Google+ Followers

torstai 27. helmikuuta 2014

Pirkko Arstila: Susinainen



Monta vuotta sitten ostin alemyynnistä Pirkko Arstilan romaanin, Susinainen. Sen on kustantanut Minerva Kustannus Oy, vuonna 2007, siinä on 362 sivua. ISBN 978-952-492-038-3. Romaani on kovakantantinen.

Jokin epäluulo antoi minun jättää kirja lukematta, vaikka epäilin sen olevan kiehtova omalla tavallaan. Kirja on pullollaan lappalaisten kansanperinnettä jaa mytologiaa, ja siitä on hauska lukea. Mielikuvitus lähtee lentoon jo kirjan alusta asti.

Kirjoitus voi sisältää juonipaljastuksia.

Kirjan päähenkilö on Reeta, josta kehittyy monien vaiheiden kautta oikea Lappalaisnoita. Hänellä on valtaa ja rahaa, ne hän on saanut itselleen noituutensa avulla. Reetaa tottelevat myös sudet, ne pelastivat kerran Reetan tosi pahasta paikasta.

Reeta asuu Maailmanreunalla. Isä on "Kova" Kouta, porovaras, jolla on erämaasta selviämisen taito; myös Reeta oppii sen taidon.

     Reetan äiti, Eelin, oli lähtöisin kunnollisista ihmisistä. Hän oli kalastajaperheen tytär rannattoman meren ääreltä. Kasvanut keskellä sinisärmäisiä jäälauttoja ja suolan tuoksua. Oli tottunut viiltävään tuuleen, jossa kuului aaltojen kohina ja meriraukkojen itku.---.
     Meri oli täynnä haltijoita, veden outoja olioita. Sinne hukkuneet eivät löytäneet rauhaa vaan jäivät henkinä huutamaan, sillä meriraukkoja ei voinut auttaa. Ihmiset kantoivat lahjoja rannan kiville ja rukoilivat armottomia aaltojen jumalia ja vedenneitoja lähtiessään kalastamaan. He tarvitsivat monta jumalaa, jotta ainakin joku niistä olisi tarpeeksi voimakas auttamaan ihmispoloa niin petollisen kumppanin kuin meren kanssa. Eikä ainoastaan meri ollut uhka, vaan ihmisiä vainosivat myös Pahat voimat. Paha väijyi kaikkialla. Lähestyi ihmisen tai eläimen hahmossa tai astui uniin. Niistä, jotka uskalsivat hengenhädässään lausua Pahan oikean nimen, tuli Pahan omia. Eikä Paha irroittanut otettaan kuolemankaan jälkeen vaan jätti ihmisparan kiertelemään tyhjään ilman lepoa.

Sitten ilmestyi mustapukuinen pappi, joka kastoi Maailmanreunan ihmiset omaan uskoonsa. Hän piti mukanaan ristimuotoisia taikakaluja, jotka suojasivat Pahalta. Papilla oli myös paksu, musta kirja, johon oli tehty kärpäsennäköisiä merkkejä, kirjaimia. Pappi väitti itsekin osaavansa kirjoittaa omalla sulkakynällään. Mutta Maailmanreunan ihmiset sotkivat sulavasti omat ja vieraat uskonnot toisiinsa. Elin ja sisaret olivat saaneet luusta veistetyt ristit kaulalleen. Ne torjuivat Pahan vaikutuksen heidän elämässään.

Kouta sai vaimonsa Elinin kanssa ison perheen, lapset, joita he kasvattivat isoiksi. Mutta Kouta juo ja pahoinpitelee vaimoaan ja Reetaa, tytärtään. Kerran Kouta lyö vaimoaan niin pahasti, että tämä kuolee. Sitten Kouta raiskaa tyttärensä Reetan, joka tulee raskaaksi. 
Tästä juoni alkaa kehittyä.

Reetalla on apuväkeä mm. maahiset, jotka asuvat maan alla. He olivat rikasta väkeä, mutta heidän lakejaan ei saanut rikkoa. Maahiset auttoivat paljon Reetaa, mutta Reeta rikkoi maahisten sääntöjä. Maahiset eivät enää näyttäydy, vaan ovat paenneet kauas metsiin, vuoriin ja kivikkoihin.

