Google+ Followers

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Johdatusta vai sattumaa...


Iso ja upea koiranheisi kukkii Nousiaisen puutarhan perällä...


Kuudenkymmenen iässä
alkoivat esi-isät vierailla luonani
ensin harvakseltaan, sitten yhä useammin

nykyään he istuvat nurkissani kahvia hörppien
nauraa kähisevät sattumuksilleen

mutta pian he siirtyvät ovelle
odottavat mukaansa

sitä ennen
minun on kirjoitettava heidät
sillä heidät oli ajallaan kirjoitettu
vain vainolaisen kirjoihin
aina väärässä paikassa
väärää maata
väärää aikaa


- MARJA LEENA TOUKONEN -


Pihamaalla naiset vaihtavat mielipiteitä.



Joskus käy niinkin että olemme väärässä paikassa väärään aikaan. Vielä nykyäänkin. Valitsemme hetken, paikan ja ajan väärin. Ja jopa ihmiset, joiden kanssa me seurustelemme. En tarkoita nyt juuri tätä retkeä, josta otimme kuvia, vaan jotakin sellaista, mihin emme tunne kuuluvamme. Liian outo ja vieras seura saa olomme tukalaksi, vaikka istusimme hiljaa. Ja ehkä juuri siksi, kun on istuttava hiljaa, kuunneltava vieraiden puhetta ja heidän kuulumisiaan.

Joidenkin kanssa on helppoa avata keskustelu, vaikka emme olisi koskaan aikaisemmin tavanneet. Voi tehdä oikeitä löytöjä, kun avaa keskustelun tuntemattoman kanssa. Mutta joskus ja jotkut eivät sellaiseen keskusteluun kykene, vaikka mikä olisi. Tuttu ja turvallinen aihe oli entisaikaan lehmänpoi'itus ja -hoito, niistä ei tullut koskaan riitaa!! Tiesi että lehmä sopii tuonkin ihmisen kokemuspiiriin, turha jaaritella politiikasta. Tosikon kanssa ei kannata vääntää leikkiä, hän ei sitä ymmärrä. Vetää poloinen vain herneen nenäänsä...


Lupiinien, liljojen ja 'keijunkukkien' aika. Pionit ovat vasta nupulla kesäkuun puolessa välissä.

Esi-isien ja äitien suhteen tilanne on hieman erilainen. Joskus olen tunnelmistani kirjoittanut blogissani Voi niitä aikoja. Ihan kaikkea en viitsi kuitenkaan paljastaa vieraille ja omille ihmisille. Jotkut asiat ovat selvinneet minullekin vasta vuosien ja vuosikymmenten jälkeen. Ja myös joillekin muille kuin minulle...

Jokainen ihminen on oman aikansa lapsi. Se että olen syntynyt 1800-luvulla syntyneen miehen jälkeläiseksi, on joko johdatusta tai sattumaa. Minun valintani se ei ole. Kaikkea ei voi saada kukaan, sekä menneisyyttä että tulevaisuutta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Katri Helenan raitin avajaisissa emme olleet lauantaina. Siitä voitte lukea Ylen sivuilta kuvien kanssa. Myös näyttely Nymanin talon renkituvassa on katsomatta - toistaiseksi.

Toivotan oikein kaunista ja hyvää heinäkuuta kaikille lukijoilleni!
                           Aili-mummo

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Katri Helenan konsertti Tohmajärven kesäteatterissa 27.06. 2014


Katri Helena aloittamassa konserttiaan. Kylmä oli mutta hymy ei hyytynyt!


Tilaisuuden avasivat trumpetistit ja Karjalan epävirallinen kuningas, Gabriel Wallenius (eli 1700-luvulla Jouhkolan hovissa).

Tohmajärven Potsipäivät juhlii 40-vuotista olemassaoloaan Suomen yhden menestyneimmän iskelmätähden, Katri Helenan kanssa. Perjantai-iltana oli Tohmajärven kesäteatterissa konsertti, jossa yleisöä oli paikalla noin tuhat henkeä. Kylmä ja kolea sää sateineen ei pelottanut esiintyjiä eikä yleisöä. Pientä niiskutusta tosin oli havaittavissa ainakin yleisön joukossa, nenä tuppasi vuotamaan ainakin Aili-mummolla. 


Ensimmäistä piisiä vedetään, langat eivät laulaneet ensimmäisenä...



Saimme kuulla useimmat Katri Helenan hitit kuudelta vuosikymmeneltä. Tosin se kuudesvuosikymmen on vasta alussa. Orkesterin nimeä en muista, Petoman se ei ainakaan enää ole. Varmasti soittajien sormet olivat kohmeessa, mutta silti homma toimi. Tekniikkaa oli hoitelemassa ainakin yksi henkilö.

Katrilla oli huumoria esityksessään mukana, hän sai yleisönsä nauramaan ja taputtamaan. 

Katri on syntynyt Tohmajärvellä Uusi-Värtsilän kylässä, jota nykyisin nimitetään Peijonniemeksi. Tohmiksella Katri kävi myös koulunsa, ja opiskeli Joensuun kauppakoulussa merkantin tutkinnon. 

Tämä esiintyminen oli vastoin kaikkia niitä sääntöjä, joita tähti on noudattanut elämässään. Näin pienimuotoisia konsertteja hän ei pidä, vaan salit vetävät useita tuhansia henkilöitä.

 Viisimiehinen orkesteri säesti laulajaa.


Yleisön joukossa oli ihmisiä, jotka lauloivat tähden mukana useissa lauluissa. Laulaja jopa toivoi sitä, samoinkuin taputtamaan rytmissä mukana. Kuvaamista ei kielletty, jotkut ottivat videokuvaa.

Päivällä Katri kertoi vierailleensa Onkamossa Puun sielu-näyttelyssä. Italialaistaitelijat olivat tehneet tikkalalaisen Kari Hassisen ohella näköiskuvaa Katrista. Luin tämän netistä, Katri ei sitä sanonut.

