Google+ Followers

maanantai 2. maaliskuuta 2015

♥ Sielu ja ruumis ♥

Kaksi rakastunutta - Mikko ja Anna.

RAKKAUS


Sieluni on vaaleansininen puku, taivaanvärinen.
Jätin sen kalliolle meren rannalle
ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin.
Ja naisena istuin pöytäsi ääressä,
join lasin viiniä, hengitin ruusujen tuoksua.
Sinä näit, että olin kaunis
ja muistutin jotakuta, jonka olit nähnyt unessa.
Minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuteni ja
                                               kotimaani.
Tiesin ainoastaan olevani hyväilyjesi vanki.
Ja sinä otit hymyillen kuvastimen, käskit minun
                                              katsoa itseäni.
Näin että olkapääni olivat tomusta tehdyt ja
                                               murenivat tomuksi,
näin että kauneuteni oli sairas ja tahtoi -
                                             katoamistaan.
Oi, sulje minut syliisi niin lujasti, että ei minulta mitään 
                                            puutu.


- EDITH SÖDERGRAN -
 (suom. Uuno Kailas)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kaunista maaliskuuta teille ihanat lukijani!

Helmikuu on onnellisesti takanapäin, eikä silloin paljon pakkasia nähty. Kuitenkin öiseen aikaan meillä oli muutam(i)a pakkasaste(ita). Päivät ovat yleensä olleet plussan puolella, ja hanget ovat mataloituneet paljon. Moneen päivään eli lähes viikkoon aurinkoa ei täällä iloisessa Itä-Suomessa ole nähty ensinkään.

Sain viime tipassa valmiiksi miehen veroilmoituksen, joita olen rustaillut jo melkein 50v. Alvit maksoin myöskin, eli valtio saa omansa pois. Tiedän, etten enää kovin monta ilmoitusta tee. 

Meillä on täällä nyt lasten hiihtolomat, ja ilokseni näen jälkeläisiäni useammin. Miten nopeasti he kasvavatkaan, se tuntuu ihan ihmeeltä. Nuorimmainen heistä, Paupau, aloittaa ensi syksynä varsinaisen koulutaipaleensa. 

Piakkoin tarvitsisi käydä kampaajalla kaunistautumassa. Olisi mukavaa, ettei hiuksia tarvitseisi leikata ja värjätä niin tiheään. Käly sanoikin lopettavansa värjäyksen, varmaan rahaa säästyy...

Joillekin luonto antaa kauniin hiusvärin, valkoisen, mikä ehkä kelpaisi minullekin. Mutta oma värini on tuhkanharmaa, joka muistuttaa aika yleistä kollikissan väriä. Se heijastaa myös kasvot harmaiksi, joka ei sovi minun naamatauluuni, ei sitten millään!!

Elämä on yllätyksiä täynnä, joskus hyviä, joskus huonoja eli pahoja. Kaikki ne on meidän vastaanotettava, mieluusti nöyrin mielin.


Kaivon emäntiä 10v. juhlapäivänä viime lokakuussa.


Edessämme on eduskuntavaalit, joihin kansaa yritetään lämmitellä. SOK 'mainostaa maitoa' kutsumalla sitä 'kalliiksi'. Kallista meillä on kaikki, mutta se ei ole viljelijän vika. Viljelijä joutuu maksamaan kaikki tuotantokustannukset ja työpanokset, joten kai hänen jotain olisi pussinpohjallekin saatava. Hyvä on suurten kauppojen ja kauppaketjujen elvistellä ruuan 'halpuuttamisellaan'. Kyllä he suuria voittoja ovat keränneetkin, kun kymmeniä kertoja ovat jokaisen tavaralajin hintaa ensin nostaneet!

Ehkäpä se tästä vielä iloksi muuttuu, kun viimeinenkin maajussi on kylästämme tapettu. Sukupolvenvaihdoksia ei siis ole näkyvissä muutoin kuin kuoleman kautta.


Entinen naapurini Lyyli Kuronen kertoo kuulumisiaan. Takana Matti Pulksten.


Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä koki muutama viikko sitten kovan kohtalon menettäessään nuorimman poikansa äkillisesti kuolemalle. Tänään Sipilä on ilmoittanut keskittyvänsä vaaliasioihin, mutta aika vaikeaa se varmasti on. Minulla ainakin tuli 'black out' eli menetin muistini useiksi kuukausiksi. Ajatteleminen oli melkein mahdotonta, ja veroilmoitukseen keskittyminen lähes toivotonta. Matkan takia pyysin ilmoituksen siirtoa, mutta kuolema oli vieraillut kotonani matkani aikana. Mitään niin vaikeaa en ollut koskaan tehnyt, kuin silloin tein. Toivon hartaasti, ettei Sipilälle ja hänen vaimolleen käy samalla tavalla.

