Google+ Followers

perjantai 29. elokuuta 2014

Ei-kenenkään-maassa



Miten tämä näin tapahtuu
(sillä se tapahtuu)?
Että sinä alat muuttua toiseksi.
Olenko minä koskaan edes tuntenut sinua?

Sukeltaa esiin valokuvia
toisten ihmisten elämistä.
Punainen kirja, intiimi,
ennen meidän tapahtumistamme.
En tuntenut elämääsi,
keskinäisemme oli liian tiheä,
siihen ei mahtunut historiaa.

Olen vieraassa maassa. 
Olen ei-kenenkään-maassa, 
ei ainakaan meidän.
Meidän on vain jokin peltotilkku, umpeen kasvava.
Yritän repiä rikkaruohoja
nopita äkkiä rehottavia, elinvoimiaisia.
Meidän luja läheisyytemme höltyy,
mitätöityy.
Oliko sitä edes?

Älä luovuta, pidä kiinni.
Meistä. Minusta. Meistä.
Älä hämärry. Älä harseudu. Me olimme tiiviit.

Auta hyväksymään laajempi maisema.
Auta nousemaan kalliolle ja katsomaan.
Älä auta.
Tämä on minun kiipeämiseni.
Itseeni.


- AILA MERILUOTO -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein levollista ja hyvää viikonloppua!
                    Aili-mummo

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kunnian- vai vallanhimo?

Alanian kaupunki Turkissa.

Sanovat, että viisikymmentä miljoonaa ihmistä on
                                                 surmattu sodassa,
kymmenen miljoonaa kaasukammioissa
ja että raketti on tavoittanut Venuksen
ja että tuhansia lapsia kuolee tälläkin hetkellä nälkään.
Venus-raketin hinnalla ruokittaisiin elämään
kaikki kuolevat lapset ja rakennettaisiin talotkin heille,
mutta kun ihmisen kunnianhimo herää,
hän unohtaa sydämensä.
Kauan sitten uneksin atriumini auringonvalossa
vuosisadoista, joilloin ihminen on karkoittanut tuskan.
Olin hyvin lapsellinen ja siksi varmaan kuolinkin
tulipurjeen alle; mutta miksi heräsin henkiin
näkemään, että ihmisen itseys on muuttumattominta
                                                            maailmassa,
jota ihminen luulee muuttavansa
niin  kuin jumala?


- ARVI KIVIMAA -         

Vuoristokylän ulkorakennus.
Tuossa hyviä kysymyksiä, joita saamme miettiä uudelleen ja uudelleen. Runon on kirjoittanut monilahjakkuus nimeltään Arvi Kivimaa (1904-1984). Hän oli legenda jo eläessään mm. teatteriohjaajana ja Kansallisteatterin pääjohtajana. Tämän lisäksi hän oli monipuolinen kirjailija ja runoilija, sanomalehtimies ja yliopiston opettaja. Joskus 1950-60 luvuilla muistelen hänen herättäneen huomiota teatteritempauksillaan, mutta myöhemmät vuodet hänen elämästään ovat minulle hämärän peitossa. Maineikas teatterimies hän on aikanaan ollut, koska hänen kuuluisuutensa kiiri hiljaisen maalaiskylän tytön tietoisuuteen.


Oikealla moskeija.


Elimme 1950-luvulla täydellisen erilaista aikaa kuin nykyisin. Uutiset kulkivat hitaasti pääasiassa lehtien välittäminä, ja juorutätien tuomina talosta toiseen. Radio oli, ja siitä kuunneltiin uutiset, joskus kuunnelmia ja Markus-sedän lastentunteja. Lauantaisin tietysti launtain toivotut levyt, ja pyhänä jumalanpalvelus. Itse harrastin myöskin tietokilpailuja, ja niistä minulle jäi hyviä muistoja. Aamu- ja iltahartaus olivat tädin mieliohjelmia, hän oli sokea. Sitten urheilukilpailut, joita nuorena seurasin innokkaasti. Koulussa kuuntelimme kouluradio-ohjelmia, ja siellä olimme hiljaa sen ajan. 

Mustavalkotelevisio hankittiin meille n. 1964-65, tarkkaan en muista sitä. Ensimmäiset lähetykset olivat Kolilta, josta näkyi hyvin 'lumisadetta'. Sen sijaan Kerimäki näkyi paljon paremmin kuin Koli.