    Maanalaiset teljettiin kirkkojen alle ja tunettiin hautoihin, joissa ne tukehtuivat rukouksiin, ristinkuviin ja kasteveden pisaroihin. Peikoille kehittyi toinen silmä, ja he sulautuivat vähitellen Etelän ihmisiin. Tosin ahneuden ja katkeruuden perimä on siirtynyt mukana tähän päivään.
    
Jättiläisten kohtalosta romaani ei kerro mitään, nekin ovat hävinneet...

Arstila on laittanut kirjan loppuun myös saamenkielisen sanaston.

Kiitos Pirkko Arstila, ensimmäistä romaaniasi oli hauska lukea. Pidän tästä teoksestasi paljon, toivottavasti saamme sille jatkoa! 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tervetuloa lukijakseni Päivi Nummenranta!

Toivotan oikein hyvää helmikuun loppua ja maaliskuun alkua kaikille lukijoilleni!
                            Aili-mummo

maanantai 24. helmikuuta 2014

Sotshin kisojen lopettajaiset 23.02.2014.

Kädenanto seremonia meneillään. Putinilla on aihetta tyytyväisyyteen. Kuva Yle.

Kävipä nyt hassusti, Aili-muumokin katsoi kisoja osan aikaa. Tosin en katsonut miesten hienoa hiihtosaavutusta, kultaa miesten hiihdon parisprintistä Sami Jauhojärvelle ja Iivo Niskaselle. Pitkästä aikaa kultamitalli oli Suomelle loistavinta näissä kisoissa!

Hopeaa saimme naisilta monelta taholta. Kisojen alussa Enni Rukajärvi tempaisi, ja voitti hopeaa naisten lumilautailun slopestylessa.

Naisten hiihdon parisprintissä voittivat Aino-Kaisa Saarinen ja Kerttu Niskanen myös hopeaa. Urhea teko.

Naisten hiihdon viestissä Anne Kyllönen, Aino-Kaisa Saarinen, Kerttu Niskanen ja Krista Lähteenmäki voittivat hekin hopeaa.

Suomen jääkiekkojoukkue voitti USA:n 0-5, jota pidän hienoimpana saavutuksena omalle jääkiekkojoukkueellemme. Upeasti pelattu, onnea joukkue ja Teemu Selänne!!!
USA sai kaksi rangaistuslyöntiä, mutta ne eivät tuoneet alakynnessä olleelle joukkueelle tulosta.

Yleltä voitte katsoa tapahtumista tarkemmin!

Venäläiset mitallistit toivat oman lippunsa salkoon.
Lasten laulukuoro tuhatpäisenä lauloi Venäjän kansallislaulun. Sävel on sama kuin CCCP:n hymnissä, mutta sanat on uudistettu. Kaunis laulu arvokkaasti esitettynä toivat kyyneleet silmiin.

Isäntämaa Venäjä oli näiden kisojen suurinvoittaja myös mitalliensa puolesta. Samoin onnistuneiden järjestelyidensä puolesta!
Urheilijat marssilla, liput kahden puolen rivissä.

Kahdessa viikossa sai Sotshin kisojen avajaisista kirjoittamani postaus yli 1000 lukijaa. Se on ennätysnopeasti saatu tulos; kiitos teille rakkaat lukijat! Postaus on tehty 7.2.-14. Ja yllätys yllätys: Eniten blogiani lukee ulkomailla ihmiset USA:ssa kuukauden aikavälillä 3500 henkeä, kotimaassa lukijoita on kuukaudessa ollut 4370 henkeä. Kaikkiaan viime kuussa 12374 henkeä.
Bolshoi ja Marinskin teatterit tanssivat yhdessä..
Venäläiset kirjailijat ja säveltäjät tulevat yleisölle tunnetuiksi elleivät jo ole.

Kuten te tiedätte, Venäjällä on on kehittynyt monipuolinen kulttuuri, ja sen tunnetuimmat taiteilijat on tunnettuja ympäri maailmaa. Oikealla katsova runoilija Anna Ahmatova on päivänpolttava kirjablogien keskustelunaihe. Viittaan mm. Leena Lumen kirjoituksiin Anna Ahmatovasta ja hänen unohtumattomista runoistaan.

