Google+ Followers

perjantai 31. tammikuuta 2014

Laila Hirvisaari: Pihkovan kellot



Laila Hirvisaari on kirjoittanut Imatra-sarjansa päätökseen, Pihkovan kellot on tuon sarjan päätösteos, se ilmestyi vuonna 2009. En ole lukenut muita tämän sarjan teoksia, mutta minulla on kaksi ostettuna, Grand-hotel (2007) ja Myrskyn edellä (2006). Pihkovan kellot romaanissa on kaikkiaan 428 sivua, kirjan on kustantanut Otava (Keuruu). ISBN 978-951-1-24090-7.

Kolme kirjaa olen postannut tätä ennen. Hirvisaaren nimi takaa laadun, suomalaiset ihmiset haluavat lukea hänen romaanejaan, joita on painettu jo yli neljä miljoonaa kappaletta. 

Postaus sisältää juonipaljastuksia!

Kirja kertoo 1900-luvun ensimmäisestä maailmansodasta, joka alkoi Euroopassa vuonna 1914. Suomalainen lähes valmis naislääkäri, Anna Kristiina Kuzmina, opiskellut Tartossa kahden muun naisopiskelijan kanssa. He ovat menossa rintaman lähettyville perustettuun Punaisen Ristin sairaalaan hoitamaan haavoittuneita. Sotilasjuna seisoi Pietarissa  Sairasjuna 13:n vieressä sivuraiteella. Sairasjuna 13 kätki sisäänsä Sotasairaala 105:n.

Anna Kristiinan isä oli venäläinen, äiti suomalainen. Hän oli aloittanut opintonsa Helsingin Yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja jatkanut niitä Tartossa yksityisessä yliopistossa. Anna Kristiina oli lääketieteenkanditaatti kuten kaksi muuta hänen opiskelutoveriaan. He olivat opiskelleet myös kirurgiaa, joten he olivat sopivia hoitamaan sodassa loukkaantuneita miehiä...

Junan ehdittyä Petseriin Pihkovan kaupungin lähelle, tuli tieto, että kaupungin lähellä oli tyhjillään oleva maahovi, johon voisi perustaa Sotasairaalan numero 105. Pelloilla oli viljankorjuu menossa. Työtä tekivät vanhat ukot ja mummot lasten kanssa. Mihin nämä ihmiset joutuisivat, jos saksalaiset tulisivat tänne sotimaan?

Lubetskin maahovin päärakennus oli hirvittävässä siivossa, sitä on vaikea kuvailla. Lopulta siivous päätettiin tehdä talkootyönä sairaalan väen kesken. Lopuksi tilat pyyhittäisiin lysollilla, jotta viimeisetkin bakteerit kuolisivat. Jopa mukana olevat hienostolääkät, joutuivat siivoamaan huoneita; ensimmäiseksi tulevan leikkaussalin.

Henkilökunnan ainoa puhdistumispaikka oli sauna eli banja Velikajajoen varrella. Käskyn saunanlämmitykseen antoi maatuska Irotska työmiehille, jotka joutivat sen työn tekemään. Irotska hoiti ruokahuoltoa yhdessä Varvaran kanssa.

Aamulla Anna Kristiina heräsi kaukaiseen kellojen soittoon. Hän nukkui päärakennuksen vinttikerroksessa yhdessä tyttöjen kanssa, ja hänen ikkunansa oli auki. Oli sunnuntaiaamu. Pihkovan kellot tuntuivat pitämään konsertin, joka nousi kukkulan rinteitä täyttäen läheiset niityt, pellot, ja koko Ljubetskin maahovin kaukaisella helinällä.
     Aamuvuorolaiset kulkivat ulkorakennukselle, jossa oli kenttäkeittiö.Irotska ja Varvara olivet laittaneet aamusyömistä kaikille. Oli vastatehtyjä sienipelmenejä, keitettyjä munia, ohrapuuroa ja lihaa. Samovaari porisi hiilipannuineen ja kuumaa vahvaa teetä juotiin laseista.Sonja Dimitrijevna oli saanut Pietarista sähkeen, jossa pyydettiin ottamaan yhteyttä Ljubetskin maahovin lähinaapuriin, Ants Olseniin, jonka puoleen voitiin kääntyä käytännön ongelmissa. Mutta Olsenia ei ollut tavoitettu, hänen sanottiin lähteneen käymään Petserin luostarissa.---.
    Nukkua ehdittiin vain muutama tunti kerrallaan. Pihamaalla paloi kaksi nuotiota jatkuvasti. Miehet kantoivat niihin poltettavaa tavaraa, ja se mikä ei palanut, heitettiin vanhoille rattaille joita käytiin tyhjentämässä kauempana olevaan hiekkakuoppaan. 

Laila Hirvisaari kuvaa taitavasti sotasairaalan työtä, se on hyvin organisoitua ja järjestelmällistä. Mutta aina on liian vähän käsiä, vuorokausi voi venyä kahdeksi. Unta saa vain silmällisen kerrallaan. Sekin on osattava hyödyntää tarkkaan...