Tänään avataan Katri Helenan nimikkoraitti Kemiessä sekä Katri Helenan näyttely Nymanin talon renkituvassa. Ja torilla on tietysti omat hulinansa entiseen tapaan

Koko orkesteri näkyvissä!


Kansansuosikki vm. 1945, jolla on pitkä ja komea ura takana, toivottavasti myös edessä päin. Monet naisartistit lopettavat laulamisen kun tulevat tiettyyn ikään...

Katri Helenan orkesteri oli kapellimestari Arttu Takalon johtama. Puhaltimia soitti Roope Löplund, Kitaraa Peter Engberg, rumpuja Ville Pyntti ja bassoa Pekka Lehti. Takalo soitti ksylofonia ja kosketinsoittimia.

Lämmintä oli kotona 10 astetta...


Ohuen ohut pusero värisytti meitä katsojia. Onneksi ei tarvinnut pukeutua tuollaiseen puseroon. Monella meistä oli yllään toppahosut ja toppatakki talviseen malliin.
Vielä tänään, lauantaina, tähti nähtäneen Tohmiksella. Paikalla konsertissa oli Katrin entisiä naapureita ja tuttuja, joille tähti vinkkasi silloin tällöin kädellään.

Konsertin lopuksi yleisö halusi myös yhden ylimääräisen kappaleen...

Katri Helenan laulua voitte kuunnella tästä linkistä.
Vasemmalla edessä orkesterin johtaja.


Osa yleisöstä seisoi teatterin katoksen ulkopuolella, koska kaikki eivät mahtuneet sisäpuolelle. Sateenvarjo oli mukana myös useimmilla, ja se oli tarpeellinen. Kahvitukset sujuivat jouhevasti rutiinilla puolentunnin väliajan aikana. Makkaranpaistoa oli Nymannin museotalon pihassa, josta monet kävi sitä hakemassa. 

Konsertin loputtua käytiin laulajalle ojentamassa mm. kaksi kukkakoria, joista toinen oli kunnalta.

Myös huominen pääjuhla pidetään kesäteatterilla, samoin uuden näytelmän esitys, Teuvo ja paperitaivas. Toivotan esitykselle menestystä ja suotuisia ilmoja, vaikka esityspaikka onkin katettu ja hyvin varusteltu. Tohmajärven kesäteatteri on yksi Pohjois-Karjalan parhaista esityspaikoista, johon on uhrattu paljon työtä ja rahaa. Teuvo ja paperitaivas näytelmän on dramatisoinut ja ohjannut Mervi Venäläinen.

Toivotan kunnalle onnistuneita Potsijuhlia, ja runsaasti juhlayleisöä!

Muuten eilen kirjattiin jälleen uusi lukijaennätys, 1267 henkilöä. ♥ Lämmin kiitos teille, ystävät! ♥

Oikein antoisia Potsijuhlia ja viikonloppua teille kaikille lukijoille!
                         Aili-mummo

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Tulessa tulen kipunat: Samppa Uimonen - runonlaulaja, osa 3.

Jatkuu...

Tuhatvuotinen Karjala ohjelmasta tehdystä levystä löysin linkin tästä.



Vienankarjalainen Kalevalan kanteleyhtye. Sampan vieressä runonlaulaja Iivana Kieleväisen pojanpoika, Juho Kieleväinen.

1976 Samppa lähti kuukauden kiertueelle Japaniin. Ohjelmassa oli 10 Suomi-iltaa ja seitsemän TV-ohjelmaa, yhteensä kolmisenkymmentä esitystä, kertoo Katri Tirkkonen. Samppa oli kirjoittanut itse matkastaan Karjalan Maahan varsin laajasti. Joitakin otteita on tästä reportaasista:

    ---. Matka alkoi minulle jo 20. lokakuuta, sillä joduin menemään Helsinkiin lehdistötilaisuutta ja harjoituksia varten jo kolme päivää aikaisemmin. Tuolloin myös Unkarin Radion toimittajat halusivat äänittää minusta laajahkon ohjelman radioonsa. Ohjelmaan kuului musiikkia levyiltäni ja haastatteluja. Näiltä päiviltä tutustuin myös matkatovereihini, iloiseen, taidokkaaseen ja miellyttävään kansantanssiryhmään, jonka johtaja Esa Niiranen tuli myös retkemme huolekkaaksi johtajaksi. ---.
     Esiintymiskiertueemme alkoi tosi juhlavalla vastaanotolla Tokion lentokentällä. Kunio Ohnuma oli organisoinut kentälle vastaanoottokomitean tervetuliaistoivotuksineen, kukkasineen, viehättävine kimonopukuisinen japanittarineen ja sydämellisine kumarruksineen. Herra Ohnuma oli koko alkavan kiertueemme johtaja, ja jotta kaikki sujuisi hyvin, hänellä oli puolenkymmentä apulaista käytössään.---.
     Kaupungit joissa esiinnyimme tai vierailimme, olivat Tokio, Sapporo, Sendai, Jokohama, Osaka, Himeji, Kioto, Nagoya, Fukuoga ja Okinavan saari. Suurin osa näistä on miljoonakaupunkeja, värikkäitä, puhtaita, vilkkaita liikenne-, kauppa- ja teoillisuuskeskuksia. Yli kolme viikkoa saimme katsella kehittynyttä, järjestyksensä puolesta mallikelpoista maata niin ilmasta kuin hienoista junistakin käsin. Sunnuntai-iltana, marraskuun 14:na, alkoi paluumatkamme haikeine hyvästeineen, lahjoista täysine matkalaukkuineen ja vakainen päätöksineen: Tänne vielä palataan!---.

Hehkutusta on kaikkiaan yhdeksän ja puolisivua koossa B2. Jos haluatte, hankkikaa kirja lainaksi tai omaksi. Nettihuutokaupoissa näitä on myytävänä muutamalla eurolla.