Leo Tolstoihin minulla oli ilo tutustua 14-vuotiaana, jolloin luin ensimmäisen kerran Anna Kareninan opettajani ehdotuksesta. Lainasin sen Joensuun kirjastosta, kirjastonhoitajana oli silloin Katri Kokkonen. Kirjasto sijaitsi siihen aikaan (v.1956) Joensuun kaupungintalon yläkerroksissa. Alempana oli kaupunginteatterin suuri sali, jossa pidettiin myös valtuuston kokoukset. Ja varmaan pidetään vieläkin.

Myös venäläinen sirkus on vertaansa vailla. 


Venäläinen sirkus on maailmankuulua, olen heidän esityksiään useita kertoja nähnyt livenä. Muistaakseni nykyisessä Pietarissa ja Sotsissakin muistelen käyneeni myös. Sirkuskoulutusta on harjoitettu jo ainakin sadan vuoden ajalla.
Suuri sirkusteltta painui kasaan vain  20 sekunnissa.
Loppuilotulitus oli näin komea!
Toinen kuva ilotulituksesta. Olympiatuli oli jo sammutettu.

Miska karhu sammutti olympiatulen ystäviensä avustamana. Näin meni yli kaksi viikkoa aikaa. Juhlat alkoivat 7.2.2014 ja päättyivät 23.2.2014 eli 16 urheilulle omistettua päivää!!

Seuraavat talviolympialaiset ovat Etelä-Korean Soulissa 4. vuoden kuluttua.

Kymmenien tuhansien vapaaehtoisten armeija mahdollisti maailmalle nämä kisat.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tällä hetkellä on lämmintä ulkona +neljä astetta. Taitaa tulla kesä...

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää helmikuun viimeistä viikkoa!
                               Aili-mummo

perjantai 21. helmikuuta 2014

♥ Ihanaista viikonloppua! ♥

Kuva kirjasta Noitasiskot, josta olen tehnyt postauksen:) Kuva: Satu Hirvonen.

KIRJAVA LEHMÄ JA KIRJAVA KISSA


Kirjava lehmä ja valkea maito
ja lehmällä huiskiva häntä.
Minulla kasvaa lypsämisen taito
ja lehmällä kasvaa häntä.

Kirjava kissa ja valkea maito
ja kissalla latkiva kieli.
Minulla kasvaa juottamisen taito
ja kissalla kasvaa kieli.

+++++++++++++++++++++++++++++

LYPSYMATKA


Kirjava lehmä ja kirjava kissa
sitoivat selkäänsä siivet,
lensivät puiden latvuksissa
ja mustasti suihkivat siivet.

Lensivät liitivät pilven pieltä,
kulkivat taivasta pitkin,
laulellen hyristen lypsymieltä
ne kulkivat pimeää pitkin.

Kirjava lehmä ja kirjava kissa
lensivät lypsämään kuuta,
yöllä kun olen jo nukuksissa,
ne lypsävät punaista kuuta

tuodakseen minulle
antaakseen minulle
juottaakseen minulle

ne lypsävät punaista kuuta,
yöllä kun olen jo nukuksissa
lypsävät lehmä ja kissa.


- KIRSI KUNNAS -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja kaunista helmikuun viimeistä viikonloppua!
                       Aili-mummo

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Karjalaisesta kajahtaa!

Klikkaa kuvaa! Eija Komun teksti Karjalaisessa, Maaria Päivisen runokirja. Kuva AN.


Anteeksi, Maaria omavaltaisuus, julkaisen kritiikkisi tässä...

Maaria Päivinen syntyi Tohmajärvellä, ja kävi siellä osan kouluistaan. Kertoi minulle, että Outi Forsblom oli hänen ala-asteen opettajansa. Outi on ollut jo kauan Tikkalan koulun opettajia, Maaria lähetti kerran terveisiä Outille, ne ovat yhä hänelle kertomatta. Sorry.

Lahjakas ihminen kirjailija Maaria Päivinen, joka on lyhyellä ajalla kirjoittanut kolme romaania, Silja ja Mai (2010), Minä rakastan sinua nuorimies (2011) ja Pintanaarmuja (2013), ja runoteos Sinun osasi eivät liiku (2014). Maaria on herättänyt huomioita kritiikeissä ja monissa kirjabloggaajissa, joiden arvioita löytyy Helmi-Maaria Pisaran Pisara-blogista kymmenittäin.  Blogissaan Maaria kertoo mitä kaikkea hän on jo tähän mennessä saavuttanut.

