Google+ Followers

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kurkistusaukko taivaaseen

Aurinkoa Ailinkalliolla. Kuva: Mauri N.

Pumpuliaamu
kun kerran kokee sellaisen
löytää tikapuut 
takaisin taivaaseen

vielä lennättää
ajatuksen voima
          Jupiterin syliin
taipuvat puut
katseen alla

pidän sylissäni lasta
joka avaa silmänsä
katsoo minuun suuresta tuntemattomasta


Valo siivilöityy kauniisti puiden takaa... 
Lämmin tervehdys teille, rakkaat, vuoden 2014 viimeisenä päivänä!! 

Lämmin kiitos ihanasta joulusta, jota olemme viime viikon aikana saaneet juhlia. Ja joulun lahjasta, Jeesus-lapsesta! Kiitos myös omasta jälkikasvusta, jotka kävivät ilahduttamassa mummoa ja ukkia Tapanina. Saimme viettää vielä tämän joulun osittain yhdessä...

Jälleen se vuosi meni, jotta huiskahti, eikä aika käynyt pitkäksi. Ihanaa, että keksin lähes seitsemän vuotta sitten avata tämän blogini, jolla on ollut uskollisia lukijoita ja erityisesti kommentoijia.

Minun kirjoittamiseni ei ole ollut niin intensiivistä, kuin ystäväni Leena Lumin, mutta ajoittain olen minäkin tuntenut pientä väsymystä. En tosin mitään pahaa, sillä tällä postaustahdilla ei kyllä stressiä niin helposti tule.

Nyt joulun mentyä tunnen itseni levänneeksi, ja voin hyvillä mielin aloittaa uuden vuoden; toivon sen tuovan mukanaan monia ihania asioita läheisilleni ja itsellenikin.

Aili-mummon ja Mauri-ukin joulukuusi ei kanna kynttilöitä.

Tänään ei aurinko heloita kirkkaalta taivaalta, vaan taivas on pilvessä. Pakkanen lähti uuden vuoden matkalle pohjoisnavalle, ja jätti meidät lähelle vesikeliä nolla-asteeseen. 

Säästä muuten entisaikojen ihmiset ennustivat vuodentulon ja kesän ilmat. Tammikuun säät ennustivat heinäkuun säitä Kustaa Vilkunan mukaan. Ensimmäisestä suojailmasta (+ asteisesta) ilmasta lasketaan 200 päivää elonaikaan. Joten kesällä 2015 ruis olisi jo valmista heinäkuussa Jaakonpäivään mennessä.

Monenlaisia säitä on ollut, enkä usko enää ennustuksia. Näimme senkin ihmeen, että lämpimän talven jälkeen tuli ihana pitkä kesä, vain kesäkuu (2014) oli kolea ja kylmä. Pyryt ja myrskyt ennustavat kesäsateita, eli huonoja kesäsäitä.

Tulevaisuuden ennustaminen kahvinporoista ja tinoista on ollut entisaikaan myös tärkeää. Kuka ei haluaisi tietää omaa tai läheistensä kohtaloa etukäteen? Suurimpia kiinnostuksen kohteita on ollut naimisiin pääsy ja elämän päättyminen eli kuolema.

Paljon muutakin mielenkiintoista voitte lukea mainitsemastani Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto- teoksesta.

En jaksanut syventyä blogini sisältöanalyysiin, en edes kirjojen osalta. Mutta jos tunnen kutsumusta, ehkäpä vielä voin sen tehdä. Miten yksitoikkoista elämämme olisikaan ilman hyviä kirjoja, joista voimme nauttia vuoden jokaisena päivänä ja yönä. Minä luen pääasiassa yöllä, se on vakiintunut tapa.

Kiitän teitä, rakkaat lukijani, mukanaolosta ja viihtymisestä blogissani! Kymmenkertaiset kiitokset teille ahkerat kommentoijani, joita ilman olisi ikävä kirjoitella.