Samppa haki apurahaa kahdelta eri järjestöltä seuraavan esityksensä valmisteluihin. Nähtävästi se oli vikapisto, Samppa jäi ilman apurahaa. Tästä vihastuneena Samppa muutti pois maakunnasta, ja suuntasi Kainuuseen, hänet valittiin Kuivajärven koululle opettajaksi 1977. Muutto oli antoisa. Siellä Samppa sai tutustua paikalliseen aitoon runonlaulajasukuun. Samppa tutustui myös paikkaunnan kulttuurielämään monella eri tasolla, olipa hän pari kesää Domnan pirtin esittelijänäkin.

Sampalla oli myös uusi elämäntoveri hakusessa. Konsertteja jatkettiin entiseen malliin Helsingin kirkoissa pääsiäisviikolla.---. Elämäntoveri löytyi myös, tosin hieman mutkan kautta. Samppa vihittiin Irja Tiaisen kanssa, joka oli työssä Koskelan sairaalassa. 

Samppa viihtyi Kainuussa kaksi vuotta, mutta Samppa oli riitaantunut kateellisen kollegansa kanssa. Näin kävi hyvin usein...

Konserttimatkat lisääntyivät vauhdilla. Maaliskuussa 1979 Samppa oli Saksassa, mutta jo huhtikuussa hänen piti olla Amerikassa. Sampalle tuli valinnan paikka, onko hän opettaja vai esiintyvä taiteilija. Samppa muutti Irjan luokse Oulunkylään.

Samppa kävi kiertueellaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Ja taas tuli uusia kokemuksia. Sampalta katosi mm. uusi esiintymispuku, onneksi kantele sentään jäi. 
 

Väinämöisen rukous-niminen Mikko Koppolevin veistos. Mallina oli Samppa Uimonen.


Kalevalaforumit olivat ihan oma lukunsa. Samppa oli luullut, että Kalevalainen kansanperinne oli taltioitu hyvin, myös esiittämisperinne. Mutta ei se ollut. Tieteellistä kuvausta runonlaulusta ei löytynyt, eikä selvitystä runonlaulun kansatieteellisenä luomistapahtumana. Ilman oikeita 1800-luvulla eläneitä runonlaulajia Kalevala olisi ollut varsin merkityksetön. Väittipä 1975 professori Hannes Sihvo, ettei kalevalaista kulttuuria ole ollutkaan! Samppa 'sairastui' Kalevala-syndroomaansa. Suomesta puuttui Kalevala-instituutti! Aiheesta tehtiin kansalaisvetoomus, joka ojennettiin silloiselle opetusministerille. Menossa oli tuolloin Kalevalan juhlavuosi. 

Samppa perusti ensimmäisen Kalevala-Forumin Uukuniemelle vaimonsa kotipitäjään. Yhden miehen sota tuulimyllyjä vastaan, voisi sanoa!

Vappu Tolvanen kirjoitti Parikkalan Sanomissa:

     ---. Hän on shamaani siinä istuessaan. Laskelmoidusti tai ei. Samantekevää. Sillä kun hän alkoi esiintyä, hän oli taiteilija. Taiteilija ei ole henkilönä itseisarvo. Hän on välikappale. ---.
     Samppa Uimosen sävellyksistä - improvisaatioksi hän itse sitä kutsuu - puuttuu yksitotisuus tyystin. Hän käyttää tehokkaasti rytminvaihdoksia, soinninvaihdoksia, hyppää tekstin mukana mollista, surumarssista kepeään, iloittelevaan duuriin, manaa, loitsii.---.
     Oi emmekö olisi ensi suveemme ansainneet Samppa Uimosta esiintymään Helenansaareen tai kunnantupaan tai Kukonkantaan tai Koitsanlahden hoviin? Olisivatpa saattaneet paikkakunnan majoitusliikkeet tai kaupatkin ihastua.---.

Tuli selväksi se, että Uukuniemi oli liian pieni paikkakunta sellaiselle kulttuurikeskukselle ja -toiminnalle, jota Kalevala-forum edusti. Myös meille tuttu Otto Räsänen kirkoitti Etelä-Saimaassa:

     Uukuniemi on liian pieni ja syrjäinen paikka kaksi kuukautta kestävän taidetapahtumaketjun ketjun järjestämiseen. Niin siitäkin huolimatta, että pitäjä tunnetaan lomailupaikkana. Uukuniemi veti odotettua huonommin konserttiväkeä, joten nyt voidaan todeta Kalevala-Forumin ensimmäisen toimintakauden päättyvän.
    Kansainvälistä kuuluisuutta Kalevalan tulkinnallaan saanut Samppa Uimonen tilitti Uukuniemelle perustamansa Kalevala-Forumin toimintaa ja saavutuksia sekä kokemuksia taloudellisesta takapakista lauantaina Uukuniemellä pidetyssä toimintakauden lopettajaistilaisuudessa. Selvältä näyttää, ettei kannattavaa toimintaa saada aikaan ilman nykyistä laajempaa talkoomieltä ja kulttuuritasoa.---.
   - Lähden  muutaman päivän kuluuttua viiteen Euroopan maahan, joissa on 40 sovittua konserttia. Sieltä on varat hankittava, että tämän kesän tappiot korvataan. Emme vielä osaa täällä arvostaa kalevalaista kulttuuria niin kuin se ulkomailla arvostetaan. Tämä on totuus, sanoo Uimonen.
----.
    Laulutupa on sulkenut ovensa. Uukuniemi elää hiljaiselossa. Ensi kesän ohjelmasta ei ole laulutuvan eikä Kalevala-Forumin kohdalla mitään suunnitelmia.

Mutta Samppa ei luovuttanut. Alkoi kiertue paikkakunnalta toiselle. Ensin Parikkala, siitten Imatra, sivutoimipisteenään Uukuniemi, sitten Keski-Suomi ja Hankasalmi, Rautalampi. Riitaantuminen ja muutto. Talvella 1990 Kalevala-Forum muutti Kiteen Heinonniemen vanhalle koululle. Kaikki rahat mies uhrasi unelmansa elättämiseen, myös eläkkeensä. Terveyskin petti, tuli sydäninfarkti, ja muutakin...

