Google+ Followers

lauantai 29. marraskuuta 2014

♥ LEVOLLISTA ADVENTTIA ♥

Aasi Alaniasta. Kuva: Aili Nupponen.
VIRSI 7


Valmistu Herran kansa, 
nyt vastaanottamaan,
kun saapuu taivaastansa, 
kuningas päälle maan.
On hänet maailmaan 
valkeudeksi suonut,
Vapahtajaksi tuonut, 
Jumala armossaan.

Suurelle vieraallenne
nyt tietä raivatkaa
ja portit sydäntenne
hänelle aukaiskaa.
Tie tehkää suoraksi.
Te laaksot kohotkaatte, 
te vuoret, vaipukaatte
aukeiksi, sileiksi.

Nöyryyttä hiljaisuutta
Jumala rakastaa,
ei kärsi kopeutta,
ylpeitä vastustaa.
Kun sydän haluinen
Herraansa odottaapi,
se tietä valmistaapi
tulolle Jeesuksen.

Oi Jeesus, armon tuoja, 
nyt sydän avaja,
ja kaiken uudeks luoja, 
tie itse valmista.
Voi, jospa minäkin
huoneesi olla voisin,
niin kiitokseni toisin
sinulle, armoisin.


- VALENTIN THILO, NUOREMPI 1642 -
(suomentanut Elias Lönnrot 1874).

WALKIN IN THE EAR, NIGHTWISH, olkaa hyvä!!

Toivotan kaikille lukijoilleni siunattua ja ihanaa adventtia!
                           Aili-mummo

torstai 27. marraskuuta 2014

Kuin punainen vaate

Espanjalainen taisteluhärkä ja Aili-mummo.

HÄRKÄ


Missä härkä viipyy?
Minun luonteeni on punainen vaate.
Enkö näe verenkarvaisia silmiä,
enkö kuule lyhyttä puuskuttavaa hengitystä,
eikö maa vavahtele raivokkaiden sorkkien alla?
Ei.
Härkä kulkee sarvitta;
se seisoo piltuussaan
ja jäystää jääräpäisesti sitkeitä heiniään.
Rankaisematta lepattaa liinoista punaisin tuulessa.


- EDITH SÖDERGRAN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tapasin espanjalaisen taisteluhärän hieman yli vuosi sitten. 

Se oli elänyt lyhyen, mutta sankarillisen elämän, ja taistellut siitä. Mutta hävinnyt, hänet tapettiin lyhyen kidutuksen jälkeen joukolla. Paikka oli Mijaksen kylä, sama paikka, missä suomalaistyttö Jenna Lepomäki oli tapettu kahden suomalaisen rikollisen toimesta. Kumman kohtaloa pitäisi surra enemmän?

Jenna oli sinisilmäinen, ja härkä runossamme punasilmäinen. Kuten näemme, sinisilmäisyys on erinomaisen vaarallista, jopa hengenvaarallista. Ruskeasilmäinen osaa epäillä petosta, eikä ole niin helposti petettävissä.

"Minun luoteeni on punainen vaate". Niin on ollut minunkin, erinomaisen hyvin muistan että se oli isälleni sitä, ja monille muille machomiehille, joita minä en hyväksy eivätkä he minua. Tasoissa olemme. 

Härkä on itsepäisyyden ja periksiantamattomuuden symboli. Sopii perheellemme ja suvullemme kuin 'nyrkki silmään'. Härkäpäisiä olemme, ja usein typeriä.

Eläimiä säälin ja suren, he eivät ole kidutusta ansainneet. Hoidin sentään työkseni noin 42 vuotta eläimiä, ja olin rakastunut niihin. Eläinten myyminen oli pahinta kidusta minulle, johon olin kuolla. Rytmihäiröön, mutta en kuitenkaan kuollut, vaan täällä kidun yhä.

Adventtia kohti käymme. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina seurakuntatalolla juhlimme jumalanpalveluksen jälkeen 60 ja 70 vuotiaita, joita on melkoinen joukko. Olen siellä kahvitteluapuna ja kukkien jakoapuna, diakoniatoimikunta järjestää nämä juhlat aina vuosittain. Järjestelyissä olen mukana viimeistä kertaa. Ohjelmassa olen ollut mukana pari kertaa, ja yhden kerran juhlimassa.

