Google+ Followers

tiistai 4. marraskuuta 2014

"Puut jotka eivät lehtiään pudota!"

Taidetta kappelimme seinillä.

JO TÄLLÄ PUOLEN


Kerron kestävästä kesästä,
virroista, jotka eivät ehdy,
puista, jotka eivät lehtiään pudota,
maasta, jossa ruoho ei lakastu.

Siinä maassa, maassa josta laulan,
lentävät kaarneet ruokaa tuoden.
Siinä maassa, maassa josta laulan,
on aina käsi ihmisen käteen.

Ystäväni, harvat ja valitut,
puhun teille totuuden
kestävästä kesästä.


- HELVI JUVONEN -

Vehnäntähkätaulu ja taivaan linnut...


Pyhäinpäivän aattona 31.10.-14 olin nuoren pappimme Antti Happosen kanssa Tikkalan kappelilla pitämässä ennakkoäänestystä. Otin nämä kuvat siinä yhteydessä. Ennakkoäänestäjiä kävi huoneessa 23 henkeä, josta kiitos kävijöille.
Varsinainen vaali suoritetaan sunnuntaina yhdeksäs marraskuuta seurakuntatalolla klo 11 alkaen. Siellä valitaan heidät, jotka jatkavat työtämme eteenpäin.

Useat kiittelivät, että ännestys oili sopiva aikaan ja paikkaan nähden, olihan Pyhäinpäivä seuraavana päivänä, ja monet laittoivat kynttilöitä ja seppeleitä omaistensa haudoille. On kaunis tapa, että poismenneitä sukupolvia muistetaan muulloinkin kuin jouluna. Jouluaattona haudoilla on kuitenkin eniten valoa ja hautakynttilöitä, silloin lähes kaikki ihmiset muistavat omia rakkaitaan.

Kunniataulu kaikkensa antaneille.


Viimeisissä sodissamme kuoli 43 nuortamiestä Tikkalasta ja Onkamosta. Mielestäni tuosta puuttuu yksi, Matti Manninen, Kiihtelysvaaraan avioitunut Ihalan Antti Mannisen poika, joka syntyi ja kasvoi mieheksi kylässämme. Tuossa taulussa on muitakin muualle muuttaneita miehiä, jotka syntyivät ja aikuistuivat paikkakunnallamme. Ainakin minä esitin Matti Mannisen nimeä tuohon tauluun, mutta joku ei nähtävästi häntä siihen kelpuuttanut. Tuo arvokas kivitaulu on hankittu kyläläisten varoilla, josta kiitos kaikille lahjoittajille!

Muuan hauta vuosi sitten.

Hautausmaa kappeleineen on rakas kylimme ihmisille. Maan siihen lahjoitti Onkamon Lainajyvästö, ja kaikki asiaan kuuluvat rakennelmat on pitänyt tehdä myös lainajyvästön varoilla. Hautuumaa on vihitty käyttöön 1924, jolloin ensimmäinen vainaja on tänne haudattu. Rovasti Kalke oli kiivaasti hanketta vastaan ja väitti, että haudat jäävät hoitamatta. Kuten kuvasta näkyy, haudat on hoidettu vielä 90 vuotta myöhemminkin!

Täältä Tikkalan periltä matkaa Tohmajärven kirkolle tulee neljättäkymmenettä kilometriä. Se oli hevosaikakaudella hyvin pitkä matka, ja aikaan kului tunteja - en osaa edes arvata. Pappi kävi hautausmatkansa junakyydillä, mikä ei tietysti miellyttänyt häntä. Oppimaton rahvas juoksutti pappia, lukenutta miestä!

Niinpä Tikkalan ja Onkamon ihmiset ovat pitäneet vanhat perinteet kunniassa, ja aina kun varoja on tarvittu jotain hanketta varten, sitä on lahjoitettu tarkoitukseen auliisti ja lämpimällä sydämellä. Viimeisin hanke oli ruumiskellari, joka tehtiin talkoilla ja yhteisesti kootuilla varoilla.

Suosittelemme samaa tapaa myös muille kylille varojen hankkimiseksi. Ainakin värtsiläläiset ovat ottaneet haasteen vastaan, ja keränneet varoja kirkkonsa kunnostukseen. Toivotan heille onnea ja menestystä!

Oikein antoisaa ja hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoilleni!
                               Aili-mummo

13 kommenttia:

  1. Mukavaa viikkoa myöskin sinulle :)

    VastaaPoista
  2. Hei sinulle on haaste blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai; otan mielihyvin haasteen vastaan! ♥♥

      Poista
  3. On varmasti kyäläisille rakas tuo oma kappeli ja voi, miten kaunis tuo vehnätaulu pikkulintuineen.
    Oikein leppoisaa marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin uskoisin olevan;)
      Samoin myös sinulle & Himmulle! ♥♥

      Poista
  4. Hautausmaa on hyvä paikka käydä. Muistaa aina omankin kuolevaisuutensa ja sen, että on vain yksi osa suurta kokonaisuutta.

    VastaaPoista
  5. Olet oikeassa, Paluumuuttajatar, olemme vain tomua ja tuhkaa!
    Hautausmaalla kävely rauhoittaa...
    Levollista keskiviikkoiltaa sinulle! ♥♥

    VastaaPoista
  6. Helvi Juvosen runosta tykkään, myös Vehnäntähkätaulu on upea, sopii hyvin tuolle hirsiseinälle. Nuo kunniataulut ja sankarihaudoilla kulkeminen puhuttelee. Enkä välty lukemasta, miten nuorina nuo sotilaat henkensä joutuivat anatamaan tämän maan puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vehnäntähkätaulu on oman kylän taiteilijan, Marja Ilvosen, työtä!
      Myös nuo linnut kuuluvat tauluun♥
      Tosi on, että kunniataulu puhuttelee lukijaansa. Siinä on neljän Kinnusen veljeksen nimet, he olivat pikkuserkkujani. nuoretmiehet olivat vasta aikuistuneet, vanhemmat heistä jo keski-iässä. Se on syvemmin ajatellen käsittämätöntä, että heidän piti kuolla parhaassa miehuudessaan!

      Hyvää viikonloppua sinulle, aimarii! ♥♥

      Poista
  7. Mikähän vilja se oli oikeasti, josta kerrottiin, onko se vehnä? Saako siitä satakertaisen sadon hyvässä maassa? Peikko miettii pöhköjä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vehnän tähkiä on tuossa toisessa taulussa, komeita ja täyteläisiä tähkiä. Voi olla, että saa, ainakin raamatun mukaan. Meillä kasvatettiin vain rehuviljaa, ja sitäkin pieniä määriä. Mutta jos yhdessä tähkässä on sata siementä, silloin sato on satakertainen.
      Ihan viisaita kyselet, Peikko, mummo vain ei tiedä;)

      ♥♥

      Poista
  8. Olen kiertänyt keskiaikaisten kirkkojen hautausmaat. Niissä välittyy mennyt aika, ainakin tietyin osin. En ole koskaan asunut Lammilla ja silti tunnen sen tutuimmaksi.

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