Google+ Followers

torstai 2. heinäkuuta 2015

Kirkkoniemi ja Mannisen suku

Tohmajärvi Kirkkoniemestä nähtynä.

Missä olet nuoruus?
Kyllä sinut vilaukselta näin.
Nuoruus tanssi paperikengillä
kielletyissä latotansseissa.
Nuoruus kulki kotiin
pojan pyörän päällä.
Nuoruus oli ujo.
Poika kopaisi 
vasta alkanutta tissin kasvua,
oli yhtä ujo kuin minäkin.
Rohkeni kysyä kuitenkin,
mitä täällä taskuissa on?
Nuoruus oli niin hämillään,
että jäi vastaamatta.
Nuoruus seisoi monet kerrat
sankarihaudalla
silloin kun oli vetenaarijuhlat.
Nuoruus huomasi, että olen aikuinen.
On otettava vahvasti kiinni elämästä.


- SAIMI SAIRANEN -

Juhannusruusu kukki pitäjäntuvan takana 30.06.2015. Kalpakivi mäellä.


Me ikäihmiset muistoissamme usein palaamme nuoruuteen. Saimin nuoruus oli vielä ankeampi kuin omani, hänen piti jättää kotinsa vieraalle valloittajalle Karjalaan. Kotinsa menetti 410 000 karjalaista ihmistä, joka pakolaisina joutuivat menemään tuntemattomille tuville. Anelemaan kattoa päänsä päälle, ja myös elinmahdollisuutta etsimään itselleen. Heitä kutsuttiin evakoiksi. Se ei ehkä kuulosta niin pahalta kuin pakolainen.

Tältä valokuvan mäeltä lähtivät Kalpaveljet rintamalle; heidän muistokseen on pystytetty tuo korkea kivipaasi.

Kalpaveljet tarkoittaa myös miekkailua harrastavien ihmisten ryhmää. Nämä meidän muistomerkkimme veljet lähtivät puolustamaan isänmaata.

Tuossa hakuja tehdessäni tein myös löydön. Kirkkoherramme Mikko Lappalainen kirjoittaa seurakuntasivujen yhteydessä blogia Mökin portailta. Kerran hän puhui aikeistaan minulle, mutta se jäi minulta unohduksiin. Kirkkoherralla ja hänen rouvallaan on talo Kostamossa, jota hän käyttää vapaa-aikansa asuntona. Hän on siis melkein kyläläinen joukossamme. Olen oppinut tuntemaan Mikko Lappalaisen hyvin humaanina ihmisenä, ja kunnioitan häntä suuresti. 

Kirkkoniemessä käydessämme kävelimme jonkin aikaa vanhalla hautausmaalla ikihonkien seurassa. Hautausmaan puusto on hyvin vanhaa ja järeää, ja sitä on laajennettu ja ollaan laajentamassa; joskin hanke on jäädytetty toistaiseksi. Kilpikaarnamäntyjä näkee muutoin hyvin harvoin, paitsi näissä muistolehdoissa. Siellä on puita, jotka ovat kasvaneet monta miespolvea, nähneet sodat ja rauhanajat. Kaadettuijen puiden kannot ovat myös erinomaisen suuria, joten puustoa on jouduttu poistamaan aina harvakseltaan. Tikkalassa meillä ei ole näin suuria ja vanhoja puita, onhan hautausmaa alle 100 vuotias.

Mieheni suvun vanhin hautakivi sijaitsee myös vanhalla hautausmaalla, missä Kustaa Emmanuel Mannisen (1820-1902) ja hänen vaimonsa Leena (o.s. Kokko, 1843-1920) muistomerkki on sukuhaudalla. Muistomerkkinä on myös niin sanottu karsikkopuu, johon Antti Manninen on kaivertanut ensimmäisen vaimonsa Aino Kettusen kuolinpäivän. Merkintä on melkein kasvanut umpeen. Enää yksi Antin ja Ainan lapsista on elossa, hän on mieheni setä.

Mannisten hautakivi vanhalla hautausmaalla. Aino M. on mieheni isoäiti.

Manniset ovat olleet hyvin runsaslapsista sukua. Kahdella pojalla oli kaksitoista lasta, joten nimenkantajien joukko lisääntyi. 

