Google+ Followers

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Patricia Cornwellin Silminnäkijä



Luin Suuresta suomalaisesta Kirjakerhosta ostamani Patricia Cornwellin dekkarin Silminnäkijä, joka on jatkoa Vaarassa-trillerille. Silminnäkijässä on 206 sivua, se on sidottu ja helppolukuinen. Kustantaja on Otava, Keuruu (2009). ISBN 978-951-1-23003-8. Suomentaja on Ilkka Rekiaro. Patricia Cornwell on ollut suosittu rikoskirjailija Suomessa, sillä hänellä on yli miljoona myytyä teosta!

Olen lukenut aikaisemmin joitakin Kay Scarpetta-dekkareita, ja pidin niistä enemmän. Hidas yölukeminen unenpöpperössä ei ole parhain tapa nauttia jännityskirjallisuudesta. Vaan oikeasti voin sanoa, että tuskin tässä kirjassa edes sitä jännitystä huomasikaan. Olen jättänyt dekkarit lähes lukulistani sivuun, mutta koska olen ostanut kirjoja, aion kyllä postata niistä.

Kirjan päähenkilöitä ovat komea poliisi Winston Garano ja piirisyyttäjä Monique Lamont, kaunis ja itsevarma nainen.

Postaus sisältää juonipaljastuksia!!

Kirja alkaa USA:sta Harvardin yliopiston kampukselta, missä Lamont luennoi Forumissa. Winston Garano on Lamontin alainen poliisi, joka on kutsuttu kuulemaan, mitä Lamont on päättänyt aloittaa tutkia. Ensi töikseen Winston joutui ostamaan itselleen käytetyn Armanin puvun, ja Pradan kiiltonahkakengät, jotta olisi asianmukaisesti vaatetettu.

Lamontin pitäisi saada selvittämätön rikos ratkaistuksi, koska hän on pyrkimässä politiikkaan mukaan. Päällikkö on valinnut kohteeksi ratkaisemattoman seksuaalimurhan neljäs huhtikuuta vuodelta 1962 Watertownissa.
    
     "Kymmenen neliökilometriä, 35 000 asukasta, etnisesti hyvin kirjava väestö", Lamont sanoo. "Täydellinen rikos, joka on sattumoisin tehty minun aloitteeni kannalta täydellisessä mikrokosmoksessa. Poliisipäällikkö määrää sinulle pariksi johtavan etsivänsä...Tiedäthän sinä hänet, naisen joka ajaa sitä valtavaa rikostekniikka-autoa. Mikä hänen lempinimensä taas olikaan?"
     "Tynkä."
     "Aivan. Koska hän on lyhyt ja lihava."
     "Hänellä on proteesi. Toinen jalka on amputoitu polven alapuolelta", Win sanoo.
     "Kytät ovat joskus hirveän raakoja. Minun tietääkseni te kaksi tunnette toisenne sieltä pienestä ruokakaupasta, joka on hänen sivuhommansa. Se on hyvä alku. On helpompaa, jos on ystävystynyt työtoveriin, jonka kanssa joutuu olemaan paljon tekemisissä."
     "Se on hieno gourmetkauppa, se ei ole pelkkä sivuhomma, emmekä me ole ystäviä."
     "Selittelyn makua. Kävittekö te kaksi treffeillä ettekä tulleet juttuun? Siitä voisi olla haittaa."
     "Meidän välillämme ei ole mitään, en ole kertaakaan edes selvittänyt rikosta hänen kanssaan", Win sanoo. "Mutta sinun luulisi tuntevan hänet, koska Watertownissa on paljon rikollisuutta ja hän on ollut kuvioissa yhtä kauan kuin sinäkin."
     "Kuinka niin? Onko hän puhunut minusta?"
     "Yleensä me puhumme juustoista."
     Lamont vilkaisee kelloaan. "Siirrytäänpä itse rikokseen. Janie Brolin."
     "En ole kuullutkaan."
     "Britti. Hän oli sokea, päätti asua vuoden Yhdysvalloissa, valitsi Watertownin todennäköisesti Perkinsin takia, joka taitaa olla maailman kuuluisin näkövammaisten koulu. Helen Keller kävi sitä."
      "Perkins ei ollut Watertownissa Helen Kellerin aikaan. Se oli Bostonissa." 
      "Ja mistä sinä niin joutavan knopin tiedät?"
      "Koska minä olen joutava ihminen. Ja sinä olet selvästikin suunnitellut tätä draamaa  jo jonkin aikaa. Miksi sinä odotit viime hetkeen, ennen kuin kerroit siitä minulle?"
       "Asia on hyvin arkaluontoinen, ja se on käsiteltävä hienotunteisesti. Kuvittele, että olisit sokea ja joku tunkeutuisi luvatta kotiisi. Kauhukertoimen lisäksi on vielä jotain paljon tärkeämpää. Saatat hyvinkin huomata, että Brolin oli Bostonin kuristajan ensimmäinen uhri."
       "Sanoitko huhtikuun alussa vuonna 1962?" Winin otsa menee ryppyyn. "Hän tappoi ensimmäisen uhrinsa tiettävästi vasta kaksi kuukautta myöhemmin kesäkuussa."
       "Ei se tarkoita, etteikö hän olisi murhannut sitä ennen, mutta ettei yhtään aiempaa murhaa ole kytketty häneen."
       "Miten me muka pystymme todistamaan, että hän murhasi Janie Brolinin - tai edes muut kolmetoista väitettyä uhriaan - kun emme vielä edes tiedä, kuka hän oli?"
       "Meillä on Albert DeSalvon dna:ta.---" 

Ja sitten lanka katkeaa, siirrytään muihin rikoksiin...