Luultavasti viimeinen kirkkovaltuusto kokoontui viime tiistai-iltana, jolloin saimme hyväksytyksi ensi vuoden budjetin. Siinäkin asiassa jotkut meinasivat ajaa kirkkovaltuuston ja -neuvoston yli omavaltaisesti. Mutta onnistumatta.

Adventtisunnuntai on kirkkovuoden aloitusjuhla ja vuoden yksi kohokohdista. Sen jälkeen kiihtyy joulun odotus...

♥ Tervetuloa lukijakseni Virkkuumummo! ♥

Toivotan oikein antoisaa marraskuun loppua kaikille lukijoilleni!
                          Terveisin Aili-mummo

maanantai 24. marraskuuta 2014

Kaari Utrion Sunneva



Kirjailija Kaari Utrio (s.1942) on tehnyt saman, minkä Anna Amnell on tehnyt myöhemmin romaaneilleen, yhdistänyt kaksi historiallista seikkailuromaaniaan yhdeksi kirjaksi. Teoksen nimi on Sunneva, se sisältää romaanit Sunneva Jaarlintytär (1969) ja Sunneva keisarinkaupungissa (1970). Tämä 'uusvanha' teos sisältää kokonaista 752 sivua, ja pokkarinakin se on mahtava. Onnistui silti yölukemisena, mikä on kiitettävä asia. Ostin kirjan vakituisesta ostopaikastani, Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta. Tammen kustantaman Bon-pokkarin ISBN numero on 978-951-31-7187-2. Kovakantinen laitos on ilmestynyt jo vuonna 2012.

Tarina sisältää juonipaljastuksia!

Sunneva oli ruotsalaisen jaarli Birger Brosan nuorin tytär, iältään vasta kolmetoista vuotta, kun joutui kotoaan ryöstetyksi. Sunneva oli vastannut kosijalleen Erland Vahvalle kieltävästi, mistä syystä sulho ryösti hänet. Tyttöä ei kuitenkaan oltu raiskattu. Neidon ryöstö tapahtui v. 1196 jälkeen Kristuksen syntymän - aikana jolloin ihmishenki ei ollut paljon minkään arvoinen, naisen henki vieläkin vähemmän.

Sunneva sai kotiin tultuaan selkäsaunan. Neito oli liian kaunis, ja teki miehet hulluiksi himosta. Sunneva halusi ärsyttää kosijoitaan, ja piti heitä leikkikaluina, mutta ryöstämisen jälkeen suhtautui asioihin toisella tavalla. 

Sunneva Kultahiuksisen äiti oli kuninkaallista sukua, rouva Birgitta oli Norjan kuninkaan, Harald Gillen tytär. Tarinan mukaan myös jaarli Birger oli sukua Tanskan kuninkaallisille, olihan hänen äitinsä yksi Tanskan kuninkaan Knut Pyhän tyttäristä. 

Sunnevan äiti oli valinnut nimen tyttärelleen pyhän Sunnevan mukaan. Hän oli ollut kuninkaan tytär Irlannissa, ja kuoltuaan hänet oli julistettu pyhimykseksi. Bergenin tuomiokirkossa säilytettiin Pyhän Sunnevan luita pyhäinjäännöslippaassa. 

Noina aikoina oli tapana naittaa tyttäret jo lapsina, tai korkeintaan kolmentoista ikäisinä. Neitojahan oli turha ruokkia kauempaa kuin oli pakko, siirtyiväthän he aviomiehen suvun iloksi perintöineen kaikkineen. Siksi tyttölapsista oli hyvä päästä eroon jo mahdollisimman varhain. Sunneva päätettiin lähettää kotoa jaarli Birgerin veljen, Mauno Minnesköldin ja hänen vaimonsa, Inrid Ylvan luokse. Mies oli mennyt muutama vuosi sitten naimisiin jo kolmannen kerran. Maunu oli Folkungain suvun päämies, ja suunnattoman rikas.

