Google+ Followers

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Mä mistä löytäisin sen ilon!

Lehdet karisivat, marjat jäivät enää!


Lokakuu muistaa aina
miten olla lokakuu
pieniä virkistäviä poikkeuksia se sallii itselleen
silloin tällöin
ruska voi tulla joskus viikkoa ennen tai viikkoa jälkeen
mutta aina se tulee
koivun oksille heitetty kultaiset huivit
maa mustuu vähitellen

luonto tekee minussa työtään
mutta toivon, että vielä marraskuussakin
riittäisi valoa


- MARJA LEENA TOUKONEN -

Auringonkukat hehkuvat vielä!


Valoa ihminen toivoo ja valoa myöskin tarvitsee. Loppusyksy on monelle meistä ahdistavaa aikaa, kun valoa ei löydy muualta kuin sähkönappulasta tai keinoauringosta. Suomalaisten kansantauti on masennus, joka vie suuren osan ihmisistä mustimpaan ja synkimpään toivottomuuteen.

Marraskuussa iloa ja valoa tuo odotus joulusta, lastenjuhlasta, joka voi olla myös aikuisten juhla. Monet meistä 'hurahtavat' jouluun, niin onnellisiksi he muuttuvat. 

Joulun tarkoitus lienee tuottaa iloa ja valoa 'kaikelle kansalle', toivoa toivottomuuteen, ja valoa pimeyteen!

Ja kauppiaat: he vasta onnellisia ovatkin!! Ostohysteerinen kansa poukkoilee supermarketeissa osastolta toiselle, mistä saisi tuon ja tuon halvimmalla. Osa sortuu velkaostoksiin, ostaa tavaraa paljon, vaikka tilaa ei ole entisillekään!! Tavaratalo on nykyajan ihmisen pyhäkkö, siellä voi ostaa mielihyvää itselleen ja rakkaimmilleen...


Kultapallot ja auringonkukka, sisaruksia?


Saisipa iloa ja valoa kaupasta kilotavarana! Siinä olisi hieno lahja meille jokaiselle. Joillekin joulu on onnenjuhla toisesta syystä, he odottavat saavansa joululahjaksi Jeesuslapsen. Se onkin kestävä lahja meille jokaiselle. Jouluna kansoittuvat kirkot, entisaikaan ne olivat ihan tupaten täynnä jouluaamuna! 

Tänä vuotena saattaa kuitenkin monessa kodissa olla vakavailmeiset vanhemmat, jotka pelkäävät, etteivät he voi antaa lapsilleen ja perheelleen jouluiloa, sitä mitä kauppiaat mainostavat irvissä hampain! Miettimään se laittaa meidät itsekunkin, jospa joulupöydästämme ei puuttuisi mitään, ei varsinkaan onnea, iloa, rauhaa ja rakkautta. Silloin joulupöytämme olisi täydellinen, melkein. Jos vielä sen Jeesus-lapsen ottaisimme mukaan, saattaisi joulumme lopultakin olla ikimuistettavan ihana...

Näin toivon ja ajattelen, minä Tuomaksetar Turkinkantaja. 

Nuppolan talon väriloistoa viime syksyltä...


Huomenna piipahdan jälleen Tohmiksella. Kummasti vaan kertyy noita asioita, ja olisi enemmänkin. Täytyy aina valita mikä on se tärkein juttu - tällä kertaa. Yksi kokous ainakin on, ja sitten niitä kauppa-asioita.

Toivotan teille, rakkaat lukijani, oikein hyvää ja kaunista viikoa 41. Vielä on valoa, kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta (kuten juuri nyt). Lämpö tosin on laskenut jo plus kahdeksaan asteeseen. Aamulla oli vain neljä astetta, joten talvi kolkuttelee jo ovella!

♥ Terveisin Aili-mummo ♥

8 kommenttia:

  1. Aili, minä en ennen kestänyt marraskuuta, mutta nyt siitä on tullut mun uusi salarakas. Pitkä, hidas kevät, jolloin puut eivät tule lehteen, sitä minä kammoan, huhtikuuta. Toukokuu jo vähän lupaa ja ainakin tuomet saavat lehtensä, lehmukset ja tammet vielä pihtaavat.

