Google+ Followers

tiistai 20. tammikuuta 2015

Isabella Allende: Zorron tarina



Chileläis-yhdysvaltalaiselta Isabella Allendelta ( s.1942) olen lukenut tätä romaania ennen vain yhden romaanin, Auroran muotokuva (2001), johon ihastuin aikanaan. Aionkin sen nyt lukea uudelleen ja postata siitä.

Zorron tarina ilmestyi suomeksi 2005, sen on suomentanut Sulamit Hirvas. Oma kirjani on toista painosta, joka ilmestyi 2006. Kustantaja on Otava, Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy Keuruu. Kovakantisessa kirjassa on 431 sivua. ISBN 951-1-20598-6.

Zorroon eli Diego de la Vegaan tutustuin jo huimassa nuoruudessani eli lapsena. Aina kun kävin yksikseni Joensuussa, ostin kirjakioskista Zorron tai jonkin muun kevyehkön romaanin, jota saatoin junassa istuessani lueskella.

Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia!!

Zorro (espanjaksi Kettu) oli latinoverinen sankari, joka puolusti köyhien oikeuksia. Diego de la Vega syntyi Meksikossa aatelisperheeseen, ja varttui yhdessä kasvinveljensä Bernardon kanssa. He olivat myös samanikäisiä. Bernardo oli täysiverinen intiaani ja Zorron äiti oli myös intiaani, joten Zorro tunsi kaikki intiaanien tavat ja tottumukset. Hän oppi myös intiaanien taidot. Zorro oli sarjakuvasankari, ja näitä lehtiä olen minäkin lukenut veljelleni ja muille halukkaille.

Diego oli nopea ja notkea miekkamies, mutta myös pistoolin hän tunsi hyvin ja osasi ampua mestarillisesti. Myös piiskankäyttäjänä Zorro toimi ajatusta nopeammin. Ulkoinen olemus oli täydellisen herrasmiehen, johon kuului täysmusta puku viittoineen ja naamioineen.

Diego de la Vegan isä oli aatelinen kuvernööri, Alejandro de la Vega. Perhe asui Kaliforniassa, joka tuolloin kuului Espanjalle. Kuvernöörin tehtäviin kuului kerätä veroja ja luonnonrikkauksia Espanjan valtion käyttöön. Kalifornia oli Espanjan siirtomaa.

Nykyisin Kaliforniasta pääosa kuuluu USA:han ja Meksikoon loput. Kalifornia on USA:n väkiluvultaan suurin osavaltio ja pinta-alaltaan kolmanneksi suurin osavaltio.

Hyvin tärkeänä toimijana on tässä 1800-alkupuolen romaanissa roomalaiskatollinen lähetysasema luostarilaitoksineen, joka tekee kristillistä käännytystyötään seudulla alkuasukkaiden keskuudessa. Lähetys aseman johtajana toimii isä Mendoza, jolla on ihmisistä ja olosuhteista suuri vastuu. Myös paikallinen espanjalainen sotaväki on kirjassa merkittävässä osassa.

Diego de la Vegan kasvuvuosia mieheksi kuvataan aluksi Meksikossa kotitilallaan haziendalla ja hieman myöhemmin Espanjassa. Diegon äidinäiti, Valkoinen Pöllö, on intiaaniheimon kansanparantaja-shamaani, häntä tarvitaan romaanissa hätiin monta kertaa.

Huiman hauska tarina on suuren villikarhun kesyttäminen, jossa koulukiusaaja Garcia sai olla mukana. Karhu oli tainnutettu ensin isoäidin tainnutuslääkkeellä.