Sedän talossa Sunneva sai olla järkyttävien asioiden todistajana.---.

Kun Sunneva palasi kotikartanoonsa, hänelle oli valittu jo uusi sulhanen Uplannista. Sunneva rukoili, että hän pääsisi noviisiksi Vretan luostariin ennemminkin, kuin suostuisi kosijan, Finvid Rikkaan vaimoksi. Sunnevalle olisi kelvannut kuningas tai kuninkaan poika. 

Sunneva lähti vanhempiensa kanssa kuningas Sverkerin kartanoon vierailulle. Sulhasmies Finvid Rikas oli kuningas Sverkerin hovimiehenä, ja sisar Ingegerd oli kunigattaren hovinaisena. Kuningatar kuolee lapsen synnytyksessä. Ingegerd pääsee hänen tilalleen kuningattareksi. Sunneva huomaa, ettei täällä ole hänelle sopivaa ja mieluista sulhasmiestä. ---.

Herra Finvid kuoli, neito Margareta Eskilintytär tappoi hänet ja lopuksi surmasi itsensä. Sunnevalle aukeaa tie Vretan nunnaluostariin. Östen Tappara olisi ollut halukas naimaan Sunnevan, mutta tämäkään ei neidolle sopinut, Sunneva halusi mieluummin luostariin myötäjäisineen. 

Vretan luostarissa oli vain Ruotsin ylhäisimpien perheiden tyttäriä ja naisia. Vretassa Sunneva oppi tärkeät taidot, lukemisen ja kirjoittamisen. Hän oppi jäljentämään pyhiä kirjoituksia ja legedoja. Kirjapainotaitoa ei vielä ollut keksitty, kaikki tekstit oli kopiotava käsin.

Kävi niin, että Sunneva Birgerintytär sai Vretasta tarpeekseen, ja karkasi hevosella ratsastaen seuranaan pappi. Sunnevan matkasi Bergeniin Norjan kuninkaan taloon, olihan hän sukua kuninkaalle.

---.

Näin Sunneva kulki seikkailusta toiseen ja maasta maahan. Hän oli hyvä oppimaan kieliä hämmästyttävä kauneutensa lisäksi. Bergenin jälkeen Sunneva joutui Ranskaan, hänen kihlattunsa oli rikas ja komea ritari. Mutta vihittynäkään aviovaimona Sunneva ei ollut tyytyväinen, vaan karkasi herra mieheltään pyhiinvaeltajien mukaan. Joutui Venetsiaan ja sieltä Konstantinopoliin ja paikalliseen hoviin. Sunnevan suojelusenkelinä toimi orja, iso ja vahva mies, joka teki kaikkensa, jotta Sunneva-rouva olisi pelastunut pahalta.

Ihmeellinen suojelus Sunnevalla oli, kaiken järjen mukaan hänen ei olisi pitänyt selvitä seikkailuistaan elävänä, mutta eiväthän tarujen sankarittaret kuole. Menee vuosia vielä, kunnes Sunneva huomaa ketä hän todella rakastaa, mutta sekin päivä vielä koittaa!
Kaksikymmentä yksi täytettyään Sunneva on kyllin viisas päättämään omasta elämästään.

Mielikuvitusta Kaari Utriolta ei ainakaan puutu, ja hän osaa käyttää hyödyksi oppiainettaan historiaa. Historian lisäksi Kaari Utrio on tehnyt myös naistutkimusta, josta hän julkaissut useita tietokirjoja. Romaanin kieli on sujuvaa ja hyvin kirjoitettua. Sunneva on saanut vaikutteita Angelika-sarjasta, kirjailija tunnustaa. Sunneva on romanttinnen seikkailutarina keskiajalta. Myös Mika Waltarin romaanit ovat vaikuttaneet Sunnevan miljöökuvaukseen, Kaari Utrio myöntää. 

Sunnevaa käsitellään minusta enemmän aikuisena naisena kuin lapsena. Kuka kolmetoistavuotias ajattelee ja toimii kuin aikuinen, sitä ihmettelen...