Kirjassa on myös muuan taistelutilanne, jossa saksalaiset käyttävät kidutusta venäläisiä vastaan. Tapaus herättää kauhistelua SPR:n lääkärien keskuudessa tai niiden harvojen, jotka tietävät. Käykin niin, että saksalaiset ovat pian anomassa apua tältä venäläiselta Punaisen ristin klinikalla, ja heidät on pakko ottaa sairaalaan. He ottavatkin, ja hoitavat nämä viisi saksalaisupseeria, tosin eristetyssä paikassa. Kidutuksen uhrin nimeksi pantiin Kivettynyt, siksi, ettei hän reagoi mihinkään. Ensin luullaan, että hän kuolee pian. Menee kuukausia ja kuukausia, kunnes Kivettynyt alkaa viimein puhua. Näkee että hänelläkin on tunteet...

Sotasairaalaaan tuotu potilas ensin puhdistetaan, tarkistetaan miten hän on haavoittunut. Nuoret naislääkärit joutuivat sen tekemään. Tässä arviossa heidät merkittiin kiirellisyysjärjestykseen leikkausjonossa, jotta jokainen saisi avun oikeassa järjestyksessä.
Sotasairaalaan tulee eräs lehtinainen aikomuksenaan kirjoittaa juttuja rintamalta. Mutta hänkin jää töihin sairaalaan, koska apua tarvitaan kipeästi. Tulee lisää lääkäreitä, sanitäärejä, ja isä Gennadi, joka on kullanarvoinen ikämies hoitaessaan loukkaantuneita.

Anna Kristiina Kuzmina piti potilaista haavoittumispäiväkirjaa. Siitä olisi apua hänen jatko-opinnoissaan tohtorintutkintoa varten.  Sekin aika tulisi vielä...

Kirjassa 39 lukua, sen jälkeen teoksen henkilöluettelo, joka aina on hyvä olla olemassa. Sitten on kartta I. Maailmansodan alku Itärintamalla. Kartassa Baltian maat ja Pietari. Kirjailijan kiitokset eri henkilöille, ja lopuksi lähdekirjallisuus.

Lailla Hirvisaari on tehnyt suuren työn, josta kiitokset hänelle! Meille aukeaa osa maailman ja Euroopan historiaa tämän Imatra sarjan kautta. 

Lopuksi laulu, jonka sanat on kirjan alussa! Sen laulaa meille Pete Seeger...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja onnekasta viikonloppua!
                              Aili-mummo 


tiistai 28. tammikuuta 2014

♥ Ilo ja onni ♥

Saudi Arabian ja Afrikan mantereen välissä on Punainen meri, suosittu sukelluspaikka.

Joutsen,
valkea kuin käärinliina,
lipuu vaiti ohi,
ja huutaa tyyneen iltaan
yksinäisyyttä joka sulalla, nivelellä,
ja kohta vesi on jo karistanut
joutsenen innottomat liikkeet mielestään

Yksinäiset huutavat huutamatta, ovat yhtä huutoa,
kantavat yksinäisyyden hajua, tuoksua
untuvassaan luustossaan,
huudossaan

Orpoja ovat kaikki maailman yksinäiset,
äidittömät, isättömät, lesket, parittomat,
väärän arvan syntymässä vetäneet,
yhtä orpoja kuin yksinäinen joutsen
joka ui edestakaisin
eikä keksi kenen luo lentää

Yksinäisyydellä on hajunsa, tuoksunsa,
mutta miltä tuoksuu yksinäisyys?
Yksinäisyys tuoksuu lukitulle ovelle,
autiolle huoneelle hämärässä, homeelle,
pölylle, kuivalle maalle
lasketulle verkolle,
surumieliselle viinille
joka happanee vajaassa lasissa
kitkerän pullon viereen unohtuneena

Kaula kaarella lipuu joutsen,
mutta vähän on lohtua
surevalla leskellä maallisesta koreudestaan:
yksinäinen on yksinäisen kaulakin
yksinäisyydessä,
vaikka onkin valkea
kuin käärinliina


- TOMMY TABERMANN -

Näin hehkuvan värisiä koralleja on Välimeressä. Kaikki kuvat on Yle1:n lähetyksestä...