Maaria on asunut useita vuosia Saksassa, Mynchenissä. Koulutukseltaan Maaria on äidinkielen opettaja, ja käyttelee kieltä hyvin omaperäisesti.  

Kirjailija joen rannalla. Karjalaisen lehtikuva 19.02.2014.

Joten herätkäähän jo tohmislaiset, tämä nainen on käynyt koulua Tohmajärvellä ja näytellyt myös kesäteatterissa Veijo Tuunasen Uunon Ilonaa. Jonka minäkin näin jonain vuotena Raili Närväsen ohjaamana. Tosin onhan siitä jo vuosia - vuosi oli 1998.

Osoitan lämpimät onnittelut kirjailija Maaria Päiviselle, joka on myös hyväksytty kirjailijaliittoon. Hän on julkaisuut teoksensa ntamon kustantamina, josta saa tilata Maarian teoksia. Myös Tohmajärven kirjasto voisi hankkia kaikki Maarian kirjat kokoelmiinsa.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja kaunista helmikuun loppua!
                                 Aili-mummo

maanantai 17. helmikuuta 2014

Kaikki uusiksi, vai..?

Runo tästä kirjasta...
LOKAKUU


Yöllä vaihtui lokakuuksi. 
Kuistin lattia ja portaat huurteiset,
kaiteella pelakuu sulattelee
kukkaterttujaan aamuauringossa. 
Pihan laidassa nuokkuvan kuusaman lehdet 
yökylmä on värjännyt verenpunaisiksi.

Aamulenkillä pieni koira
lukee tarkkaan viestit vadelmanvarsista.
Kellastuneen koivun latvuksista eteeni putoaa
lehti kerrallaan kostealle metsäpolulle;
suon reunassa kypsyneet karpalot mättäillä -
kuin kerran lapsena hajottamani
punaiset puuhelmet pirtin riepumatolla.

Yökaste kirkkaina vesihelminä riista-aidassa,
kuin kristallit, auringon säteiden lävistäminä.
Kuusikon seinäsammalmatto
täynnä suppilovahveroita,
nostamassa pyöreää lakkiaan,
pitkät keltaiset varret koholla:
Huomenta kulkijat!

Aurinko lämmittää puiden lomasta
ja sulattaa huurteiset mustikanvarvut.
Valkeaa jäkälää kasvavalla kalliolla
käännös takaisin kotiin päin.

Keltaisten lehtien peittämä polku
on muuttunut pehmeäksi askelten alla.
Polulle pudonneella haavanlehdellä vettä -
kuin peiliksi jäätyneenä.


 - ANJA PESSALA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Influessa on päässyt Pohjois-Karjalassa vauhtiin: terveyskeskukset ovat täynnä räkiviä ihmisiä. Näin on Rääkkylässä, ja näin Tohmiksella. Siinä lisänä muut sairaat.

Sairaanhoitajat laukkaavat tukka putkella ellei vaahdossa, vievät viestiä ja tuovat viestiä. Hakevat reseptin asiakkaan kouraan valmiiksi. Uusi oraganisointi on purrut Attendolla molemmissa kunnissa.

Mies on tänään hammaslääkärissä...
Tuossa edellä syy, miksi työ ei ole minulle maistanut viimeisten viikkojen aikana: kun ei ole jaksanut.

Kisoja en ole katsonut, paitsi jostain uutisväläyksistä. Nämä olivat naisten olympialaiset: Onnea tytöt. ♥

Muiden blogeista olen lukenut, että kevät on jo alkanut Keski-Euroopassa ja Turkissa. Voi olla monessa muussakin maassa. Sitäkö tämä leuto talvi lienee, taudit kukoistavat ja sikainfluenssa. Siihen on moni kuollutkin, valitettavasti.

Me olemme ottaneet joka syksy ilmaisrokotuksen, kun sen on saanut...

