Google+ Followers

perjantai 30. toukokuuta 2014

Marja Leena Toukonen: Valo taipuu

Marja Leena Toukosen uusin runoteos.

Kiitos Marja Leena Toukonen, sinä olet runoilija!
Sain lahjoituksena kirjailijalta jo aikaa sitten tämän runokokoelman, Valo taipuu. Basam Books 2014. ISBN 978-952-260-216-9. Kirjassa on kokonaista 121 sivua, joilla runoilija kertoo kokemuksia elämästään.  Sisältö on jaettu viiteen jaksoon: Tunsin vieraan kielen viimeisen puhujan; Mustat linnut istuvat ikkunalaudalla; Valo taipuu; Viides vuodenaika, Ilo ja Ilveksen jäljet.

Päätin tehdä postauksen jaksosta Viides vuodenaika, Ilo. Marja Leena Toukosen luvalla, tietenkin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pilvi on pudonnut maahan
voi
eiväthän pilvet putoile

se makaa pellon reunalla
pyrkii takaisin sineen

pilvi sylissäni
pieni, kostea ja kevyt
itkevä pilvi

ollaan tässä
itketään yhdessä
kannan sinut rannalle
kävelen vettä pitkin
kunnes tuuli nostaa sinut
pitkillä käsillään

~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kommentti:

Itkeviä pilviä näkee aika usein, nytkin. Taivaassa on suruaika!
Kaunista. Itketään yhdessä, pilvi ja minä

Runo runosta, jonka kirjoitin juuri äsken.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Seison olemisen kynnyksellä
olen unohtanut matkatavarani jonnekin
paluuta ei ole
ovi sulkeutui takanani
on vain tämä hetki tässä
syksyn lyhenevässä valossa

ei enää koskaan
milloinkaan

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kommentti:

Meille käy joskus niin, suuria muutoksia tapahtuu elämässä.
Joskus voimme todeta noin: Ei enää koskaan!
Mutta siihenkin on alistuttava. Joskus kaikki loppuu.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ilosta syntyy valon kajo
pisarat hajoavat prismaksi
syöksyvät ulos
vuorenrinteestä
kuohuvat alas putouksena
jonka juurella kylpevät
          nauravat linnut 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kommentti:

Kaunis, luonnosta otettu vertaus.
Nauravat linnut ovat harvinaisuuksia, ne ovat runoutta jos mikä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Salamat syöksyvät yöllä ikkunasta sisään
kiersivät huonetta tulipalloina
katosivat
ukkosen jyrinä tärisytti vuodettani
         lakanan helmat heilahtivat
kirkkaita ajatuksia

sade johdatti minut kohinalla uneen
----
----
kävelen alasti, etsin kotiani
keskellä kaupunkierämaata
sitä taloa, jonka oven pielessä olevassa pensaassa
mustarastaat laulavat öisin

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kommentti:

Luonto ja ihminen ovat yhtä elämää, elementtiä. Ihminen toimii luonnon ehdoilla asuipa missä tahansa. Mustarastasta voi kuunnella asuipa maalla tai kaupungissa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toukokuu vaihtuu kesäksi juuri nyt
Esplanaadin puistossa
lokit, pulut, varpuset
kerjäläiset
patsaan juurella nostaa koira koipeaan
nuoret miehet ja vanhemmatkin
katselevat maisemia

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kommentti: 

Juuri näin reaaliajassa tapahtuu!
Helsinki ja Esplanaadi elää omaa elämäänsä. Luonto on kaikkialla sama, yhteinen äitimme.
Luontoa ei voi pakottaa!

Olen postannut Marja Leena Toukosen luontorunoja enemmän kuin runoilijasta itsestään kertovia. Niitäkin on. Marja Leena osaa taitavasti liittää yhteen kummatkin elementit, joten pyydän teitä, lukekaa näitä runoja. Ja myös edellistä kokoelmaa Vuodet villiintyvät takanani, joista tein postauksen puolitoista vuotta sitten.

Henkilökohtaisesti pidän ensimmäistä runokokoelmaa itselleni mieluisimpana. Olen lukenut ja lainannut kirjaa moneen kertaan ja monessa eri yhteydessä.

Marja Leena Toukonen on filosofi, joka on tehnyt myös tietokirjoja. 

Toivotan teille, hyvät ystävät, hyviä hetkiä Marja Leena Toukosen runokokoelmien parissa!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toivotan Ullan tervetulleeksi lukijaksi blogiini! Ulla on kirjablogisti, laitoin linkin hänen hänen sivuilleen. Tervetuloa nuorimies Oulusta, Jukka-Pekka Hätälä! Mielenkiintoista tutustua myös sinuun.

Kaikille lukijoilleni toivotan oikein hyvää viikonloppua!
                          Aili-mummo 

tiistai 27. toukokuuta 2014

Oikeuksia vai velvollisuuksia...