Vaikka joissakin paikoin teeman käsittely tuntuu minusta lapsekkaalta, on Sunneva silti mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja, ja antaa tietoa naisen elämästä 1200-luvulta. Suosittelen Sunnevaa lukemiseksi naisille. Kirjassa ilmenee myös raakuutta, sillä ihmisiä tapetaan ja murhataan aika häikäilemättömästi, lasten lukemista tämä ei siis ole.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikkoa neljäkymmentä kahdeksan!
                                      Aili-mummo







perjantai 21. marraskuuta 2014

♥ Satumaista viikonloppua ♥

Kuninkaallinen suudelma kesällä 2013.

NIIN MINÄ SINUA TOIVOIN


Niin minä sinua toivoin
kuin sadetta palava kangas,
niin minä sinua pyysin
kuin varjoa sammalen sormet,
niin minä sinua halusin
kuin itkua tomuinen mieli,

rakastin minä sinua
kuin hämärää kaukainen salama,
niin olin minä sinussa
kuin tuulessa kukkiva mänty.

-----

Läikkyvät sateiset silmät,
huhuaa vetinen sydän.
Et sinä hiljene minussa, 
et lakkaa hymyilemästä
vaikka vuotemme kuluvat,
ajan hännät huiskuavat.

Muistot, pakkasen panemat
vaikenevat, vaikenevat.

Jää vain sateiden helinä.
Sydänten kaukainen tärinä.


- MATTI ROSSI -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein rauhaisaa ja hyvää viikonloppua!
                               Aili-mummo

torstai 20. marraskuuta 2014

Rankkoja aiheita

Äänestysruuhkaa Tikkalan kappelissa 31.10.2014.

Kun tulin 60-lukuun
roolit oli jo jaettu.
Jouduin näyttelemään itseäni.
Onneksi tajusin
että näytelmä oli muiden kirjoittama.
Nyt, iässä jota kutsutaan kypsäksi
vaikka kyse on pelkästä biologiasta,
tajuan lisää:
Myös muistokirjoitus on muiden laatima.


- PEKKA KEJONEN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kun lukee Pekka Kejosen runoja, huomaa että hän on pohdiskellut paljon kuolemaa ja siirtymistä 'rajan taakse'. Hän on minun ikäluokkaani, joten ei ihme.

Monta vainajaa on siunattu kylämme kappelissa. Monet  silti seurakuntamme pääkirkossa Kirkkoniemessä, juhlavassa paikassa. Samassa kirkossa yli 250 vuoden ajan.

Kuoltuaan ihminen ei tarvitse enää rooleja, ei omia eikä vieraita. Eläessä ihmisellä voi niitä olla useita erilaisia. Jotkut meistä esittävät kaikkitietävää, ihan kuin itse Isä Jumala, mutta tosiasiassa ne tiedot ovat suorastaan olemattomia, lumetta silmillemme. Ihminen haluaa olla parempi ja ansiokkaampi kuin on, tai ainakin näyttää siltä. Olla rikkaampi ja kauniimpi kuin muut, viisaampi, ja kaikkivoimaisempi. Menestynyt, ei menehtynyt. Loistava tähdenlento Luojan ikuisessa yössä. Ihminen, jota kaikki kadehtivat näiden (kuviteltujen) ominaisuuksien tähden.


Olet pelastettu.
Liian vähä yöuni aiheuttaa
ikääntymisen kaltaisia oireita.
Valvo ja oireile,
vanhenematta.


- PEKKA KEJONEN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nukuttua tulee ihan liian vähän, olen lukenut viime viikot Kaari Utrion Sunnevaa, jossa on n. 750 sivua. Ensi viikolla postaan siitä. Mutta en kovin paljon. 

Aika lentää ajellessa paikasta toiseen...

Muuten Maaria Päivinen sai Karjalaisesta kritiikin viimeiselle romaanilleen eilisessä numerossa (19.11.2014). En ole lukenut kyseistä kirjaa, milloinkahan uskallan..? Rankkoja aiheita, Maaria ei ole kesy tyttö!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää loppuviikkoa ja torstai-iltaa!
                           Aili-mummo



maanantai 17. marraskuuta 2014

Hämärän hyssyä...♥

Intialaisella kalatorilla maaliskuussa 1992.

