Google+ Followers

torstai 13. marraskuuta 2014

Kirsi Kunnas 90-vuotta, haaste kaikille runojen ystäville




Opuscolon Valkoinen kirahvi on jälleen loitsinut uuden haastekierroksen, johon otan osaa.

Blogiystäväni Mai Laakso haastoi minut osallistumaan kyseiseen leikkiin, jossa kerron suhteestani Kirsi Kunnaksen runoteoksiin. Olen ostanut kaksi isokokoista satu- & runoteosta Tapahtui Tiitiäisen maassa, kävi kuitenkin niin ihmeellisesti, että lahjoitin pois oman kappaleeni, ja olen taas ilman kirjaa.

Ensimmäinen muistiini jäänyt runo oli Meritähti

Eli merenpohjassa Meritähti
tuhat tonnia vettä yllä.
- Minä kestän kyllä,
sanoi Meritähti.
- On terävät sakarat,
ja litteät pakarat
ja paineen kestävät kakarat!

Olin tekemässä omaa runo-kuvateosta Mummo ja muusat, joka ilmestyi v. 2010. Ajattelin että Kirsi Kunnas johdattelee minut rempseästi omien saturunojensa äärelle. Kuten myös kävikin, mummo kirjoitti lapsenmielisiä runoja lastenlasten piirustuksista.

Tämä on vanhan toistoa, sillä käytettävissäni ei ole enää yllä näkyvää teosta.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kerro, mikä Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, , miten olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa.

2. Kirjoita aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä tekstiisi haasteen säännöt.

3. Lähetä haaste 3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle.

4. Kerro osallistumisestasi kommentoimalla täällä. Valkoinen kirahvi tekee jälleen koosteen vastausten pohjalta.

5. Aikaa vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka.

Aili-mummon ja lastenlasten yhteistyön tulos!


Mummon lapsuudessa ei ollut Kirsi Kunnaksen runoja, vaikka hänen esikoisteoksensa oli ilmestynyt jo 1947. Poikieni lapsuudessa 40-45v. sitten Kunnakselta olisi löytynyt jo paljon tuotantoa, mutta en osaa sanoa, oliko hänen teoksiaan jo kunnankirjastossa. Pojat tekivät itse kirjalainansa, eikä heitä kiinnostanut lasten runous.

Runojen hauskuus ja riimitys sai minut vanhoilla päivilläni kiinnostumaan Kunnaksesta, ja lukemaan hänen runojaan lapsenlapsille. Olen monessa blogissani lainannut näitä ihania runoja, ja postannut niitä.



HERRA PII POO

Herra Pii Poo
oli taikuri.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata polkaisi
ja taikoi:
rusinoita
mansikoita
omenoita
perunoita
porkkanoita
prinsessoita
makkaroita.
Siis herra Pii Poo
oli noita.

Kerran
herra Pii Poo
kulki Espalla.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata polkaisi
ja sitten vespalla 
hän ajeli.
Se oli herra Pii Poon
suuri erehdys.
Näes noidan mahti
ei pysty koneisiin
ei moottoriin
ei mutteriin
ei polkimiin
ei vaihteisiin
ei kytkimiin
kerta kaikkiaan:
koneella on koneen tahti.

No niin, 
herra Pii Poo
ajoi asemalle.
Hän huusi: hii hoo!
ja vespan polkaisi 
ja jäi junan alle.
Kuolen, 
huusi Pii Poo, 
liian aikaisin!
Hän huusi: hii hoo!
ja kuoli myöhemmin.


- KIRSI KUNNAS -

Jokainen joka haluaa aiheesta postata, on vapaa ottamaan tämän haasteen vastaan, joten olkaa hyvät!

Minulle Kirsi Kunnas on suuri esikuva, ja hänen huumorinsa on sydämellistä ja hersyvää. Toivotan kirjailijalle oikein paljon onnea ja Jumalan siunausta elämässä edelleen!

22 kommenttia:

  1. Runojen ystävänä otan tähän haasteeseen osaa näin kommentin välityksellä.
    Kirsi Kunnas - runoilija mitä parhain.

    Silkkiturkki, ruususuu,
    pieni kissa Krumeluu,
    pienen pieni kissa
    istuu aatoksissa.

    Miettii kissa Krumeluu:
    Missä on se suuri puu,
    jossa niin kuin omenoita
    kasvaa hiiren penikoita.
    Puuta vain kun ravistaa
    sata hiirtä putoaa.

    Niitä sitten popsimalla
    söisi pienen sienen alla
    kissa Krumeluu,
    pieni ruususuu.
    -Kirsi Kunnas-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulleriina, hieno ja leikkisä runosatu!
      Tällaisia runoja on satamäärin, joista yksi tässä;)
      Hyvää viikkoa sinulle, Ullis! ♥♥

      Poista
  2. Voi, kyllä meillä on puhkiluettu Kirsi Kunnaksen kirjoja, niin omille kuin lapsenlapsille. Aina vaan ne ovat niin hyvän mielen tuojia. Herra Pii Poo on parhaasta päästä ja Ulleriinan kommentin runo aivan ihana ♥

    Iloa viikonloppuusi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Pii Poo on mahdottoman hauska runotarina;)
      Toki aikaisemmin olisin voinut tutustua Kirsin runouteen, mutta jostain syystä jäi vain tekemättä!