Tikkalan koulua pääoven puolelta vaalipäivänä 25.05.-14.

LAULU ORAVASTA

Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
Sinnepä ei Hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta
Katselee hän maailman piirii,
Taisteloa allans' monta;
Havuoksan rauhan-viirii
Päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnas'!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass';
Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä
Akkunalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan.


- ALEKSIS KIVI -
    (1834-1872)
Vanha omenapuu kukkii ihanasti pihassa.


Terveisiä kylämme uudehkolta koululta, josta kuvassamme näkyy vain pieni osa rakennuskompleksia. Tuo oikealla oleva korkea osa pitää sisllään koulun liikuntasalin (100 m2), jossa äänestimme. Ja hiljaista oli kuin huopatossutehtaassa.

Luin eilen lehdestä (Karjalainen) että tohmajärveläinen ja itäsuomalainen äänestysinto oli ollut tosi huonoa, vain noin 32-33 % väestöstä vaivautui vaaliuurnille. Ja sitten itkettiin, ettei kukaan ehdokkaista mennyt läpi. Ei tapahtunut sitä kummaa kuin edellisissä vaaleissa viisi vuotta sitten, Riikka Manner meni läpi että paukahti. Mutta enää ei Manner / Pakarinen ollut ehdokkaana. Hän huomasi, että pienten lasten äidillä on muutakin tärkeää tekemistä!

Myös tuomi lopetteli kukkimistaan grillikatoksen vierellä.


Tänä 'kesänä' kukkivat tavallisimmat puut ja pensaat jo toukokuussa. Se on ainakin Pohjois-Karjalassa harvinaista. Pihlajatkin kasvattelevat kukkaterttujan kuten myös sireenit.

Kävin eilen Tohmiksella, mutta oli kovin sateinen päivä. Omenatarhat olivat runsaiden kukkamerien peitossa. Olisi ollut upeat kuvat kauniista Tohmiksesta, jossa riidellään ja rakastetaan intohimoisesti...

Joten kiitos jälleen kerran kunnalle ja Attendolle, hyvien palvelujen järjestämisestä! Niillä on meille ikäihmisille hyvin suuri ja tärkeä merkitys. 
Palaneen vanhan koulun suuret nurkkakivet palvelevat edelleen istuimina.


Kyläkouluilla on ollut myös tärkeä merkitys meille maaseudun ihmisille. Nyt on Tohmiksella enää kaksi varsinaista kyläkoulua, yksi Värtsilässä ja toinen Tikkalassa. Ja kolmas on pääkylän, Kemien koulu, jossa käy monen muun kylän lapset saamassa oppia. Aikanaan Tohmajärvellä oli 24 ala-asteen koulua, joista lähes kaikki ovat myyty muihin tarkoituksiin tai sortumassa sorakasoiksi jälleen...

Mäen kumpareelle on pystytetty grillikatos.


Veisaammeko maalaiskylien kuolinvirttä? Siltä ainakin näyttää näiden vaalien ja koulutilastojen perusteella. Mutta kaikkihan riippuu ihmisistä, heidän haluistaan ja teoistaan. Tikkalastakin etsitään malmia erään yhtiön toimesta. Pahalta tuntuu se, että se tulisi ja saastuttaisi kylämme ihanan luonnon ja Natura-suojellun Särkijärvemme. Kyläämme on ollut runsaasti muuttajia, onhan se vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä Joensuun keskustasta.

Talvivaaran kaivos on kauhistuttava esimerkki koko kansakunnalle. Sitä en ymmärrä, miten jollain kaivosyhtiöllä voi olla paljon enemmän valtaa ja sanansijaa kuin maanomistajilla...
Meillä ei pian enää ole muita 'oikeuksia' kuin veronmaksuoikeus tai paremminkin -pakko.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein kaunista toukokuun viimeistä viikkoa!
                           Aili-mummo

lauantai 24. toukokuuta 2014

♥ Kesärakkaus ♥

Kuva Tohmajärveltä Jouhkolan hovin rannasta.


OODI KORPPISELLE


Kotijärveni välissä koskien
on kirkas, ja nimen sai Korppinen!
sen rannalle kerran kun mökkini tein,
ranta viedä sai sydämein.

Kevään airuet järvellä toitottaa:
siellä valkeat joutsenet liihottaa.
Voin kuunnella soittoa jäähileiden
rantavedessä kelluvien.

Kesän lempeä tuuli keinuttaa
rantamännyssä istuvaa oravaa.
Puiden latvoissa konsertti lintujen,
pesäpuuhissaan ahkerien.

Saaren kallion korkean laelta saan
katsein käydä mä järveä vaeltamaan;
näen lahdelmat, niemet ja rannat sen
tutun, ihanan Korppisen.















