
  (10.1.1989 toipilaana)

Kuva: Oki Räisänen.


Sain tämän hauskan murrerunon Tohmiksella käydessäni tiistaina, kun vierailin runon kirjoittajan, onkamolaisen Esko Laasosen luona. Esko harrastaa mm. kirjoittamista ja kylä- sekä perhehistorioita (sukututkimusta), joihin kirjoituksiin ja kuviin sain myös tutustua. Meillä kummallakin on ollut samoja harrastuksia, joten aika kului nopeasti. Useita kirjoituksia sain myös mukaani, joita näissä blogeissani voin hyödyntää. Kirjoittajan nimen mainitsen, samoin kuin aina ennenkin.

Esko oli nuoruudessaan juoksija ja suunnistaja, joista kilpailuista oli lehtileikkeitä kansio täynnä, samoin palkintokaappi täynnä pokaaleita. Esko rouvineen harrasti myös tanhuja, olihan hän nuorisoseuralainen. 

Esko oli lapsena käynyt kansakoulua myös Tikkalassa, tänne oli lyhempi ja parempi matka kuin Suur-Onkamon kouluun. Useita muitakin onkamolaisia kävi koulunsa täällä.

Koko Eskon työhistoriaa en tunne, mutta nuoruudessaan hän oli ensin ollut harjoittelijana SOK-laisessa Yhteishyvässä (Onkamossa tietysti), mistä hän sai kutsun v. 1950 Tuupovaaraan myymälänhoitajaksi. Jossain vaiheessa Eskolla taisi olla Onkamossa myös oma kauppa.

Eskolla on erinomainen muisti. Hänen iässään, 86v. se on kullanarvoinen asia. Kelpaa hänen tietsikalla kirjoitella juttujaan, ja surffailla netissä...

Vanhemmistaan ja omasta elämästään ja Esko on tehnyt sukunsa kanssa kirjoja, joissa sukutietous ja -perinne siirretään uusille sukupolville. Se on hieno teko, kelpaa malliksi meille nuoremmillekin!

Ensi viikolla teen jälleen kirjapostauksen!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja kaunista loppuviikkoa eli viikonloppua!
                                     Aili-mummo


12 kommenttia:

  1. Peikko otti kerran kaikki tikut pois silmästä eikä siksi muista enää mitään vanhoja juttuja. Harmin paikka, onneksi metsässä on paljon tikkuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä sanotaan, jotta "joka vanhoja muistaa, sitä tikula silimään". Vai män muisti Peikolta, voi paha kurki sentyään;)

      Tosin tikkuja riittää mehässä;D

      Poista
  2. Olipa veikeä runo. Kiitos! Sitä oli hauska lukea.
    Leppoisaa perjantaipäivää Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe, kiva kun tykkäsit;)
      Kuin myös siule & Co! ♥♥

      Poista
  3. Mainio runo.Hyvää viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva;)
      Samoin sinulle ja puolisollesi! ♥♥

      Poista
  4. Niinpä, kirkolla käynti voi muuttaa arkisen elämän täysin. Hersyvästi kirjoitettu runo melkoisen vakavasta asiasta. Tosin, nykyisin tuon asian vakavuudesta käydään kiperää keskustelua ja ristiaallokkoa on selvästi aistittavissa.

    Kiitos, että tutustutit itselleni täysin tuntemattomaan runoilijaan. Huumorin sävyttämiä runoja harvemmin löytyy. Ja kuitenkin, iso asia käsitelty huumorin keinoin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Pitsit!
      Sielä sitä kuuloo tottuuven sanat, käskettäänkö Leskisen opottaan, niinku entisaikaan liäkärit tekivät. (Leskisen opotta oli hautausmua, hiän oli pappi).

      Niinhän tuo tuas on, kovasti kiistellään kolesteroolista!

      Ole hyvä Pitsit sekaisin:)
      Huumorilla männöö varmimmin assii perile..:)

      ♥♥

      Poista
  5. Kiitos hauskasta runosta mielenkiinolla luvin sitä. Siinä on huumori runoilia
    Kyllä teillä olikin paljon yhteisiä tarinoita kun molemat olette hyviä taitavia. runoilioita !.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma, ole hyvä vaan;))
      En juuri tarkoittanut runoja, vaan sukututkimusta ja kotiseutuhistoriaa & perinnettä!

      ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