♥ Oikein hyvää ja antoisaa vuotta 2015 teille kaikille! ♥
                         Aili-mummo

maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulunpunaiset lahjakassit

Lahjakassit tyhjinä.

Lahjakassit tyhjinä
      kuoret joulunpunaiset

Näitä he joskus muistelevat
      vuosien perästä kun
mummoa ja ukkia ei enää ole

Ehkä he muistavat meidät
      saattavat tuoda jopa 
kynttilän haudallemme
      jouluaattoiltana

Kuten me viemme
     kynttilän menneille 
sukupolville, esi-isille ja -äideille
     Ja pojallemme joka
lähti matkalleen ennen meitä

Kynttilät ja joulu kuuluvat 
näin yhteen. Ja Jeesuslapsi
      hän nukkuu oljilla
seimessään ajasta aikaan


- aili nupponen -
 
Mummon keittiön ikkunalla.


Lämmin tervehdys, rakkaat lukijat, pitkästä aikaa. Joulua on juhlittu pian viikko, ja vielä on juhlaa jäljellä ainakin toinen mokoma. Onneksi kaikki on mennyt hyvin, lähisukuakin olen nähnyt ja ruokkinut omatekoisilla jouluruoilla. Ystävätär teki karjalanpiirakoita niin paljon, että niitä riittää vähäksi aikaa...

Täällä rauhallisella maaseudulla on hyvä elää hiljaista elämää luonnon kiertokulun mukaan. Muita eläimiä kuin pikkulintuja, tuskin näkee. On sentään oravaperhe naapurissa, joka käy syömässä ukin tuomia antimia lintujen ruokintapaikalla.

Tänäänkin loistelee aurinko pilvettömältä taivaalta. Pakkasta on juuri nyt 20,5 astetta, pari astetta vähemmän kuin pari tuntia sitten. Eilenkin oli pakkasta lähes saman verran, joten sukulaisiin emme lähteneet, kun ehdotin sitä. Kun istuu pakkasella vetoisessa autossa, saattaa kylmä karsia vielä illallakin. Vain saunassa kunnon lämmittely antaa hyvän ja oivallisen yöunen.
Hyasintit kukkivat.


Kirjojen lukemista olen harrastanut vain keskiyöllä. Tuntuu oudolta keskipäivällä ottaa kirja käteensä ja uppoutua siihen. Paha kurki sentään, nykyään painetaan vain 600-700 sivuisia kirjoja, joiden lukeminen nukkuma-asennossa on silkkaa kurjuutta. Kipeät ja nivelrikkoiset käteni ei sitä kestä, olisi luettava istuma-asennossa kirja telineessä. Sotii jotenkin luonnettani vastaan, näin kauan olen lukenut maakuultani, vaan en nyt olisi syytä vaihtaa uuteen asentoon. Kirjatelineissä kyllä löytyy, niitä on vain opittava hyödyntämään.

Netin ääressä olen istuskellut päivittäin, olisi ankeaa, jos sitä ei olisi. Kiitos ystävät, että olette olleet kärsivällisiä, kommentoinut en ole paljoa, vaan jonkin verran. G+ on ollut aika työteliäs seurattava, mutta hauska silti. Facebookiin en ole kirjautunut, joskus lukenut sivuja, joille pääsee kirjautumatta. 

Näissä ajatuksissa toivotan teille oikein hyvää vuoden 2014 loppua eli on elettävä vielä 58 tuntia 17 minuuttia tätä vuotta!
                                  Aili-mummo     

lauantai 20. joulukuuta 2014

♥ Levollista ja rauhaisaa Joulua! ♥



RAUHATTOMAN RUKOUS

---

Oi, joutuos kirkkahin jouluyö,
oi, syntyös sydämihin,
oi, syntyös syömehen jokaiseen,
joka tutkivi: mistä? mihin?
Oi, syntyös rauha mun rintaani
kuin syntyi seimehen lapsi,
sinä rauhani nuori ja naurusuu,
sinä kukkani kultahapsi.