Syksyn myötä on järvemme rauhaton;
tuuli piiskaa, viima käy armoton.
Keltalehtiä kohta on täynnä jo maa,
niistä osansa järvikin saa.

Talven jää kattaa jäykäksi ulapan,
lumi allensa peittelee maiseman.
Joka kerta, kun niemeen kiiruhdan,
kairaan avannon - ja pulahdan!

Koko vuoden on ikävä niemeen päin;
usein öisinkin unta mä niemestä näen!
Monet valssit on soitettu rannalla sen -
onko ihme jos kaipaelen.


- ANJA PESSALA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein aurinkoista ja ihanaa viikonloppua!
                   Aili-mummo
 




keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Panu Rajalan avioliittotilitys



Luin Suuresta suomalaisesta Kirjakerhosta ostamani Panu Rajalan avioliittotilityksen, Lavatähti ja kirjamies. Alaotsikkona Rakkauskertomus. WSOY 2013. Pokkari, 242 sivua. ISBN 978-951-0-40375-4.

Kirjan otsikoissa on käytetty iskelmien sanoja, sangen sopivaa. Mutta ajattelen, että olisin löytänyt vetävämpiäkin sanoja joskus, kuin nuo käytetyt.

Oikeastaan olin eniten utelias Katri Helenan persoonasta kuin tästä proffa-kirjamiehestä, josta olen lukenut. Kirjamies ei jätä kokeilematta naista, olipa hän miten vanha tahansa...

Lavatähteä ja kirjamiestä on pidetty eräänlaisena 'kostokirjana' Katri Helenalle. Kuitenkin minusta kirja on siisti, pahin paljastus on mielestäni Katrin mustasukkaisuus aviomiehestään. 

Suhde Katriin oli alkanut nopeasti, muutamasta teeveehaastattelusta Katrin miehen, Timo Kalaojan kuoleman jälkeen. Kirjamieheltä oli kuollut vaimo, Elina Ylivakeri. Kirjamiehen mielestä Katrilla oli kiintoisia näkökantoja kuolemasta, mies ajatteli saavansa jotain apua vaimonsa kuoleman aiheuttamaan murheeseen.

Kirjan alku on Katrin hehkutusta. Tässä on otteita Anna Kaisa Hermusen haastattelusta:

    Mä haluun aina ajatella positiivisesti, kaikesta, silloin pahatkin asiat muuttuvat hyviksi...Myönteisyys siinä on kaikki.---.
    Timppa auttaa mua ja antaa voimaa, ei hän ole mihinkään kadonnut. Hän on muuttanut vain olomuotoaan, mutta on jatkuvasti tässä, mun lähellä.---.
    Eikö tää ole ihanaa..! Eivät he kuole, he jatkavat elämää meissä ja meidän kanssamme. Se on totta, me tunnemme sen, jos vain antaudumme ja tahdomme.

Katri Helenalla on viisi miljoonaa ihailijaa. Rajala väittää että Katri on niin monen suomalaisen kanssa 'naimisissa.' Voi ollakin julkisuuskuvaltaan naimisissa tämä lavatähtemme. Katrin pinta on teflonia, häneen ei tartu lika eikä paha. Katri osaa suojella yksityisyyttään, sen elämä on opettanut. Ja sitten tulee Rajala, joka puhuu asiat halki, paljastaa tähden minuuden. Se ei olekaan niin loistava, kuin on annettu uskoa. Vähä vähältä Rajalankin silmiltä tippuvat suomut.

Fisu eli Timo Kalaoja on Rajalan armeijakaveri. Miehet tunsivat toisensa jo kauan, mutta vuosiin he eivät ottaneet yhteyttä toisiinsa. Kunnes vasta Timon elämän loppuvuosina 1980-luvulla.

Kirjassa kerrotaan paljon myös Rajalan kirjoitus- ja muista töistä. Kesäteatteristakin, jota PR on ollut kirjoittamassa ja tekemässä. Katri ei osaa arvostaa kirjailijantyötä ja näytelmiä. Hänestä maalataan yksitasoinen kuva, jolla ei ole paljon ulottuvaisuuksia, mitä nyt noita taivaallisia...

"Riepota rinnallasi, käsivarsillasi lujilla..." lauloi Katri avioliittonsa alkuaikoina. Se taisi olla Tohmiksen tytön villejä vuosia, kun hän uusia laulujaan lauloi. Näistä en muista Rajalan kirjasta sanaakaan lukeneeni. Varmaan olisi pitänyt olla, minun mielestäni, jotta Katrin ja miehen elämästä saisi paremman käsityksen. Jotakin on pitänyt olla, ei suhde kestä 11 vuotta pystyssä, ellei jotain kosketuspintaa ole. Mutta totta on, että he ovat hyvin erilaisia ihmisiä.