Vaimonkin tilassa tapahtui muutoksia. Hän vetäytyi ennenaikaiselle eläkkeelle dementian vuoksi. Irja eli omassa maailmassaan kymmenen vuotta, loppuajalla hän ei tuntenut aviomiestään...

Suhteet venäläisiin parantuivat, vaikka evakkoajat oli säilyneet mielessä. Venäläistaiteilijat saivat Sampan mielen muuttumaan naapurikansalle myönteisiksi. Tuli kiertueita Neuvostoliittoon. Pääsipä Samppa käymään entisellä kotisaarellaan Tulolassa.

Samppa lähti Heinoniemeltä 1997. Samppa antoi heinoniemeläisille lähtiäislahjaksi oikeuden käyttää Heinoniemen koulusta Kalevala-Forum- nimeä. Sitten Samppa muutti Laitilaan, hän sairasti Parkinsonin tautia. Vuosi 1998 näytti jo valoisammalta Amerikankiertueineen...

Vuorossa on kirjan 20 kuvasivua teksteineen, ja lopuksi lasten ja muutamien ystävien muistelot runonlaulaja Samppa Uimosesta. sekä takakannen liepeessä Sampan 35-vuotinen lyhytelämäkerta palkitsemisineen.

Samppa palasi vielä Heinoniemeen v. 2000, jossa hän kuoli toukokuussa 2001. Hänet on siunattu Heinoniemen hautausmaahan, johon kyläläiset pystyttivät hänelle hautamuistomerkin.

Suuri kansantaiteilja ja runonlaulaja on kuollut. Kiteen kirjastosta löysin lainaksi lyhyen videon, jossa taiteilija soitti ja lauloi komealla äänellään. Se oli vaikuttavaa. Olen pahoillani siitä, etten yhtään oikeaa Sampan pitämää konserttia ole kuullut. Mutta kyllä hän aikanaan herätti niillä huomiota, paljonkin. Eniten hän tuntuivat rakastavan evakot.

Kiitos myös kirjailija Katri Tirkkoselle suurenmoisesta teoksesta! Tästä sinun kannattaa olla ylpeä, suurmies jää elämään edelleen keskuudessamme!

Loppu!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää kesäkuuta ja viikonloppua!
                        Aili-mummo
     

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Tulessa tulen kipunat: Samppa Uimonen - runonlaulaja, osa 2

Jatkuu...
Samppa Uimonen vieraana Sveitsissä 1983.

Annikki Uimonen, Sampan puoliso, autteli miestään monin tavoin, mm. työpaikan hankkimisessa. Pohjois-Karjalan Opistossa Niittylahdessa Samppa opetti nuorisolle mm. suullista esitystaitoa, johon kuului lausunta, äidinkieli ja kirjallisuus. Sampan aikaan opistoon perustettiin oppilaskunta, jonka kuraattoriksi Samppa joutui. Samppa oli innostunut tehtävästään huolehtia oppilaitten asioista, mutta eräänä yönä hän jotui huolehtimaan myös humalaisesta oppilaasta.

Niittylahden opistossa pidettiin vuosittain kymmenkunta tapahtumaa, arvokkaita juhlia ja kritiikinalaisia tapahtumia. Jokainen opettaja joutui tuomaan näihin oman ohjelmansa; Samppa toi mm. kanteleen soiton. Samppa Uimonen jatkoi myös maakunnassa esiintymistään. Kaunis Karjala -ohjelmakokonaisuus hän esitti vuosina 1964-65 yhteensä 30 kertaa.

Laurio Viidalta Samppa teki myös monia ohjelmia, ja piti sitä antoisana ja pohjattomana kaivona. Samppa harjoitteli ohjelmistoa päivätyönsä ulkopuolella joko kotona pikkuaskareita tehdessään tai autolla ajaessaan. Hän punnitsi runot hyvin tarkkaan yrittäen päästä runon ytimeen saakka. Viidan tuotannosta Samppa valmisti mm. ohjelman Ihminen ja ikuisuus. Ohjelman tuottamiseen hän sai Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä pienen apurahan.

Sampan esitystyylistä kaikki eivät pitäneet. Mutta monien nimekkäiden taiteilijoiden tuki, kuten Ritva Ahosen ja Yrjö Jyrinkosken puoltava lausunto, antoi Sampalle pontta jatkaa lausuntakiertueita. Ehkä eniten loukkaava oli 'harrastelijamaisuus', josta eräs 'kriitikko' syytti S. Uimosta. Tampereen Aamulehti puolestaan kritisoi Samppaa kiitoksella. 

Mm. Niittylahden opistonjohtaja Tuominen sanoi Sampalle, ettei hän ole mikään taiteilija. Pohjana Tuomisella oli Hesarin antaman kritiikki. Johtaja ei olisi Sampan suonut esiintyvän opiston ulkopuolella. Ja Tuomiselta tuli joskus myös kehuja, varsinkin milloin Uimosen esitys oli perinteiseen tapaan valmistettu.

Vuonna 1968 Samppa päätti koettaa lehtimiehen työtä, hänen entinen oppilaansa Leo Tolonen tarjosi Pielisjoki-lehdessä päätoimittajan paikkaa. Samppa tarttui hanakasti tilaisuuteen, ja sai nostettua konkurssikypsän lehden vielä jaloilleen. Joten Uimoset muuttivat Enoon. Entistä toimittajakokemusta Sampalla oli Karjala-lehdestä.

Kävi kuitenkin niin, että toisena vuotena erimielisyydet lehtityöstä ja luvatuista proviisioista sotkivat auvoisan yhteiselon. Vuonna 1970 Samppa lopetti lehtityönsä Pielisjoki-lehdessä.