Olen niin iloinen ja otettu siitä, että lukijani ovat lisääntyneet ennätyslukemiin: eilen jo 839 lukijaa kävi sivujani katsomassa:) Pian pääsemme ehkä jo yli tuhannen lukijan vuorokaudessa, mikä on minusta tosi paljon. Tosin minä kilpailen itseni kanssa mummojen sarjassa. Tosi tekijät, kuten ystäväni Leena Lumi, painii ihan omassa sarjassaan. Leenalla on kirja-, sisustus-, puutarha-, ruoka- ym blogi, eli hieman sillisalaattia, mutta minun blogini se vasta sekasotku blogi onkin, sille voisi antaa monta määrettä. Mutta ilmoitan, teille, että rakastan kulttuuria, ja sitä minun jutuissani uskoakseni löytyy. Ylellä on ollut viime aikoina paljon erilaisia matka- ja kulttuurijuttuja, joita olen uudesta teeveestämme nauhoittanut. Ja kuvat ovat ihmeen teräviä, vaikka eivät kai teräväpiirtolähetyksiä olekaan. Hupia on ollut paljon, on saatu seurata laivaristeilyjä Välimerellä, olen nähnyt kamelien painikilpailuja ja ökyrikkaan Onasiksen lemmenlaivan Christina O:n sisältä ja päältä. Tosin nykyään laiva ei ole enää suvulla, mutta raharikkaat voivat lainata kovaa valuuttaa vastaan lemmenlaivan omaan käyttöönsä.

Tässä esimakua Välimeren pohjasta, jos sinne mielitte purjehtimaan!
Merikalat ovat värikästä joukkoa kuten korallitkin.


Tänään kävimme Joensuussa miehen kanssa, vaikka vuorossa olisi ollut kirjapäivitys.
Minulla on aika kasa lukijoista kirjabloggareita, joita olen ilahduttanut kauheilla juonipaljastuksillani. Kun yliopistotutkinto puuttuu kirjallisuustietessä ja paljossa muussakin, en ole ammattilaisille muuta kuin ilopilleri. Tai sitten harmi-, riippuen lukijasta. Joillekin olen ilo, mutta suvulle ehkä enemmän harminkappale. 

Mutta minulla on ilo ja onni tuntea teistä aika monta, joista pidän paljon. Ja heistä, jotka kuolaavat kateudesta, en välitä pätkääkään. 
Pikkukalat piiloutuvat pohjakasvillisuuden alle ja väleihin...
Merenpohjalla asuvat korallit ja kalat...
Murenalla on auttaja-ystäviä...

Nyt toivotan teille, arvoisat lukijani, oikein hyvää tiistai-iltaa ja tammikuun viimeistä viikkoa!
Aili-mummo siirtyy nyt kuvaruudun ääreen seuraamaan muun maailman ja Emmerdalen menoa:)

maanantai 27. tammikuuta 2014

♥ Kiva kun olet täällä ♥

Kiitos tunnustuksesta, Paula:)

Luen ja kirjoitan blogin Paula antoi Aili-mummolle tällaisen ihastuttavan tunnustuksen: Paljon kiitoksia Paula! Hienoa saada tällainen tunnustus pienellä aikaa jo toiseen kertaan...

Minä puolestani annan tämän tunnustuksen kaikille teille, rakkaat lukijani, ja siksi en nimeä ketään erikseen. Tämä tunnustus menee hurjilla kierroksilla, ja palaa entisille jalanjäljilleen...

Siispä: olkaa hyviä ja ottakaa minulta tämä merkki, ja postatkaa se edelleen. Alkuperältään merkki lienee ollut puutarhablogien yhteydessä, missä minä olen täysin väärä henkilö näitä vastaanottamaan.

Olen iloinen ja onnellinen jokaisesta lukijasta ja teidän kommenteistanne! Eilen minulla olikin paljon lukijoita, 529 henkeä, joka on toiseksi suurin määrä, jonka olen bongannut.

Paula nimitti minua kaikkien kirjablogistien mummoksi, mikä ihan mieluusti olenkin.

Toivotan teille - jokaiselle lukijalleni - onnea ja menestystä, sekä oikein hyvää alkanutta tammikuun viidettä viikkoa!
                     Aili-mummo

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kissojen itku...

Elokuun kuutamo.


Yö on sanoista raskas. Minä istun, odotan.
Kuuntelen kuinka koivujen lehdet suhisevat tuulessa.
Pyöreäkupuinen katulamppu seisoo kadulla,
kodittoman valo, se valaisee märän asfaltin,
pensaat joiden kätkössä kissat itkevät kolkkoa
ikävää yöstä, elämästä toiseen.

Paitsi tämä minun. Se ei suostu astumaan ovesta.
Se hyppää syliin, kävelee näppäinten yli, nousee
näyttöpäätteen päälle ja ryhtyy tuijottamaan pimeään.

Sen tassuista jää jälki tekstin pinnalle.


- MARKUS JÄÄSKELÄINEN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua!
                    Aili-mummo


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Jukka Kuoppamäki: Sininen ja valkoinen

Akseli Galén-Kallela: Pilvitornit, öljy (1904), 65 x 66 cm. Didrichsenin taidemuseo.


Laulava runoilijapappi, Jukka Kuoppamäki on tehnyt kirjan omista laulujen sanoituksistaan. Akseli Galén-Kallelan maalauksia on kirjan kuvituksena. Tuloksena on Sininen ja valkoinen -suomalaisia sielunmaisemia. Kirja on ilmestynyt vuonna 2010. Sen on julkaissut Minerva Kustannus Oy. Kirjankansi on Päivi Veijalaisen tekemä myös Akseli Galén-Kallelan maalauksesta Pilvitornit. ISBN 978-952-492-310-1.