Katri rakensi omilla varoillaan Rajalan tontille upean villan, Kutsumuksen. Panu vuokraa tontin markalla vuosi, myöhemmin eurolla vuoden. Talosta ei ole kuvia lehdissä eikä netissä, siitä Katri on pitänyt huolen.

Katrin taloustaitoja hehkutetaan, hän osaa sen homman. Kävi Joensuussa nuorena kauppakoulun. Katrilla on ihmisten käsittelykyky, joilla hän saa asiat luistamaan mielensä mukaan. Itsestä ei kannata kaikkea jakaa toisille, itsellekin on jäätävä jotain. Mikä on viisasta, että kiinnostus säilyisi. Lisäksi Katri on erittäin kurinalainen persoona.

Rajalaa on rieponut Katri Helenasta ja hänen elämästään tehty näytelmä, jossa 'proffaa' on käsitelty vähemmän kunnioittavasti. Voi olla, että juuri sen takia ilmestyi myös teos Lavatähti ja kirjamies. PR on tieteentekijä, tohtori, ja hän on kirjallisuuden ammattilainen, opettaa myös yliopistossa. Katri Helena näytelmässä kirjamies esittää farssia, ja näytelmän antisankaria.

Avioliiton aikana Panu Rajala ei ollut jouten. Hän hankki pripaid-liittymän puhelimeen, ja sai yhteyden erääseen opettaja Marjaan. Seuraava rouva Rajala oli valmis kehiin heti entisen avioeron selvitessä. Ja ikääkin rouvalla on reilusti vain puolet siitä mitä entisellä rouvalla oli.

Yksityiskohtaisen selostuksen Lavatähdestä ja kirjamiehestä voitte lukea tästä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja kaunista viikon jatkoa!
                               Aili-mummo

tiistai 20. toukokuuta 2014

♥ Kesä saapui eilen ♥

Taivas ja koivut eilen. Myös pesäpönttöjä on puissa, ja osassa asukkaat!

LEGENDA


Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
ne merta, maata muinoin matkasi,
niin kerrotaan, he kesäillan tullen
myös saivat Suomenmaalle siunatullen.

He alle istahtivat koivupuun,
mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
he joutuivat. Sen Pietar' alkoi tälleen:

"Oi Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik' kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!"

Mut Herra hiljakseen vaan hymyili:
"Voi olla, maa on karu, kylmäki,
ja vilja voisi kasvaa vikkelämmin,
mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin."

Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainioilta roudan valta raukes.

Pois Herra kulki kanssa Pietarin. -
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
sä istut koivun alla, on kuin täällä
viel' liikkuis Herran hymy vetten päällä.


- EINO LEINO -

Valkovuokot kukkivat vasta nyt; hyvin ovat levinneet...

Nyt taisi jo kesä tulla, ainakin ilman lämpötilojen puolesta; mittarissa on päälle +28 astetta. Ehkä vielä tästäkin nousee. Eilen oli myös kovin kuuma, mutta en osaa sanoa, nousiko yli +30 asteen, olin näet ulkona. Nyt odottelen, että paikka johon menen, joutuu varjoon, ja voisin siellä jotain tarpeellista tehdäkin, kun jaksaisin.

Mies perkaa lahjaksi saatuja lahnoja! Nythän ei voi maksua ottaa yli viiden kilon saaliista, erään älyttömän hallituksen mukaan. Onneksi PM pian siirtyy kyttämään EU:n huippuvirkoja!

Ensi sunnuntaina käymme sitten äänestämässä omaa ehdokastamme. Olemme keskustelleet miehen kanssa asiasta, mutta yhteistä ehdokasta emme taida löytää. Toki voimme äänestää myös eri henkilöitä. Poikamme tuskin käy näissä vaaleissa äänestämässä. 

Eilen illalla ja yöllä salamoi ja ryski ukkonen, mutta ei sentään satanut. Trombejakin säätiedotus lupaili, mutta toivottavasti nyt ei niitä tule. Yhden trombin näimme ihan myrskyn silmästä käsin noin 15v. sitten. Onneksi ei automme lähtenyt lentoon emmekä menneet järvelle soutuveneellä. Mies olisi mennyt, mutta minä puhuin järkeä...

Toivotan teille, rakkaat lukijani, oikein lämmintä ja kaunista kesää!
                         Aili-mummo

perjantai 16. toukokuuta 2014

"Kussa käet kullan kukkui..."

Juhannus kesällä 1968. Kuva: MN.

Tuuti lasta, tuuti pientä,
tuuti lasta nukkumahan!
Laulan lasta nukkumahan,
uuvutan unen rekehen;
Käy unonen kätkemähän,
poik' unosen ottamahan,
kultaisehen korjahasi,
hopiaisehen rekehen!