Vanha isäni, jo 81-82v. nukkui televison äärellä istuessaan. Hän ei raskinut lähteä edes nukkumaan, vaikka oli väsynyt.

Mummo ja aasi odottamassa kyydittäviä vuoristokylässä.

Kivimaa ihmettelee runossaan ihmistä, miten hän ei muutu. Hän puhuu ihmisen kunnianhimosta, mutta minä laittaisin sen tilalle vallanhimon ja ahneuden. Kunnianhimosta saattaa löytyä jotain hyvääkin, mutta valta rämettää ihmisen ja itsevaltiaan. Olemme nähneet sen tästä naapurimaan tsaarista, joka on saanut ihmiset pelkäämään sotaa ja vaikeita aikoja. 

Uneksia aina voi, mutta unet tuskin toteutuvat. Vuosituhansien aikana ihminen ei ole muuttunut parempaan suuntaan, vaan sama petoeläin löytyy jokaisen hirmuvaltiaan alta, kun pintaa vähän raaputtaa. Toivon kovasti olevani väärässä!

Pitäisi jaksaa keskittyä erään jutun kirjoittamiseen, johon minua pyydettiin. Aineiston olen kaivanut esiin, sitten on ruvettava etsimään sanoja paperille...

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää elokuun viimeistä viikkoa!
                          Aili-mummo

maanantai 25. elokuuta 2014

Laila Hirvisaari, Kruununpuisto


Laila Hirvisaari. Kuva: Google.

Kirjailija Laila Hirvisaari aloitti Imatra-sarjansa vuonna 2005 Kruununpuisto romaanillaan. Kustantajana on tavalliseen tapaan Otava, painopaikka on Keuruu. ISBN 951-1-20432-7. Kirja on sidottu eli kovakantinen, sivuja siinä on 511. Lopussa on kolme sivua käsittävä henkilöluettelo, josta luin yhteensä 67 eri romaanihenkilöä. 

Samaa sarjaa ovat romaanit: Myrskyn edellä (2006), Grand Hotel (2007), Vuoksen helmi (2008) ja Pihkovan kellot (2009), josta olen jo tehnyt postauksen aikaisemmin.

Onnittelut kirjailijalle, joka osaa ajatella myös lukijaansa! Ilman henkilöluetteloa olisi ihan mahdotonta seurata tällaista suurromaania. Kansaa on paljon alkaen Venäjän tsaarista ja päättyen tavalliseen köyhään rahvaaseen, seassa ruhtinaat ja ruhtinattaret sekä muut jalosukuiset!

Eniten väkeä on Ritikanrannassa, Tornaattorin paperitehtaassa ja sen asunnoissa asuvia työmuurahaisia. Kuzminin perhe yllättää vielä kirjan loppumetreillä lukijansa!

Tammikartanossa Virossa asuu ruhtinaallista väkeä, joiden elämä on jollain tavoin solmussa. Tulevaisuus näyttää synkältä, mutta asioiden järjestely ottaa ajan ja voimien päälle. Osminon kartano kuuluu samaan sukulaissarjaan.

Pietarissa tavataan suuriruhtinaita ja suuriruhtinattaria. He ovat tsaarin lähisukulaisia. 
Lisäksi Suomen puolelta on väkeä Vuoksenlaaksosta, Ruokolahdelta ja Helsingistä.

Alusta saamme seurata ritikanrantalaisten vaatimatonta elämää, sen iloja ja murheita. Kuolema saattaa tulla yllättäen ylitettäessä koskea, tai sairastuttaessa tulirokkoon tai lavantautiin. Lapset joutuvat kantamaan vastuuta hyvin nuoresta lähtien, monella ei ole edes mahdollisuutta koulunkäyntiin, vaikka päätäkin olisi.

Toisilla on komeat kissanpäivät tekemättä mitään hyödyllistä, ja toiset saavat raataa jo viisi-kuusivuotiaasta, ainakin kotona lapset joutuvat vastuuseen omista sisaruksistaan ellei heillä ole edes isovanhempia, joihin turvautua.