Ostin tämän kirjan matkaltani Porvooseen Pukaron Paronista muutaman euron hintaan, kirja oli poistomyynnissä.

Työuransa J.K. on toiminut steinerilaisen Kristiyhteisön pappina Saksassa. Hieman erikoinen uravalinta pop-muusikolle! Vasta vähän aikaa sitten Kuoppamäki jäi eläkkeelle, ja joutaa toimimaan sen takia täysipäiväisenä runoilijana (jos haluaa). Sinivalkoinen laulaja on runoilija J.K. ja hänen lisäkseen Tohmajärven tyttö, Katri Helena, jolle Kuoppamäki on tehnyt monia lauluja.
A.Galén-Kallela: Keväinen maisema, öljy (1900), 23 x 15 cm. Yksityiskokoelma.


VANGITSE KESÄINEN YÖ


Vangitse kesäinen yö,
jonka viipyvä huuma ei häivy,
muista se talvisin öin,
pimeys kun sua vaippaansa kietoo.
Valon sä lahjaksi sait,
sydämeesi kätke se aina,
pimeys maailman sua
milloinkaan ei tomuun paina.

       Anna vain auringon loistaa,
       anna sen pakkaset poistaa.
       Kesän valo kun rintaasi jää,
       lämmön siellä se säilyttää.

Vangitse kesäinen yö,
jonka hehku ei taivaalla sammu,
valoa mukaasi saat,
talviöihin se voimia antaa.
Valoisa kesäinen yö
viesti kaukainen on se sieltä
minne sun matkasi käy,
kun sä erkanet maailman tieltä.

J.K. 2009.
:
Akseli Galén-Kallela: Venemaisema. Öljy 1889, 38 x27 cm. Yksityiskokoelma.


ELÄMÄ ON KAUNIS


Älä koskaan lähde luota mun, 
anna omas aina olla sun.
Samaa tietä kun me kuljetaan,
sydämeeni mä lämmön sulta saan.

     Elämä on kaunis, maailma niin kaunis on.
     Rakkaus on kaunis niin kuin ruusu viaton.
     Pelkää pimeyttä en, kestän talven lumisen.
     Ootan kevättä mä saapuvaa,
     sun kanssas sulaa kylmä maa.

Pysy siinä aivan lähelläin, 
osa tärkein olet elämäin.
Sua ilman minne joutuisin,
vailla määrää kun vain mä kulkisin.


J.K. 2004
A. Galén-Kallela: Maisema Tyrväältä, öljy / guassi (1883), 12.5 x 16,5 cm. Galén-Kallela Museo.


MITÄ RAKKAUS TEKISI


Mitä rakkaus tekisi silloin
kun sä pettyä ihmisiin saat,
mustat pilvet kun taivaasi peittää,
sade kastelee sielusi maat?

           Rakkaus anteeksi antais,
           kaikki kyyneleet pyyhkisi pois,
           rakkaus käsillään kantais,
           kuin mitään koskaan ei ollut ois.

Mitä rakkaus tekisi silloin,
yksin tietä kun kulkemaan jäät,
toinen silloin kun kun viereltä puuttuu,
uutta päivää kun tuskin sä näät?

           Rakkaus käteesi tarttuis,
           aamunkoittoon  sua johdattaen,
           voima kun sydämen karttuis
           ehjä oisit taas ihminen.

Mitä rakkaus tekisi silloin,
kuorma liikaa kun kasvaisi sun,
kun sä toivon jo aikoisit heittää,
vuoksi onnesi kadotetun?

             Rakkaus valoa näyttäis,
             kovan kohtalon pimeyteen,
             rakkaus ilolla täyttäis,
             ihmisrinnan tuon uudelleen.


J.K. 2009.

A. Galén-Kallela: Kuhmon silta, öljy (1890), 25 x 21,5 cm. Turun taidemuseo. Kokoelma Nils Dahlström.


SINUSSA ON VALO

                  
                  Sinussa on valo, joka loistaa,
                  sinussa on valo, joka säteilee,
                  Sinä olet tähti tämän yön,
                  joka omaa rataa vaeltaa,
                  tiensä aamuun se löytää saa.

Olet tullut valosta, valon kuljet takaisin,
tähtikirkas yö on valon kotimaa.
Sieltä sait sen sydämeen, ja se loistaa edelleen,
kotimaataan kohti sielut vaeltaa.

Koskaan saa et unohtaa, sua valo johdattaa
niin kuin liekki, joka syttyy sydämeen.
Vaikka yössä kuljetkin, valoon löydät takaisin,
matka jatkuu aina uuteen huomiseen.


J.K. 2005. 
A. Galén-Kallela: Pilviä järven yllä, öljy (1904), 52 x55,5 cm. Galen-Kallelan museo.