Sitte saatua rekehen,
kopattua korjahasi,
ajele tinaista tietä,
vaskitannerta tasaista;
vieös tuonne vienoistani,
kuletellos kultaistani,
harjulle hopeavuoren,
kultavuoren kukkulalle,
hopiaisehen salohon,
kultaisehen koivikkohon,
kussa käet kullan kukkui,
lauleli hopialinnut.


- KANTELETAR -
   1840-41

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toivotan lukijoilleni oikein lämmintä ja kesäistä viikonloppua!
                         Aili-mummo

torstai 15. toukokuuta 2014

Kevätsointuja lainahevosella

Tänään vihertää Ailinkalliolla...

KEVÄTSOINTUJA

Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,
kevätvirsiä viidakkko kaikaa,
suli hanget ja nousi jo kukkien vyö,
sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö,
nyt on toivon ja lempeen aikaa.

Nyt rinnass' on lämpö, mi murtavi jään,
joka huokuili henkeä hallan,
ja se vaativi voittoa kirkkahan sään,
elon onnea laulaa se enteillään,
kevät tunteille tuottavi vallan.

Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais
ja ma leivona nousta voisin,
ja mun tahtoni talvesta ponnahtais
ja mun riemuni oikean kaiun sais,
ja ma oikea laulaja oisin!


- LARIN KYÖSTI -

Laitoin tämän hyvin riemullisena kevätlauluna tunnetun Larin Kyöstin runon tähän postaukseeni. Metsäkuvan kävin ihan hetki sitten ulkoa ottamassa. Runon sanat lainasin vanhasta Kansakoulun Runokirjasta, painettu 1925. Kirja oli mieheni enon käytössä tuosta vuodesta alkaen, ja on yhä vieläkin hyväkuntoinen. Vain oikein merkkejä on joissakin runoissa siksi, että ne piti opetalla ulkoa. Kovin lyhyet ovat olleet ulkoläksyt siihen aikaan, nykyään onkohan niitä ensinkään?


Kantri ilmestyi eilen 14.05.2014. MT:n tilaajat saavat tämän lehden samaan hintaan.


Sitten asiasta viidenteen!

Päätoimittaja Lauri Kontro on maanmainio kolumnisti, hänen useimmat juttunsa luen. Kun pähkäilin kirjoitusteemaani, löysin hauskan ja naurettavan aiheen tälle postaukselleni. Kontro on otsikoinut juttunsa sanoin Maallemuutto kielletty!

Kontron ja ympäristöministeriön mukaan Suomessa on maallemuutto kielletty, sillä on huomattu ilmiö, jonka mukaan ihmiset haluavat muuttaa maalle. He eivät tyydy yksiöön, kaksioon tai kolmioonkaan kaupungissa, vaan he ovat ruvenneet viihtymään kesämökeillään. Jotkut uskalikot muuttavat sala-asujiksi mökkikuntaansa, mikä on aivan uusi rikollisuuden muoto. Savon Sanomien mukaan jo useita kymmeniä tuhansia henkilöitä on osallistunut tähän järkyttävään rikokseen. 

Kirkkonummen yhdyskuntatekniikan johtaja J. Tirkkonen lausuu Ilta-Sanomissa, että myös mökillä asumiseen pitää olla selvät säännöt eikä sitä pidä ihmetellä. "Yhtä hyvin voisi ihmetellä, miksi ei voi rakentaa omalle tontilleen pilvenpiirtäjää", johtaja ilmoittaa. Juuri näin. Kuten tiedämme, Suomessa on ongelmana se, että kesämökkiläiset rakentavat pilvenpiirtäjiä tonteilleen. Niitä nousee kuin sieniä sateella, joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Ja vielä sellaisia määriä, että Nesteen tornitalot ja stadionin tornit kalpenevat niiden rinnalla. Johtaja Tirkkonen täsmentää myös, että "hajalleen rakennettu yhdyskuntatekniikka tulee kalliiksi".

Näinhän se on. Virtasten tonttitien pätkän auraaminen lumituiskun jälkeen tulee hirvittävän kalliiksi. Sen sijaan Helsingin ja Kirkkonummen välisen tunnelin, Helsingin ja Pasilan välisen tunnelin ja Helsingin ja Vantaan välisen tunnelin rakentaminen tulee halvaksi. Sinne ne rahat pitää säästää.

Suomi on onneksi oikeusvaltio. Korkein hallinto-oikeus onkin linjannut mökillä asumisen rajat. Kangasalan kunta antoi kahdelle mökkiläiselle 1600 euron sakot , kun nämä multapeukalot rupesivat viettämään mökillään aivan liikaa aikaa. Korkein oikeus vahvisti tuomion korkeimman omakätisesti.