---.
Löyhkäävä hengitys löi vasten heidän kasvojaan, mutta nyt ei ollut aikaa perääntyä, joten he sitoivat pedon kidan ja jalat köysillä. Alussa he toimivat varovasti, vaikkei siitä olisi ollut pienintäkään hyötyä, jos peto olisi herännyt, mutta huomattuaan karhun nukkuvan kuin kuollut, he alkoivat pitää kiirettä. Heti kun he olivat tehneet karhun liikuntakyvyttömäksi, he hakivat paikalle kauhun lamauttamat muuliparat. Bernardo kuiskutteli niille korvaan, niin kuin hän teki villihevosillekin, ja silloin ne alkoivat totella. Garcia lähestyi varovasti varmistuttuaan ensin siitä, että karhun kuorsaus oli aitoa, mutta hän vapisi ja löyhkäsi niin kauheasti, että toiset lähettivät hänet peseytymään ja huuhtomaan housunsa joessa. Bernardo ja Diego käyttivät menetelmää, jolla karjapaimenet nostivat tynnyreitä: he sitoivat kaksi köyttä kallellaan olevan kärrynlavan toiseen päähän, pujottivat ne eläimen alta ja ympäri sen yli, sitoivat sitten köydenpäät muuleihin ja panivat ne vetämään. Toisella yrityksellä he saivat karhun kierimään ja pyörittivät sen sitten vähitellen aina kärryjen lavalle asti. He puuskuttivat ponnistuksesta, mutta he olivat onnistuneet yrityksessään. He halasivat toisiaan, hyppivät kuin hullut ja olivat ylpeämpiä kuin koskaan aikaisemmin. Sitten he sitoivat muulit vankkureihin ja aloittivat paluumatkan kylään, mutta sitä ennen Diego veti esiin ruukullisen tervaa, jonka oli pihistänyt kotinsa varastoista ja liisteröi sillä meksikolaisen sombreron karhun päähän. He olivat näännyksissään, hiestä märkiä ja haisivat pedon löyhkältä. Garcia puolestaan oli pelkkä hermokimppu, pysyi hädintuskin jaloillaan ja lemusi vieläkin siivottomalta märissä vaatteissaan. Saalistamiseen oli kulunut melkein koko iltapäivä, mutta kun he viimein johdattivat muuleja Lastupolkua pitkin, päivänvaloa riitti vielä pariksi tunniksi. He kiiruhtivat kulkuaan ja pääsivät juuri ennen pimeän tuloa Kuninkaalliselle tielle ja siitä eteenpäin kovia kokeneet muulit osasivat jatkaa vaistojensa varassa. Karhu puuskutti köytetyssä vankilassaan. Valkoisen Pöllön huume oli lakannut vaikuttamasta, mutta karhu oli vielä sekaisin ja pyörällä päästään.
     Poikien saapuessa Los Ángelesiin oli jo täysi yö. He irroittivat öljylamppujen valossa köydet eläimen takajaloista, mutta jättivät sen etukäpälät ja kidan sidotuksi ja härnäsivät sitä kunnes se kierähti vankkureilta ja nousi pahoinvoivana ja raivoisana jaloilleen. Pojat alkoivat kiljua ja heti kohta taloista tuli väkeä lamput ja lyhdyt käsissään.  Katu täyttyi ja ihmiset saivat ihailla aivan mahdottoman epätavallista näkyä: Diego de la Vega kulki edellä vetäen perässään narusta suunnattoman suurta karhua, joka keinahteli kahdella jalalla sombrero päässään, ja Bernardo ja Garcia tökkivät sitä pistinsauvalla eteenpäin. Kättentaputukset ja hurraa-huudot kaikuivat kolmen viikon ajan noiden kolmen pojan korvissa. Niiden aikana he olivat ehtineet jo tajuta, kuinka vakavaa heidän varomattomuutensa oli ollut, ja toipua ansaitsemastaan rangaistuksesta. Mikään ei voinut himmenmtää tämän seikkailun loistoa. Carlos ja hänen kätyrinsä eivät enää koskaan kiusanneet poikia.

Bernardo ja Diego, matkustavat Espanjaan ystäväperheeseen asumaan ja opiskelemaan.
Seikkailut vasta alkavat tästä. Diego vietti Espanjassa ikävuodet 15-20, jonka jälkeen hän palasi kotiin. Bernardo oli palannut jo aikaisemmin. Jännitystä ja seikkailuja romaanissa riittää, oikeudenmukaisuus on tämän hidalgon korkein ja tärkein päämäärä kaikessa toiminnassaan.

Isabella Allende ei tuota lukijoilleen pettymystä tässäkään teoksessa. Viihdettä, jännitystä ja seikkailuja eli maagista realismia saatavilla. Toivotan mukavia lukuhetkiä teille Zorron tarinan parissa!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

♥ Oikein hyvää alkanutta tammikuun viikkoa kaikille lukijoilleni! ♥
                           Aili-mummo


8 kommenttia:

  1. Olipas mielenkiintoista lukea Zorrosta, kun aiempi käsitys on vain elokuvien ja tv-sarjojen pohjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että pidit, mummo;)
      Hyvää keskiviikkoa sinulle! ♥♥

      Poista
  2. Kiva kun kerroit Zorrosta :) Omakin kokemus tästä kuuluisuudesta on tuttua elokuvista. Voisin lukea tämän kirjan. Hyvää tätä viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että pidit, Mai;)
      Elokuvia Zorrosta en ole nähnyt...
      KIitos, kuin myös sinulle, Mai! ♥♥

      Poista
  3. Kiitos ihanasta kertomuksesta. Mukavaa viikonjatkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, ritva:)
      Kiitos, samoin sinulle! ♥♥

      Poista
  4. Minä olen ollut Zorro-fani joskus. Lukenut ja ktsonut kaiken, mitä oli mahdollista. Tätä kirjaa en ole lukenut. Esittelit sitä melko koukuttavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tietää aimarii, että olet Zorro-fani;)
      Minusta tämä kirja ei ole paras Allenden romaaneista, mutta hyvä kuitenkin...
      Kiitos, aimarii; hyvää viikonloppua sinulle sinne pohjoiseen♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