Ylhäisö puhui ranskaa keskenään, se oli hienompi kieli, jolla voi ilmaista asiat paremmin kuin rahvaan kielellä. Pakettiin kuuluivat tietysti ranskalaiset pöytä- ja seurustelutavat. Onnellinen hän, joka pääsi palvelijaksi tällaiselle rikkaalle ja korkea-arvoiselle ihmiselle. Tipahtihan joskus rikkaiden pöydiltä muruja koirillekin.

Imatralla, Vuoksen varrelta, on juuri avattu hieno Imatran Valtionhotelli. Siihen ei oteta vieraaksi muita kuin ulkomaalaisia. Jalosukuisilla on varaa maksaa korkeat huoneistovuokrat. Nämä vieraat viipyivät usein kuukauden kerrallaan, koski oli mainio kalastuspaikka. Ja siinä sivussa oli antoisaa seurustella mielenkiintoisten jalosukuisten ihmisten kanssa. Siinä oli huvia ja hyötyä monella eri tavalla.

Näissä piireissä Laila Hirvisaari liikkuu kuin vesi kalassa tai päinvastoin. Vaikka en ole erityisen ihastuksissani näistä jalosukuisista, olenhan työnorjien jälkeläinen, ihailen ja kunnioitan Lailan kykyä kuvailla näiden ylhäisten ihmisten elämää, samoin kuin alhaistenkin.

Pikku pätkä romaanista, keskustelusta Tammikartanossa:

Kreivi Konstantin vilkaisi vaimoaan. Vanhan kreivittären rahvaanomainen hämmästely olemattomasta raskaudesta oli epähienoa. Ei siis ihme, että kreivitär Darja oli ensin niin kuin hän ei olisi kuullut. Mutta kreivitär Jevgenia jatkoi yhtä epähienosti hämmästelyään silmäiltyään Darjan vartaloa:
     - Eivät nuoret kreivittäret tee enää lapsia. Huvittelevat vain. Naimisissa yksitoista vuotta...eikä lapsia.
     - Mutta Jevgenia Nikolajevna, tehän olette ollut naimisissa Leonid Konstantinovitsin kanssa yli seitsemänkymmentä vuotta, kreivitär sanoi suloisesti. - Eikä teilläkään ole lapsia.

Tekstissä vilahtelevat venäjänkieliset sanat, mutta ei se minua haittaa. Jossain kohtaa vilahtelee myös ranskankielistä tekstiä muutama lause, mutta senkin ymmärsin.

Tykkään lukea Laila Hirvisaaren romaaneja, vaikka hän ei tunnu enää muodissa olevankaan. Kuitenkin lukijoita on paljon, jo yli neljämiljoonaa kirjaa on painettu eli melkein yksi kirja jokaiselle suomalaiselle. Se on sellanen saavutus, jota ei lähiaikoina kukaan uhkaa!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää elokuun viimeistä viikkoa!
                       Aili-mummo

lauantai 23. elokuuta 2014

Henkien elämää




                    Se siis myönnetään, että jokainen  syntyvä ihminen
on esi-isiemme henki. Sanotaan - aviopari saa 2 lasta, he ovat 4
henkinen perhe. Henkien perhe. 4 henkeä jotka syövät ja
juovat.
                       HENKIEN TALOUKSIA
Minä tulin 6 henkisestä perheestä. Siinä henkistyi jo
vähemmästäkin. 6 henkeä istui ruokapöydässä ruokaliinat
kaulassa ja kalautteli tarmokkaasti haarukoita pöytää vasten.

Aina kahdesta ne syntyivät.
2 ihmistä mies ja nainen tehtaili henkiä tähän maahan. Kunnes
he nukahtaisivat ja uudet henget näkisivät heidän uniaan.

Mutta valo lankeaa punaiselle tiiliseinälle jossa on sideaineena
käytetty harmaata sepelisoraa.
Pehmentyen syksyisen lehtiverhon läpi työntyessään.

Jatkuu...


Jatkuu...
                                        
                           Niinkin vähän henkiset esineet kuin autot on
mitattu hengille.
4-6 hengen auto.
Samoin kakut.
HENKIMAAILMA! Henkien valtakunta. Sanaa ruumis
käytetään vain sanatorioissa ja hautausmaiden kylmiöissä ja 
sairaalapastorien puheissa.