Maalla puuhataan muutakin hämärää. Julkinen salaisuus on, että monet maalaiset käyvät kalassa ja tuovat kalaa naapureilleenkin.

Hallitus puuttuu myös tähän laittomuuteen kovin ottein. Jotta järjestys palautuisi, kalaa saa myydä vain viisi kiloa päivässä. Varokaa siis myymästä isoja kaloja tai joudutte linnaan!

(HUOM. Onneksi tässä ei puhuta kalojen lahjoittamisesta mitään, ne siis voi lahjoittaa!)

Nyt on noussut julkisuudessa kalabaliikki myös siitä, että syrjäseuduilla kalliisti verotetut talot ja mökit jäävät arvottomina myymättä. Vaan keksipä nykyinen loistava Kataisen hallitus melkein ensi töikseen nostaa talojen ja maapohjan veroperusteita Etelä-Suomen tasolle, joten meillekin tuli kiinteistöveroa kahdesta asutusta talosta 900 euroa. Toisesta talosta ei tuloja ole, on vain menoja. Pojan perhe on käyttänyt isoa taloa ilmaiseksi.

Me itse asumme tässä pienemmässä talossa kaksistaan. Onhan se niin, että jostakin myös kunnan on saatava veroa, kun valtion rahat menevät vieraiden maiden velkojen pelastamiseen. Tai paremminkin Saksan pankkien pelastamiseen. 
Oi tätä oikeudenmukaisuutta!!!

Tuon Lauri Kontron jutun voitte kokonaisuudessaan lukea tästä!

Mielestäni tuo viholaisen eli isonokkosen kuva Katrin kannessa on paljon puhuva, ja sopii tähän päivän teemaan kuin neula silmään...

Siunatuksi lopuksi musiikkia teille Yuotubesta.

Toivotan teille kaikille Lukijoilleni oikein ihanaa kevätviikkoa!
                        Aili-mummo


maanantai 12. toukokuuta 2014

"Kristus nousi kuolleista..."



Joensuun ortodoksi kirkon ikoniseinä. Takana pastori Tommi Kallinen, edessä seurakuntamestari Timo Riikonen.

"Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi..."

Pääsiäisiäisen jälkeen sain kutsun tätimme hautajaisiin. Meitä oli paikalla kolme sisarentytärtä, joista Ainolla oli perheensä, aikuiset lapset puolisoineen ja pikkuvauva mukana. Tätimme Irja oli viimeinen äidin lapsuudenperheestä, ukin ja mummon lapsista. Ukki kuoli jo 1946 Tikkalassa; mummo 1977 Pyhäselässä. He molemmat ovat haudattuina Tikkalan/Onkamon hautausmaahan.

Entisaikaan ortodoksit haudattiin erilleen luterilaisesta väestöstä. Nykyään ei enää niin tehdä, onneksi. Minusta ihmisten lajitteleminen kuoltuaan on inhottavaa, eikä se kuulu kristilliseen elämään.

Joensuun hautausmaan ortodoksipuolen tsasouna.

Ortodoksimenot ovat kauniit ja aika pitkäkestoiset. Meille annettiin palveluksen ajaksi palava tuohus käteen, pappi kiersi savuava suitsukeastia kädessään avatun arkun ympäri ja lauloi kanttorin kanssa rituaaliin kuuluvia kirkkolauluja, ja rukoili tuonilmaisiin menneen henkilön syntejä anteeksi. Lopuksi kävimme heittämässä jäähyväiset tätimme avatun arkun äärellä.

Me serkukset olemme kaikki luterilaisia, emmekä siis taida ortodoksimenojen kulkua. Mieluusti olisin laulanut enemmänkin mukana, mutta osaaminen asetti esteen. 

Aino-serkku oli järjestänyt pienimuotoisen muistotilaisuuden tädillemme ortodoksisella seurakuntatalolla. Saimme kaikki muistella yhdessä tätiämme, ja osallisuuttamme hänen elämäänsä. Nautimme myös oli kevyen ja juhlavan lounaan, jälkiruokana kahvia täytekakkuineen. 

Onneksi nyt kirkkomme harrastavat ekumeniaa. Varsinkin metropoliitta Ambrosius on ekumenian edelläkävijä, jota useat ortoksitkaan eivät suvaitse. Mutta asian ymmärtää paremmin, kun tietää ja tuntee Ambrosiuksen taustan.

Hautajaiset paitsi erottavat, voivat myös yhdistää ihmisiä. Minäkin sain tutustua paremmin Ritva-serkkuuni, jonka muistan hänen lapsuudenajoiltaan. Vanhempieni avioero kauan sitten aiheutti tämän tilanteen. 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikon alkua ja toukokuuta!
                          Aili-mummo

perjantai 9. toukokuuta 2014

Rahvaan soittimista, lauluista ja tansseista 2.