Suomi siirtyi peruskouluun, joten Sampan oli opiskeltava lisää opettajan työtä varten. Seuraavina kahtena vuotena Samppa toimi opettajana Enossa ja Tuupovaarassa.

Sampan esityksiä ohjelmakokonaisuuksineen ohjasivat useat Joensuun kaupunginteatterin ohjaajat, joista Yrjö Kostermaa ohjasi Tuhatvuotinen Karjala-esityksen Joensuun kaupunginteatterissa. Samppa otti jopa yhden vuoden virkavapautta, koska esityksiä oli niin paljon, ja se oli yleisömenestys. Vuosina 1972-74 Samppa esitti tätä menestysohjelmaansa noin 350 kertaa. Esityksessä oli mukana myös Sampan poika Pekka, itkuvirsien taitaja Anja Rastas ja värttinälläkehrääjä 80-vuotias Maria Martiskainen. Samppa sijoitti ohjelmaan omia varojaan 10 000 markkaa laitteisiin, kirjallisuuteen, kuljetuskalustoon, materiaaliin ja lavasteisiin. Hän sai vain 1000 markan apurahan, ei yhtään enempää.

Samppa vei esityksensä Helsinkiin Finlandiatalolle. Tästä esityksestä kirjoitti Viikkosanomien toimittaja Anneli Eskola mm:

    Paljon monenaikaista karjalaista Samppa Uimonen oli saanut mahtumaan kahteen ja puoleen tuntiin.Alussa oli pakanuuden aikainen noita loitsuineen, sitten savupirtin sointuja, oli muistohetki Valamon perustajien muistolle ja ahdistettu talonpoika. Oli viisikielistä kannelta ja hennot sävelet, harvinaista kuultavaa sekin, oli nostalgista runoa kaipuun maasta, Vuoksen vartioita, omatekoista runoa Tuhatvuotiselle Karjalalle. Laulua, musiikkia, oma sävellys Sonaatti Laatokalle; tässä taas aaltoina soiva kantele. Ja mitä vielä mahtui mukaan: tuo itkuvirsi, vielä babuskan haikea laulu värttinän ääressä, helisevää karjalankieltä. Kaiken taustalla värikuvat maisemista, Uuno Kalmin ja Oskar Merikannon musiikkia, Joensuun ortodoksisen kirkkokuoron laulua. Ja mitä näistä kaikista saa yhden miehen orkesteri aikaan?
     Kerrassaan kauniin illan, värikkään ja mukaansatempaavan. Se on koko kuva Karjalasta, maasta ja kansasta, piirretty väkevin tuntevin värein. Samppa Uimonen on esittänyt tätä rapsodiaansa jo jonkin aikaa; kiitollinen saa olla kuultuaan ja nähtyään.

Tämän jälkeen Sampan puolisolla, Annikki Uimosella, todettiin rintasyöpä. Samppa aavisteli pahaa. Rintasyöpä leikattiin ja Annikki palasi lukioon toimistonhoitajaksi.

Tehty leikkaus ei kuitenkaan ollut nujertanut syöpää, kivut lisääntyivät jatkuvasti. Lääkärit eivät ottaneet valituksia todesta. Sirpa pääsi ylioppilaaksi keväällä 1975. Samana syksynä Annikki nukkui pois. 

Samana iltana kun Annikki kuoli, Samppa joutui vielä lähtemään Kerimäelle hotelli Herttuaan esiintymään. Kuulijakuntaan oli kokoontunut ihmisiä eri puolilta maailmaa, he olivat Philipsin työntekijöitä. Esitys oli myyty jo edellisenä vuotena, eikä sitä voinut peruuttaa. Esitys oli tunnin mittainen Kalevala- Karjala show. Ohjelman suorittaja säilytti kasvonsa, kyytimieheksi Samppa oli saanut opettajatoverinsa kuljettajaksi, koska ei itse jaksanut ajaa.

Annikki Uimosen jälkeen talo myytiin, olihan tytöt opiskelemassa, isä jatkoi Pekan kanssa Polvijärvellä Rauanlahden koululla opettajan viransijaisena 1974-1977. Viimeksi mainittuna vuotena Samppa alkoi valmistella ohjelmakokonaisuutta, Kasvot Kalevan kansan.

Jatkuu...
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää alkanutta kesäkuun viimeistä viikkoa!
                              Aili-mummo



torstai 19. kesäkuuta 2014

♥ Ihanaa juhannusta - sinulle, minulle, meille ♥

Kuva Anu Sahlsten:  Nainen ikkunan äärellä teoksessa Illan tummetessa.

SIDOTTU


Sun sylissäsi usein kuuntelin
syvintä rauhaa, joka virtas minuun.
Mut yhtä usein, vangittuna sinuun
sinussa siipiäni räpytin.

Ei rakkaus voi koskaan olla vapaa.
Se yksin sidottujen aarre on.
Mut läpi rakkauden ristikon
olevan ääriin vangin silmä tapaa,

salatut aukoo se, mi kahlitsee,
ja kaikkeudeks kaartuu ahdas maja.
Se sydän, jok' on askelteni raja,
maailman sydämeksi laajenee.


- SAIMA HARMAJA -

Musiikkia Youtubista Mauno Kuusiston laulamana...


Kuva Akseli Gallen-Kallela teoksesta Sininen ja valkoinen. Minerva Kustannus 2010.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa juhannusta, keskikesän suurta juhlaa!
                                 Aili-mummo




tiistai 17. kesäkuuta 2014

Tulessa tulen kipunat: Samppa Uimonen - runonlaulaja, osa 1.

Samppa Uimosesta (1927-2001), runonlaulajasta, kertoo tämä teos.

Luin toiseen kertaan ostamani Samppa Uimosen elämäkerran. Kirjan on toimittanut Katri Tirkkonen, kesälahtelainen toimittaja. Kirjan on kustantanut Samppa Uimonen ja Kalevalakeskus, 124 sivua, sidottu. Gummerus Kirjapaino on tehnyt sen Jyväskylässä 1998. ISBN 951-97958-0-4. Taiteilija Uimonen oli tuolloin vielä elossa. Kirjassa on runsas mustavalkokuvitus.