Henki ja aaveet yhdistetään.
Vaikka tuota sanaa käytetään päivittäin jopa kalkkunan ostossa.
Henki siltä lähti.
Joku voisi miettiä liittyykö sanan henki alkuperä jotenkin
hengitykseen...
henki...torveen?
Tuleeko henkilö sana hengestä vai hengityksestä?
Monsieur Saussure.


- KAARINA VALOAALTO -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille oikein hengellistä ja henkistä viikonloppua!
                       Aili-mummo


perjantai 22. elokuuta 2014

Tohmajärven ulkomuseoalue 2.

Jatkuu...

Tyvelän Hirvosten tuulimylly museoalueella. Kuva: Havuttaren takakansi.


Anteeksi etten ole ehtinyt kirjoitella, kiireitä on minullakin riittänyt...

En tiedä olivatko tuulimyllyt miten yleisiä Tohmajärvellä, mutta tämä Tyvelän mylly on ainoa tietämäni onkamolainen tuulimylly. Vesimyllyjä sen sijaan oli useita tällä alueella. Hietalan eli Onkamon tai Särkijärven myllyn on merkitty asiakirjoihin toimineeksi jo 1700-luvulla Särkijärven pohjoispäässä (Juhani Hartikainen). 1739 mylly mainitaan Mikko Simosen kotitarvemyllynä. Lisää tietoa Tikkalan ja Onkamon myllyistä löytyy Tikkalan neljä vuosisataa- teoksesta.

Muita 'myllyjä' olivat joka talon käsikivet (kuva alla). Näillä saatiin jauhettua puurojauhot ja ehkä leipäjauhotkin, jos voimia riitti. Alempana olevassa kuvassa on vielä Nenosen talon kotitarvemylly, joka oli myös käsikäyttöinen.

Myllynkivet, yhden talon 'kotitarvemylly'.

Nenosen talon kotitarvemylly.

Erilaisia sahoja.


Entisaikoina kaikki tehtiin ihmistyövoimalla, ja kaikki työ oli raskasta. Tarvittiin kovaa työkuntoa. Pokasahat ja justeerit olivat käytössä ennen moottorisahoja, jotka tulivat käsisahojen tilalle -50 ja -60 luvuilla. Eikä helppoa ollut puun kaataminen niilläkään. Tankattu moottorisaha painoi 15-16 kg, joten selän ja kunnon päälle senkin käyttäminen kävi.

Korvo, hinkki, taikinatiinu, kirnu. Yläpuoli: Kahvimyllyt, kahvipannut.


Tohmajärven museosta puuttuvat näköjään isommat kirnut, joita oli erilaisia. Meillä kotona oli käytössä kammella pyöritettävä suuri puutynnyri, johon kaadettiin yhtä kirnuamiskertaa varten kermaa noin viisi sangollista. Äidille kuului kirnuaminen, mutta kun kasvoin 12-13 vuoden ikäiseksi, minusta tuli suuren kirnun pyörittäjä. Kirnua sai pyörittää tuntikausia, kunnes kerma meni voihin. Mäntäkirnu on yksilehmäisiä varten, jolla sai vähän voita...

Separaattoreita, piimäleilejä, alhaalla maitosiivilöitä.


Ennen kirnuamista maito oli separoitava heti lypsettyä lämpimänä. Separointi tarkoitti kurrin (rasvattoman maidon) ja kerman erottamista toisistaan. Ennen separaattoreita maidon päälle noussut kerma kuorittiin maidon päältä ja siitä sitten kirnuttiin voita. Alarivissä näkyy maitosiivilöitä, joille asetettiin puhdas pellavakangas tai pyyhe. Kuusenhavujakin olen lukenut käytetyn tarkoitukseen, vaikka en suoraan sanoen ymmärrä miten maito puhdistui tästä käsittelystä!


Hahloissa keittopatoja, alla piimäleilejä, oik. suolasalkkareita.

Ennen hellojen ja keittolevyjen aikakautta ruoka ja kahvi keitettiin avotulella hahlossa. Kotitaloni vanhassa asuinrakennuksessa oli pienessä tuvassa hellan sijasta hahlo, jossa hiilillä oli hyvä keittää ruokaa. Käytössä oli tuollainen patakoukku, kuin yläkuvassa olevassa kuvassa. Siinä keittoastiaa voi nostaa tai laskea alemmaksi tarpeen mukaan. Muuta automaattisäätöä ei ollut. Rinkihella oli kehitysvaiheessa seuraava. Siinä rinkejä vähentämällä ja lisäämällä säädettiin hellan lämpöä. Keittoastian pohja nokeentui kovasti, vaan väliäkös sillä. Sitten vasta tulivat käyttöön liedet, joissa oli keittolevyt.