Jatkuu...

Pelimannit ja kansantanssi

Lasten ja paimenpoikien harrastamat pajupillit ovat vanhojen ihmisten tuntemia alkeellisia soittimia, sen osasi jokainen poika itse valmistaa. Paimenpilli on huilun kaltainen pilli, mutta paimenilla oli käytössä myös tuohisia paimentorvia ja sarvia. Vieläpä kasvien lehtiä ja tuohenpaloja saatettiin käyttää eräänlaisina alkeellisina soittimina. Paitsi erilaisia merkkisoittoja voitiin torvilla ja sarvilla säestää yksinkertaisia lauluja ja tansseja. Monesti taloissa oli myös vellikelloja, joita samoin kuin tuohitorvea käytettiin väen koolle kutsumiseen (Ala-Könni 1978).

Eräs tikkalalainen 'pelimanni', Tauno Simonen...

Kantele on suomalaisten vanhimpia soittimia. Vanhimmassa kantelessa on vain viisi kieltä, mutta siitä on myöhemmin kehitetty suuri konserttisoitin (Ala-Könni 1978). Nykyisin on kehitetty myös sähkökantele. Jouhikolla (jouhikantele) säestettiin virsilaulua mm. Perivaaran Kurosessa.

Alkuperäisessä jouhikossa oli 2-4 hevosen häntäjouhista punottua kieltä. Pohjois-Karjalassa jouhikkoa soitettiin vielä 1800-luvun lopulla, mutta se jäi 1900-luvun alussa pois muodista (Talve 1979). 1800-luvun puolivälissä levisi virsikannel sekä kouluihin että koteihin. Sillä säestettiin virsiä ja sitä soitettiin jousella. Virsikantelessa oli vain 1-2 kieltä.

Meillä Itä-Suomessa tunnetuin kansansoitin myöhemmällä ajalla on hanuri eli haitari. Aluksi hanurit olivat vain yksi tai kaksirivisiä, mutta viisirivinen haitari on nuorempi, erityisesti tanssisoittimeksi kehitetty väline. Huuliharppu tuli tutuksi kansalle 1880- ja 1900-lukujen vaihteessa. Kitaroita ja mandoliineja opittiin soittamaan vasta 1920-1930-luvuilla (Ala-Könni 1978).

Maan länsiosa on kulkenut aina uusien tapojen ja muotien suhteen eturivissä, sillä 1700-luvun loppupuolella yleistyivät pelimannit. Erilaiset uudet tanssit pelimannimusiikin välityksellä oli talonpoikaishäiden kohokohta. Itä-Suomessa esitettiin taas piirilauluja ja itkuvirsiä.

Pohjois-Karjalassa on viime vuosien aikana tullut suosituksi Rääkkylän Kihaus, jonka syntyyn ovat Kaasisen Sari ja Mari sekä Värttinä ja muut paikalliset kansanmusiikkiyhtyeet olleet vaikuttamassa.

Kylien nuoriso kokoontui keväällä ja kesällä eri merkkipäivien ja juhlien yhteydessä leikkimään ja tanssimaan kallioille tai kyläkeinuille, joita pystytettiin eri puolille kylää. Onkamossa on mainittu ainakin kolme jo ennen sotia hävitettyä keinua, joista yksi oli Hernevaaran mäellä, toinen Hirvosen mäellä Onkamolla ja yksi Janne Kauppisen entisen riihen takana. 

Talviaikaan piti tyytyä tupiin, riihiin ja latoihin. Nurkkatanssit olivat muodissa 1800-luvulta aina viime sotien jälkeen. Sotien aikana ja niiden jälkeen nurkkatanssit olivat kiellettyjä, joten niiden järjestämisestä joutui syytteeseen käräjillä. Vuoden 1944 syksyllä joutui Alapihan Saimi-emäntä syytteeseen 1945 talvikäräjillä nurkkatanssien pitämisestä, kun hän oli antanut peiksi omalle- ja kylän nuorisolle, että he saivat järjestää ladossa nämä 'rikkolliset' juhlat.

Tikkalan Nuosisoseurassa tanhuttiin vielä 1940-50 lukujen vaiheessa Liisa Kurosen (myöhemmin Rautiaisen) ohjauksessa, mutta tanhuharrastus päättyi noin 1954 nuorisoseuratoiminnan lakatessa. Vanhoja paritansseja on harjoiteltu lukiolaisten 'vanhojen' juhliin. Kansantanhuryhmät esittävät vanhoja tansseja monenlaisissa juhlissa ja tapahtumissa. Niitä katsellessa voi todeta, että osataan sitä nykyäänkin tanssia koreasti. Tohmajärvellä on kiittäen mainittava opettaja Eliisa Reijosen tanhuryhmien ohjaajantyö ja jouhkolalaisten Leena ja Elina Väistön ohjaamat Kalevan nuoret.