Samuel Uimonen syntyi luovutetussa Karjalassa Suur-Tulolan saaressa Juho Uimosen poikana. Hän on siis Karjalan evakkoja. Ensimmäisen 'kanteleensa' hän rakensi viisivuotiaana. Kerrottu ei ole, miten 'taiteilijan' itse rakentama kantele soi. Mutta seitsemänvuotiaana Samppa sai syntymäpäivälahjaksi oikean kanteleen, viisikielisen. Talvisodan aikaan Samppa oli 12-vuotias reipas miehenalku. Evakuoitaessa ensimmäiseksi mentiin Sortavalaan, josta kokoonnuttiin Puikkolan koululle odottamaan jatkokyytiä. Autoja oli, mutta kuskit puuttuivat... 

Uimosilla oli onnea. He saivat Haapaveden rovastilta, Aale Sarialalta vuokrata maatilan, jolle koko perhe ja Juho Uimosen sisaren perhe, mahtuivat asumaan. Uimoset toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi uusille asuinsijoille. 

Tulolassa Samppa oli käynyt koulua vajaat neljä vuotta, Haapavedellä hän kävi vielä lisää muutaman viikon koulua, ja sai muodollisen päästötodistuksen. Seuraavana syksynä hän meni Haapaveden yhteiskoulun ensimmäiselle luokalle, pääsykokeita ei ollut. Seuraavana keväänä Samuel sai kolmet ehdot, luokalle jäänti oli varmaa. 

Niinpä Samppa kävi pari viikkoa jatkokoulua syksyllä 1941, ja sai päästötodistuksen kansakoulusta. Kanteleensoittoharrastus jatkui sitkeänä, ja Samppa pääsi esiintymään myös moniin juhliin. Viuluvirtuoosi Heimo Haitto oli Sampalle tiennäyttäjänä. 

Tulolan Saaren asukkaat palasivat entisille asuinsijoilleen syksyllä 1941 ja 1942. Työhön tartuttiin innolla, kaikki kynnelle kykenevät lapsia myöten. Sotilaat auttoivat, ja kaikki pantiin kasvukuntoon. Samuelin nimi muuttui vähitellen Sampaksi. 

Vaikka oli sota-aika, elämä Tulolassa jatkui normaalina. Opintokerhot toimivat, harrastettiin laulua, soittoa ja esitetettiin näytelmiä. Niinimäen kallioilla pyörittiin piiriä. Täällä Samppa ohjasi ensimmäisen näytelmänsä 16-vuotiaana. 

Toinen lähtö tuli vastaan syksyllä 1944, kun rauhansopimus oli tehty. Rovasti Aale Sariolan ehdotuksesta Uimoset matkustivat taas Haapavedelle. Pappilassa oli Uimosille valmis ruokapöytä katettuna. Pikkupappilassa Uimosilla oli uusi koti. 

Samppa jatkoi musiikki- ja näytelmäharrastuksiaan Haapavedellä. Sampasta tuli Haapaveden sekakuoron jäsen 1945. Yksi ilta viikossa oli pyhitetty kansantanhuille.

Samppa pääsi armeijasta 1947. Hän oli varma siitä, ettei halua ruveta maanviljelijäksi. Samppa meni harjoittelijaksi Pohjois-Pohjanmaan Nuorisoseurojen liittoon, ja haki seuraavana syksynä Suomen Nuoriso-opistoon, Paukkulaan, Mikkeliin. Keskusseuralla oli kolme eri harjoitteluryhmää, joista Samppa kuului yhteen. Samppa pyrki Paukkulaan, ja hän pääsi suoraan kansankorkeakoulun puoleiselle neuvontalinjalle.

Paukkulassa ollessa Sampalle alkoi selvitä hänen elämäntehtävänsä. Johtaja Väinö Kaasalainen oli innostava opettaja ja hyvä kasvattaja, lempinimi oli Väinämöinen. Paukkulasta valmistumisensa jälkeen Samppa sai paikan Laatokan-Karjalan nuorisoseurojen liiton ohjaajana. Liiton toimipisteet oliva hajallaan eri puolilla maata, keskuspaikkana oli Kuopio. Kalevala oli korkealle arvostettu teos, sitä esitettiin myös vuotuisissa heimojuhlissa. 

Vuonna 1949 Kuopiossa oli heimojuhlat, jonka ohjelmannumerona oli rajakarjalaiset häätanhut. Tanhuajia oli pari sataa, ja heidän ohjaamisensa kuului nuorelle ohjaajalle, Samppa Uimoselle. Ensimmäinen ulkomaanmatka tehtiin Norjaan. Samppa ohjasi tanhuryhmää sekä soitti kanteleella rajakarjalaisia lauluja sekä säesti muita. Sampan kyvyt herättivät esimiehessä kateutta, joten Samppa siirtyi Keski-Suomeen. 

Keski-Suomessa työssä ollessaan Samppa tutustui Annikkiin, josta tuli hänen vaimonsa vuonna 1951. Seuraavana oli vuorossa Kajaanin seminaari, johon Samppa selviytyi hyvin. Ainoastaan matematiikka tuotti vaikeuksia, ja hatara koulupohja kostautui. 

1953 Samppa sai kutsun Bukarestiin festivaalimatkalle muiden suomalaisten tähtiesiintyjien kanssa. Vaikeuksien jälkeen Samppa sai päästötodistuksen Kajaanista 1957. Annikki-vaimo tuli juhliin mukaan heidän ensimmäisen lapsensa, Sirpan (s.1954) kanssa.