Ja kilvan kulkisi kumartamaan
sua turhan tietoni aatteet,
kuka kullat tois, mikä mirhamit,
mikä päärlyt ja purppuravaatteet.
Mun henkeni tietäjät, harmaapäät
erämaita ne etsien käypi,
mut taivas on tumma ja tähdetön
ja yö yhä hämärtäypi.

Minä lapsena vanhaksi vanhenin.
En nuor' ole koskaan ollut.
Toki kerran mä keväästä haaveilin,
mut haavehet nuo oli hullut.
Olen väsynyt lauluni valheeseen.
Herra, tee minut lapseksi jälleen!
Minä tahdon soittoni särkyneen
viedä suurelle virittäjälleen.


 - EINO LEINO -

♥ Toivotan kaikille lukijoilleni oikein levollista neljättä adventtia ja Rauhaisaa Joulujuhlaa! ♥
                  Aili-mummo

torstai 18. joulukuuta 2014

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 1-3



Esittelen teille Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta tilaamani ja ostamani historiallisen tyttöromaanin, Anna Amnellin (aikaisemmin Pirkko Pekkarinen) kirjoittaman Vaahteralaakson Auroran. Kirjassa on 362 aika isokokoista sivua, ja se sisältää samoissa kansissa kolme romaania, Aurora - Vaahteralaakson tyttö, Aurora ja Pietarin serkut sekä Aurora ja villikyyhkysten aika. Romaani julkaistiin v. 2014, kustantaja ja valmistaja on BoD eli Books on Demand. ISBN 978-952-286-355-3. Romaanin on kuvittanut kirjailijan poika, Matti Amnell jr. Teos on pehmeäkantinen, kansi laminoitu kiiltäväksi. Alunperin nämä romaanit olivat ilmestyneet Pirkko Pekkarisen nimellä vuosina 1991-95. Viimeisestä osasta eli Villikyyhkysten ajasta tein postauksen maaliskuussa 2012.

Juonipaljastuksia!

Eletään sortovuosien aikaa Suomessa. Auroran isä, lehtori Koivu, karkoitetaan lehtimiehenä maasta, hän pakenee Kanadaan Pohjois-Amerikkaan. Tytär lähtee ystävänsä Idan kanssa isänsä luokse vuonna 1903, jolloin hän saapuu Vaahteralaaksoon. Isä on mennyt tutkimusmatkoilleen intiaaniheimojen luo eikä Auroralla ole toimeentuloa. Aurora palkkautuu vieressä sijaitsevaan kartanoon palvelustytöksi. Laaksossa Aurora tapaa kartanon pojan, Thomas Austinin. Näistä tapahtumista alkaa juoni kehittyä.

Seuraavat kuukaudet Aurora vietti keittiöpiian elämää iloineen ja suruineen. Rudof Koivu on Auroran veli, joka opiskelee ulkomailla. Taideopinnoista haaveilee Aurorakin, kuvataidetta voisi opiskella Pariisissa.

Aurora on kielitaitoinen ihminen, hän puhuu, suomea, venäjää, ranskaa ja englantia. 

Aurora on nykyaikainen tyttö, hän haluaa opiskella ja hankkia ammatin. Thomaksen vanhemmat eivät pidä siitä, että heidän poikansa seurustelee köyhän tytön kanssa. Jo ensimmäisen kerran nähtyään Auroran, Tuomas on varma, että haluaa tutustua tähän viisitoistavuotiaaseen neitoon perinpohjaisemmin.

Herra Austin on rikastunut rautateillä, hän on rakennuttanut ja omistanut rautateitä, jotka ovat tuoneet Austineille hyvät ja säännölliset tulot. Heidän pojastaan olisi tultava isänsä työn jatkaja. Thomas oli itse toista mieltä asiasta, hän halusi tulla taiteilijaksi, ja mennä Pariisiin opiskelemaan. ---.

