Google+ Followers

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Tunkioruusujen runoutta

Värtsilän tyttäriä näytelmässä.

Viljamakasiinien tyttäret
te kaikki
epätietoiset
lyyrapolvet pahkakintut
kaikki maalaistyttäret sänkipelloilta
jotka rakastatte vatkulia aamulla kello kuusi
te lihavat punaposkiset tunkiolla kasvaneet Te
ja Teidän pikkuserkkunne
runous on teissä lihaa ja verta
kuunkajoa ohimoillanne jäänraikasta happivettä sieluissanne
tyttäret
kauneus asuu teissä
vaikka sanovatkin teidän olevan liian maallisia 
syötte kuulemma liikaa
olette kiintyneet porsiviin pahnueisiin enemmän kuin taivaalla
tuikkiviin tähtirykelmiin ja avaruuskutkaan
kuusyyhelmään ja aurinkoihottumaan
tämä taivas kutiaa
se heltiää teistä isona nauruna alas vatsaan
puolukkapiirakkana te syötte sen


- KAARINA VALOAALTO -


Eksynyt, Akseli Gallen-Kallelan maalaus 1886 Korpilahti.

Tämä Valoaallon runo oli siksi herkullinen, etten malttanut olla sitä ottamatta tänne Aili-mummon palstalleni. Vaikka olenkin näitä suurisyömäisiä maalaisnaisia, katson että raskas työ vaatii kunnon sapuskat, muutoin eivät työt tule tehdyiksi. 

Nykyisin meitä työn raskaan raatajia näkyy maalla yhä vähemmän, ja yhä harvempi nainen käy viihdyttämässä itseään navetassa. Tavallisimmin emäntä meneekin omaan virkaansa, olipa se sitten mikä tahansa. Harvassa on enää navettojakaan, ainakin sellaisia, joissa hoidettaisiin lypsykarjaa. Kun jälleen on maidon hinta lähtenyt alamäkeen, ja maitokiintiöt poistettu, voimme olla melkoisen varmoja siitä, että lehmiä näemme yhä vähemmän lähiseudullamme ja sen pelloilla.

Meitä 'tunkioruusuja' ei tule enää joka kaarteessa vastaan. Ei tosin näe paljon tunkioitakaan. EU vihaa luonnontuotteita, kuten lantaa, olipa se ihmisen tai eläimen tekemää. Entisaikaan lanta oli arvokas kasviravinne, joka laitettiin tarkoin viljapeltoon. Nyt pitäisi tuottaa kaikki kalliilla keinolannoitteilla, sillä jollainhan ne kasvit on lannoitettava.

Toki me kiinnymme elollisiin olentoihin, hoidokkeihimme, eikä se ole huono asia. Itse olin niin rakastunut lehmiin, että kolme vuotta karjamme lopettamisen jälkeen näin painajaisunia lypsämisestä ja karjanhoitohommista, kun tiesin olevan eläkkeellä, mutta eläkkeeni maksajat eivät sitä tienneet. Onneksi eläke on jatkunut jo monia armorikkaita vuosia senkin jälkeen eivätkä pahat unet ole toteutuneet!

Avaruuskutkaa enkä kuusyyhelmää ole vielä sairastanut, aurinkoihottumaa en myöskään.
Melkein kaikkea muuta mahdollista kylläkin, ja sekin on aika paljon.

Runo päättyy valoisasti:

"tämä taivas kutiaa
 se heltiää teistä isona nauruna alas vatsaan
 puolukkapiirakkana te syötte sen"

 Kiitos Kaarina Valoaalto, olipa piirakkasi makeaa, ja hauskaa!!!


Aili-mummo ja sonnipoika Espanjassa.

"Kyllä maalla on mukavaa" on hauska sanonta. Ja omalla tavallaan se on tottakin. Maajussit ovat olleet sitkeä heimo, jota ei vielä ole saatu kokonaan lannistettua, vaikka liittyminen Euroopan Unioniin / Yhteisöön vei meiltä ihmisoikeudetkin. Kaikenkarvaiset virkamiehet saavat sortaa meitä ihan mielensä mukaan niin paljon kuin haluavat. Siitä varmimpana on esimerkki peltokartoista, joita ei vielä 20 vuoden EU-jäsenyyden jälkeenkään, ole saatu asianmukaisiksi, vaan joka vuosi peltopinta-alat muuttuvat ihan miksi tahansa. Eihän näin voi olla todellisuudessa, ei ne voi muuttua!!!