Lopultakin sain nämä museojutut käytyä läpi. Tohmajärven ulkomuseoista löytyy paljon muutakin, joita voitte käydä katsomassa. Tosin tältä kesältä museon aukiolo on päättynyt!

Paljon on elämä muuttunut minunkin elämäni aikana, mutta aina helpompaa ja kevyempää kohti on menty.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää perjantaipäivää ja viikonloppua!
                              Aili-mummo





maanantai 18. elokuuta 2014

Tohmajärven ulkomuseoalue 1.

Ulkomuseon päärakennus on Jouhkolan hovin vaunuliiteriaitta.

Tohmajärven kunnan ulkomuseoalueella ovat nämä kuvissa mainitut rakennukset. Lisäksi siellä sijaitsee Onkamossa sijainnut Tyvelän Hirvosen tuulimylly. Siitä minulla on erillinen kuva, ehkä onnistun sen siirtämään tänne blogiini. Se on skannattu A4 koossa.

Tuo Jouhkolan Hovin vaunuliiteriaitta on "Karjalan kuninkaan", kruununvouti Garbriel Walleniuksen ajoilta (1725-1808), ja se on kaksikerroksinen. Kemieen rakennus siirrettiin v. 1961, mutta sen sijaintipaikka oli toinen. Tämä museoalue on myöhemmin kehitetty Nymanin talon ja Musiikkiopiston väliin.

Kirjailija Algot Untolan (Maiju Lassila) kotipihan aitta-liiterirakennus.

Kirjailija Maiju Lassilan kotiaitta (rak. 1803) on siirretty Peijonniemen Nenolasta v. 1988. Rakennuksen vasemmassa päässä on nukkuma-aitta, kärriliiteri ja vilja-aitta. Vilja-aitassa on Petravaaran Miinalaiselta saadut jauhinkivet. Rakennus on maalaamaton, ja siinä on pärekatto. Museoaluetta ylläpitää Tohmajärvi-seura; tehtävät suoritetaan talkootyönä.

Pikkuaitta on siirretty Juho Tuunaisen tilalta Risteestä.

Tätä pikkuaittaa on käytetty sekä nukkuma- että vaateaittana. Siinä on pieni ikkuna oven vieressä. Pärekatto on tehty v. 2005.


Nymanin talon huussit. Ovi on auki herrasväen puolelle.

  Palvelusväen puoli on oikealla, keskellä on varasto.
Museoalue on aidattu pisteaidalla. Huomaa portti!

Aidan takaa näkyy Keski-Karjalan musiikkiopisto, joka kauan sitten toimi seudun kansakouluna, ja sen jälkeen kansalaiskouluna ja nuorisotalona. Nykyisin Musiikkiopisto tarjoaa opetusta hyvin laajalla alueella Outokumpua ja Heinävettä myöten.


Jouhkolan hovin aitan liiterissä on tämä pikkulapsen kehto.


Vaunuliiteriin liittyvät asumiseen liittyvät toiminnat, unohtamatta lapsia.
Leikkihevonen, kannellinen pärekoppa, vakkoja, ja kapsäkkejä (matkalaukkuja).

Kolppi sijaitsi uunin vieressä. Tavarat on asetettu kolpin päälle. Päällä on kansi, josta voi laskeutua kellariin tai sillan alle. Siellä säilytettiin talvella perunoita, nauriita, lanttuja, ym.


Piippuhylly, lamppu ketjuineen. Lamppu puuttuu.
Nurkassa näkyy haitarilaukku.
Arkkupöytä, vuosiluku 1804. Kansi irrallinen.