Ihanaa että terveyskeskus toimii vielä, joskin röntgen on jo lähtenyt. Kiteelle tulee asiaa entistä useammin, myös OP- Pohjolan takia. Osa Tohmiksen toimiston toiminnoista on jo otettu pois. Se siitä, kun tätä pankkia ei liitetty suureen pohjoiskarjalaiseen pankkiin. Näin uskottiin palveluiden paremmin säilyvän paikkakunnilla, mutta ohi meni! Pankkitoimihenkilöitä vähennetään, ja on vähennetty sitä mukaa, kun eläkepäivät kenelle alkavat; uusia henkilöitä ei palkata.

Nyt saattaa moni asiakas tarkistaa, mitä pankkia aikoo käyttää. Valinnan varaa kyllä on, vai pitäisikö Osuuskassa perustaa uudelleen ja aloittaa alusta? 

Rääkkylässä toimii Rääkkylän Osuuspankki, muita pankkeja ei siihen ole liitetty, eikä varmaankaan liitetä. Näin uskon!

Odotan, että pian selviän tästä työkuntoon, ja saan rästit tehdyiksi!

Oikein hyvää uuden viikon alkua kaikille teille, hyvät lukijani!
                      Aili-mummo


perjantai 14. helmikuuta 2014

Ajatuksia ystävänpäivänä 2014

Kaksi Tikkalan emäntää Nousiaisen rappusten vieressä.

Lainauksia Elämänviisauden kirjasta:


Jumala antaa meille sukulaiset; itse voimme luojan kiitos valita ystävämme.
                                                                           (Ethel Watts Mumford)

Ystävät ovat sukulaisten siunattu korvike. (Hugh Kingsmill).

Meillä on kolmenlaisia ystäviä: niitä jotka pitävät meistä, niitä joiden asenne on neutraali ja niitä jotka vihaavat meitä.       (Nicolas Chamford).

Tosi ystävyys on kuin hyvä terveys, sen arvon huomaa vasta kun on sen menettänyt.
                                                                         (Charles Caleb Colton)

Ihminen joka nauraa omille vastoinkäymisilleen menettää monta ystävää. He eivät anna anteeksi hukkaan mennyttä vahingoniloa.             (H. L. Mencken).

Älä koskaan puhu pahaa itsestäsi, ystäväsi pitävät siitä huolen. (C. M. de Talleyrand).

Sekalaista, sekalaista, sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämän elämän retkutus käy laatuun, käypä se.         (Aleksis Kivi).

Vanhuus / ei ole kuihtunut kukka / vaan näkymätön. /
Sen siivet / perhosen siivet / jotka voivat kantaa / 
keveimmän taakan / sormet / lapsen/ aina valmiina /
hellimpään hyväilyyn / ja hymy / kuin unohdus /
eihän sitä ollutkaan. //


- OLAVI INGMAN - 

Miehet keskenään ja talon emäntä...

Melkoisen sarkastisia edellä olevat ajatelmat ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Enimmäkseen kuitenkin totta.

Blogiystävyys taitaa olla ystävyyden parasta lajia. Ja ehkä myös kestävintä. Blogiystävyys on viime aikoina kovasti runsastunut, kiitos siitä teille rakkaat lukijani!! Muutaman kuukauden jälkeen järjestän teille arpajaiset, johon toivon runsasta osanottoa...

Ilmat ovat vuoroin plussalla (kuten tänään), vuoroin pakkasella; lumet eivät vielä ole onneksi sulaneet! Mies lämmittää nyt tuvanuunia, hyvä sekin, ettei tulisi liian isoja sähkölaskuja. Hallitus miettii mistä keksisi uutta, hyvää verotettavaa. Köyhille voi maksuja aina lisätä, mutta rikkaita on niin vähän...Täällä susirajalla me elämme Suomen pienimmillä tuloilla, vielä olemme hengissä! Ja jos menehdymme nälkään, jäähän meille seuraksemme sudet! 


Aina on hyvä jättää hajurako, ettei tule riitaa...

Silmissäni
yksi ainoa
kynttilän elävä liekki
kuusen oksalla

samassa kaikki palaa.
Kaikki menneet joulut
ihmisen vuodet
lepattavat hetket
palavat
liekissä,
palaavat.
Kaikki kadotettu palaa.

Kuivin silmin
katselen. Sisälläni
kohisee. Suuren veden ääni.


- LASSI NUMMI -

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa ystävänpäivää ja viikonloppua!
                              Aili-mummo 

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kamelien "olympialaiset..."