Tämä tarina on julkaistu The Time-lehdessä jatkokertomuksena vuonna 2008. Jotenkin kirjoittajalta on juoni kadoksissa, yhdestä lähdetään ja toiseen tullaan. Tämä kirja ei anna hyvää kuvaa kirjailijasta, jos ei anna lukijastakaan eli minusta!

Mielipiteeni on, että on ihan liikaa dekkareita ja näitä 'muka' trillereitä! Kaipaan enemmän henkistä antia, minusta murha ei sovi siihen genreen! Typerää että tällaisia edes julkaistaan!!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

♥ Tervetuloa, Wellcome Xandra-48 into my blog! ♥

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoilleni!
                       Aili-mummo

14 kommenttia:

  1. Luin noita joskus muutaman ensimmäisen. Myöhemmin olen jättänyt tyystin lukematta. Luen kunnollisen dekkarin, mutta nuo patologijutut meni yli. Ne tuntuivat todella vastenmielisille. Luen skandinaavisten naisten kirjoittamia dekkareita välipaloina. Inhoan raakuutta ja väkivaltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein kuin minun ajatuksiani!
      Niitä patologijuttuja tulee myös teeveestä, ovathan ne pervoja!
      Samoin inhoan minäkin, raakuus on hirveää! ;//

      Poista
  2. Olen myös vuosia sitten lukenut Cornwellin dekkareita. Enää en juuri dekkareita lainaa.
    Oikeastaan lukeminen kohdallani on tauolla. Alkaa taas syksyn tullen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInustakin sen ajan voi käyttää paljon paremmin, kuin lukemalla roskaa! Lukutauot ovat ihan suotavia;) ♥

      Poista
  3. Aika harvoin tulee luettua dekkareita; oikeastaan lukemani kirjat taitavat mahtua yhden käden sormin laskettaviksi. Elämänkerrat ja ihmissuhdetarinat ovat enemmän minun mieleeni.

    Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle! Täällä keskellä kotimaata paistaa juuri nyt aurinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi lukea sellaista kirjallisuutta, josta nauttii;)
      Olen kanssasi samaa mieltä, että nuo mainitsemasi genret ovat paljon antoisampia kuin dekkarit!

      Kiitos Piipe, samoin myös sinulle & co! ♥♥
      Ps. Samoin juuri nyt meilläkin;))

      Poista
  4. Lukeminen on viime aikoina taas jäänyt vain harvoihin hetkiin. Nyt luen juuri Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät-kirjaa. Se on hyvä, mutta ehdin lukemaan vasta niin myöhään, että uni meinaa heti viedä mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla suuren perheen äitinä on varmasti paljon tekemistä!
      Minullakin tuo mainitsemasi kirja vielä lukematta.
      Sinulla on ns. ruuhkavuodet menossa parhaimmillaan, varmaan joskus löytyy vielä omaa aikaakin...♥♥

      Poista
  5. Olen lukenut kaikki Kay Scarpetta kirjat, olen ihan koukussa niihin, mutta muu Cornwellin tuotanto ei kiinnosta minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet koulussa Kay Scarpettaan..;)
      Kuka mihinkin..:D

      ♥♥

      Poista
  6. Aili, minä olen ostanut kaikki Kay Scarpetta -dekkarit 16 asti, mutta sitten lopetin. Meno äityi liian toiminnalliseksi ja kamalaksikin. Olen huomannut, että ihan aina en enää kestäkään kovimpia juttuja ja silloin alan kaivata kovasti Poirotia ja Miss Marplea.

    Dekkarit eivät jätä minua, sillä minulle ne ovat rentoutumista, kuten elokuvatkin, mutta ehkä niiden laatu vähän muuttu. Ainakaan entinen suursuosikkini Patricia Cornwell ja minä emme enää tapaa elli tapahdu ihmettä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInä olen lukenut ehkä kolme Kay Scarpetta-kirjaa, ja pidin niistä enemmän. Varsinaisesti en uskalla kovin räväköitä dekkareita lukea, mies protestoi, kun huudan ja huidon yöllä unissani.

      Poirot ja Miss Marple ovat minunkin suosikkejani, mutta Marple-kirjoissa on niin mutkikas juoni, että en kässää, miksi ne ovat niin suosittuja. Viihdyttäviä kuitenkin, vaikka murhia tulee liukuhihnalta!

      Joskus vaan se raja tulee vastaan, ettei enää halua lukeakaan entisiä suosikkejaan;/

      Suloista vappuviikkoa sinulle, Leena-IhaNainen♥♥

      Poista
  7. Olet ahkera lukija.
    Hyvää ja aurinkoisia huhtik. viimisiä päiviä, ja iloista Vappua sinne teille ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi, yölukija olen ollut koko ikäni, mutta nyt on ikä ruvennut tekemään kiusaa;)

      Ihania kevätpäiviä sinne Ruotsiin teillekin, ja myös onnellista Vappua sinulle ja läheisillesi ♥ ♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