Päivä laskeutuu mailleen hämärtyvässä illassa.
Hiipuu länteen
noustakseen idästä
tuoden terveisensä jostakin tuntemattomasta.
Mahtavalta tuntuu kielimuuri
ystävyydestä huolimatta.
Mykkä tuuli tuo koskettuksen meille.


- SAIMI SAIRANEN -
Joensuun Botanian orkideoita keväällä 2012.


Anteeksi, ystävät, etten ole voinut kommentoida teidän keskustelujanne, meni nimittäin tietsikasta näyttö rikki lauantaina. Edessä on uuden hankinta lähipäivinä. Poika kuitenkin lainasi omaa näyttöään, niin että voin lukea ja kirjoittaa jotain. 

Koneiden ja sähkön armoilla olemme me nykyihmiset. Ilman niitä emme osaa tehdä paljon muuta kuin nukkua. Aina riittää myös uuden opettelemista, kun uusia vimpaimia tulee markkinoille. Pitää osata sitä ja tätä, tai ainakin yrittää...

Minulla on ollut onni, että apua ongelmiini löytyy lähipiiristä, vaikka en mikään nörtti olekaan. Ja jotain olen opetellut ihan itse. Tietokonekursseja kansalaisopistossa opiskelin 25 vuotta sitten, mutta paljon on maailma muuttunut sen jälkeen, tietsikatkin. Silloin elettiin Tohmiksella vielä lerppuaikaa, joskin korppukoneet oli jo keksitty. Ja käyttöjärjestelmä oli Dossia, ei mitään sekavaa Mikrosoft Windows kahdeksaa.

Lapasia ja villasukkia olen neulonut lapsille joululahjoiksi. Voi olla, etteivät he enää huolikaan mummon sukkia jalkaansa, kun ne kaupan ohuet sukat ovat paljon kauniimmat ja hienommat. Ihminen on turhamainen, nainen varsinkin. Näin vanhana ja viisastuneena uskallan sanoa, että kannattaisi ajatella myös vaatteiden terveellisyyttä. Itsekään en nuorena ja huimana sitä muistanut! Niistäkin päivistä olen saanut maksaa kalliin hinnan, ja monet asiat tekisin nyt toisin!

Viikko 47 on nyt alussa. Pian tämäkin vuosi on jo mennyttä aikaa, jota voi kaiholla / kaihotta muistella. Vuoden mieluisin aika, joulu, on alkamassa; sitä odotamme innokkaiden lasten lailla.

Onnellista ja hyvää viikkoa kaikille lukijoilleni! ♥
                       Aili-mummo
 







lauantai 15. marraskuuta 2014

♥ Onnellista viikonloppua ♥



TALVI


Lumen alla,
jään sylissä,
odotat sikiöasennossa
miestä ja naista, kahta rakastavaista

Valoa ovat rakastavaiset
kun rakastavat,
kun leikkivät kevään leikkiä,
kun pölyttävät,
kun rakentavat nivusiin pesää

Hiljaisuus 
on vain yksi hyväilyn muoto,
hiusten läpi vaeltava käsi
Et ole kuollut,
sinä vain odotat


- TOMMY TABERMANN -
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein onnelista viikonloppua!
                              Aili-mummo

torstai 13. marraskuuta 2014

Kirsi Kunnas 90-vuotta, haaste kaikille runojen ystäville




Opuscolon Valkoinen kirahvi on jälleen loitsinut uuden haastekierroksen, johon otan osaa.

Blogiystäväni Mai Laakso haastoi minut osallistumaan kyseiseen leikkiin, jossa kerron suhteestani Kirsi Kunnaksen runoteoksiin. Olen ostanut kaksi isokokoista satu- & runoteosta Tapahtui Tiitiäisen maassa, kävi kuitenkin niin ihmeellisesti, että lahjoitin pois oman kappaleeni, ja olen taas ilman kirjaa.