Yleensä maalaistalon sisustus oli yksinkertainen, kaikki oli tehty puusta tai tuohesta.
Tuvan penkit kiersivät ympäri tupaa ainakin kahdella sivustalla. Lisäksi tuvassa olivat talviaikaan sängyt, tupa oli yleensä ainoa lämmitetty huone talvella. Saattoipa tuvan uunillakin nukkua 2-3 henkeä, missä oli liiankin lämmintä. Yövieraita saattoi nukkua lattioilla, varsinkin savottalaiset tai kiertävät romanit. Itä-Suomessa ei tunnettu kaksikerrossänkyjä kuten Pohjanmaalla. Pohjanmaalla oli komiampaa!

Itä-Suomi oli köyhää aluetta, kuten yhä nykyaikanakin on. Kun ei ollut rahaa kaunistautua, niin sitä ei tehty, vain välttämättömyys oli hyve.

Kaipasin Jouhkolan hovin vanhoja nettisivuja, mutta ne oli vaihdettu uusiin sivuihin. On kuulemma sukupolvi vaihtunut nuorempaan.

Lisää museopostauksia teen seuraavalla kerralla.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää alkanutta elokuun viikkoa!
                                    Aili-mummo

perjantai 15. elokuuta 2014

Sammakkojärvellä

Kuva: Rudof Koivu.
GIOVANNA


Giovanna-riepunukke,
Giovanna-kissanpoika,
Giovanna-pähkinä
ja korpinsulkahius!

Sammakot laulavat!
Cantando, cantando,
loikkivat sammakot
kevätyössä Sisilian.
Giovanna!
odota hiukan! anna
kun näytän sinulle: - Näin,
(taivutin taaksepäin
niskani, kurlaten
kirkkaasti, heleästi)
- näin laulavat sammakot!

Giovanna, Giovanna,
taas naurusi helistä anna
ja sitten juoksemme taas
ympäri sammakkojärven,
ja sitten tanssitaan taas!

Tanssi, tanssi, Giovanna!
Olet sulka, tiedätkö sen,
joka spiraalikiertein kieppuu
läpi ilmojen pohjoisten;
sen päähän kiinnitin painon
ja kerran sinkosin
sen liian korkealle
ja sulkani kadotin.
Pyöri, pyöri, Giovanna!
nyt sulkani takaisin sain,
sulkani, lapsuuteni,
täksi hetkeksi sain!

Tule, juostaan, Giovanniina,
tule, juostaan, juostaan taas
ympäri sammakkojärven!
Kuule! ne laulavat taas...


- MIRJAM POLKUNEN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

♥ Toivotan tervetulleeksi lukijakseni nimimerkin Kaikkea kirjasta ♥~

Onnellista viikonloppua kaikille lukijoilleni!
                     Aili-mummo

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Nymanin talo sisältä

Nymanin talo Kemiessä. Nykyisin museona.

Taivaan tahto  
maan voima 
tästä on kulkenut joku 
edeltäjäni 

askelten jäljet
                   poikkeavat
risteävät
                   epäröivät
kiertävät suuren tammen

muuttuvat keveiksi
kuin joku olisi ojentanut käsivartensa
kannatellut kulkijaa
nostanut lopulta syliinsä


- MARJA LEENA TOUKONEN -

Apteekkimuseo. Huomaa pöydällä pillerinpyörityslaudat ja lääkeluettelo.

Apteekkari Carl Johan Nyman rakensi Nymanin talon v.1874 perheensä kodiksi ja Tohmajärven apteekiksi. Nykyisin talon omistaa kunta, joka kunnosti talon perusteellisessa remontissa. Apteekkioikeudet myönsi Venäjän keisari, Aleksanteri II vuonna 1860, olihan talo Joensuu-Sortavala postitien varrella, apteekkarina oli tuolloin Abraham Ringvall. Nyman haki ja sai apteekkioikeuskirjan 27.03.1866. Tuo ensimmäinen apteekki ei ollut vielä tässä talossa, vaan se talo paloi. Sen jälkeen apteekki toimi ns. Malisen talossa. Sijainti ei tyydyttänyt apteekin omistajaa, joten hän rakennutti uuden apteekkitalon, jossa myös hänen perheensä asui.

Aineita, joista lääkkeet valmistettiin. Teksti on latinaa.


Talossa tietenkin viljeltiin myös maata ja hoidettiin karjaa. Kotolan lisäksi apteekkari viljeli myös Postilan tilaa. Tältä tilalta on navetta ja saunarakennus purettu pois.