SININEN JA VALKOINEN


Kotimaa kun taakse jäi,
mietin hiljaa mielessäin
mitä siitä kertoisin
kysyjille vastaisin.
Kertoisinko köyhyyden,
laudat eessä ovien,
tai sen kaiken rikkauden,
kunnes tiesin vastauksen.

              Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen,
              siniset on järvet sinisyyttä heijastaen.
              Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien,
              valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Juuret kasvoi maahan sen,
kylmän sekä routaisen,
lämmön tunsin kuitenkin
lujuudessa kraniitin.
Hiljaa kuusten kuiske soi,
terveisensä tuuli toi:
sininen ja valkoinen
värit ovat vapauden.


J.K. 1972.

A. Galén-Kallela: Maisema, öljy (1905), 40 x 34 cm. Yksityiskokoelma.

Tämä sininen ja valkoinen on Jukka Kuoppamäen ehkä tunnetuin laulu, hän on itse sen laulanut levylle jo 1972. Siitä lähtien laulu on soinut tuhansia ellei miljoonia kertoja radiossa, teeveessä ja muissa viestimissä. Tämän laulun sanat ja sävel saavat kyyneleet silmiin, niin tosi ja aito se on. Vaikka Jukka K:n runot ovat käyttörunoutta, saa hän esiin nousemaan suuren määrän tunteita, jotka me tunnemme omiksemme. Tuhansien runojen voimalla laulettuna nämä Jukka K:n työ säilyy satoja vuosia, vielä kauan meidän jälkeemmekin. 

Luin juuri Wikipediasta, että Jukka Kuoppamäki on lahjakkaan miehen, Sakari Topeliuksen jälkeläisiä. Joten lahjakkuus siirtyy polvesta polveen, eikä ehkä kaikille, mutta monille kuitenkin. 

Se on ainakin helppo uskoa, että nämä "sini-valkoiset- laulajamme", Jukka K. ja Katri Helena ovat sisarsieluja. Heillä molemmilla on valoisa elämänkatsomus ja usko korkeimpaan; jollain tavoin heidän maailmansa on ristiriidatonta eikä heidän uskonsa vähästä järky. Olkoot he siunattuja 'valonkantajia', jotka levittävät tähtipölyä meidän tavallisten ihmisten tielle!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan oikein hyvää keskiviikkoiltaa ja loppuviikkoa teille, hyvät lukijani!
                               Aili-mummo

maanantai 20. tammikuuta 2014

Näinkin voi käydä...

Näin ihanasti helottaa aurinko eilen ja tänään...


- Nyt sen tiedän:
Olen vain kalkkikuori,
olen vain kotelo,
josta perhonen lentää.
Voi miten pieneen suppuun
voi vetää siipensä.
Miten vähäiseksi 
voi pyytämisensä tehdä.

Mikä armo on vesitilkka.
Mikä rikkaus silmä.
Mikä aarre korva.
Muistoista teen jalat.
Ikävästä
saan ratsun,
kivuista kannukset.

Ikkunasta näen pilven.
Pilvessä näen vuoren.
Vuorella näen polun.
Polunpäässä on taivas.


- EINARI VUORELA -

Ihmeellinen avara taivas kaartuu yllämme!


Sama päämäärä lienee meillä kaikilla. Tai ainakin useimmilla. Matkalla olemme, kunnes saavumme kotirantaan. Usein se tulee vastaan äkkiä ja yllättäen.  Olen käynyt lähellä päätepistettä monta kertaa, vieläkään se ei tullut, vaikka läheltä piti. Olin saunassa puolitoista tuntia lauantaina, nukuin löylyyn lauteille. Heräsin vasta kun sähkökiuas oli sammunut, ja iho palanut punaiseksi. Voimat oli hävinnyt niin tarkkaan, etten päässyt istumaan lauteille. Lopulta mies tuli, kuuli varmaan minun sanattoman huutoni. Hän kertoi, että riiputin päätäni alaspäin lauteilta, varmaan olisin pian tipahtanut ylälauteilta alas. Onneksi meillä on kiukaan termostaatti 60 asteessa, ei sen enemmässä.

Meillä saunotaan vastan kanssa. Vastalla (siis vihdalla) on hyvä lämmitellä kipeitä niveliä. Mies auttoi minut lauteilta alas, mutta jaloissa ei ollut voimaa, että olisin voinut seisoa. Kaaduin lattialle, jalat lauteiden alle. 

Polvet ovat huonossa kunnossa, en pysty niillä ponnistamaan, vaan käsillä pitää auttaa. Sauna ja kuumuus oli vienyt minulta voimat tarkkaan. Miehen avulla onnistuin pääsemaan jakkaralle istumaan, ja peräytymään pesuhuoneen puolelle. Sitten mies soitti pojan toiseksi taluttamaan mummo pesuun suihkun alle. Onneksi meillä on pesutuoli, siinä on hyvä istua ja suihkutella itseään. Jalat pesin pesuvadissa, muuten saippuoin itseni ja pesin pääni itse.