Osanottoni Sipilän perheelle suuren menetyksensä johdosta! Herran tiet ovat tutkimattomat, me emme niitä ymmärrä...

Pian järjestän teille blogini seitsemänvuotisarpajaiset, arpomispäivä on kahdeksas huhtikuuta. 

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein onnellista maaliskuuta!
                       Terveisin Aili-mummo


25 kommenttia:

  1. Kiitos runosta ja puhuttelevasta kirjoituksesta. Oman lapsen kuolema olisi kauheaa, samoin jos oma lapsi sairastuu vakavasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ole hyvä...
      Totta on, että maailmassa on tuskin yhtään muuta niin vaikeaa asiaa kuin oman lapsen kuolema ja hautaaminen! Silloin hautaa myös osan itsestään jokainen äiti tai isä! ♥♥
      Myös lapsen vakava sairaus on on melkein yhtä paha ja piinallinen asia!

      Poista
  2. Kiitos Aili Mummo terveisistäsi !Olet siis ilmeisesti moninkertainen mummo.Se on mukava kuulla ! Kiva oli myös katsella valokuviasi..Itä-Suomi ja karjalaisuus viehättävät minua.Siinä on "elämän makua".Itse olen etelä-Savosta maailmalle lähtenyt.Toivon Sinulle Hyvää kevättä ja runsasta Jumalan Siunausta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Else, meillä on viisi lastenlasta.
      Paljon olen saanut kokea hyvää ja pahaa elämässäni, kaikesta saan kiittää Häntä niistä päivistä, jotka olen elänyt.
      Hienoa että pidät jutuistani ja kuvistani, kiitos toivotuksistasi♥

      Oikein hyvää kevättä sinulle, Savon tytölle. Meillä lienee paljon yhteistä! Runsasta Jumalan siunasta sinulle, Else! ♥♥

      Poista
  3. Elämän äkillinen päättyminen on kyllä asia, ettei sitä millään käsitä. Ei riitä järki ,ei mikään kannustus. Mutta, elämä vain jatkuu jollainlailla.
    Tuo Editin runo on puhutteleva, mietintää mieleen tuova. Kiitos siitä.
    Oikein hyvää maaliskuuta.♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella järkyttävää, kun nuori ihminen kuolee tapahtuipa se miten tahansa. Voi mennä vuosia, ennen kuin pahin järkytys ja suru on päässyt ohitse. Minullakin meni jopa seitsemän vuotta, kun pahimmasta selvisin!

      Viljelen mielelläni näitä Edith Södergranin hienoja runoja, ja tarjoilen niitä teille toisillekin...

      Kiitos mummeli, kuin myös sinulle & Himmulle! ♥♥♥

      Poista
  4. Hyvää ja onnellista maaliskuuta myös Sinulle! Päivät ovat jo selkeästi pidentyneet.

    Itsekin toivon Juha Sipilälle paljon voimia surun keskellä. Mikään ei liene hirveämpää kuin oman lapsen menettäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe, samoin sinulle..:)
      Näin on, pian siirrymme taas kesäaikaan! Näin meitä höynäytetään...

      Kiitos Sipilöiden puolesta!
      Näin tosiaan on, voin vakuuttaa ♥♥

      Poista
  5. Kiitos runosta, kyllä oman lapsen menettäminen niitä pahimpia. Oikein hyvää maaliskuunalkua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hyvä ritva!
      Voin yhtyä mielipiteeseesi...
      Kiitos, samoin sinulle & co! ♥♥

      Poista
  6. Kiitos, Aili, kauniista kirjoituksestasi ja kiitos myös runosta. Tuo runo on yksi kauneimmista rakkausrunoista.
    Mukavaa maaliskuuta teille. ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Unelma! ♥
      Edith Södergran on runoilija Jumalan armosta, häntä voimme ihaillen katsoa, samoin hänen tuotantoaan!