Ensimmäinen muistiini jäänyt runo oli Meritähti

Eli merenpohjassa Meritähti
tuhat tonnia vettä yllä.
- Minä kestän kyllä,
sanoi Meritähti.
- On terävät sakarat,
ja litteät pakarat
ja paineen kestävät kakarat!

Olin tekemässä omaa runo-kuvateosta Mummo ja muusat, joka ilmestyi v. 2010. Ajattelin että Kirsi Kunnas johdattelee minut rempseästi omien saturunojensa äärelle. Kuten myös kävikin, mummo kirjoitti lapsenmielisiä runoja lastenlasten piirustuksista.

Tämä on vanhan toistoa, sillä käytettävissäni ei ole enää yllä näkyvää teosta.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kerro, mikä Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, , miten olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa.

2. Kirjoita aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä tekstiisi haasteen säännöt.

3. Lähetä haaste 3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle.

4. Kerro osallistumisestasi kommentoimalla täällä. Valkoinen kirahvi tekee jälleen koosteen vastausten pohjalta.

5. Aikaa vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka.

Aili-mummon ja lastenlasten yhteistyön tulos!


Mummon lapsuudessa ei ollut Kirsi Kunnaksen runoja, vaikka hänen esikoisteoksensa oli ilmestynyt jo 1947. Poikieni lapsuudessa 40-45v. sitten Kunnakselta olisi löytynyt jo paljon tuotantoa, mutta en osaa sanoa, oliko hänen teoksiaan jo kunnankirjastossa. Pojat tekivät itse kirjalainansa, eikä heitä kiinnostanut lasten runous.

Runojen hauskuus ja riimitys sai minut vanhoilla päivilläni kiinnostumaan Kunnaksesta, ja lukemaan hänen runojaan lapsenlapsille. Olen monessa blogissani lainannut näitä ihania runoja, ja postannut niitä.



HERRA PII POO

Herra Pii Poo
oli taikuri.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata polkaisi
ja taikoi:
rusinoita
mansikoita
omenoita
perunoita
porkkanoita
prinsessoita
makkaroita.
Siis herra Pii Poo
oli noita.

Kerran
herra Pii Poo
kulki Espalla.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata polkaisi
ja sitten vespalla 
hän ajeli.
Se oli herra Pii Poon
suuri erehdys.
Näes noidan mahti
ei pysty koneisiin
ei moottoriin
ei mutteriin
ei polkimiin
ei vaihteisiin
ei kytkimiin
kerta kaikkiaan:
koneella on koneen tahti.

No niin, 
herra Pii Poo
ajoi asemalle.
Hän huusi: hii hoo!
ja vespan polkaisi 
ja jäi junan alle.
Kuolen, 
huusi Pii Poo, 
liian aikaisin!
Hän huusi: hii hoo!
ja kuoli myöhemmin.


- KIRSI KUNNAS -

Jokainen joka haluaa aiheesta postata, on vapaa ottamaan tämän haasteen vastaan, joten olkaa hyvät!

Minulle Kirsi Kunnas on suuri esikuva, ja hänen huumorinsa on sydämellistä ja hersyvää. Toivotan kirjailijalle oikein paljon onnea ja Jumalan siunausta elämässä edelleen!

tiistai 11. marraskuuta 2014

♥ Sydänten sulattelija ♥

Lauluyhtye Roosat esiintymässä. 'Vanhat' ja nykyiset  naislaulajat.

---
Sydämeni on sulanut.
Saakoon romanikerjäläinen lanttinsa ja kirkot homopappinsa.
Päättykööt noitavainot vihdoin.
Olkoon Pyhä Fransiscus kanssamme.


- MARJA LEENA TOUKONEN -

Roosien mieslaulajat ja osa naisista. Vas. johtaja Esko Kauppinen.

Eilen vahvistettiin  evl-seurakuntavaalien tulos, uudet kirkkovaltuutetut on valittu seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Äänestysprosentti oli hieman yli 13, kiitos kaikille äänestäneille. Suurin osa seurakuntalaisista äänestikin ennakkoon.
Laimeaa oli, saisi olla paljon vilkkaampaa näissä vaaleissa äänestäminen!