    Minulle joulu tuo onnea. Ja mitä vähemmän tavaraa sen parempi. Emme anna toisillemme lahjoja, mutta omille lapsille, aikuisillekin, on kiva jotain antaa. Joulussa tärkeintä on olla yhdessä, syödä hyvin ja vain saa olla. Toivottavasti vielä maa on kunnon lumessa, siitä se tunnelma lähtee.

    Kun kulkee tuolla tavarataloissa, ei paljon asiakkaita näy. Pelottavaa, sillä asiakaskato tietää monelle työttömyyttä.

    Ilman joulua, en jaksaisi kai mitään. Sitä kannan sydämessäni koko vuoden. Minulla on oma suhteeni uskontoon, tässä pienessä perheessä, jossa mies ei kuulu kirkkoon, mutta on moraaliltaan oikeudenmukaisempi kuin moni kirkkolainen. Tytär taas opiskelee teologiaa ja uskontotieteitä, mutta ei aio papiksi. Minä siellä jossain saan olla ihan rauhassa ja jouluna esillä ovat kynttilätuikkuhyllyllä aina vuoden kauneimmat joulukortit sekä Hannelen tekemä enkeli-ikoni. Rauhansa kaikilla, omanlaisensa. Olen vain kerran meinannut erota kirkosta ja se oli silloin kun oli se nasipappiäänestys. Isä aavisti ja soitti ja pyysi etten eroaisi, mutta sanoi, että 'jos menee sinusta kovin väärin, tee sitten kuten parhaaksi on'. Isäni olisi halunnut papiksi, mutta ei meillä kotona uskosta puhuttu. Isä siten istui pitkään kunnanhallityuksessa ja myös kirkkovaltuustossa. Kun katson tähtiä, se on mun rukous ja sieltä isä vilkuttaa. Näin on kaikki hyvin.

    Tulipa henkiökohtaista! Olen ollut vähän herkillä yhden perheasian takia...ja se jatkuu vieläkin. Mutta on selviytyjä.

    Kiva kirjoitus ja syvällinen. Kunpa voisimme tajuta, että onni ei tule tavarasta ja opettaisimme sen myös lapsillemme.

    Vahvatunnelmaista lokakuun viikkoa, Aili-IhaNainen♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa koskettava kommentti, kiitos Leena!

      Marraskuu salarakas? Minulle se ei ole, keväässä ja huhtikuussa on toivoa, marraskuun voisi vaikka nukkua! Nukkumalla olen päässyt elämäni suurimman järkytyksen yli selväjärkisenä.

      Monelle meistä joulu tuo onnea, onhan se ilon ja valon juhla! Joulusta voimme nauttia kaikki, jos haluamme. Yksinäisille joulu voi olla tosin järkytys...

      Monet saavat voimansa uskosta ja siihen liittyvistä asioista, kirkollisista juhlistakin.

      Olette kuitenkin löytäneet symbioosin, sinä ja miehesi; se on hyvä!
      Tyttäresi tuntee vetoa uskontotieteitä kohtaan, ja opiskelee niitä; hänellä on tarve siihen! Pappeus lienee kutsumusammatti,ajattelen niin!

      Jokainen meistä tarvitsee omanlaistaa rauhaa. Silloin ihmisen on hyvä olla: "maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto!"

      Isälläsi oli omat unelmansa, kuten meistä useimmilla. Hänen ajatuksiinsa sopivat myös naispapit, joita nykyään alkaa olla jo enemmistö; ja hyvä niin!

      Olet isän tyttö, Leena! Olet kirjoittanut hänestä paljon, ja jokaisesta lauseesta huokuu suuri rakkaus isääsi! Ihana tunne, kun tietää olleensa rakastettu ja hyväksytty koko ikänsä. Isäsi oli ihana ihminen, näin olen 'lukenut' sinua♥

      Pian siirrymme marraskuuhun, toivekuuhusi;)
      Uskon & toivon että selviät(te) hyvin ongelmistanne. Niin olen minäkin yrittänyt selvitä, vaikka pahalta onkin tuntunut. Elämässä tulee suuriakin pettymyksiä ja vaikeuksia, niistä on vain selvittävä eteenpäin!

