Google+ Followers

maanantai 16. maaliskuuta 2015

♦ Stefan Einhorn, Ihmisen tehtävä ♦



Luin Suuresta suomalaisesta Kirjakerhosta ostamani Stefan Einhornin uskontofilosofisen kirjan, Ihmisen tehtävä. Alkuperäinen ruotsinkielinen teoksen nimi on Den sjunde dagen (Seitsemäs päivä), jolloin Jumala lepäsi raskaasta luomistyöstään. Suomenkielinen teos on ilmestynyt vuonna 2008 Otavan kustantamana. Kirjassa on 192 sivua. ISBN 978-951-1-22329-0.

Lääkäri, professori ja kirjailija Stefan Einhorn (s.1955) on syntyperältään juutalainen, jota uskoa hän tunnustaa. Hänen vanhempansa olivat puolanjuutalaiset  Nina ja Jerzy Einhorn, joille kirjailija on omistanut teoksensa.

Tarina sisältää juonipaljastuksia.

Kirja alkaa prologista eli esinäytöstä; pikkulapsena Stefan kokee ihmeen ja pelastuu varmalta hukkumiselta. Kirjailija kertoo suhteistaan isäänsä ja veljeensä, joka on häntä useita vuosia nuorempi, mutta viisaampi ja etevämpi kuin hän. Isä sairastaa parantumatonta syöpää, joten hänen aikansa on rajoitettua. Syöpä huomattiin liian myöhään.

Stefanin poika Jonatan oli sairastunut vuotta aikaisemmin aplastiseen anemiaan. Tuolloin luuydin lakkaa tuottamasta verisoluja, jolloin seuraa infektioita, väsymystä ja verenvuotoa. Äkilliset kuumeilut saattoivat nousta lähes neljäänkymmeneen asteeseen. Pojan sisar ei sopinut luuytimen luovuttajaksi, sen piti löytyä muualta. 

Stefanin sairas isä halusi keskustella poikansa kanssa, ja niistä keskusteluista syntyi sitten tämä kirja.

Ensimmäinen keskustelunaiheena on nöyryys. Kysymys on vanhempien antamasta suullisesta perinteestä, joka kierrätetään isältä pojalle polvesta polveen. JHVH on lyhyesti merkittynä Jumalan nimi, jonka sai lausua vain ylipappi temppelien aikaan. Pyhin Jumalan nimistä oli täydellinen ilmoitettu nimi, johon kuului kolme eri nimeä, joissa oli 12, 42 ja 72 kirjainta. Se lausuttiin vain kerran vuodessa ja niin hiljaa, ettei sitä kukaan kuullut. Ylipappien tieto tästä Jumalan nimestä kulki myös sukupolvesta toiselle. Salainen nimi jäi unohduksiin temppelien hävityksen yhteydessä vuonna 70. Perinne kertoi, että se, jolla oli tieto Jumalan nimestä, sai suuret voimat ja teki ihmeitä, hän voi luoda esim. uusia maailmoja. 

Toinen keskustelunaihe on ihmisen tehtävä. Sen mukaan jokaiselle ihmisellä on oma erityinen tehtävänsä. Tuo tehtävä on löydettävä itse koko elämän ajan. Ihmisen on löydettävä omat kykynsä ja kyettävä käyttämään niitä. Jokaisen on kehitettävä henkisiä voimavarojaan. Siksi ihmisen on kuunneltava omaa sisäistä ääntään, jotta voisi saada selville tärkeän tehtävänsä. Tarvitaan sisäistä viisautta sen tehtävän löytämiseen.

Elämän tarkoitus on keskeinen kysymys monissa uskonnoissa, kulttuureissa ja filosofioissa. Myös epäily kuuluu osana uskon olemukseen, ja on siis sallittavaa.

Kolmas keskustelunaihe on eettisyys; viha ja omaviha, pahuus ja hyvyys, oikeudenmukaisuus, kiltteys läheisiä kohtaan, ihmisarvo. Siinä tämän ryhmän kysymyksiä.

Neljäs keskustelu on totuuden etsintä, tieteen keinot.

Viides keskustelu: viisaus; tieto ilman viisautta; omien rajojen ymmärtäminen.

Kuudes keskustelu: rakkaus.

Seitsemäs keskustelu: (Jumalan) Seitsemäs päivä. Ja mitä tapahtuu seitsemännen päivän jälkeen?