Aurora käy Canadassa ja USA:ssa koulunsa loppuun, ja pääsee ylioppilaaksi. Aurora on muuttanut isän mukana Yhdysvaltojen puolelle.

Romaanin toinen osa, Aurora ja Pietarin serkut, tapahtuu Suomessa ja hiukan Pietarissakin. Aurora on tullut takaisin tädin ja enon luokse Helsinkiin, mistä hän aikoo mennä Pariisiin opiskelemaan taidetta. Eletään vuotta 1905, jolloin Helsingissä oli mm. suurlakko, protestina venäläisiä vastaan.

Olga-serkku Pietarista muutti asumaan Suomeen, sillä Olgan äiti oli sairastunut. Sofia-tädin ja Kasimir enon koti on myös näiden sukulaisnuorten koti. Sukuyhteydet olivat siihen aikaan vahvat.

Ajankuvaus on hyvä romaanissa. Historiallista tietoa yli sadan vuoden takaisesta ajasta on ollut runsaasti saatavilla. Myös ihmiskuvaus on hienosti tehty, henkilöt ovat luontevia. Matti Amnellin kuvitus sekä värillisenä että mustavalkoisena on myös hieno. Valokuva kirjailijasta sivulla 357 on Aune Kämäräisen ottama.

Mainittakoon, että Pirkko Pekkarinen asui perheineen Kanadassa yhdeksän vuotta. Perhe muutti Suomeen takaisin vuonna 1988. Lisäksi nuorena tuleva kirjailija oli vaihto-oppilaana Kanadassa, joten tietoutta maasta on paljon. Sivulla 357-362 kirjailija kertoo Aurora-kirjojensa synnystä. Lisää Aurora kirjoista voi lukea Anna Amnellin Aurora-blogista, http://aurorakirjat.blogspot.fi

Toivotan lukuiloa Aurora-kirjan parissa sekä tytöille että vähän vanhemmille naisille!
                              Terveisin Aili-mummo

maanantai 15. joulukuuta 2014

Kaupallisissa merkeissä

 Laulukuoro, joka vieraili Tohmiksen joulumyyjäisissä.

Jostain kaukaa he tulivat
     ja lauloivat ihania lauluja
joita sydän pamppaillen kuuntelin!

He lauloivat minulle

Ihana viesti, jonka sydämessäni ymmärsin:
Maassa rauha ja
           ihmisillä hyvä tahto♥

- Miten ajankohtainen sanoma!


- aili nupponen -


Joulumyyjäiset ovat tämän hetken tapahtumia. Tohmiksellakin sellaiset järjestettiin lauantaina 13. päivä joulukuuta AD 2014 liikuntahallilla.

Myyjiä oli pilvin pimein, ostajia vähän. Onnistuin kuitenkin tuhlaamaan, sillä olin jäähyväiskahveille menossa ystävieni luokse. Voi miten paljon jäikään myymättä hyvää tavaraa! Varmasti turhauttavaa myyjille...

Mummon matkat ovat viime viikkoina suuntautuneet kunnan keskustaajamaan, jossa paikalliset palvelupisteet ovat. Samalla reissulla voin tehdä tarpeelliset ja tarpeettomat ostokseni, iso Joensuu ei minusta paljon rikastu. Nyt minulla on NetAnttilasta hankittu huljakka näyttö, yli 24 tuumainen, tietokoneessani ja poika tilasi myös tabletin, jonka käyttöä aion opiskella. Ja onhan se pakkokin opiskella uutta laitetta.

Tuon liikuntahallilla vierailleen mieskuoron nimen olen unohtanut, vaikka kuulin sen. Yritin etsiä nimeä myös muualta, vaan en onnistunut. Sorry!