Loppu.

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen. Joensuu (2004).
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein kaunista ja hyvää viikonloppua sekä äitienpäivää!
                          Aili-mummo



tiistai 6. toukokuuta 2014

Rahvaan soittimista, lauluista ja tansseista 1.

Uuno Hukan (myöh. Ujalan) ja Anna Turusen häät Tikkalan Kassantalolla 02.06.1935.

Perinnemusiikista

Vanhinta " perinnemusiikkia" lienevät erilaiset huhuilut ja joiut toisille ihmisille ja eläimille. Sävelmälliset karjankutsuhuudot ovat tuttuja maalla asuneille ihmisille. Niitä harrastettiin eniten silloin, kun karja kävi laitumella "väljänmehälä". Jokaisella emännällä oli oma persoonallinen tapansa huhuilla karjaa tai karjan etsijää kotiin (Talve 1979). Jos ilma oli tyyni ja huutajalla kantava ääni, kutsuhuudot kuultiin monien kilometrien päähän. Mutta osaavat nykyemännätkin karjaa huhuilla entiseen tyyliin.

Ortodokseille olivat tuttuja itkuvirret, joita on esitetty juhlatilaisuuksissa, etenkin häissä ja hautajaisissa. Samoin haudalla käydessä on itketty ja kerrottu kuolleelle kotona tapahtuneista asioista (Talve 1979). Itkujen esittäjät ovat nykyisin kovin vähissä, mutta viime aikoina on järjestetty jopa kursseja itkuvirsiperinteen elvyttämiseksi.

Loitsujen luenta on sisältänyt oman alkukantaisen sävelmänsä, kun ne esitetään nuotilla lukien. Ortodoksipapit lukevat päivän tekstit kirkossa laulamalla.On uskottu, että nuotteihin ja sävelmiin sisältyy yliluonnollista voimaa (Ala-Könni 1978).

Pohjois-Karjalassa muistetaan runonlaulaja Samppa Uimonen. Hän lauloi ja soitti kannelta kuin Kalevalan sankari Väinämöinen. Kalevamittainen perinne ei ole mennyt maanrakoon, vaan sitä on elvytetty järjestämällä kirjoitus- ja esityskilpailuja. Entisajan loitsut ja riittirunot ovat olleet kalavalamittaisia. Kalevalamitassa (trokeessa) on merkille pantavaa sanojen alkusoinnutus ja säkeitten pituus, paino ja toisinto, jotta tasapainoinen runomitta syntyisi.

Rekilaulut ovat peräisin 1800-luvun alkupuolelta. Ne levisivät arkkiveisujen välityksellä, tavallisesti ne olivat riimirunoja. Leikatkaamme kauraa-piirilaulu tuli tunnetuksi laajalti jo 1800-luvulla (Aspelund 1981). Myös hengellisiä arkkiveisuja tunnetaan, joskin niitä on vähemmän kuin maallisempia, usein rakkaudesta kertovia lauluja. Laulujen sanat muuttuivat improvisoinnissa esitystilanteessa.

Laulutanssit ja laululeikit lienevät vanhin tanssimuoto. Niitä tanssittiin joko piirissä tai ketjussa (Rausmaa 1978). Piirileikkilaulut tulivat ensin tutuiksi maan länsi- ja eteläosissa, mutta vasta 1800-luvun lopulla ne alkoivat levitä maan syrjäisemmille alueille Pohjois- ja Itä-Suomeen.

Kansanlaulut ovat laaja käsite sisältäen laululoitsut, joiut, itkuvirret, runolaulut, työlaulut, riimitetyt- sekä hengelliset laulut. Suppeassa merkityksessä niihin lasketaan vain riimilliset, uudemmat laulut (Ala-Könni 1978). Kansanlaulut vetoavat ihmisten tunteisiin samaan tapaan kuin Kantelettaren runot. Laajalti tunnettu kokoelma on Kansanlauluja Kiihtelysvaarasta.

Ringissä laulettua ja "tanssittua" piirileikkiä ei pidetty varsinaisena tanssina, koska sitä harrastettiin varsinaisten tanssien väliaikana. Piirileikkiä ei pidetty niin synnillisenä kuin varsinaista tanssimista. Rinkitanssi-sanaa käytettiin 1800-luvun loppupuolelle asti (Aspelund 1981). Piiritansseja säestettiin yhteislaululla ja jonkin soittimen säestyksellä. Piiritanssit ovat kansantassien vanhinta kerrostumaa.

jatkuu...

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen. Joensuu 2004.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein kaunista ja hyvää toukokuun alkupuolta!
                           Aili-mummo