Jos ihmisillä on komeat olympialaiset, melkein yhtä komeat ovat ovat nämä kamelien vastaavat.

Ero on siinä, että kameliolympialaiset eivät maksa 50 miljardia dollaria, vaan tästä saa kivan ja komean tilaisuuden hyvin vähällä rahalla. Tosin jos mennään lyömään vetoa voittajasta, voi se tulla joillekin häviäjäpuolen valinneille suureksi menoeräksi. Tämä kuvattu tapahtuma on järjestetty Turkissa; lähetys oli Yle1:ltä 1.1.2014. Sama filmi, josta olen jo aikaisemmin postaillut.

Ensin menetellään näin: Odotetaan että kamelit ja uroskamelit tulevat kiimaan; silloin ne ovat valmiita ottelemaan keskenään voittajasta.


Koska kyseessä on arvokas tilaisuus, kameliurokset puetaan komeimpiin vaatteisiinsa. Se tekee vaikutuksen ainakin naaraspuolisiin katsojiin. Erotuomareina ovat ihmiset, kameleilta sellaisia ei ole.


Yleisö pakkautuu taistelevien urosten ympärille, joilla suut ovat valkoisessa vaahdossa. Ja sitä on paljon, sylkeä...


Näillä uroksilla ei ole juhlavia vaatteita, joilla hurmaisivat kamelinaisensa. Komeita ovat silti kumpikin.


Yleisö ja vedonlyöjät haluavat tulla tosi lähelle idoleitaan...




Ja jälleen koetetaan voimia, kumpi onkaan parempi niskan ja pään väännössä.



Voittajan on helppo hymyillä, sanotaan, tässä on kisan alkuvaiheet menossa.
Pääpalkinto on se, että uroskameli astuu ihastuksensa kohteen. Kyllä se vastaa yhtä kultamitallia, vai kuinka on teidän mielestänne?

Toivotan kaikille lukijoilleni sydämellistä ystävänpäivää ja ihastuttavaa viikonjatkoa..:)
                                 Aili-mummo

maanantai 10. helmikuuta 2014

Olympiakisojen avajaiset Sotsissa 7.2.2014

Talviolympialaisten avajaiset 5.2.2014 Sotsissa. Kuva Yle2.


Avajaiset olivat komeat, kuten näistä kuvista näette. Avajaisnäytelmä kesti noin kolme tuntia, katsoin sen nauhalta ja nappasin joitakin kuvia.
Isäntämaan Venäjän joukkue saapui areenalle viimeisenä...

Ilotulitus oli komeaa katseltavaa.

Kauempaa katsottuna oli vielä komeampaa.

Eilen sunnuntaina 9.2.2014 Enni Rukajärvi taisteli itselleen hopeamitallin naisten lumilautailussa. Se oli Ennille ja monelle meistä muista tunteita nostattava tapahtuma; mitallitili on saatu auki.

Kultaa voitti USA:n Jamie Anderson, ja pronssia Jenny Jones.

Olympiatuli on sytytetty.

Vaikka en olekaan urheilufriikki, katsoin Sotsin talviolympialaisten avajaisnäytelmän alusta loppuun asti nauhalta. Venäjän historia osion jätin kuvaamatta teille; mehän pääasiassa tunnemme sen historian melkoisen hyvin, liittyyhän se meidän suomalaisten historiaan. Olemme joiskus olleet täällä Itä-Suomessa Novgorodin alamaisia.

Olen kerran Sotsissa käynyt 1989 tai niillä main, samoin mieheni. Tilaisuus oli syksyllä, jolloin rajumyrsky juuri ennen tuloamme oli katkonut puita tiet täyteen, ja maanvyöryjä oli myös ollut. Kesti muutaman päivän, ennenkuin tiet saatiin aukaistua.

Säät voivat äkkiä vaihdella paljonkin, joten mikään takuuvarma lomapaikka Sotsi ei ole. Asuimme hotelli Helmessä, se oli aika suuri hotelli. 1980-luvulla Sotsin matkat olivat hyvin suosittuja suomalaisten keskuudessa.

Mustassa meressä ei tullut uitua, niin viileää oli. 