Samppa toimi kymmeniä vuosia opettajana, ensin Sääksmäellä ja sitten Konginkankaalla. Viimeksi mainitussa työssä ollessaan Samppa alkoi ottaa lausuntatunteja taiteilijoilta. Hän oli jo voittanut 1959 Suomen Nuorisoseurojen kantelekilpailut. Seuraavana vuotena oli vuorossa Nuoren voiman liiton järjestämissä kilpailuissa. Ura jatkui Jämsän kansanopistossa ja Haapavedellä myös karjalaisseuran puheenjohtajana.

Samppa sävelsi ja kirjoitti myös omia runojaan. Hän esitti näitä tekemissään ohjelmakokonaisuuksissa. Samppa suunnitteli myös kaksi Karjaan jääneiden muistomerkkiä, toisen Haapavedelle ja toisen Pyhäselkään.

Samppa kutsuttiin Saksaan esiintymismatkalle 1963 Laatokankarjalaisten nuorisoseurojen esiintymisjoukkueen solistiksi. Sampan mieleen jäi esiintyminen Stutgartin stadionilla, joka oli täynnä kuulijoita.

Vaimo oli hankkinut Sampalle uuden työpaikan Niittylahden opistossa. Hän viihtyikin Pyhäselässä peräti kuusi vuotta. Syyskuussa 1963 Samppa tuli kolmannen kerran isäksi, pojan nimi on Pekka. 

Jatkuu...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hyvää juhannusviikkoa kaikille lukijoille!
                     Aili-mummo







perjantai 13. kesäkuuta 2014

Pyhä Äiti

Luolakirkon Madonna Budapestissä. Kuva: Helena Nieminen.


AALLONMURTAJAN MADONNA


Madonna, Merten Äiti,
Sataman Suojelija!
hämärään kirkkoon kuvas alle saavun
joka vuosi yhä köyrempänä,
joka päivä uuden kynttilän
sytytän edessäs ja joka päivä näen,
kuinka seisot aallonmurtajalla
niin tyynin kasvoin nyt kuin silloinkin,
kuin sinä yönä,
Maria, sinä yönä!
poikani kun aallonmurtajalta
syöksyi mereen...

Jumalan Äiti,
kaiken tuskan tuttu,
siunattu sadoin kerroin poikas kautta!
joka päivä saman kysymyksen
huuleni toistavat,
ja joka päivä samoin sanoin sanon:
- sinä näit sen,
sinä näit sen yksin,
vastaa, Neitsyt,
miksi, minkätähden...

Ja tänään vihdoin Pyhä Äiti puhuu,
vastaa ääni aallonmurtajalta:

- Minulta, vaimo,
älä mitään kysy.
Älkää kysykö.

Outo osamme on,
sinun, vaimo, niinkuin minunkin:
osa itkeä, 
ei ymmärtää.

He tahtovat. He tiensä valitsevat.
He kulkevat sen. Käyvät kärsimyksen.
Lapsemme näämme ristiinnaulittuna.

Itse ajaudumme ristin juureen.
Siihen jäämme.

Me emme kulje,
emme lähde, tee,
emme estä, emme valitse,

me olemme,
ja kipumme on.



~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää & kaunista kesäviikonloppua!
                     Aili-mummo



tiistai 10. kesäkuuta 2014

Vertailuja



Pilvet ovat mustia variksia, 
sinun silmäsi ovat pimeässä
kuin mustaa kultaa.
Sinä poimit mustia kukkia sanoistani
ja sanot niitä ruusuiksi.
Sinä istutat välillemme ruusuja,
joiden terälehdet on kerrottu.
Sinä haluaisit kertoa kaiken.
Sielu on ruumis kertaa nolla:
jokaisella olennolla on halu olla
enemmän.
Minä laitan tähtiä silmiisi,
pohjoisen taivaan ja eteläisen.
Minä sytytän silmiisi suurkaupunkeja,
neonkäärmeitä, ahneita takseja
ja syrjäisellä kujalla savuavan tupakan hehkun.
Minä haluan käydä jokaisella metroasemallasi.
Minä haluan jakaa kanssasi avaruuden
ja vuoteen, jonka jalat narisevat
ja jossa on pimeä nyt
jakaa kaiken kanssasi
jakaa kaiken nyt.


- TOMI KONTIO -
Alppiruusu availee kukkiaan kesällä 2014.

Kesää ja helteitä on riittänyt taas muutaman viikon, Tänään on 'kuumaa' riittänyt vain 10 astetta.  Hautausmaalle on kukat yhä viemättä, tarkoitus oli, että viemme ne tänään, ja käymme ne ostamassa paikalliselta puutarhalta, Tuhatkaunolta.Tältä liikkeeltä voi tilata myös hautojen hoidon, jos ei itse pysty niitä jostain syystä hoitamaan.
Tarvitsen myös alppiruusun syyslannoitetta, entinen pääsi loppumaan. Ja kesäkurpitsan taimia pari kappaletta. 

Mies viljelee myös kurkkuja ja herneitä, ja yleensä hän aina jollain tavoin myös onnistuu. Mummo oli opettanut hänelle hyvin kurkunkasvatuksen.

Puutarhatyöt ovat innostavia, kun vain voimat ja kyvyt riittävät. Meillä kummallakaan ei enää näin ole, mutta vanhasta tottumuksesta...
Ja jälleen paistaa tuo taivaallinen aurinko, miten upeaa!!!

Kesä on hieno vuodenaika kevään jälkeen - vai oliko se toisinpäin?

Lumipalloheisi kukkii upeasti Nuppolan pihassa.


Kesä on ihan liian upea vuodenaika käytettäväksi pois kotimaasta. Silloin menettää eniten kun luulee, että muualla on vielä paremmin. Suomi on niin pitkä ja laaja maa, että eri puolella maatamme on vuodenaika ja sää hieman erilainen kuin omalla kotiseudulla. 

Metroasemia ei kyllä maaseudulta löydy, vain suuresta ja kauniista Helsingistä. Linja-autovuorot taitavat myös loppua lähes kokonaan, meillä niitä ei ole edes ollut. Mutta omalla kulkuneuvolla pääsee, jos se on kunnossa ja katsastettu. Ja pakko on olla, muuten ei pääse mihinkään.