      Kiitos kommentista vielä kerran, ja oikein hyvää lokakuista viikkoa sinulle & perheellesi, Leena-IhaNainen♥♥

      Poista
  2. Tämä syksy on aina sellaista taistelua nukkumista vastaan...mielellään pysyisin peiton alla, söisin suklaata ja lukisin kirjoja...tietysti kynttilöissä pitäisi olla tuli tuomassa tunnelmaa.
    Onneksi meillä on aina ollut koira, ja nyt Ozzy 1v. 2kk on sellainen lenkille viejä, että unet karisee kummasti. Aamulla tulee aamupusuja oikein kunnolla.
    Mukavaa loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minusta lokuu menettelee, on vielä ruskaa ja hienoja syksyn värejä! Sinä vain lukisit kirjoja kynttilän valossa ja peiton alla piilossa;)
      (Taskulamppu voisi olla turvallinen valinta;D)

      Hienoa kun sinulla on lenkittäjä kotona, siinäpä seuraa ja kaveruutta koko koiruuden voimalla!

      Kiitos toivotuksista, Mai; samoin sinulle ja Ozzylle♥♥

      Poista
  3. Kiitos syksyisestä runosta. Nyt on niin kaunista värikästä aikaa on hyvää käydä ihailemassa ja nautiskella raikkaassa ilmassa minä pidän kaikista vuoden ajosta. Me ihmiset olemme niin erillaisia luonteeltaan kuka mitenkin reakoi vuoden aikoja. Joulu on kyllä valon aikaa. Jos vain oppisimme ottamaan joulun vastaan rauhallisesti ja jättämään turhan päiväiset juoksut laittamiset pois. Kaunis kuva on tuo nuppolon väriloistoa Ihanaa viikon loppua Aili- Mummo ! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Irma:)
      Meillä on kovasti jo lehdet puista lentäneet, enää miniruska on jälellä!
      Totta tuo mitä sanot ihmisten luonteista. Kiire ei ole kuulunut enää aikoihin minun jouluuni eikä joulunodotukseeni! Tärkeämpää on löytää joulun rauha, jota toisillemme toivotamme.

      Kiitos Irma, samoin sinulle ja puolisollesi! ♥♥

      Poista
  4. Minua kammotti elokuun loppuessa, kun ihmiset hyvästelivät kesän ja puutarhan blogeissa. En nähnyt siinä mitään järkeä. Minulla oli kaikki kesken. Hedelmykset ja syysvärit alussa. Vasta nyt on värit. Huntuvaahtera on valmis, samoin katsurat, näsiä kukkii. Odotan kahden vaahteran tulipunaista väriä, ovat vielä vihreitä. En odota joulua, vihaan lunta. Minulle kelpaa musta joulu. Viime talvena meillä kävi vain kerran aura. Voi kun olisi nytkin niin. Olen päässyt valkoisesta joulusta eroon, koska olen viettänyt sen niin usein ulkomailla. Eipä ole ollut jouluruokiakaan silloin. Joulu on jotain muuta kuin lahjoja ja syömistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla olet aika erilainen ihminen kuin useimmat meistä;)
      Toki jokainen saa olla ja elää niinkuin parhaaksi näkee, olipa vuodenaika mikä tahansa!

      Meillä on lehdet puista lähes kaikki lähteneet, vain enää keltaista joissakin koivuissa, ja lehdettömät pihlajat marjoineen. Ilma on ollut sumuinen ja sateinen monta päivää.

      Asut varmaan etelässä, Pohjois-Karjalassa on jo talvenmerkit.
      Lumi tuo valoa pimeänä aikana, siksi pidän siitä.

      Viime talvi oli tosi erikoinen, en muista siihen verrattavia talvia.
      Jouluksi en lähde minnekään, haluan perhejoulun lapseni ja lastenlasteni kanssa!

      Oikein hyvää viikonloppua ja syksyä sinulle, Ulla! ♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