Joka vuosi uudelleen ja uudelleen kymmeniä kertoja kuvataan satelliiteilla peltopinta-alat, ja aina ne muka muuttuvat (kas kun metsä kasvaa ja varjot pitenevät). Herrat itse ne niitä pinta-aloja muuttelevat, ja tekevät syypääksi viljelijän, joka ilmoittaa muka väärin peltopinta-alansa!!! Samat pellot, jotka on käyty paikan päällä mittaamassa moneen kertaan!

Kysyn vaan: Miksi näistä kartoista ei voi tehdä oikeusjuttua? Väärin pinta-alat mitanneille tahoille heti muutaman kymmenen prosentin palkanalennus, kuten maajussille tehdään!!!

Toivon että jaksatte, ammattisisaret ja veljet, tehdä työnne!
Rikoksentekijät on saatava ruotuun, mutta rikolliset ovat muualla kuin maalla...

Oikein hyvää helmikuun jatkoa teille, hyvät lukijani!
                         Terveisin Aili-mummo

12 kommenttia:

  1. Oli sinulla jälleen kerran painavaa sanottavaa maataloustuottajien ahdingosta! Tuo ainainen satellittilla kyttääminen on järjetöntä. Luulen, että Suomessa ollaan kaikkein tunnollisempia pykälän täyttäjiä ja täällä "isoveli" valvoo tehokkaimmin.
    Runo oli mainio. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Piipe;)
      Miksi aina nähdään vain yksi puoli 'totuutta', ei koskaan sitä toista?
      Tosiaan on järjetöntä, mutta sehän on vain ikuista jäynää ja vahingontekoa viljelijöille!

      Hyvää keskiviikkoa sinulle, Piipe! ♥♥

      Poista
  2. Aivan ihana ja herkullinen runo, mistä sinä näitä aina löydätkin. Kiitos siitä. Ja muutenkin kovasti asiapitoisesta postauksestasi, totta puhut joka sanan. Luulen, että meillä Suomessa tehdään pilkulleen sääntöjen mukaan ja vahditaan, että joka neliösentti on merkitty karttoihin, muualla maailmassa on kovasti paljon löysempi ote. Näkeehän sen kaikesta. Mutta me "metsäsuomalaiset" kun olemme niin eu-pelkääväisiä ja mukamas viimesen päälle herrojen pelossa. Olis ravistelemista näissä asenteissamme.
    Minullakin ensimmäinen lemmikkini oli ay-vasikka josta kasvoi hyvin maitoa tuottava lehmä, karjakon tytär kun olen. Semmoinen tapaus. Kiitos Aili kun jaksat pitää maaseudun asioita pinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIitos Anja-Regina;)
      Runot löytyvät kirjoista, joita minulla on sadoittain!
      Tosi on että Suomessa viljelijät tekevät pilkuntarkkaa työtä, mutta miksi vain vilejlijä on syypää myös muiden (tarkastajien) virheisiin?? Näin ei voi olla asiat!! Maataloushallinnossa on lauma suuripalkkaisia ihmisiä, joiden tarkoitus on piinata ja kiduttaa maanviljelijöitä sekä lisäksi alistaa heitä.

      Asenteet ovat keskiaikaisia, kaikki työntekijät samalle viivalle!!

      Olet oikea lehmänkasvattaja sinäkin, Anjuska! ♥
      Hyvää helmikuun jatkoa sinulle ja pojillesi♥♥

      Poista
  3. Oma äitini oli mökin tyttö maalta, aina kun mentiin mummon luo, niin äiti meni lähes välittömästi navettaan lehmien luo, samoin teki toisissakin paikoissa kun sukuloitiin joissa vielä elikoita oli ja sittehän niitä ei ollutkaan mutta navetat kyllä säilyivat. Tietysti me lapset perässä, joten tiesin kyllä mistä sitä maitoja ja munia saadaan. Äitini puolen suku on kyllä hyvin tiukasta Keski-Suomalaisessa maassa Pirkko on päässyt tutkimuksissaan jo 1600-luvulle ja täällä Jklän ympäristössä ovat vielläkin heidän jäkeläisiä aika paljon ja jatkavat sitä perinteistä maamviljelijän ammattia. Vakaasti uskon, että minustakin löytyy sitä maalaisverta sen verran, että pääsen sanomaan......:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein Maikku, sinä saat sanoa oman mielipiteesi asioista, niinhän tekevät kaikki muutkin;)