Olen lopetellut neulomisiani, jotta ne eivät jäisi ihan viime hetkeen. Olen hidas kuin etana, joskus kuitenkin muistuvat vanhat ajat mieleen. Sellaiseen en millään enää pysty, eikä oikeastaan liene edes tarvis!

♥♥♥

Kirjailija Kirsi Kunnas juhli eilen 90-vuotispäiviään, parhaat onnitteluni hänelle!
Opuscolon Valkoinen Kirahvi oli tehnyt koosteen ja onnittelut järjestämästään Kirsi Kunnas-haasteesta. Osallistuin siihen Main haastamana. Eniten minua ihastuttaa Kirsi Kunnaksen runoissa hulvaton huumori, josta ei voi olla pitämättä. Kaikelle on lupa nauraa, mikä voisi olla tervehdyttävämpää! Kun asiat menevät oikein solmuun, silloin ei ihminen kykene muuhun kuin nauramaan niille. Tai itkemään!

Poika neuvoi äsken tabletin hallintaa, ja liitti sähköpostini siihen. Päivät ovat nytkin liian lyhyitä, vielä lyhyemmiksi ne yhä tulevat!

Ensi sunnuntai-iltana on kauneimmat joululaulut kirkossa. On lähdettävä tunnelmoimaan mukaan!

Muuten on mukavaa. Tohmiksen seniorit ovat hyvin ottaneet nykyajan haasteet vastaan. Tai ainakin kohtuullisen hyvin.

Tervetuloa lukijakseni Irja Toppila!

Toivotan oikein hyvää alkanutta joulunalusviikkoa kaikille lukijoilleni!
                      Aili-mummo








perjantai 12. joulukuuta 2014

Vaikeita kysymyksiä



Hiekka kiehuu, nuorukaisen ajatusmaailmaan on ilmestynyt
kantava voima, nainen miehelle ja mies naiselle.
Ja tuuli keittää kadut täyteen pyörteitä. Siitä on
kolmesataa vuotta kun viimeksi tapasimme.
Muistaakseni se oli Westfahlenissa, pienen kylän suuren kirkon
portailla. Sinä olit kauppiaan leski ja minä kuolemaa 
tekevä kerjäläinen.
Minä ojensin anovan käteni: "Oi rabbi, antakaa minulle palanen 
elämän leipää. Minä haluan vapauttavan tiedon!"
Sinun sormesi liikkuivat pääni päälle ja niistä virtasi voimaa 
sisääni, niin minä kuolin onnellisena.
Sitten minä olin kalastaja. Kalastin kaloja suurella verkolla
mutta sinua ei vain näkynyt.
Ja nyt tuuli keittää kadut täyteen pyörteitä.
Rakas ihminen on tullut taas
En kysy itseltäni olitko beduiini.
En kysy, olitko purjelaivan perämies, joka puukotettiin
Amsterdamin satamassa,
vai pontikkakuningas kultaisella 20-luvulla.
Mutta nyt minä tunnen sinut.
Minä tarjoan sinulle itseni halvalla. 
Minä tarjoan sinut itselleni kalliilla.
Hinta on rakkaus, hinta on elämä
hinta on hiustesi ruskea aallokko
hinta on pelkosi kirjava huntu,
on aika ottaa tarjous vastaan.


- ERIK GULLMAN -
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

♥Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää kolmatta adventtia! ♥♥ 
                     Aili-mummo


maanantai 8. joulukuuta 2014

Ihanat inspiraationi

Joulun lähestyessä löytyy enkeleitä.

Sain kuin sainkin mielihyväkseni Inspiraatiohaasteen Mailta, kiitos Mai!

Haasteen alkuunpanija on jälleen kerran ollut Opuscolon Valkoinen Kirahvi, jolta viime aikoina on lähtenyt monta haastetta.

Kiitokset Kirjasähkökäyrän Maille, joka ylitsevuotavasti mainosti tätä blogiani! Häveliäisyyssyistä en toista hänen sanojaan, mutta halutessanne voitte lukea mitä Mai Kirjasähkökäyrässä kirjoittaa.