      KIitos Unelma, samoin sinulle ja Taatalle! ♥♥

      Poista
  7. Myös sinne teille oikein hyvää maaliskuuta. Toivotaan Juha Sipilälle paljon voimia kestää suurta surua Kiitos Aili Mummo kauniista runosta Ja
    kauniista kirjoituksesta. Kuvat ovat myös kauniita ! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, kuin myös sinulle;)
      Todella, jokainen lapsensa menettänyt äiti ja isä tarvitsee tukeamme!
      Ole hyvä, Irma; hauskaa että pidit! ♥♥

      Poista
  8. Raskasta on menettää. Ja jatkaa elämää. Toisaalta työ voi olla hyvä terapeutti monelle surijallekin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkaminen voi olla vaikeaa suuren menetyksen jälkeen. Joskus ihan mahdotonta, silti on vain jatkettava vaikka halua siihen ei olisikaan. Parhaita terapeutteja ovat aika ja työ, tasapainon löytäminen elämään! Toki työ tuo elämään oman panoksensa, surijallekin...
      Suru ja menetykset kohtaavat aikanaan meistä jokaisen vuorollaan!

      ♥♥

      Poista
  9. Niin kaunis ja koskettava tuo Edith Södergranin runo.
    Toivotaan voimia Sipilälle. Kyllä häntä koetellaan. Ei siitä kauan ole, kun hän itsekin vietti pitkät ajat sairaalassa. Mutta tietysti oman lapsen menettäminen onkin sitten kaikkein järkyttävin kokemus, mitä voi ihmisen eteen tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, Irene!
      Politiikka on yhtä rulettia, josta yksityisasioihin ja murheisiin ei jää tilaa. Minä vain mietin, kestääkö Sipilän terveys ministerihommia, sen näyttää aika.

      Totta on, että oman lapsen kuolema on se tiukin paikka, joka eteemme voi tulla. Jaksamista ja siunausta Sipilän koko perheelle!

      Hyvää ja Naistenpäivää ja viikonloppua sinulle, Irene! ♥♥

      Poista
  10. Ihana vanha kuva.
    Kuolema on aina kova isku ja varsinkin oman lapen kuolema.
    Toivotaan Sipilälle voimia ja siunausta. Jumalan tiet ovat tutkimattomat.
    Oikein hyvää ja siunattua Maaliskuuta myös sinne teille Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sylvi!

      Totta puhuit, allekirjoitan tuon kaiken, mitä sanot lapsen kuolemasta! Lohdutusta ja siunausta Sipilöiden perheelle!
      Kiitos Sylvi, samoin sinulle ja läheisillesi sinne Ruotsinmaalle! ♥♥

      Poista
  11. Jokaiselle tulee vuoro. Eikä se katso aikaa eikä hetkeä. Luulee peikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikko 'luulee' ihan oikein, harvat tietävät!

      Poista
  12. Jos ei rakkautta olisi mistä me voimaa saisimme . On onni kun löysin sinut Aila Mummo täältä sillä olen vasta nelisen vuotta lukenut runoja . Vanhin poikani kuoli 4,5 vuotta sitten saisastettuaan seitsemän vuotta . Olen huomannut saavani lohtua runoista ja vaikka sitä surua olen yrittänyt työntää taskuun silti se kulkee aina mukana . Lapsilta saa voimaa ja lastenlapsia minulla on neljä joista vanhin 28v. nuorin 10v.

    VastaaPoista
  13. Jos ei rakkautta olisi mistä me voimaa saisimme . On onni kun löysin sinut Aila Mummo täältä sillä olen vasta nelisen vuotta lukenut runoja . Vanhin poikani kuoli 4,5 vuotta sitten saisastettuaan seitsemän vuotta . Olen huomannut saavani lohtua runoista ja vaikka sitä surua olen yrittänyt työntää taskuun silti se kulkee aina mukana . Lapsilta saa voimaa ja lastenlapsia minulla on neljä joista vanhin 28v. nuorin 10v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet lämpimästä tervetullut kommentoimaan ja lukemaan juttujani, Helena! Me kovia kokeneet naiset voimme jakaa lohtua toinen toisillemme. Samalla saamme lohtua myös itsellemme.

      Runoja olen paitsi lukenut myös kirjoittanut. Runon avulla voi nopeasti purkaa mielialansa ja ajatuksensa, kun vain liuska paperia ja kynä on läheisyydessä.
      Totta on, että suru kulkee aina mukana, mutta se lientyy kun aikaa kuluu. Surun kanssa on opittava elämään, ja myös iloitsemaan niistä hyvistä hetkistä, jotka meillä on jäljellä.

      Toivon että saat paljon lohtua ja iloa jälkikasvustasi! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