Varmaan verenpaine laski liian alas, sokeri se ei ainakaan ollut. Mittari näytti 8,4.
En olisi uskonut että olin niin kauan saunan löylyssä, mutta kun laskimme teeveen ohjelmien mukaan, menin saunaan kello seitsemän (19), ja pääsin sieltä pois kello 20.45. Nukuin lauteilla tietämättä mistään mitään. Ihme että heräsin!

Kuusentaimet piiloutuvat risukkoon, pihlajia on paljon, oikeastaan liikaa!

Jos mies jostakin syystä viipyy saunassa, käyn katsomassa mitä hän tekee. Kesällä hän käy lammella uimassa, tai on hiljaa kylpemässä. Myös hapenpuute voi olla syypää tällaiseen, tuskin uskallan enää käydä lauteille pitkäkseni. Tai ainakin sanon miehelle, että käy katsomassa jos ei kuulu mitään.

Viime syksynä kuoli eräs kiteeläinen nainen kylmään suihkuun, jossa hän oli ollut tuntikausia. Onneksi meillä on yksiotehana, joka on lähes aina lämpimän veden puolella noin 40 asteessa. Yksinasuvat ovat aina heikommilla, ei ole ketään, jos joku onnettomuus sattuu...

Parin viikon kuluttua on kaksosilla syntymäpäivät, sattuu sopivasti sunnuntaiksi. He täyttävät yhdeksän vuotta. Ihanat lapsukaiset, oikeat mummon kullat!

Toivotan teille, rakaat lukijani, oikein hyvää alkanutta tammikuun neljättä viikkoa!
                               Aili-mummo


perjantai 17. tammikuuta 2014

♥ Välimerellinen kaupunki Luvatussa maassa ♥

Tel Avivin kaupunkia. Kuva wikimedia.org.

Tel Avivissa, kauan sitten,
kun sotaa ei ollut
eikä nauru kuollut:

sinä kävelit kanssani
kivistä aallonharjaa,

avasit hiuksesi tuuleen,
kohotit huulillesi 
rakkauden viinin.

Kuinka kaunis sinä olit,
kuinka suloinen:

             kuin luvattu maa,
             kuin meri
             joka aukeaa.

Sinä tartuit käteeni,
johdatit valoon:
keskelle pimeää.


- MARKUS JÄÄSKELÄINEN -

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                   Aili-mummo

torstai 16. tammikuuta 2014

Kiitos Mummeli tästä tunnustuksesta


Lämmin kiitos, Mummeli, tästä tunnustuksesta:))

Tykkään että lukijat löytävät blogiini, ja kirjoittavat minulle kommentteja. Ystävästäni Mummelista pidän oikein paljon, hän on reipas ikäihminen, joka asuu kahden oman koiraystävänsä, Himmun kanssa.

Minun on mahdottoman vaikea nimetä ketään tunnustuksen saajaa, näitä on ollut paljon liikkeessä. Siksipä haluaisin antaa tämän kaikille lukijoilleni, joten olkaa hyvät ja ottakaa...;) Ilman lukijoita ei blogilla ole merkitystä, paitsi jos kirjoittaa vain itselleen.

Tammikuun kolmas viikko on jälleen jo kulunut vuodesta 2014, toivon että se kuluu hyvissä merkeissä oman perheeni ja teidän kaikkien kanssa. Jokaisesta päivästä voimme olla kiitollisia, minkä saamme elää.

Lunta maassa 
     sen verran että 
maa peittyy valkeaan vaippaan. 
Kuuraiset koivut, kuuset ja petäjät 
haukkaavat tammikuista happea.
Talvi hengittää 
   viimaa,
pakkasta pakkasta pakkasta
tänään enemmän kuin 
     eilen tai toissa päivänä.
Onneksi tiedän että
tämä on vain tilapäistä!

- AILI NUPPONEN -

Toivotan teille, rakaat lukijani, oikein hyvää ja kaunista pakkasviikkoa! 
                        Aili-mummo


maanantai 13. tammikuuta 2014

Marja Björkin romaani, Puuma



Voitin Mai Laakson järjestämistä kirja-arpajaisista Marja Björkin romaanin, Puuma. Kirjassa on 203 sivua, sen on kustantanut Like (2010). ISBN 978-952-01-0494-8. Ihmettelen sitä, mistä tämä romaani on saanut nimensä.

Kirjailija Marja Björk on lähtöisin Lieksasta, ja hänet on merkitty pohjoiskarjalaiseksi kirjailijaksi. Koulutukseltaan hän on juristi, ja asuu Helsingissä. Kirjoittamassa hän käy Lieksassa. Tähän mennessä Björkiltä on ilmestynyt neljä romaania, Puuma on Björkin toinen romaani.

Kirja kuvaa keski-ikäisiä avo- ja aviopareja ja heidän suhteitaan. Romaanin päähenkilöitä ovat Malla, Kauko ja Riitta; sivuhenkilöiksi voisi nimetä ne muut, Tuomas, Roy ja erään romaniperheen. Mallan lapsuudesta on kirjassa kohtauksia, samoin romaneista, joiden kanssa hän on ystävystynyt. Huomio: Tämä postaus sisältää juonipaljastuksia!!