Esittelen nyt teille useita ihania blogeja. Kaikki ne eivät ole kirjablogeja, vaan muutoin kiinnostavia ja erinomaisia blogeja, joissa tykkään vierailla. Jokainen näistä mainitsemistani blogeista on valioluokkaa omalla ainutlaatuisella tavallaan!

Ensimmäiseksi useinkin luen kirja- & kirjailijablogin Pisara, jota pitää kirjailija Maaria Päivinen. Maarialla on uniikki, omaääninen blogi, jota lukevat monet sanankäytöstä ja räväkkyydestä kiinnostuneet ihmiset. Viime aikoina hämmästystä on aiheuttanut Maarian neljäs romaani, On nälkä, on jano, joka on myyty jo useampaan maahan.

Main omassa kirjablogissa Kirjasähkökäyrä vierailen lähes päivittäin. Mailla on tiuha postaus, sillä kirjan lukeminen ja postaaminen tapahtuu salamavauhtia. Mai ei keikaile oppineisuudellaan, kuten joidenkin olen huomannut tekevän. Mai on mukava ja ihmisläheinen ystävä, siitä minä tykkään.

Yksi erikoisimmista blogiystävistäni on Pitsit sekaisin, jonka samannimistä blogia luen ja kommentoin mieluusti. Pitsit sekaisin harrastaa sanamaalailua, ja kuvatkin ovat erikoisen kuvakäsiteltyjä. Tästä blogista löytyy aina hyvin syvällistä ja sielun syvyyksiin porautuvaa ajattelua. Sen aiheita voisi pohdiskella vaikka viikon kerrallaan. Toista samanveroista blogia en tähän mennessä ole löytänyt.

Paluumuuttajatar asuu nyt Kotkassa, jonne hän perheineen muutti viime keväänä Istanbulista. Luin noin kolme vuotta hänen aikaisempaa blogiaan Tuhat ja yksi tarinaa, joka kertoo vieraista maista ja kaupungeista. Myös kirjoittajan persoona ja perhe tulevat lukijalle tutuksi. Kirjoittajalla on jaettavaan paljon viisautta ja sydämen lämpöä, joista olen erityisen kiitollinen.

Opuscolo - kirjasta kirjaan, on kirjablogi. Viime aikoina Opuscolon Valkoinen Kirahvi on lähetellyt erilaisia haasteita, kuten Limerikkihaaste ja Kirsi Kunnas 90-vuotta haaste, joihin olen vastannut. Ja tämä myös on kolmas haaste, joka on tullut luokseni Main Sähkökäyrän kautta. Valkoinen Kirahvi kirjoittaa kiinnostavasti ammatti-ihmisille, luen hänen blogiaan nykyään satunnaisesti.

Minttulin kuvailuja on ihana luontoblogi, josta voi löytää muitakin hienoja aiheita. Viimeisestä blogista löytyy muunmuassa ihastuttavia kukka- ja muita koristeita. Olen lukenut mielenkiintoisista vierailuista erilaisissa paikoissa, joissa silmä lepää. Minttuli on kaunosielu, ja hänen ottamansa valokuvat ovat erinomaisia. Ihana blogi, joka hengittää lukijansa sieluun saakka. 

Plaza de mustis on nimerkki Mustiksen hallinnoima blogi. Ihastuin 3-4 vuotta sitten pitkiin asintunteviin postauksiin, joista paistoi syvällinen elämänkokemus. Ja sattuipa niin hyvin, että ammattialakin oli meillä sama eli maatalon emäntä. Viime aikoina Mustis on uudistanut blogiaan, ja kirjoitustyyli on muuttunut. Mustis on räväkkä sanankäyttäjä, jota ihailen suuresti. Esimerkinomaisesti nimeän postauksen Tauti Nimeltä Joulu luettavaksenne.

