Google+ Followers

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kristiina Vuori: Näkijän tytär



Luin ostamani Kristiina Vuoren historiallisen romaanin, Näkijän tytär. Tammi 2013; pokkari, 572 sivua. ISBN 978-951-31-7081-3. Kovakantinen painos ilmestyi vuonna 2012.

Vuori sijoittaa keskiaikaan 1200-luvulle romaaninsa. Hän on opiskellut kansanperinnettä ja historiaa taustoittaakseen romaaninsa oikein. Viime vuonna ilmestyi toinen romaani, Siipirikko, ja tänä keväänä ilmestyi jo kolmas romaani, Disa Hannuntytär. On kuulutettu, että Kaari Utriolla on jo seuraaja tiedossa!

Tämä postaus sisältää juonipaljastuksia!

Eira, näkijän tytär, saa alkunsa siitä, että hänen äitinsä ("emonsa") raiskataan haukan metsästysretkellä. Raiskaaja kuuluu shamaanisukuun, joka näkee enteitä ja osaa parantaa ihmisiä ja eläimiä. Romaani alkaa raiskauskohtauksesta.

Ulf Stark on Teinperin hovin herra ja Margareta Starkin isä. Margareta on jo naimisissa eikä hänellä ja hänen miehellään ole lasta. Aviomies Klaus Aura tuntee itsensä loukatuksi, onhan vaimo raiskattu. Häpeä kuuluu vaimolle, hän on sen ansainnut! Myös aviomies raiskaa vaimonsa, kuuluuhan naisen aina totella miestään!

Margaretalla on ilkeä äitipuoli, joka toivoo pahaa tytärpuolelleen. Rouvan nimi on Ursula Sipintytär, ja hän odottaa lasta. Sen toivotaan olevan poika, Teinperin suurtilan perijä. Ulf Stark olettaa olevansa lapsen isä, mutta myöhemmin selviää, ettei niin olekaan. Rouvalla on rakastaja, Klaus-herra, joka makaa anoppinsa kanssa milloin vain on mahdollista.

Teinperi sijaitsee meren rannalla, jokireitin suulla. Vesitie vie piispankirkolle asti. Harmaakivisen Teinperin kartanon omistaa piispanistuin. Talonpojat ovat sen rakentaneet päivätöinään.

Margareta synnyttää pienen, punatukkaisen tyttären, nimeksi annetaan Eira. Katrista tulee lapsen sijaisemo. Mutta äkkiä Margareta rouva oli kuollut verenvuotoon! Lapsi sentään oli elossa...

Ursulla rouva synnyttää perillisen, Richard pojan. Eirasta ja Rikhardista tulee hyvin läheisiä ystäviä keskenään. Eiran varttuessa alkoivat näyt, jotka alussa ahdistivat ja kiusasivat häntä. Ensimmäisen näkynsä Eira koki ollessaan saunomassa Rikhardin kanssa.
Eira sukelsi vesiastiaan, josta tirkisteli poikaa yrittäen löytää pojan kasvot.

"---. Samassa häneen hiipi voimakas eristäytyneisyyden tunne, aivan kuin hän olisi kellunut jossakin kaiken ulkopuolella ja katsonut sieltä sisäänpäin. Sisään johonkin liikkuvaan, sykkivään massaan, joka ajelehti hitaasti hänen pyöristyneiden silmiensä edessä. Äkkiä tuo massa laajerni ja kirkastui, sitten jälleen supistui ja tummeni kunnes taas kasvoi ja valo sen sisällä kirkastui silmänräpäyksessä. Eiran päässä sirisi. Aika hidastui, venyi, nytkähti ja pysähtyi. Eira tuijotti lasittunein silmin läpi veden. Ja sitten hän näki.
     Hän näki aivan kuin olisi lentänyt taivaalla pääskysen lailla ja tuossa linnunhahmossa katsonut alas ja ymmärtänyt silti ihmisen mielellä kaiken tapahtuvan. Hän oli pääsky ja hän oli Eira. Yhtenä hetkenä lapsi ja lintu kurottivat kohti alhaalla ohi vilistäviää maastoa ja katsoivat samojen silmien kautta.
     Teinperin herra ja isäntä Ulf Stark kannusti lempiratsuaan kophti valtavaa harmaakylkistä sonnihirveä. Hän oli saartanut uroshirven pieneen notkelmaan, joka päättyi jyrkkäseinäiseen kallioon. Pakoreittinsä katkettua kiviseinämään eläin käännähti sorkillaan ja valmistautui hyökkäämään. Yli seitsemänkymmentä leiviskää painava ja lähjes neljä kyynärää korkea eläin oli mahtava näky. Sen sorkat takoivat kellastuneiden koivunlehjtien peittämää sammaleista maankamaraa ja terävinä haaroittuvat hankosarvet laskeutuivat uhkaavaan tanaan. Sonni oli taistelutahtoinen, ja ilmassa kirpeänä haiskahtava virtsa kertoi sen kiimasta. Starkin ori luimisti korviaan ja kavahti sivulle. Vain ratsastajan voimakas käsi piteli sitä aloillaan. Ulf Stark paljasti hampaansa hymyyn ja tiukensi otettaan metsästyskeihäästä. Teinperin kolme hirviajoon jalostettua jahtikoiraa haukkuivat ja murisivat uhkaavana ketjuna aivan hirven edessä. Sarvipää päästi matalan, kiukkuisen mylvähdyksen, ja koirat yltyivät entistäkin kimeämpään haukkuun. Hevonen viskasi päätään ja sen silmissä läikehti valkohehkuinen kauhu. Jokainen elollinen olento tuossa notkelmassa vaistosi, että oli tullut hetki vuodattaa verta.
      Liha repesi ja elinvoima valui tyhjiin.
      Korkealla taivaalla pääsky huusi tuuleen..."

