Google+ Followers

maanantai 27. lokakuuta 2014

♥ Viekoittelua ♥

17.10. 2014 mies löysi aamulla kuolleena pyypariskunnan, ja kuvasi sen.


PIKKUKETTU

Minulla on nainen,
joka korvaansa kaivaa tulitikulla.
Kymmenen Pielisjokea hänessä virtaa.

Minulla on nainen,
joka koivun latvassa lausuu Kailasta
ja kantaa sateenvarjona karttakirjaa.

Nyt tule tänne,
syödään pihlajanmarjakarkkeja!
Jos tulet tänne,
saat soittaa minun kukkopilliä.

Minulla on nainen,
jota ei pureksita, vain nielaistaan.
Ketunraudat ja tankit ovat voimattomia.

Minulla on nainen.
Tahtoisin niin hipaista hänen polveaan
kaikkein herkimmällä sotka siipisulalla.

Jos tulet tänne,
kananlihalle nousee ihoni.
Nyt tule tänne,
lyö minuun sormenpääsi leimasin!


- VESA SORMUNEN -

Viimeiset kanttarellit syksyllä 2014. Sieniä on ollut riittävästi.


Puut ovat riisuutuneet, on enää kuvia ja muistoja tämän vuoden loistavasta värileikistä. Harvoin muistan näin ihanaa ruskaa nähneeni, eihän niitä ennen tullut usein valokuvattua. Vaan nyt digikaudella kuvataan harva se päivä; kaikki kuvat tässä ovat mieheni ottamia.

Perjantaiaamuna 17.10. löysi mies talomme takaa tämän kuolleen pyypariskunnan, jotka lienevät lentäneet keittiömme ikkunaan. Mies oli kuulemma kuullut yöllä jonkin pamauksen. Mutta rouva Pyyltä oli joku syönyt pään, ehkä joku haukka, arveli naapurimme Mikko Kuronen, metsästäjä. Lento-onnettomuuksia sattuu muillekin kuin ihmisille.
Koirivaaran tienvarressa on kaksi romahtanutta mökkiä, tämän omistajat ovat Makkosia.

Toinen asia josta haluaisin kirjoittaa kuntamme viranomaisille, ovat nämä kaksi romahtanutta mökkiä Koirivaarantien varressa. Tässä päädyssä kuvatussa Makkosen mökissä pääty on vielä pystyssä. Katto ja seinät ovat tulleet alas. Ja tästä 100-200 metriä Koirivaaraan päin on toinen, Nupposen mökki. Tilanne on siinäkin sama. Mökissä on muistaakseni yksi huone, mutta siinä asui aikanaan sukulaisperhe. Omistaja asuu Helsingin seudulla, joten terveiset hänelle! Näistä saisi useita hienoja omakotitontteja tarvitseville lammin läheisyyteen. Matkaa kuutostielle on alle kilometrin, joten kysyntää näillä varmastikin on.

K. Nupposen mökki on romahtaneena sadan metrin päässä edellisestä.


Uusia taloja nousee kylällemme harvakseltaan. Joskus parikymmentä vuotta sitten asuintaloja rakennettiin jopa kahdeksan kappaletta samana vuotena. Jotkut tekevät suurenkin työn korjatessaan vanhaa ja ränsistynyttä, mutta nämä talot ovat siksi lahoa kauraa, ettei niistä saa polttopuitakaan.

Kouluun on vain kilometrin matka, joten kelpaisi lasten käydä koulua kylämme uudessa koulussa. Se valmistui vuonna 2006, ja on kolmeopettajainen.

Täällä luonto on lähellä, se lentää melkein ikkunasta sisään! On marja- ja sienimetsiä, metsästysmaista puhumattakaan. Kylällämme on myös muita harrastusmahdollisuuksia, ja erittäin vireä kyläyhdistys. Yli 100-vuotias urheiluseurakin toimii...

Lumet ovat myös sulaneet, on vain musta ja pimeä metsä. Katuvaloja näkee valtateiden varsilla ja keskikylällä. Voi olla, että syksy on liian lämmin, ja saamme odottaa pysyviä lumia vielä kauan, mutta minusta lumi valaisee maailmaa ihanasti!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja levollista lokakuun loppua!
Muistakaahan käydä äänestämässä evl-kirkon vaaleissa!
                             Aili-mummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