Kahdeksas keskustelu: Jumalan nimi.

Stefanin isä kuoli ennen kahdeksatta keskustelua, Stefan keskusteli tämän asian isoisänsä kanssa. Kirjoittajasta voi lukea optimismin ja luottamuksen ihmiskunnan 'viisautta' kohtaan, vaikka en olekaan kirjoittajan kanssa asiasta samaa mieltä.

Epilogissa (jälkipuheessa) kerrotaan Joonatan pojasta ja siitä mikä on hänen tilansa.
Lopuksi ilmoitetaan että kehyskertomus on kuvitelmaa, muu perustuu juutalaisuuteen.

Juutalaisuus ja kristinusko ovat sisaruksia. Pelastussanomaa tästä kirjasta ei löydy, mutta vakavahenkisiä keskusteluja ihmisyydestä ja sen olemuksesta käydään monia. Luottamus 'ihmisen viisauteen' on silmiin pistävä, samoin optimistinen näkemys ihmiskuntaan ja sen tulevaisuuteen. Näissä asioissa olen kuitenkin enemmän pessimistinen kuin Stefan Einhorn. Kirja on nopea- ja helppolukuinen.

Varmaan tätä kirjaa voi lukea useammallakin tavalla. Ei silti paha teos, vaikka juutalaisuudesta käsin kirjoitettu. Filosofia on aina kiehtonut minua. Suosittelen heille, joita filosofia kiinnostaa!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!
                         Aili-mummo

8 kommenttia:

  1. Oikein kivaa aurinkoista kevätviikkoa :)

    VastaaPoista
  2. Olen hyvinkin taipuvainen uskomaan, että jokaisella ihmisellä on tehtävänsä, mutta sen tajuaminen ja ymmärtäminen on toinen juttu, saati kasvaminen tehtävän vaativiin mittoihin.
    Liian isoja asioita minun pohtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen omalla kohdallani kokenut saman, ja löytänyt oman tieni. Itsensä kasvattaminen haaveensa kokoiseksi on kovan työn ja vaivan takana. Vasta kaikkensa yrittäneenä voi toivoa jotakin tulosta, mikään ei ole itsestään selvää. Pitää uskaltaa heittäytyä uuteen kokemukseen, tehtävään, oppimiseen. Se on palkitsevaa, sitten kun tuntee itsensä hyvin, voi päästä johonkin tulokseen;)
      Jokainen uusi kokemus ja tehtävä on uusi mahdollisuus...

      Hyvää viikkoa sinulle aimarii! ♥♥

      Poista
  3. tämä on aihe jota olen lukenut paljon, aina antiikin filosofiasta alkaen, uskonnollinen filosofia nousee ylitse muiden. keskustelut jotka antavat uusia suuntia elämään ovat helmiä. Kiitos esittelystä Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe kiinnostaa siis sinua, hienoa!
      Filosofia on minunkin yksi myötäsyntyinen ominaisuuteni, ehkä siksi, että isänikin oli filosofi. Ja totta kai, uskonnollinen filosofia on tosi hienoa! Minusta jokainen meistä tarvitsee oppeja, jotka kantavat meitä eteenpäin.

      Ole hyvä, kaisumarjatta; hyvää ja onnellista viikkoa viikkoa sinulle!

      ♥♥

      Poista
  4. Olen tätä asiaa miettinyt, nykyään aika paljonkin.
    Mielestäni meillä kaikilla ihmisillä on se aika, jonka täällä saamme olla, mutta se on ennalta määrätty.
    Sen olen jo huomannut omaltakin kohdallani monestakin asiasta.
    Mutta asia on senverran "arka", jos voisi niin sanoa, ettei sellasta haluakaan miettiä.
    Mutta silti uskon tällasiin asioihin.Jos nyt asian vaan oikein ymmärsinkään.?
    Kiitos sulle Aili-mummu ja hyvää tätä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin uskon minäkin, päivämme olivat jo ennaltamäärätyt ennen kuin olimme syntyneetkään! Omakohtaisia kokemuksia on meillä jokaisella, jos vain huomaamme ne. Minusta asia on lohdullinen, tieto siitä, että voi itse vaikuttaa siihen, minkä suunnan antaa elämälleen.

      Ihan oikein olet ymmärtänyt, minusta nämä asiat ovat aika yksinkertaisia.

      Ole hyvä, Harakka; samoin sinulle ja läheisillesi! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