Google+ Followers

maanantai 16. helmikuuta 2015

Eeva Kilpi: Noidanlukko



Luin ostamani novelliromaanin Noidanlukko, joka on  kirjailija Eeva Kilven (os. Salon, s. 1928) esikoisteos. Alaotsikkona on sanat 'Sarja lapsuudesta'. Se ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1959, ja uusintapainos on otettu siitä vuonna 2009. Sidotussa kirjassa on 159 sivua. Kirjassa on 16 novellia, jotka kaikki liittyvät Eeva Kilven lapsuuteen. Kustantaja on WSOY. ISBN 978-951-0-36492-5.

Olen lukenut ja tykännyt kovasti Eeva Kilven kirjoista, olivatpa ne mitä lajia tahansa. Eeva Kilpi oli ensimmäisiä eroottisen naisromaanin kirjoittajia Suomessa. 

Eeva Kilpi on syntynyt Hiitolassa, joka sodissamme menetettiin suurelle naapurillemme. Eeva Salo oli jo niin iso tyttö, että hänelle jäi paljon eläviä muistoja elämästä Karjalassa ja sodan tuomasta evakkoudesta. Kilpi on kirjoittanut kaikkiaan 32 teosta, mikä ei määränä ole kovin suuri. Jo ensimmäisestä teoksestaan lähtien hän on toiminut vapaana kirjailijana. 

Kirjan kertojana on yksinäinen Enni-tyttö, joka muistelee omaa lapsuuden leikkejään ja ystäviään, olivatpa nämä ihmisiä tai eläimiä. Ensin on tietenkin ihmiset eli toiset lapset, joiden kanssa Enni leikki. Kaija oli talon koiranarttu, joka sai pentuja, ja jonka pennuille kävi huonosti.

Enni sai myös kieltenopettajan, jonka nimi oli Lislotte.  He olivat matkalla kauppaan, ja Enni halusi puhua Lislotten kanssa hänen kieltään. 

     "Kuule nyt", hän (Enni) sanoi, kun Lislotte oli lopettanut kummitusjuttunsa, jotka olivat hänen suuri harrastuksensa. "Miten nyt sanotaan 'Me menemme kauppaan'?"
     Lislotte sanoi sen hänelle.
     Suurta tyydytystä tuntien Enni toisteli sitä mielessään.
     Linnavuoren luona he näkivät isän, joka palasi mummin luota.
     Kasvot loistaen juoksi Enni häntä vastaan ja ilmoitti:
     "Vi koo tipu tiikken."
     Silloin isä nauroi. Ja kovasti nauroikin.
     Sen jälkeen ei Enni enää yrittänyt puhua hottentottien kieltä. Ja kun äiti sanoi kerran "gaffel"ja isä pöytään käydessään luki : "Hevonen on häst, pappi on präst, suola on salt..." olivat kaikki kuitanneet osuutensa ja vanha rauha saattoi jatkua..."

Mikko Kilpi, Eeva Kilven aviomies (1949-66), oli myös kirjailija ja kustannustoimittaja tuohon aikaan WSOY:llä. Avioliittoon syntyi kolme poikaa, mutta lasten äiti oli yksinäisyyteen vetäytyvä introvertti, joka haki rauhaa ja hiljaisuutta työskentelyään varten. Näistäkin tapahtumista syntyi vaikuttavia romaaneja: Tamara (1972), Häätanhu (1973) ja Naisen päiväkirja (1978), jotka ovat suorastaan kuluneet käsissäni. Näissä teoksissa tunnustamme Eeva Kilven eroottisen romaanin taitajaksi, jonka veroista ei siihen aikaan löytynyt muita Suomesta. Myös luonto on hyvin merkityksellinen asia kirjailijalle, se löytyy sekä romaaneista että myös runoteoksista kantavana aiheena. Noidanlukko löytyy kokonaisuudessaan myös Eeva Kilven Koottuihin Novelleihin (WSOY), joka ilmestyi vuonna 1987. 

Noidanlukosta löydämme aidon ja ajattelevaisen lapsen, joka tutkii omaa maailmaansa ja ystäviään. Karjalassa paistoi aina aurinko. Kirja päättyy siihen, kun Enni nukkuu isän kanssa viimeisen yön omassa kodissa. Sitten on lähdettävä asemalle, missä toiset ovat jo häntä odottamassa. Koskettava pieni teos; maailmassa on paljon, mitä Enni ei jaksa ymmärtää!
♥ Suosittelen lämpimästi! ♥

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää alkanutta laskiaisviikkoa ja -tiistaita: Pitkiä pellavia hiihtolomalaisille...
                          Aili-mummo



14 kommenttia:

  1. Minä en ole tainnut lukea tuota. Pitääkin etsiä. Olen lukenut Ihmisen äänen ja runoja. Pidän valtavasti hänen runoistaan. Yleensä olen tosikko, kun kirjan pitäisi naurattaa. Mutta Kilven kokoelma Runoja saa minut hymyilemään esim. rukouksissa eli siinä on sarja niitä. Tuo kokoelma on minulle rakas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että pidät paljon Kilven runoista, samoin minä:)
      Luonto on keskiössä Kilven tuotannossa, runoissakin, samoin luonnonsuojelu. Kilven runot ovat viisaita ja elämää suojelevia; pieninkin luotu saa osakseen kirjailijan sympatiat, jopa sillan alla majaileva käärme...

      Ihanaa viikkoa sinulle, Ulla! ♥♥

      Poista
  2. Eeva Kilpi on jäänyt jotenkin vieraaksi. Kiitos suosituksista:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet eri ikäpolvea kuin hän tai minä!
      Ole hyvä, Paluumuuttajatar;)

      Poista
  3. Kiitos tästä kiva oli lukea. Hyvää laskiaistiistaita.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ritva;)
      Kiitos, kuin myös sinulle! ♥♥

      Poista
  4. Kiitoa Aili hyvästä kirjan esittelystä.
    Eeva Kilven perhe asui Tapiolassa. Olen käynyt hänen poikiensa kanssa samaa koulua. Leila Kilven (miniä) kanssa oltiin synnyttämässä samaan aikaan lapsia Jorvin sairaalassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, sinulla on tuntumaa perheeseen;)
      Tapiolassa asuu myös Eeva Kilpi, vielä nykyäänkin!
      Synnytyslaitosmuistoja teillä kummallakin, varmaan ikimuistoisia. ♥♥
      Hyvää viikkoa sinulle ja läheisillesi, Irene! ♥

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen kanssasi, Hannele;)

      ♥♥

      Poista
  6. Vaikkuttaa tosi hyvältä kirjalta. Eva Kilpi on tunnettu hyvä kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen kanssasi, eikä dementiaa tunnu olevan!
      Hyvää keskiviikkoa sinulle, Sylvi ♥♥

      Poista
  7. Kiva kun suosittelet, sillä minulla on tämä kirja yöpöydällä. Tosi kaunis kansikuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, sepä hauskaa..:)
      Hyvää loppuviikkoa sinulle! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