Lähes jokaisessa haasteblogissa nimetty Leena Lumi on ollut vuosia yksi hienoimpia kirjablogeja. Leenalla on runsaasti myös muita kirjoitusaiheita, kuten puutarha-, ruoka-, sisustusaiheet. Tykkään lukea muustakin kuin kirjoista. Leena kirjoittaa lennokkaasti ja ammattitaidolla, hän on joka suhteessa ilmiömäinen. Myös hänen lukijakuntansa on ilmiömäinen, jo 1 miljoona 250 000 näyttökertaa ja 720 rekisteröitynyttä lukijaa. Leenalla on myöskin ihana runoblogi, Lumikarpalo, jota olen myös seurannut.

Haasteeen voi jokainen itse tykönään miettiä, ottaako sen vastaan, siksi en nimeä ketään erikseen. Ja vastausaikaa on ainakin tämän vuoden loppuun asti.

Olisi ollut vielä joukko merkittäviä blogeja, jotka olisin halunnut mainita. Tässä tuli kuitenkin jo noin kolminkertainen joukko ihania blogeja, kuin alkuperäisessä haasteessa oli ollut.

Kirjapostai Mailta, kiitos Puumasta, oli kaunis paketti ♥

Olemme päässeet jo lähelle joulua, vain enää kaksi viikkoa. Mummonkin on suunnistettava joulua kohti, ja käärittävä hihat ylös!!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää joulun odotusta!
                    Terveisin Aili-mummo

perjantai 5. joulukuuta 2014

♥ Hyvää itsenäisyyspäivää ♥

Suomen lippu. Kuva Google.

LIPPULAULU


Siniristilippumme, sulle
käsin vannomme, sydämin:
Sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.

Kuin taivas ja hanki Suomen
ovat värisi puhtahat.
Sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.

Isät veljet verellä vihki
sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljelläs käymme
teit' isäin astumaan.

Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.

Siniristilippumme, sulle
valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.


-V. A. KOSKENNIEMI -

Tästä linkistä laulettuna, ole hyvä!

Toivotan teille oikein hyvää Suomen yhdeksättäkymmenettä seitsemättä itsenäisyyspäivää!
                                         Aili-mummo

torstai 4. joulukuuta 2014

Anna Amnellin Lucia ja Luka

Romaanin kansikuva ja ulkoasu on hieno. Kirja on kovakantinen.

Tilasin Suuresta Suomalaisesta kirjakerhosta Anna Amnellin nuorisoromaanin, Lucia ja Luka, Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kustantaja: BoD (Books on Demand), Suomi 2013. Piirroskuvitus Matti Amnell Jr; ISBN 978-952-498-842-1. Painettu Saksassa. Kirjassa on 120 sivua.

Anna Amnell julkaisi vuonna 2013 seitsemännen nuorisoromaaninsa, Lucia ja Luka, Kyynärän mittainen tyttö ja poika, eletään vuotta 1562. Postasin viimeksi romaanin Pako Tallinnaan, ja lukematta on vielä ensimmäinen osa, Kyynärän mittainen tyttö, jossa Lucia neito seikkailee.

Lyhytkasvuinen ihminen oli vaaroille altis aikana, jolloin hän oli painonsa arvoinen kullassa, Lucia on saanut kokea sen. Lucian vanhemmat lapsineen ovat maaseudun rauhasta muuttaneet Turkuun, ja asuvat Juhana herttuan luona Turun linnassa. Lucian mukana on myös Hannu veli, joka haaveilee opiskelusta Wittenbergissä.

Lucia on saanut isältään opetusta monenlaisista taidoista, lukemisesta, piirtämisestä ja luutunsoitosta, onpa hän jäljentänyt kirjojakin. Musiikilliset taidot sopivat hyvin kuninkaalliseen hoviin, he muuttavat Juhana-herttuan luokse Turun linnaan.