Tämä oli ensimmäinen Eiran näky; aivan heti se ei toteutunut. Järkytys se oli myös Rikhardille ja Katri-emolle.

Kuten huomaatte, kirjan kieli on nykyaikaista ja helppoa ymmärtää. Ehkä syvyyttä romaanin toisi vanhakantaisempi kieli, mene tiedä. Juoni on kiinnostava, mutta aika helposti tajuttava. Kirjassa on kaksi suurtilaa, toisena oli Hämeessä Vanajan linnan lähellä sijainnut Lauttian kartano, joka emäntänä hääri Talvikki Ilves. Pakomatkallaan Teinperistä Eira osuu juuri Lauttiaan, jossa hän tietää asuvan oikean isänsä sukua.

Myös Rikhard on asunut ja opetellut sotataitoja Lauttiassa, minne hänen isänsä oli ennen kuolemaansa pojan lähettänyt. Eira on ollut rakastunut Rikhardiin, ja sitä väitetään sukurutsaksi. Ainakin Teinperin Ursula-rouva oli näin uskotellut. Lauttian poikia on taas Elof, joka on odottanut saavansa Eirasta itselleen vaimon. Elof on ollut pyhiinvaellusmatkalla ulkomailla, mistä hän saapuu takaisin kotiinsa. 

Näistä juoniaineksista Vuori on keittänyt maukkaan sopan, joka maistuu romanttisille ja seikkailunhaluisille naisille! Uskon että Eiran, Rikhardin ja Elofin seikkailut saavat jossakin myöhemmin ilmestyvissä romaaneissa jatkoa.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää lokakuista viikkoa!
                             Aili-mummo







12 kommenttia:

  1. Sinä tykkäsit selvästikin tästä. Minua se ei jostain syystä puhutellut enkä sen takia ole lukenut seuraaviakaan Vuoren kirjoja. - Hyvää viikkoa itsellesikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein arvasit Villiviini, pidin minä:)
      Niinhän se on, jos ei tykkää, ei tykkää!
      Kiitos, kuin myös sinulle! ♥♥

      Poista
  2. Olen lukenut Kristiina Vuoren kirjoja tuon mainitsemasi ja muitakin. Tykkään sujuvaa kerrontaa ja mielenkiintoista.Hyvää syksyn jatkoa sinulle,ja mielenkiintoisia kirjoja !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että olet lukenut ja pidät Vuoren kirjoista;)
      Kiitos, samoin myös sinulle Eräskaksikko! ♥

      Poista
  3. Tämä oli hyvä ja jäin odottamaan tälle jatkoa, joka taitaa olla seuraava eli neljäs Vuoren kirja. Eira oli tosi vahva naistyyppi. Tykkäsin hänen näkijänlahjoistaan.
    Siipirikko on kuitenkin minusta paras Vuoren kirjoista. Ja olenhan minä lukenut hienon Disa, Hannuntyttärenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että olet pitänyt ja lukenut Vuoren julkaistut kirjat!
      Minäkin odotan, että Eiran tarina saisi jatkoa;)
      Siipirikkoa en ole lukenut, valitettavasti.
      Mukavaa viikkoa sinulle, Mai1 ♥♥

      Poista
  4. Kiitos kirjan esittelystä.Mukavaa viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Ritva;))
      Samoin sinulle & Co! ♥♥

      Poista
  5. Mielenkiintoista! Sinä olet kyllä ahkera lukija.

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä päivittäinen "huumeannokseni";))
      Lukeminen on hyvä ja hyödyllinen harrastus, muunmuassa;D
      Kuin myös sinulle, Piipe! ♥♥

      Poista
  6. Mielenkiintoinen kirjavinkki.Nyt alkaa lukemiskausi
    kun illat pimenevät ja sataa. Villasukat ovat jo käytössä,
    oikeastaan olen niitä kiikuttanut mukana koko kesänkin,
    turvallisuuden tunteen vuoksi ☺!

    Kissakin on jo pesiutynyt lämpöpatterille tyynynsä päälle,
    vaikka kyllä siihen eloa tulee, kun kuulee ikkunasta
    siivellisten viestintää. Iso kurkiaura tässä muutamapäivä
    sitten sai sen aivan tärisemään, kun kysyin että miksi se
    niin vakavasti ottaa kurkien lähdön, sanoi vaan haikeasti
    Miaaaauun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herne, hauskaa jos kiinnostaa!
      Olen aina pitänyt historiallisista romaaneista;)
      Minulla on villasukat nukkuessa kesällä ja talvella...

      Kissallasi on lämmin nukkumapaikka, se on viisas eläin!
      Kurjet lienevät täältä jo lähteneet, viime viikolla lensivät isot hanhiparvet!

      Eipä taida kissasi kurjille paljon mahtaa, ovat isoja lintuja! ☺
      Leppoisaa viikkoa sinulle, Herne♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