      Ei minulla ole mökin tyttöjä vastaan mitään, ollaan ystäviä kuten ennenkin! ♥

      MInä purnaan näistä tarkastajista, joille pitäisi tehdä kuten viljelijöille: tehdä reilut palkanalennukset ja rikollisesta / väärästä merkinnästä lakiin merkitty rangaistus!

      Kauan on sukusi elänyt Keski-Suomessa, onneksi olkoon: sinulla on sukututkija sisar;))

      Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua, Maikku! ♥♥

      Poista
  4. Mainio runo ja miten vahvasti tunnen itsesi tunkion tytöksi, maalla, lehmähuushollissa kasvaneena. Edelleen tykkään, että maalla on mukavaa. Omaa maata ei ole, mutta suksin ristiin rastiin muiden mailla kesät talvet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos, aimarii, tunteesi on kuin minulla..;)
      Luonnon parissa ihminen viihtyy - tai sitten ei. Mutta me lehmitytöt olemme oma rotumme, luonnonläheinen ja villi;D

      Aurinkoista viikonloppua sinulle, aimarii! ♥♥

      Poista
  5. Kyllä on kaunis runo meistä tunkiotytöistä ja osuva kirjoitus sinulta. 70 v. ja risat olen minä lehmien kanssa sympioosissa elänyt ja muitakin elukoita oli alkuaikoina. Tykkäsin kaikista ja peltotöistäkin. Katselin silti aamuin, illoin navettapolulta ylös tähtiin ja tahdoin niistäkin jotain tietää. Sain kai kuupölyä niskaani, kun ne niin kiinnostamaan alkoivat! Lehmät lähtivät vuosi sitten, kun ei jatkajia ollut. (Poikani niitä jo hoiti, vain apuna olin.) Ne pääsivät uuteen robottinavettaan. Ei tarvinnut teuraaksi lähettää. Eikä minun ole tarvinnut painajaisunia nähdä, kun niillä on hyvä siellä olla. Hyvää Ystävänpäivää ja Laskiaista sinulle, Aili!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauan sinä jaksoitkin, onneksi olkoon, pääsit eläkkeelle!
      Ihanaa että pääsivät kaikki robottinavettaan! Me myimme osan elo-omiksi, mahot ja sairaat panimme teurasautoon!

      Sinulla on ollut salainen ase mukanasi, kuupöly; minulla tuskin sellaista oli, oli vain navettasilmä...

      Ehkäpäne painajaiset tulivat huonosta omastatunnosta, kun vielä piti unissakin niitä eläimiä hoitaa ja lypsää, vaikka kaiken olivat asetukset kieltäneet; hyvä ettei hengittämistäkin!

      Kiitos Nummentonkija, kuin myös sinulle sinne Vakka-Suomeen! ♥♥

      Poista
  6. En usko niiden unien huonosta omastatunnosta johtuvan. Minä vain sain lopetella pikkuhiljaa vähentäen töitäni siellä. Silloin, kun meiltä lähtivät siat ja kanat, näin usein unta, kuinka olin unohtanut kerätä munat, tai sika oli porsinut vahtimatta ja possut olivat kuolleet kylmään karsinaan. Lehmät sitten: olivat nekin yhtenä yönä rikkoneet laitumen aidan ja juoksivat pihalla kukkapenkeissäni! Niitä oli paljon, kun mukana olivat kaikki Muurikit ja Asterit vuosikymmentenkin takaa! Voi, voi meitä vanhojaemäntiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi-voi, tosiaan meitä!

      Minusta aika pahoja unia oli sinullakin, kun possut kuolivat kylmään karsinaan! Varmaan johtui pahasta olosta kuten minullakin. Kerralla karjan hävittäminen oli hirveän radikaalia, ymmärrän sen. Sain myös aika pahan rytmihäiriön, josta selvisin ilman sairaalaa, mutta hilkulla se oli. Olisi voinut käydä toisinkin, ei onneksi käynyt!!

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