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein mukavaa viikkoa!
                              Aili-mummo

lauantai 8. helmikuuta 2014

Tämä auringonlasku

Aurinko laskee länteen...

Isä on kuollut taas.
Tänään hän oli kuollut tästä maisemasta.
Isättöminä seisoivat kuuset
risti latvassaan.

Kun epätoivo tulee
ovat kuuset.
Kun toivo menee
ovat kuuset.

Minä pitelen niistä kiinni.


-EEVA KILPI -
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                            Aili-mummo

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Vastauksia Mai Laakson haasteeseen

Kuva on laitettu Mai Laakson luvalla. Kiitoksia paljon Mai♥

Kirjaystäväni Mai Laakso haastoi minut vastaamaan muutamiin kysymyksiin, josta kiitos Maille:)

Kysymykset ovat:

1. Kerro kirja josta pidät ja jonka päähenkilö haluaisit olla?

Vanhoilta ajoilta muistan, että olisin halunnut olla henkilö kirjasta Pieni Runotyttö eli olisin Uuden kuun Emilia.

2. Kumpi kiinnostaa enemmän: mieskirjailijoiden vai naiskirjailijoiden kirjat?

En ole kiinnittänyt asiaan juuri huomiota, mutta luullakseni luen enemmän naiskirjailijoiden kirjoja. Ehkä naiset koskettavat minua läheisemmin. Väkivaltakirjoihin en ole ihastunut.

3. Luetko ennemmin ulkomaisia vai kotimaisia kirjoja? Miksi?

Uskoakseni enemmän kotimaisia kirjailijoita. Niillä on enemmän annettavaa.

4. Novellit vai runot? Miksi?

Ehdottomasti runot, ne ovat olleet sieluni ravintoa lapsesta asti. Runoja olen sekä lukenut että kirjoittanut itsekin.

5. Minkä kirjan haluaisit lukea, mutta et ole onnistunut saamaan sitä?

Muistan joskus haeskelleeni kirjastosta muinaistieteellistä kirjaa, Uno Harvan teosta Suomalainen muinaisusko. En saanut sitä lainaan. Olisin tarvinnut sitä kirjoittaessani Havutar, hyvä emäntä (2004) teosta.

6. Mikä edellisen kysymyksen kirjassa kiinnostaa sinua?

Luin jostakin, että esi-isillämme oli käytössä pienten lasten uhraus uhrimenoissa. Ja mitä muuta kaikkea on uhrattu lisäksi? Venäläisillä sukulaiskansoillamme on yhä käytössä entisiä kansanuskon uhraustapoja. Ville Haapasalo on käynyt heidän vieraanaan, ja tuonut esiin kiintoisia seikkoja heidän tavoistaan.

7. Mikä on paras kirja, jonka olet lukenut, ja jota joku on sinulle suositellut?

Tältä istumalta voisin nimetä Carl Grimbergin Kansojen historian, jonka luin myös nuorena ja ostin sen osa osalta, kun se 1950-luvulla ilmestyi. Historia on ehdottoman kiinnostavaa, kun se kirjoitetaan hyvin ja sydänverellä.

8. Onko sinulla kirjakynnys? Mitä et lue?

Julmat ja väkivaltaiset romaanit ja dekkarit jätän mieluusti pois lukulistaltani.

9. Kuinka monta kirjaa olet hankkinut tänä vuonna?
Kerro ihmeessä meillekin mitkä kirjat.

1. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät.
2. Laila Hirvisaari: Satakielimetsä.
3  -"-     -"-         : Grand Hotel
4. -"-     -"-         : Pihkovan kellot
5. -"-     -"-         : Valkoakaasiat
6. Bo Carpelan   : Lehtiä syksyn arkistosta
7. Marjanen Bakhtiari: Toista Maata
8. Patricia Cornwell: Silminnäkijä
9. Lauren Child:    Nämä juhlat ovat oikeasti minun. Suom. Riitta Oittinen
10. Pieni pullakirja. Toim Marja Malinen
11-12: Lahjoitin kaksosille viime sunnuntaina pari nuorisoromaania, nimiä en muista...

10. Mitä kirjaa suosittelet minulle?

Nyt alennusmyyntien aikaan suosittelen runoantologiaa Muista Runolla. Nykyrunoutta juhliin. Toim. Irina Björkman ja Heini Kantala. Kustannus osakeyhtiö Tammi (2009), Helsinki. Monta sataa puhuttelevaa kotimaista runoa...

