Google+ Followers

maanantai 23. maaliskuuta 2015

♣ Poikki ja pinossa! ♣

Käpytikka vierailee usein lintujen ruokintapaikalla.

Tikka ennettä takoo,
vanha kansa ennustaa.
- Mitä taot tikkaseni,
lintu tuima tutkaelet?

- Taonpa taitavan lorun,
ennustan elosi ensin:
Tulee tuska tuolta puolen,
majani tämän takoa!
Viisaille tuon viihdytystä,
vanhoille ajan muutosta.

Minne menet tikkakulta,
lintu kaunis kaihoelet?

- Menepä ma muille maille, 
paremmille, pahemmille.
En enää palaja tänne,
pahan mielen parmahille. 


- AILI NUPPONEN -

 Olli Orava syömässä sian rasvaa.

Vanhoina aikoina on tikka toiminut ennustajalintuna. Ennustanut kuolemaa, en kehdannut sitä sanoa. Lintuja ja oravia on liikuskellut ahkeraan ukin ja mummon lintulaudalla syömässä rasvaa ja kauranjyviä. Pian tuo lintujen talviruokinta-aika loppuu, ja siirrymme kesäaikatauluun, missä lintuja ei enää ruokita.

Nuo kaksi alempaa kuvaa on otettu tontiltamme Ailinkalliolta, missä tehtiin savotta. Vanhat suuret petäjät eli hongat olivat noin 150 vuoden ikäisiä. Ne elivät ainakin yhtä kauan kuin neljä aikaisempaa miessukupolvea taaksepäin miehestäni laskien. Jälki on aika ikävän näköistä, mutta nyt saavat puuntaimet valoa. Tämä on auringon ja etelän puolta tontillamme. Pinta-ala on 20 000 m2 eli 2 hehtaaria (ha). Talon takapuolella on koivikkometsää.
Tonttimme näkymät muuttuivat radikaalisti...


Viimeviikolla ajattelin kirjautua Facebookiin, mutta heti kun sen tein, se alkoi tehdä minulle sivuja. Ajattelin, että lukisin toisten postauksia, vaan ei se siis käynytkään. Uskoakseni en tule olemaan ahkera FB:n käyttäjä, nytkin on liikaa tekemistä ja olen hidas kuin mikä. Vaan tuttuja tulee. Sinne pääsee mukaan kirjautumalla, ja voi osallistua keskusteluun. Jotkut teistä ovatkin jo suotuneet ystävikseni, lämmin kiitos Teille! 

Aivan avoimeksi en aio sivujani laittaa. Monia vanhoja tuttuja olen jo tavannut, ja saanut heitä kavereikseni / ystävikseni. Minusta siellä on mielenkiintoisia ihmisiä, joita on hauska seurata. Blogini aion pitää täällä vanhassa kunnon bloggerissa.

 Tonttimme eteläpuoli, ei enää ihania 150v. mäntyjä, ne ovat pinossa...

Tänään tupruttaa lunta lähes taivaan täydeltä. Mies lämmitti uunia, ja minä paistoin perunaleipää. Se on nopea ja vähätöinen herkku meidän perheessämme. Isotöisiä en uskalla aloittaakaan. Pakasteita olen myös sulannut ja siivonnut. Niitä pitäisi vähentää, mutta mies on pahempi hamsteri kuin minä. Kerää mahlat ja pakastaa lahnat. Minusta rasvainen kala ei sovi pakastettavaksi. Ehkä laminoituna, vaan en viitsi hankkia sitä laitetta. Muutenki: miksi pakastaa tuoretta kalaa, kun se pakasteessa muuttaa makunsa, ja sitä en voi syödä. Paitsi kirjolohta syön, vaan ei kauan pakasteessa ollutta.

Jälleen on viikko pyörähtänyt käyntiin, ja tämä on maaliskuun viimeinen viikko. Saamme hiljentyä Palmusunnuntaihin ja ensi viikolla pääsiäiseen. Lapset saavat koulusta pitemmän loman, ja ensi sunnuntaina käyvät meillä virpomassa. Tai ainakin tähän asti ovat käyneet.

Muitutan vielä Aili-mummon blogin 7-vuotiskirja-arpajaisista. Jokainen lukijaksi kirjautunut voi ottaa osaa niihin; kirjat arvotaan kahdeksas huhtikuuta klo 13. Lukijat ovat sivupalkissa oikealla.

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää maaliskuun viikkoa!
                        Aili-mummo


6 kommenttia:

  1. Mukavaa maaliskuun viikkoa myös sinulle :)

    VastaaPoista
  2. Tuon vanhan kansan uskomuksen tikan ilmestymisestä pihapiiriin olen myös kuullut. Vaan ei täällä auta ruveta moisia ajattelemaan, kun tikkoja lentelee lintulaudalla tosi tiheään. Asun niin ison metsäalueen reunassa.
    Metsätöitä on näemmä tehty. Pihan muuttuu kyllä paljon, kun puita lähtee pois.
    Kevät tekee vissiin tuloaan tupruttamalla mahottomasti uutta lunta, mutta kait ne kinokset joskus sulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, aimarii, ei tikkoja kannata säikäntää, viattomia lintuja;)
      Aukkoja ei ole tehty, mutta puuta on tontilla ja ympäristössä paljon!
      Kolme astetta lämmintä, pian on kesä, ei tosin ihan nurkanjuuressa;))
      Hyvää alkuviikkoa sinulle, aimarii! ♥♥

      Poista
  3. Kyllä maisema muuttuu kun ikihongat lähtee. Juuri viimeviikolla tuosta noi 100 metrin päästä kaadettiin muutama ikihonka ja autiolta näyttää, tosin nopeasti siihen tottuu.
    Tikat nyt vierailee usein syömässä', yhtenä päivänä oli rasvapötkylässä se punapää tikka ja toisessa harmaapäätikka, koitin kuvata vaan eipä onnistuntu.
    Oikein hyvää maaliskuun loppua! Mihin tää aika kiitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SIlmä tottuu nopeasti maisemaan, ja puut kasvavat jatkossakin;)
      Harmaapäätikkoja on ollut myös meillä näiden tavanomaisten lisäksi!
      Minä kuvasin ikkunan läpi, ulkona ei olisi onnistunut...
      Kiitos mummeli, samoin sinulle ja Himmulle! ♥♥♥
      Mihin tosiaan...?

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