Olen jälleen saanut uuden lukijan: Tervetuloa Noushka! Wellcom Noushka into my blog!
I can't speak french, sorry.
Noushkalla on valtavan suosittu villieläinkuvablogi, jossa on jo 671 lukijaa!

Toivotan teille kaikille lukijoilleni oikein ihanaa viikonjatkoa!
                              Aili-mummo





perjantai 6. kesäkuuta 2014

Arkku, nainen ja Akvaviitti

Lupausten kevät Ailinkalliolla 2014.

MITÄ MIES TARVITSEE


Mitä tarvitsee mies maailmassa,
maan päällä,
arkisia taivaita tavoitellessa?

Mies tarvitsee maan päällä
kaksi puuta ja naisen
Toisesta puusta mies veistää itselleen arkun,
aluksen jolla lähteä,
toisesta mies puristaa 
nopeasti päähän humahtavaa juomaa,
unohdusta ja hullua unta
jossa lapsi puhuu kalojen ja lintujen kieltä

Mutta ilman naista
ei miehestä ole mihinkään,
ei maan päällä, ei pilven päällä,
ilman hahtuvankeveää naista

Yhteen ainoaan naiseen
mahtuu kaikki mitä mitä mies tarvitsee:
hellyys ja voima, helisevä nauru,
lähteen kaltainen suu

Puolet on miehessä oltava naista,
sillä ilman naista
ei miehestä ole mihinkään,
ei maistu miehelle mikään,
eivät ulotu tikapuut taivaisiin


- TOMMY TABERMANN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää Helluntaita ja viikonloppua!
                      Aili-mummo

tiistai 3. kesäkuuta 2014

"Käymään vain..."

Joensuun torielämä oli eilen kohtuullisen vilkasta...

Theseus Harmajan vesillä

------.

minä näen 
koko katujen verkoston.
Katuja, puistoja, toreja,
julkisivuja, huoneita, huoneistoja,
toimistoja, kauppoja, käytäviä, kahviloita,
kapakoita, metroasemia, siltoja, rivi- ja tornitaloja,
rappukäytäviä, ohitusteitä,
ikkunanäkymiä, kattojen kiveliön,
kirkontornit ja pihakuilut,
koko kaupungin kuvion näen yhdessä näyssä
ja minä ajattelen: tuossa
on minun labyrinttini.
Myös sen sydämessä jossain nukkuu levotonta untaan
Minotauros.


- CAJ  WESTERBERG -
Kahvikojujen ääressä viihtyi väkeä...

Koko viime viikon ajattelimme käydä kaupungissa (lue: Joensuussa), mutta huonon sään vuoksi jätimme käymättä. Eilen sitten kävimme noutamassa mummon kahdet lasit paikallisesta liikkeestä. Joten nyt näkee lähelle ja kauas. Linssit kuitenkin ovat erilaiset kuin entisissä laseissa, joita olen pitänyt jo 14 vuoden ajan. Opettelemista on. Mutta luku- ja näyttöpäätelaseja en uusi, molemmilla näkee vielä ihan hyvin.

Jokaisella reissulla emme käy keskikaupungilla, vaan usein ajamme suoraan teollisuusalueelle ostoksille. Kesän kunniaksi, ja valokuvien, menimme juomaan kahvia torille. Joensuun tori on kesällä viihtyisä paikka, ja siellä voi syrjäsilmällä seurata ihmisten elämää.
Esiintymislava huusi tyhjyyttään!!

Esiintymislavalla on aika ajoin esiintymisiä, kuullaan runoja ja musiikkia, puheitakin. Tuossa lavan takaa kulkee kävelykatu, jolla myös on rauhaisia penkkejä ja jätskikojuja. Sitä en pannut merkille, vieläkö muuan ihmissusi istuskelee penkillään odottaen itselleen seuraa.

Sotien perästä 1940-50 luvuiolla torielämä Joensuussa oli hyvin vilkasta, ja kauppa kävi kuin siimaa. Monet Kontkasista aloittivat uransa torikauppiaina, ja myöhemmin siirtyivät vaatekauppiaiksi omiin liikkeisiinsä. Näin oli ainakin mummon sukuhaarassa...

Entisaikaan piti käydä ainakin kauppahallissa ostaoksilla ostamassa mm. tuoretta kalaa kotiin tuomisiksi. Myöhemmin tämä tapa jäi - lähinnä kauppahallin hintojen takia. Supermarketeista saa kaikkea halvemmalla.
Mies vartioi käsilaukkuani, kahvit on juotu karjalanpiirakoiden kanssa.

Nyt polvi- ja jalkavammaisena en jaksa suosia enää suuria markettejakaan. Prismaan en mene ainakaan. Ihmisiä näkee suurin joukoin muissakin liikkeissä, jos päivä on kaunis ja aurinkoinen. Siellä saattaa törmätä jopa kotikylän ihmisiin, joita harvemmin näkee omassa kylässään. Monet käyvät säännöllisesti Joensuussa ostoksilla, me ostamme pääosan ostoksistamme Tohmikselta. Meillä on täällä kaksi ruokakauppaa, ja vaateliike sekä Tavaratori, jolta saa kaikkea sälää mitä Joensuustakin. Lisäksi on kylässämme apteekki, tärkeimpiä paikkoja meille ikäihmisille. Kauppoihin olen tyytyväinen, enkä niiden vuoksi matkusta muualle ruokaostoksille. Paitsi että olisihan Hammaslahti lähempänä, mutta kun ei vedä, niin ei vedä.

Ilman autoa täällä olisi toivotonta elää. Linjataksi tosin kulkee kerran / kahdesti viikossa. Jos ei tarvitse tehdä paljoa ostoksia, menetteleehän sekin. Kai.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa ja kaunista kesäkuun alkua ja viikon jatkoa!
                                Aili-mummo