Kauko on avioliitossa Irjan kanssa, vaikka on jo kaksikymmentä vuotta elänyt Mallan kanssa. Kauko on lääkäri, ja hänellä on vaimonsa kanssa lapsia, Mallan kanssa ei yhtään. Kauko on jo kuusikymppinen, Malla on häntä nuorempi.

Riitta haaveilee häistä Tuomaksen kanssa. Riitta on ystävystynyt rohkeaan Mallaan, ja haluaa hänet kaasokseen. Jostain syystä tuntuu siltä, että Tuomas ei välitä sitoutumisesta. Sääliksi tulee Riittaa, joka on jollakin tavoin avuton ja riippuvainen toisista, varsinkin Mallasta.

     Yömekko oli hikinen ja ryppyinen. Hän heitti sen pyykkikoriin ja jäi poseeraamaan vessan peilin eteen. Hän nosteli rintojaan, kohotteli leukaansa, pörrötti hiuksiaan ja otti viekoittelevan ilmeen. Hän nosteli sormilla vatsamakkaran alusta niin että ikenet näkyivät ja hymyili peilikuvalleen. Hän solmi aamutakin vyön paljaalle vyötärölleen ja maalasi huulensa kirkkaanpunaiseksi. Hän käytti huulipunan hylsyä emättimessään ja haisteli. Vanhan naisen haju, hän ajatteli. Uloste haisee palaneelle kumille, ja joka aamu sama palaneen kumin haju on yöpaidan hikirenkaassa. Kun puhun pidempään, hengitys haisee kittipaskalle. Vaatekomero löyhkää puolipitoisille vaatteille, pölylle, hien ja Chanel 5:n seokselle. Second händ shopille. (Mallan ajatuksia).

Malla pelkää jo valmiiksi vanhuutta, pian se on hänelläkin edessä.
Kesät Malla ja Kauko viettivät osittain Mallan äidin huvilalla, ja Kauko tekee remonttia ollessaan huvilalla.

Kauko teki muutenkin liikaa töitä, työpäivät olivat pitkiä. Vapaa-aikoinaan hän marjasteli, metsästi, bongasi lintuja. He viihtyivät hyvin kumpikin Lapissa, Kauko halusi mökin, mutta Malla lensi lomalle naiskaverin kanssa Välimeren maihin. Tosin ei Malla välittänyt mökkiä vastustaakaan. Nähtävästi tontti hankittiin Lieksasta, tutulta seudulta. Se on hyvä!

Vastapäätä Mallaa ja Kaukoa muutti nuorehko mies, Roy, johon Malla tustui lähemmin. Roy ymmärsi hyvin, mistä Mallalla kiikasti...

    - Nähdään huomenna töiden jälkeen, Roy sanoi ja kosketti häntä (Mallaa) leuasta. - En ole ennen mennyt töihin ståndiksessa.
    Kasvoja poltti ja kuumat aallot purskahtivat läpi. Hän halusi Royn alle. Hän halusi purra, antautua, puristaa miehen pakaroita. Roy nukahtaisi päälle ja univesi valuisi suusta hänen kaulalleen. Se kutittaisi, tuntuisi kidutukselta. Hän halusi puutua miehen alla. Veri lakkasi kiertämässä ja kiertäisi kuitenkin.

Roy oli poliisi. Seksi miehen kanssa olisi kiinnostavaa ja autuaallista. Melkein kaikki Mallan ajatukset kiertelivät seksin ympärillä.

     Hän jännitti Kaukon kotiintuloa. Ehkä hänestä näkyisi, että hän oli rakastellut tuntia aikaisemmin toisen miehen kanssa. Pettymystä oli vaikeampi salata kuin iloa.
     Joskus, kun hänellä oli miesjuttu meneillään, Kauko teki kuin tahallaan vieläkin pidempiä työpäiviä kuin tavallisesti ja kotiin tultuaan tuijotti televisiota ja joi itsensä nopeasti humalaan. Nyt hän oli illan omissa oloissaan, istui vessanpytyllä ja liotti pesuvadissa jalkojaan, raspasi kovettumia ja ja leikkasi varpaankynsiä. Kauko ei käynyt jalkahoitajalla, vaan selitti, että rentoutui kun sai työpäivän jälkeen panna jalat pesuvatiin. Tosiasiassa hän ei halunnut näyttää sienen tuhoamia kynsiään kenellekään. Lääkekuuria hän ei suostunut syömään. "Pitäisi olla pari viikkoa ilman viinaa. Henkka sai maksasyövän kun otti kynsikuurin."

Björkin käyttämä kieli on hyvin todellista, ei hienostelevaa. Ihmiset ovat sitä vähän parempaa väkeä, hyvin ansaitsevaa luokkaa, jonka ei tarvitse valittaa rahanpuutetta. 