Apteekkari Nyman oli syntynyt 1842, ja kuoli vuonna 1913 (71v). Apteekkarilla oli kaksi poikaa, (joista toinen kuoli puolivuotiaana), Amalia Snäckendahlin kanssa. Tämän vaimon kuoltua apteekkari Nyman avioitui Pälkjärven Raivolan hovin Emma Hendusen kanssa, hän synnytti apteekkarille yhdeksän lasta. Kaksi heistä, Viivi Maria ja Erik Johannes, suuntautui isänsä ammattiin. Viivistä tuli Suomen toinen naisapteekkari ja Erik oli farmaseutti. 

Sängyt olivat päästävedettäviä. Näin säästyi tilaa päivän ajaksi.


Vuodesta 1944 taloa asutti apteekkarin nuorin poika, majuri Harry Nyman, joka oli aviossa laulajatar Solveig Ström-Nymanin kanssa. Heidän avioliittonsa jäi lapsettomaksi. Majuri kuoli vuonna 1978, ja kunta osti Kotolan arvokkainen kalustoineen v.1980 sekä peruskorjasi talon. Lahjoituksena rouva antoi lisää irtaimistoa myöhemmin kunnalle.

Talon vasemmassa päädyssä on yksi vuokrahuoneisto. Muulta osin suuri talo on koti- ja apteekkimuseona.

Salin kalusto. Oikealla olevat tuolit ovat biedermaijeria. Soittokone on urkuharmooni.


Kuulin että talossa on pidetty lapsille myös kotikoulua, jonka johdosta arvelen tuon harmoonin olevan. 
Sukukuvia.

1980-luvulla, ennen Nymanin talon kunnostusta, talon pihamaa toimi kunnan kesäteatterina. Taustana oli talo, jonka edessä näyttelimme. Avoimella pihamaalla oli penkit, joilla katsojat istuivat. Lisäksi kuvasimme videolle ensimmäisen näytelmämme, Manasse Jäppinen. Tein aiheesta viime talvena postauksen kuvineen.

Myös Tatu Pekkarisen Peräkylän profeetta (1989) esitettiin ja kuvattiin täällä.

Uusi kesäteatteri rakennettiin Nymanin talon viereen. Sen valmistumisvuotta en löytänyt, ja ulkoa en muista.

Ruokasalin pöytä katettuna. 

Tässä ruokasalissa olemme joskus Okran kanssa kutsuttuina vieraina juoneet kahvia. Pohdiskelimme ja ideoimme talon tulevaisuutta. Paikalla oli myös nimimerkki Apollo. Lieneekö tästä kokouksesta ollut yhtään hyötyä...

Huoneet ovat pienet ja ahtaat. Siksi mitään suurimuotoista ei täällä voi esittää.

Morsiusarkku vuodelta 1748.


Ajan tavan mukaan talossa pidettiin myös mies- ja naispalvelijoita, joita kansa kutsui piioiksi ja rengeiksi. En tiedä miten suuri määrä heitä on eri aikoina ollut. Ja ovatko he kaikki olleet tällä tilalla, vai olko heitä myös Postilassa. Se oli iso tila suurine navettoineen, joten oletan heitä olleen... 

Keittiön keitto- ja uuniastiat.


Keittiö oli emännän valtakuntaa, jossa apuna hääräsi myös piika. Koska viimeinen rouva oli ruotsinkielinen, luulen että täällä puhuttiin ruotsia. Ja hienossa talossa piti olla myös sisäkkö.

Keittiötyöt olivat myös raskaita ja aikaa viepiä. Kun aikaisin aamulla sytytettiin tuli hellaan, se paloi sitten iltamyöhään saakka. Tämän talon keittiö on hyvin pieni, pöytään mahtuu vain viisi henkeä. Vesi kulki kantamalla sisään ja ulos. Ei käy kateeksi talon naisväkeä!

Kolme kappaletta lasten tuoleja...
Tällaisia olivat entisaikaan lastentuolit. Ihmettelen sitä, miksi pienessä tuolissa ei ole noita käsinojia eikä mitään, mistä lapsi voisi pidellä kiinni. Laittaisitko sinä oman lapsesi tuohon pikkutuoliin?

Kirjoitan vielä ainakin yhden tai kaksi postausta Tohmajärven museoasioista. Kuvia on paljon!