      Kiitos Minttuli, kuin myös! ♥♥

      Poista
  3. Hurmaava postaus ilkikurisesta ikinuoresta Kirsi Kunnaksesta 90v.
    Katselin ja kuuntelin telkkarista häntä ja voi kun itse pysyisi yhtä iloisena ja reippaana tarinan- ja runojenkertojana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai!♥

      Huumoria ei runoissa ja tarinoissa ole koskaan liikaa!
      Hieno toivomus, samaa toivon minäkin sekä sinulle että itselleni, Mai! ♥ ♥

      Poista
  4. Kirsi Kunnasta minäkin olen lukenut pojalleni ja hänen pojilleen. Kivat runot ovat heihin uponneet.
    Yksi oma suosikkini on Tunteellinen siili

    Oi, sanoi siili,
    olen tunteellinen siili,
    olen hyvä, kiltti, hellä
    Ja kenelläpä, kellä
    on vastaansanomista?
    Se vain on surullista,
    että piikkikuoren alla
    siilin hellyys piili.

    Oi, sanoi siili,
    olen surullinen siili,
    niin yksinäinen jotta!
    Ja se on aivan totta:
    se yksinänsä eli
    ja piikein piikitteli,
    ja piikkikuoren alla
    sitten itkeskeli.

    Hyvää tulevaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tunteellinen tuo ruonokin, kiitos aimarii;)
      Ihanaa että sinun poikasi pitävät näistä hellyttävistä runoista!♥
      Piikkikuoren alla monet meistä itkeskelevät yksin!

      Kiitos, aimarii, kuin myös sinulle! ♥♥

      Poista
  5. Kirsi Kunnaksen runot ovat aivan ihania, mahtavaa riimittelyä, ilakoivaa tekstiä, mutta myös aika tunteellisiakin kuten tuo Tunteellinen siili. Itsellänikin on tuo kuvassasi oleva kirja ja olen lukenut paljon Kunnaksen runoja lapsille päiväkodissa.
    Kiva postaus! Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että pidit, Piipe;)

      Näistä runoista löytyy monenlaisia tunnetiloja, usein ilakointia ja huumoria! ♥
      Opetat lapset rakastamaan runoutta, se on hienoa;)
      Ole hyvä piipe, kiva että tykkäsit! ♥♥

      Poista
  6. Ihana ikinuori Kirsi Kunnas. Hieno postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on todella!
      Lapsenmielisyys säilyttää nuorekkuuden, vaikka vuosia karttuisi!
      Sanotaan että ikä on mielentila ♥♥

      Poista
  7. Tiitiäisen satupuuta on luettu joka lapselle. Ihan Kirsi Kunnas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että on luettu, lapsesi varmasti muistavat Kirsin runot;)
      Levollista & hyvää viikonloppua sinulle & läheisillesi ♥♥

      Poista
  8. On luettu päiväkodissa hänen kirjojaan
    Hyviä ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että olette lukeneet Kirsi Kunnaksen tuotantoa;)
      Hauskaa että piditte! ♥♥

      Poista
  9. Tiitiäisen satupuu tulee oitis Kirsi Kunnaksesta mieleen. Hä on pirteä yhdeksänkymppinen, aina positiivinen. Kaikki Kunnaksen runot ovat niin suunmukaisia, ihania yllätysriimittelyjä. Tykkään kovasti. Ja kukapa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuti tuo mainitsemasi Tiitiäisen satupuu tuntuu olevan usein se rakastetuin Kunnaksen teos, itse en ol sitä lukenutr, mutta sisältyyhän runoja siitä Tapahtui Tiitiäisen maassa teokseen. Ihania ovat todella, huumori on myös tosi hienoa. Minäkin tykkään, ja uskoisin että jokainen meistä lapsenmielisistä pitää;))

      ♥♥

      Poista
  10. Ihanaa! Kunnaksen ruonoja olen lukenut lapsilleni. Vuosien kuluttuakin osaan monia niistä ulkoa! Kiitos viehättävistä sivuista, Aili-mummo.
    terveisin Riitta-mummo, joka kokosi kamppeensa ja muutti saareen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa ettäolet lukenut Kirsi Kunnaksen runoja lapsillesi;)
      Riimirunot jäävät helposti mieleen!
      Hauskaa Riitta-mummo, että löysit sivuilleni; onnea asuinpaikan valinnassa ♥

      Poista
  11. Olipas hyväntuulen kirjoitus! Mukava, että otit osaan tähän iloa tuottavaan haasteeseen. Kirsi Kunnaksesta on kyllä kaikille meille esikuvaksi: uteliaisuuden, toimeliaisuuden, rohkeuden, mielikuvituksen ja ilon lähettiläänä häntä pidän. Kaikki mainitsemasi runot ovat tärkeitä ja niitä suuria runoja, joihin aina vain palaan. Kiitos tästä Aili-mummo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, Valkoinen Kirahvi, minulla oli ilo osallistua tähän hienoon haasteeseesi;)

      Minustakin ovat upeita runoja, löydän ne aina kyllä!
      Ole hyvä, Valkoinen Kirahvi; hyvää viikkoa sinulle! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