Saara ja Valte olivat torilla paljon enemmän mustalaisia kuin sepän mökillä.
      - Kaikki menee hevosiin. Kärreihin ja kauroihin. Yhtä menevät myymään ja kahden kanssa tulevat takaisin. Kiitos Jeesus lomalaiset ovat liikkeellä.
      Viereiseen pöytään tuli asiakkaita. Saara kääntyi ja hytkytteli liinoja käsivarrellaan.
      - Rouva katsoo, miten kauniita. Kalvanoidusta langasta. Hyvä rouva ostaa, että saan lapsille maitoa. Mistään en apua saa. Lapset nälässä, ja huollosta eivät anna mitään, eivät sähkölaskua mulle maksa. Tämä rouva tässä ostaa minulta paljon. Vakituinen asiakas, kunnanlääkärin rouva. Hän todistaa, että mie en kuule huonoa myy. Takuuseen menen, että keittopyykin kestää.
     Kauppoja ei syntynyt ja Saara lähti kiertämään. Hän meni kaikkien luokse, näytti punaista sähkölaskua ja hytkytteli liinoja. Ihmiset näyttivät kädellään torjuvia eleitä. Jotkut käänsivät selkänsä tai hätistelöivät häntä äkäisen näköisinä kauemmaksi. Jotkut pysähtyivät kohdalle ja Saara rupesi katsomaan silmiin. Liinakäsi ei enää hytkynyt ja punainen lasku sujahti käsilaukkuun. Saara rupesi puhumaan ja näytti vakavalta.---.
    Valte seisoi toriaidan vierellä ja puhutteli humalaisia ukkoja. - Osta hyvä nahkatakki. Sie oot rahamies. Mie nään sen jo päällepäin. Aitoa tsekkoslovakialaista tekonahkaa. Ei oo kallis. Sinulle annan kuuvella sadalla, jos et muille virka mittään. Oonhan mie sinut ennenkin nähnyt, me ollaan vanhoja tuttuja.

Sääliksi käy Riitan elämä, hän on kiltti ja uskovainen nainen. Onneksi häät peruuntuvat Tuomaksen kanssa. Mallalla on miesseikkailuja, mutta hänen suhteensa Kaukoon loppuu kohtalon puuttuessa peliin. 

Tuleeko tälle tarinalle jatkoa, on vaikea sanoa. Ainakin joidenkin henkilöiden kohdalla jatko on mahdollista. Marja Björk osaa kirjoittaa, keski-ikäisen naisen kriisi on kantava teema tämän kirjan kohdalla. Vahva nainen kestää aika paljon, mutta mies voi olla heikompi astia.

Helppolukuinen kirja, pidän Marja Björkin romaanista, muita hänen kirjojaan en ole lukenut.

Toivoitan kaikille lukijoilleni oikein hyvää tammikuun kolmatta viikkoa!
                          Aili-mummo 









lauantai 11. tammikuuta 2014

♥ Aila Meriluotoa onnitellen ♥

Aila Meriluoto. Kuva Google / WSOY.

TODISTUS


Avaan suuni ja annan todistuksen
likeisistä asioista jotka olen nähnyt
kiihkoa täynnä koska asiat ovat täynnä kiihkoa
annan objektiivisen todistuksen itseni läpi
koska asiat kulkevat minun lävitseni
se on ainoa pätevä todistus
raivokkaasti, läheltä, oman rytmini mukaan:
tämä.

Kokonaisuus on fuuga, kaikujen kuvio,
et voi kurottaa kauas ja leikata palasta,
saat vain kehittelyn, johdannaisen ilman juuria.
Etäinen vääryys ei ole muuta kuin aamulehti ja yöverhon kuviot,
teeveen vilsevä ruutu ja karhunputken varjo katossa,
mutta sinua itseäsi on nipistetty, joku vältti seurasi, joku
                                                                    söi leipäsi,
maailma on sinussa , maailman avain, kiven keskeltä ymmärrät
                                                                        renkaat.

Annan todistuksen
siitä että maailma olen minä,
siitä että pieni tiheä nälkäni on maailman nälkä,
siitä että minä olen teema,
siitä että annan todistuksen
raivokkaasti, pätevästi, tässä.

Katso silmiesi yli ja joudut eikenenkäänmaalle,
"tuolla" on harsokäärö jonka sisus ei erotu,
"siellä" on piikkilankoja sumussa tai hiuksia, mistä tiedät.
Miksi tyytyä välimatkaan, epäsuoraan, välttelevään.
Katso silmiesi sisältä ja veresi sisältä ja itsesi sisältä ja
                                                                             anna todistus
piikit lihassasi, suu kuivana, veri liimaten luomesi yhteen,
avaa suusi ja mylvi tämä kipusi.
Muuten et voi.


- AILA MERILUOTO -

Lämpimästi 90v. suurta runoilijaa onnitellen, ja toivottaen oikein hyvää viikonloppua lukijoilleni!
                                Aili-mummo