Oikein antoisaa elokuun viikkoa teille kaikille!
                          Aili-mummo


maanantai 11. elokuuta 2014

♥ Yksinäisten sydänten kerho Värtsilässä ♥

Ohjaaja Veijo Tikka. Kuva Google.
Yksinäisten sydänten kerho kokoontuu...


Värtsilän nuorisoseura luottaa komiikan voimaan, olihan se valinnut huhtikuussa ohjelmistoonsa Jukka Itkosen 1976 kirjoittaman näytelmän, Yksinäisten sydänten kerho. Aihe on yhä edelleen ajankohtainen, sanotaan näytelmän esitteessä.

Värtsilän kesäteatteri on toiminut jo 15 vuotta. Kansansuosio on ollut tasaisen varmaa, viime vuosina yhä enenevässä määrin. Tänäkin vuotena värtsiläläisten näytelmä puoltaa paikkaansa Pohjois-Karjalan alueen yhtenä hauskimmista esityksistä. Onnittelut ja kiitokset ohjaaja Veijo Tikalle ja näyttelijöille hyvästä esityksestä!!

Hienoa että kylästä löytyy joka vuosi ihmisiä, jotka eivät pelkää laittaa itseään likoon! Viime kesänä (2013) värtsiläläiset ilahduttivat katsojia riemukkalla näytelmällä, Pienyrittäjä Pöntinen ja Bisnesenkelit, josta tein postauksen vuosi sitten.

Pollu Pentikäinen (oik) ja Sirkka Kumpulainen kohtaavat asemaravintolassa.

Rooleissa ovat seuraavat henkilöt:

Pollu Pentikäinen, leskimies, Kuisma Lipponen.
Leevi Sutela, vanha poika, Jukka Timoskainen.
Pulkkinen, edellisen kaveri, Paavo Hämäläinen.
Hilja Kandolin, eläinlääkärin leski, Anneli Hurskainen.
Sirkka Kumpulainen, edellisen kotiapaulainen, Eira Varonen.
Tarjoilijaneiti asemaravintolassa, Anna Lihavainen.
Naispoliisi, Irja Hovi
Miespoliisi, Raimo Tiittanen.
Pastori, Kalle Lintunen.
Kuiskaaja: Anneli Kunnas.
Äänet ja miksaus: Veijo Tikka.
Valot: Veli-Matti Timoskainen.

Pollu Pentikäinen ja eläinlääkärinleski Hilja Kandolin...

Pollu Pentikäinen oli erittäin aktiivinen elämänkumppanin löytämiseksi.  Keinot olivat tosin kyseenalaiset, joilla hän aikoi vaimon itselleen napata. Ja toki Pollua tuurasi, tuloksena suoranainen yllätyspalkinto...

Leskirouvalle alkaa asiat selvitä!

Rouva Hilja Kandolin oli hilkulla tulla petetyksi. Komea sulhasmies ei ollutkaan sitä mitä sanoi olevansa. Mutta viis siitä!! 

Rouva oli niin nopealiikkeinen, ettei kamera ja mummo ehtinyt kuvata hänen liikeitään perästä. Siksi parhaat kuvat jäivät minulta ottamatta, sorry!!
Vihkiäisissä on kaksi paria.


Näytelmän kesto on kaksi ja puoli tuntia väliaikoineen. Makkaroita, ja juomia oli saatavana väliajalla tarpeen mukaan. Kuumalla ilmalla on sitä paitsi tarpeellista juodakin, jotta nestehukka ei yllättäisi.

Näytelmäryhmä kumartamassa, ohjaaja ei ollut paikalla.

Kiitokset vielä kerran hauskasta esityksestä ohjaaja Veijo Tikka ja värtsiläläiset. Oli ilo katsoa tämän kesän parasta ja hauskinta näytelmää. Toivottavasti saan katsella esityksiänne vielä monta kertaa ja nauttia niistä!

Kuulin että nyt on kaksi esitystä on jäljellä, keskiviikkona 13.08. klo 19.00 ja sunnuntaina 17.08. klo 14.00. Tervemenoa katsomaan!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan tervetulleeksi lukijakseni Anne Liinin!

Oikein mukavaa ja hyvää elokuun jatkoa kaikille lukijoilleni!
                          Aili-mummo