Lopuksi lainaan Kaarina Valoaallon runoa: 

Meidän elämämme pienuus tai suuruus ei riipu siitä
millä tavoin näemme eteemme
vaan siitä miten koemme itsemme maisemassa
olemmeko kivenä istujalle, polkuna vaeltajalle, piippuna
leipovan emännän uunista nousevalle savulle.

Runo löytyy myös Kaarina Valoaallon kokoelmasta Minä pieni krysoliitti (1983).

Kiertämään en enää lähetä tätä tunnustusta, enkä siis keksi kysymyksiä.
Jätän tämän tehtävän teille kaikille lukijoilleni. Saatte vastata näihin tai itse keksimiinne kysymyksiinne.

Toivotan teille oikein hyvää ja kaunista loppuviikkoa!
                  Aili-mummo
  

maanantai 3. helmikuuta 2014

Välimerellä kreikkalaiseen tapaan

Ranskan Rivieraa Euroopan puolelta. Kuva Yle1 01.01.-14.

Paljon turhaa vaivaa näki käärme paratiisissa,

sillä viettelemättä
me olisimme syntiin suostuneet,

viettelemättä olisimme olleet valmiit
kaikkiin lihan ihanuuksiin

Viettelemättä olisimme
riisuneet ihokkaamme ja särkeneet muurimme,
viettelemättä olisimme puristaneet
rypäleet maljaan, ja juoneet
jumalaa silmiin katsoen: Näin juovat rakastavaiset!


- TOMMY TABERMANN -
Lähempää kuvaa Ranskan Rivierasta.Yle1 01.01.-14.


Hurmaannuin kovasti tähän Yle1 uudenvuodenpäivänä 2014 näyttämään kuvaan Välimerestä ja sen rannikolla sijaitsevista kaupungeista. Siinä yhteydessä esiteltiin tämä Aristoteles Onasiksen 'lemmenlaiva', joka tosin on myyty muistaakseni venäläiselle oligarkille. Hän vuokraa laivaa kovaa korvausta vastaan niille ihmisille, joilla on varaa maksaa huikea vuokra aluksesta.

Christina O on aluksen nimi. Christiina oli Onassiksen tytär, joka eli vain muutaman vuoden isänsä kuoleman jälkeen. Christina Onassis kuoli vain 37-vuotiaana, häneltä jäi yksi tytär, Athina Roussel.

1968 Aristoteles Onassis avioitui Presidentti Kenedyn lesken, Jacqueline Kenedyn kanssa. Pari ei ehtinyt virallisesti erota, kun kuolema kutsui A. Onassista 1975. Onassiksella oli ihan ikioma saari, Skorpios, jolla hän asusteli maissa ollessaan ja kutsuessaan vieraita.
Aristoteles Onassiksen laiva Christina O.

Kuuluisa oli Aristoteles Onassiksen ja laulaja Maria Callaksen suhde, joka kesti monta vuosikymmentä  ilman virallista sidettä. Se tuhosi jopa Jacqueline Kennedy-Onassiksen ja Ari O:n suhteen. Näin ainakin väittää Wikipedia.

Olen kuullut eli lukenut, että Kreikan rikkaat eivät maksa omalle valtiolleen, Kreikalle, veroja. Siksipä meitä pieniä ja köyhiä maita tarvitaan maksamaan verot kreikkalaisten puoleista. Onassis omisti kokonaisen tankkilaivaston, joka kuljetti öljyä moniin eri maihin.
Tänne halusivat monet kauniit naiset Ari Onassiksen vieteltäviksi...

Uskomatonta mutta totta, näin hullusti ovat asiat! Vai pitäisikö olla ihan kiitollinen?
Laivan kanssi. Oikealla on laivan työntekijä. Vasemmalla mies, joka haastatteli...
Näin hienot ovat laivan sisätilat.

Matkasimme superliikemiehen matkassa Välimerellä, onneksi meille 'kyyti' oli nolla euroa.

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein mukavaa ja hyvää helmikuista viikon alkua!
Ennen kuin huomaammekaan, olemme jo keväässä:)
                         Aili-mummo