Hannu veli saa selville uuden uhkan Lucialle, hänet aiotaan jälleen siepata. Siksi koko perhe muuttaa asumaan Turun linnaan.

Romaani alkaa siitä, kun Luka Dalmatialainen tulee Turun lähelle, ja hänen rekensä kaatuu tiepuoleen. Luka on pienikasvuinen ihminen, jota ensin luullaan lapseksi. Luka avustetaan onnistuneesti Turun linnaan, jossa kohta alkavat Katariina Jagelonikan, Juhana herttuan vaimon, tervetuliaisjuhlat. 

Näistä jännittävistä lähtökohdista käsin saamme seurata Lucian ja Lukan seikkailuja. 
Anna Amnell on tutkinut historiaa ja renesansiajan ajan tapoja, joten kuvaus on rikasta ja todenmukaista. Matti Amnellin piirroskuvitus elävöittää sanallista kerrontaa.

Amnellin käyttämä kieli tässä romaanissa on enemmän selkokielen kaltaista, kuin aikaisemmin ilmestyneissä romaaneissa.

Romaanin lopussa on kaksisivuinen sanasto käytetyistä sanoista. Minulle siinä esitetyt sanat olivat ennestään tuttuja.

Toivotan nautinnollisia lukuhetkiä kaikille nuorisokirjoista kiinnostuneille! Minusta tämä kirja sopii yhdeksänvuotiaista kahteentoista vuotiaisiin asti.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja itsenäisyyspäivää!
                                     Aili-mummo



maanantai 1. joulukuuta 2014

Anna Amnellin romaani Pako Tallinnaan



Ostin Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta Anna Amnellin historiallisen nuorten seikkailuromaanin Pako Tallinnaan, 136 sivua, Lasten Keskus 2006. Kansi ja kuvitus on Matti Amnellin. Painopaikka Saarijärven Offset. ISBN 951-627-595-8. Kirja on jatkoa romaanille Kyynärän mittainen tyttö, josta sarja alkaa. Sarjaan kuuluu vielä yksi uusi kirja, Lucia ja Luka (2013), josta postaan myös.

Kuuselan kartanon pienikasvuinen Lucia-tytär elää 1500-luvun puolivälissä. Hänen pituutensa oli jotain 60-80 senttiä nykymitoissa. Lucialla on ikää jo kolmetoista vuotta, ja hänen oppinut isänsä on opettanut lapsensa lukemaan; Lucia on hyvä myös piirtämään ja jäljentämään kirjoja. Lisäksi neitokainen soittaa kauniisti luuttua. Lucialla on pitkä ja runsas punainen, kihara tukka.

Lucia halusi matkustaa Helsinkiin erään kauppiaan tyttären seuraksi. Ja sieltä alkoi sitten seikkailu, joka vie lukijan mennessään. 

Romaanin kieli on kaunista ja vivahteikasta, josta erityisesti pidin. Uskon, että lapset myös tykkäävät romaanin kielestä, ja oppivat uusia sanoja. Matti Amnellin piirrokset ilahduttavat kirjan monilla sivuilla lukijaa.

Helsinki oli 1500-luvulla pahainen kalastajakylä, jossa oli paljon kulkutauteja. Helsingin varakas kauppias kuolee, ja kauppiaan tytär, Margareetta, on äitipuolen toimesta joutumassa rikkaan ulkomaalaisen kauppiaan vaimoksi. Tytöt lähtevät pakoon Tallinnaan erään pojan seurassa.

Pidin lukemastani romaanista. Aion lahjoittaa nämä nuorten romaanit lapsenlapsilleni. Uskon että hekin pitävät näistä kirjoista. Kiitos sinulle, Anna, oli ilo lukea Luciasta, ja siitä, millaista oli elää 1500-luvulla pienikasvuisena ihmisenä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää adventin aikaa ja joulukuuta!
                              Aili-mummo