Lokakuun 25 päivä pidettiin Tohmajärven seurakuntatalossa laulukuoro Roosien juhlakonsertti, josta tämän postaukseni valokuvat olen napannut. Kuoro on toiminut jo 30v. ajan, se aloitti naiskuorona 1984 Tohmajärvellä. Tähän mennessä kuoro on kehittynyt korkeatasoiseksi, ja sen esitystä oli minulla ilo kuunnella.

Kuorossa on nykyään kolmetoista laulajaa, mutta yleisön joukosta kutsuttiin laulamaan entisiä kuorolaisia. Ohjelman pituutta en katsonut kellosta. Laulut olivat Pekka Simojoen, Jaakko Löytyn ja Lasse Heikkilän tuotantoa.

Salillinen yleisöä oli hyvin tyytyväinen kuulemaansa, kiitämme konsertista sekä toivotamme Roosille paljon onnea ja menestystä!

Kotiseurakunta Tohmajärvi kiitti kuorolaisia ja yleisöä tarjoamalla juhlakahvit! Se oli upeaa, hieno konsertti, joka ei maksanut kuulijoille mitään! 


Kirkkoherra Mikko Lappalainen (oik) keskustelemassa kuoron ensimmäisen johtajan, Päiviö Turtiaisen kanssa.


Lähteenä olen käyttänyt sanomalehti Koti-Karjalaa, ja Niina Koukun artikkelia Lauluyhtye Roosilla tunnelmallinen juhlakonserttia. Kuvat ovat omiani. Tästä linkki tuohon Koti-Karjalan juttuun.

Roosien johtajat: Vas. Esko Kauppinen, Pekka Varonen, ja Päiviö Turtiainen.


Minulla on ollut kiireitä viime viikkoina, siksi en ole ehtinyt postailemaan kuten normaalisti olen tehnyt. Yksi syy on seurakuntavaalit, jotka pidettiin isänpäivänä. Vaalien takia jouduimme pitämään suuren joukon vaalilautakunnan kokouksia, joissa olin ensimmäistä ja viimeistä kertaa mukana. Vertailin käytäntöjä yhteiskunnallisiin vaaleihin, joissa aikanaan olin noin 15 vuotta. Täytyy sanoa, että paljon lautakunnalla teetetään tyhjää työtä. Kirkko haluaa pitää erilaisia tilastoja, paljonko oli miehiä ja naisia, ja kuinka monta nuorta (miestä / naista) kävi äänestämässä; ja vielä montako vuosina 1997-98 syntynyttä kävi äänestämässä. Kyllä meitä kyykytetään, mutta vastaan tuskin voi sanoa, vaikka mieli tekisikin. Kumma kun ei kysytä äänestäjän kengännumeroa!

Toivotan onnea kaikille uusille kirkkovaltuutetuille! Tehkää työnne uskossa ja rakkaudessa. 

Oikein antoisaa viikkoa 46 kaikille lukijoille!
                        Aili-mummo

perjantai 7. marraskuuta 2014

♥ Onnellinen kissa ♥

Popi-kissa. Lapsenlapsen piirustus.


ONNENKISSA

Minulla on onnenkissa sylissä,
se kehrää onnenlankaa.
Onnenkissa, onnenkissa,
nämä kolme hanki minulle:
hanki kultainen sormus
joka kertoo että olen onnellinen;
hanki minulle kuvastin
joka kertoo että olen kaunis;
joka leyhyttää pois ahdistavat ajatukseni.
Onnenkissa, onnenkissa,
kehrää vielä vähän tulevaisuudestani!


- EDITH SÖDERGRAN -
  (suom. Pentti Saaritsa)

Toivotan kaikille lukijoilleni onnellista viikonloppua ja Isänpäivää!
                    Aili-mummo         

tiistai 4. marraskuuta 2014

"Puut jotka eivät lehtiään pudota!"

Taidetta kappelimme seinillä.