Kuten joskus olen kertonut, Kustaa Emmanuel Manninen tuli pappilan herrasväen mukana Hirvensalmelta Tohmajärvelle. Aikuisena hän toimi pappilan isäntärenkinä, ja myöhemmin hän oli ainakin kahden nimismiehen renkinä Tohmajärvellä. Lauri Saloheimo kirjoitti aikanaan v.1957 näistä tutkimuksistaan. Arentilaisena (arrendaattorina eli koko tilan vuokraajana) hän oli Kauppilan tilalla, Onkamo nro 18 vanha, uusi nro 26, missä Manniset viipyivät kuusi vuotta. Kauppilasta Manniset siirtyivät Hernevaaralle tilaosakkaaksi numerolle 46, joka on nykyisin Mika Kurosen omistuksessa. Hernevaaralta Manniset siirtyivät vuonna 1883 nykyiselle Marko Mannisen paikalle, Onkamo nro 2.

Manniset ovat olleet ahkeraa ja työteliästä väkeä, heillä on ollut Jumalan siunaus mukanaan. Vaikka esi-isä oli jo 43-vuotias avioituessaan, sai pari vielä kahdeksan lasta, joista poikia oli viisi. Ei ihme, että suku lisääntyi.

Toivotan Tuulikin tervetulleeksi lukijaksi blogiini! ♥

Onnellista loppuviikkoa ja heinäkuun alkua kaikille lukijoilleni!
                        Aili-mummo

8 kommenttia:

  1. On niin surullista, että on aikaa niin vähän, että kaiken mielenkiintoisen ehtisi lukea, no ainakin tämän luin. Muutama vuosi sitten, kun olin yrittäjä, niin jyrsin Pälkäneen vanhan hautausmaalta kaadettujen puiden kantoja ja oli sielläkin suuria kantoja pari kuusen kantoa oli yli puolitoista metriä leveitä ja niistä vähän pienempiä oli satakunta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan niin, kesällä on paljon muutakin ohjelmaa. Mutta kiva että sinua kiinnosti tämä tarina. Minuun ne ikivanhat puut ja kannot tekivät vaikutuksen. Kannot olivat jo lahomassa, ne on helppo kohta jyrsiä kokonaan pois. Hautausmaita on sanottu myös Jumalan puistoiksi.

      Hyvää viikkoa sinulle Arvo! ♥♥

      Poista
  2. Minua kiinnostaa hautausmaat ja menneet. Mutta en kaipaa kyllä omaan nuoruuteen, vaan viihdyn mieluummin tässä ja nyt. Niin vaikeaa tuntuu olevan tuo nykynuortenkin elämä, että suorastaan hykerryttää tämä keski-ikäisyys ja sen mukanaan tuoma vapaus olla se mikä on:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hautausmaa kertoo ihmisten historiaa paikkakunnalla. Suvut ja perheet ovat mielestäni siellä pääosassa, joskin yksittäisiä / yksinäisiä vainajia on myös.

      Ei varmastikaan ole helppoa olla nykynuori, minulla on myös jälkikasvua, jota seuraan. Me voimme olla sitä miksi olemme muovautuneet aikojen kuluessa..:)

      ♥♥

      Poista
  3. Kiitos hyvästä nuoruus runosta. Näinhän sitä tehtiin kun olimme nuoria ja ujoja arkoja.
    Nyt muistellaan nuoruutta ja menneitä aikoja ja paikkoja. Kauniita kuvia
    Juhannusruusu on niin kaunis pensas täynnä kukkia ja muistopatsaat muistuttavat meitä kaikkia ihmisiä niistä vaikeista ajoista Kiitos näistä muisteloista Aurinkoista viikon loppua Aili Mummo !♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Irma!
      Muistoja, muistoja vain..:)
      Todella monenlaisia muistoja, ikäviä ja miellyttäviä!
      Kuin myös sinulle ja läheisillesi Irma! ♥♥

      Poista
  4. Hyvää viikonloppua. Hautausmaat ovat mielenkiintoisia paikkoja ja henkivät monenlaisia kohtaloita.

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