Google+ Followers

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Tunnemyrskyt

Kuva: Google. Sitruunaperhonen.


Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi,

en vaihtaisi ilmassa leijuvaa siementä, hiukkasta
sitruunaperhosen siivessä, en vaihtaisi mihinkään
maallisen onnen jyvää
joka etsii paikkaa asettua, tehdä pesä,

sillä pesäpaikkaa etsivät maallisen onnen hiukkaset,
etsivät paikkaa johon maatua, etsivät
pientä rakoa ja halkeamaa josta päästä meihin sisälle,
etsivät halkeamaa muurissa, kalliossa, kivessä

Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi,

en vaihtaisi yhtäkään näistä katoavista hetkistä
joilloin maallinen onni koskettaa
kuin ohikulkija, ohimennen, ja jatkaa kulkuaan,
jatkaa jonkun toisen luo, koskettaa toista,

koskettaa toista samalla tavalla
kuin minua, ja jatkaa matkaa iloisesti,
taakseen vilkuilematta, tanssivin askelin,
juuri niin kuin minäkin haluaisin

Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi
maallisen onnen pientä jyvää


- TOMMY TABERMANN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Noin korkealle Tommy Tabermann, runoilija, asettaa maallisen onnen, pienenkin onnen jyvän!

Monille meistä onni koostuu pienistä hetkistä, jolloin koemme jotakin tavallista suurempaa, kauniinpaa tunnetta. Me erityisherkät tunnemme tuollaisia tuokioita aika usein, jopa päivittäin. Kauneus ja hyvyys saa meidät liikuttuneiksi, kyyneleet valuvat väkisin silmistämme, kun koemme itsellemme jotain erinomaisen tärkeää. Karjamme hävittämisen jälkeen näin keväällä laitumella naapurin lehmäkarjan, ja se sai minut suuresti liikuttuneeksi, ja silmäni itkivät. Sydämeni oli silti onnellinen, kun sain nähdä lehmiä alkukesästä laitumella...

Kolme vuotta näin 'painajaisia' sen jälkeen, kun karjamme myytiin. Lypsin joka yö lehmiämme unissani, ja hoidin niitä, vaikka (unessa) tiesin, ettei meillä SAANUT OLLA lehmiä, olimme eläkkeellä (luopumistuella). Mietin unessa, miten voimme hävittää karjamme pois, etteivät eläkeyhtiömme saa tietoonsa, että olemme pitäneet lehmiä ja lähettäneet maitoa meijeriin! Eläkkeemme tultaisiin perimään pois kokonaisuudessaan ja sanktiot päälle. Oli se hurjaa!!!

Usein televisiosta tulee ohjelmia, jotka saavat kyyneleeni valumaan. Sellaiset ohjelmat ovat niitä parhaita. Minulla oli nuorempana valtaisia tunnemyrskyjä, joko iloa tai raivoa. Uskon että tämä ominaisuus on minulta periytynyt jälkipolvillekin.

Tunteet voivat myös vaihdella suurella nopeudella. Ilosta itkuun ja päinvastoin tuhatta ja sataa!! Tunteeni ovat tehneet minusta runoilijan. Tunnemyrskyt on purettava jollain tavoin, ja runo on siihen oivallinen keino. Kun on saanut asian paperille, voi sen ottaa jo paljon rennommin. 

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja lämmintä viikon alkua!
                               Aili-mummo 



12 kommenttia:

  1. Enemmän ihastuin sinun omaan tekstiisi, Aili-mummo, kuin tuohon Tabermannin runoon, joka tosin, sekin oli kyllä hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aila Kaarina;)
      Vähän arvelutti kirjoittaa tästä aiheesta, mutta onhan se totta!
      Kyllä minä ja moni muu tykkää Tommyn runoista, ne ovat vertaansa vailla! ♥♥

      Poista
  2. Samaan tunneherkkien heimoon kuulun minäkin. Runot ja koskettavat melodiat saavat kyyneleet silmiin. Huomaan nykyisin kyynelehtiväni autolla ajaessa en tiedä miksi. Kevät saa minut herkistelemään, vanhukset, ihmisen kärsimykset, sairaudet ym ym. En voi kuunnella ilman kyyneleitä Veteraanin iltahuutoa ja niin moni virsi... "kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta..." tuo mieleen edesmenneet. Isä lauloi kirkkokuorossa ja kai se on sieltä peruja, musikaalisuus.
    Kiitos Tommyn runosta ja hyvää kesän jatkoa sinulle. Helteet tulevat ajallaan tänne Suomeenkin. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskettavia asioita löytyy paljon maailmasta, toisten kärsimys, sota ja pelko hyvien asioiden ohella, saavat silmäni satamaan vettä. Nähtävästi sinullakin Beate. Olemme siis sielunsiskoja, ja jotenkin liikutumme helposti koska tunnemme syvästi!