JO TÄLLÄ PUOLEN


Kerron kestävästä kesästä,
virroista, jotka eivät ehdy,
puista, jotka eivät lehtiään pudota,
maasta, jossa ruoho ei lakastu.

Siinä maassa, maassa josta laulan,
lentävät kaarneet ruokaa tuoden.
Siinä maassa, maassa josta laulan,
on aina käsi ihmisen käteen.

Ystäväni, harvat ja valitut,
puhun teille totuuden
kestävästä kesästä.


- HELVI JUVONEN -

Vehnäntähkätaulu ja taivaan linnut...


Pyhäinpäivän aattona 31.10.-14 olin nuoren pappimme Antti Happosen kanssa Tikkalan kappelilla pitämässä ennakkoäänestystä. Otin nämä kuvat siinä yhteydessä. Ennakkoäänestäjiä kävi huoneessa 23 henkeä, josta kiitos kävijöille.
Varsinainen vaali suoritetaan sunnuntaina yhdeksäs marraskuuta seurakuntatalolla klo 11 alkaen. Siellä valitaan heidät, jotka jatkavat työtämme eteenpäin.

Useat kiittelivät, että ännestys oili sopiva aikaan ja paikkaan nähden, olihan Pyhäinpäivä seuraavana päivänä, ja monet laittoivat kynttilöitä ja seppeleitä omaistensa haudoille. On kaunis tapa, että poismenneitä sukupolvia muistetaan muulloinkin kuin jouluna. Jouluaattona haudoilla on kuitenkin eniten valoa ja hautakynttilöitä, silloin lähes kaikki ihmiset muistavat omia rakkaitaan.

Kunniataulu kaikkensa antaneille.


Viimeisissä sodissamme kuoli 43 nuortamiestä Tikkalasta ja Onkamosta. Mielestäni tuosta puuttuu yksi, Matti Manninen, Kiihtelysvaaraan avioitunut Ihalan Antti Mannisen poika, joka syntyi ja kasvoi mieheksi kylässämme. Tuossa taulussa on muitakin muualle muuttaneita miehiä, jotka syntyivät ja aikuistuivat paikkakunnallamme. Ainakin minä esitin Matti Mannisen nimeä tuohon tauluun, mutta joku ei nähtävästi häntä siihen kelpuuttanut. Tuo arvokas kivitaulu on hankittu kyläläisten varoilla, josta kiitos kaikille lahjoittajille!

Muuan hauta vuosi sitten.

Hautausmaa kappeleineen on rakas kylimme ihmisille. Maan siihen lahjoitti Onkamon Lainajyvästö, ja kaikki asiaan kuuluvat rakennelmat on pitänyt tehdä myös lainajyvästön varoilla. Hautuumaa on vihitty käyttöön 1924, jolloin ensimmäinen vainaja on tänne haudattu. Rovasti Kalke oli kiivaasti hanketta vastaan ja väitti, että haudat jäävät hoitamatta. Kuten kuvasta näkyy, haudat on hoidettu vielä 90 vuotta myöhemminkin!

Täältä Tikkalan periltä matkaa Tohmajärven kirkolle tulee neljättäkymmenettä kilometriä. Se oli hevosaikakaudella hyvin pitkä matka, ja aikaan kului tunteja - en osaa edes arvata. Pappi kävi hautausmatkansa junakyydillä, mikä ei tietysti miellyttänyt häntä. Oppimaton rahvas juoksutti pappia, lukenutta miestä!

Niinpä Tikkalan ja Onkamon ihmiset ovat pitäneet vanhat perinteet kunniassa, ja aina kun varoja on tarvittu jotain hanketta varten, sitä on lahjoitettu tarkoitukseen auliisti ja lämpimällä sydämellä. Viimeisin hanke oli ruumiskellari, joka tehtiin talkoilla ja yhteisesti kootuilla varoilla.

Suosittelemme samaa tapaa myös muille kylille varojen hankkimiseksi. Ainakin värtsiläläiset ovat ottaneet haasteen vastaan, ja keränneet varoja kirkkonsa kunnostukseen. Toivotan heille onnea ja menestystä!

Oikein antoisaa ja hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoilleni!
                               Aili-mummo