      Ole hyvä Beate, Tommy on ylivertainen lajissaan rakkausrunoissa!
      Toivon todelle, että kesällä olisi hellettä ja aurinkoa! ♥♥

      Poista
  3. Voi ihanuutta tuo Tommyn runo. Luin kultaan ja mirhamiin en vaihtaisi ja tiesin, että Tommyn runo. Aivan ihana. Eikös se ole ihan luonnollista, että itketään kun itkettää ja nauretaan kun naurattaa. Itse en pysty kyyneleitä pidättämään, ne tulevat kun herkistyn. Näin kävi kerran hammaslääkärissäkin, kun suu oli täynnä tavaraa ja hammaslääkäri porasi hammasta. Kyyneleet vain valuivat ja hammaslääkäri kysyi, että itketkö sinä ja minä nyökkäsin. Tuhma hammaslääkäri.
    Oikein mukavaa tätä viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tommy on ihana..;)
      Toki luonnollistakin, mutta joskus noloa, kun ihmiset katsovat!
      Kipu voi lääkärissä laukaista itkureaktion!
      Kiitos Mai; kuin myös sinulle! ♥♥

      Poista
  4. Voi meitä tunneherkkien heimolaisia! Olisikohan tässä myös jotain tekemistä ikääntymisen kanssa? En ainakaan muista nuorena tai edes keski-ikäisenä erityisen herkästi itkeskelleeni. Nyt tulee kyynelet silmiin vähimmistäkin asioista, jo joskus jonninjoutavan uutisen lukemisestakin. Mutta itketään kun itkettää, nauretaan kun naurattaa! Onneksi sitäkin lajia on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehkä niin paljon nuorempana, mutta minä olen saanut aina kyyneleet herkästi silmiini! Keski-ikäisenä itkeskelin joka päivä, lienee liittynyt keltarauhashormooniin!
      Tämä sopii karjalaiseen mentaliteettiin hyvin, vaikkei se karjalaisuudesta ehkä johtuisikaan! Rempseä ote elämästä voi auttaa paljon..;)
      Hyvää viikkoa sinulle ja puolisollesi, Villiviini! ♥ ♥

      Poista
  5. kiitos ja oikein kukaviam lämmipimiä kesäpäiviä sinne teille..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Sylvi!
      Samoin sinulle ja läheisillesi! ♥♥

      Poista
  6. Kyllä olikin kaunis Tommyn runo!
    Ja mä olen samanlainen itkupilli, itken aina, vaikka tulisi piirrettyä lastenelokuvaa, mutta jos on jotain liikuttavaa siinä, niin itken.
    Muut nauravat vieressä mulle ja mun itkulleni.
    Mutta sille ei vaan voi mitään..
    Itken joskus ihan vaan muutenkin, kun ajattelen taivasta ja kaikkea siihen liittyvää, niin itku tulee jo pelkästään enkelien ajattelustakin.
    Joskus ajattelen, että olen ihan hassu itkuineni, mutta joskus tuntuu, että olen vaan sellanen herkkä ihminen, mihin kaikki vaikuttaa herkästi.
    Toisinaan, kun metsässä kävellessäni, näen vaikka kauniin sammalmättään, niin saatan siinäkin itkun lirauttaa, joka sitten taas tuntuu ihan hassulta, että miks itken, mutta ilmeisesti sitten itken ilosta ja kaikkien kauneudesta, mitä ympärilläni on!
    Mutta kiitos Aili-mummo sulle niin kauniista postauksestasi, josta siitäkin mulle tuli kyyneleet silmiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mieltä olen kanssasi runosta..:)
      Olemme ns. taiteilijasieluja, kauneus ja kärsimys nostattavat tunteet silmiin! Niin minäkin, kyynelhdin katsoessani jotain koskettavaa ohjelmaa. Kauneus tuo usein kyyneleet silmiin! Taivaassa myös on kaunista, varmaan ylimaallisen kaunista! Ilosta itkeminen on hyvä syy, tuntea ilo niin voimakkaasti ja syvästi, että se herkistää sielun.
      Linnunlaulu keväisin on hienoimpia asioita, joka koskettaa minua.

      Ole hyvä Harakka; olemme siis sielunsiskoja! Ihanaa viikon jatkoa sinulle! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