Google+ Followers

torstai 16. heinäkuuta 2015

♥ Unista mystiikkaa ♥

Maitohorsma kukkii...

Taas kerran näin
unessa suuren rakennuksen.
Tuttuja huoneita ja silti aivan uusia,
en ollut käynyt niissä aiemmin.
Kun avasin oven, ihmettelin
miksi en ollut saanut näihin ennemmin avainta.
Niin kauniita,
niin paljon tilaa
ja nuo pöydät ja tuolit,
liina ja kyntteliköt.
Vaeltelin huoneesta toiseen,
mietin miksi ihmeessä näissä 
ei ole saanut asua.

Herättyäni muistin unen
ja sen, että olin nähnyt sen ennenkin.
Huoneet, joiden ovet olisin saanut auki,
jos olisin ollut tarpeeksi kekseliäs.

Toivottavasti uni ei enää toistu.
On toivotonta katsella tyhjäksi jäänyttä tilaa,
niin kuin olisi lyönyt laimin uskotun tehtävän.
Voinkohan sanoa lapsenlapselleni:
Tee sinä, kun minulta loppuu aika,
täytä tyhjät huoneet, ne sivut
jotka kiireessä ohitin.


- EEVA HEILALA -



Tuota unta hieman muunnettuna olen nähnyt minäkin monta kertaa. Uskon että uneni liittyy jollain tavalla ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen. Minun unessani huoneet eivät ole lukossa, vaan jollain tavalla piilossa, joihin pääsen itse yksin tutkimaan niitä ja niiden sisustusta.  Huoneet ovat tapetoinniltaan ja kalustukseltaan tummasävyisiä ja juhlallisia, aika suuria saleja. Hienon kalustuksen ohella siellä on piano tai flyygeli, kirjahyllyt täyttävät myös jotkin huoneista. Siellä on monia kirjoja, joita nuoruudessani luin ja toisia, joita en ole koskaan lukenut. Tutkin varsinkin niiden kirjojen ulkoista olemusta ja sisältöä. Ne olivat kuin nuoruuteni toiveunta, kauniita katsella ja ihania lukea. Vai olisinko lukenut omaa elämääni?

Ihmettelin sitä kun muita ihmisiä en näissä huoneissani nähnyt. Ne olivat minun henkilökohtaista omaisuuttani ja osa persoonaani. Minulla ei ollut paha oloa edes jälkeenpäin tutkiessani huoneitani. Tunsin suurta sympatiaa katsellessani kaikkea kauneutta, jotka huoneisiini liittyi. Nämä huoneet olin itse tehnyt, ja olin niihin hyvin tyytyväinen. Sääli etteivät toiset ihmiset niitä nähneet!

Talonvartijamme karhu-herra.

Eeva Heilala on maatalon emäntä kuten minäkin. Elämänpolkumme ovat samankaltaisia. Varmasti ihmisenä olemme erilaisia monessa suhteessa. Minä olen ollut taistelijaluonne, aika periksiantamaton tahtoihminen. Ilman tahtoa olisin ollut yksi hiljaisista maanmatosista. Sisulla ja tahdolla olen elämässäni selviytynyt, ilman niitä olisin särkynyt jo elämäni alkumetreille. 

Yliherkkänä ihmisen alkuna sain kokea lapsuudessani paljon pahuutta ja väkivaltaa. Se ei onneksi murtanut tahdonvoimaani, vaikka juuri sitä yritettiin. Niin oli tarkoitus tehdä ainakin 1800-luvun tytöille, jotta he olisivat nöyriä ja kuuliaisia naisia, ja helppoja miestensä hallita. Isäni oli syntynyt 1883, ja eli sen vuosisadan elämää elämänsä ajan. Naisviha ajoi häntä eteenpäin. Äitini lähdettyä sain sitten kokea senkin.

Norjanangervot kukkivat kesäkuulla. Takana puimalato.

Eilen oli taas päivä Tohmiksella, oli aika tehdä hiukseni hyvännäköisiksi. 

Kesälomat ovat kunnassa parhaillaan menossa, ulkolämpötila on tänään ja eilen ollut 16-17 +asteessa. Ei ole hellettä, vaan ei ole paljoa sadellutkaan! Sade jos mikä vie kesätunnelman pois, ihmiset ovat luokkaantuneita siihen, että säät ovat tällaisia. Vaan emmehän mahda asialle mitään. Siihen on maajussien ja lomalaisten tyytyminen.

Varsinainen mansikka-aika ei ole vielä kunnolla alkanut. Säilömään päästään ehkä viikon-parin kuluttua. Ja sitten loppukesä onkin sitä säilöämistä. Tosin vähempikin kyllä riittäisi.

Toivotan lukijoilleni hyvää loppuviikkoa & viikonloppua!
                              Aili-mummo

22 kommenttia:

  1. Kipeitä muistoja, unia, kaunis kesä. Läheisimmät ihmiset voivat satuttaa pahimmin. Onnellisia päiviä kesääsi, Aili-mummo!

    VastaaPoista
  2. Näin on, kaikki muistot eivät ole kauniita / ihania. Varmasti näin on, läheinen tuntee aina loukattunsa parhaiten!

    Kiitos Marmustoi, kuin myös sinulle! ♥♥

    VastaaPoista
  3. Harmi tuollainen muisto mukana, todellakin läheisimmät voivat olla niitä ilkeimpiä ihmisiä. Joskus luin jostakin, että pitäisi omassa mielessä ottaa tämä kaltoin kohdeltu lapsi syliin ja paijata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, olen selvinnyt niistä, ja se on pääasia!
      Parasta kaikista olisi unohtaminen...
      Elämä on kantanut minua silti, vaikka olisi voinut toisinkin käydä.
      Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, esimerkiksi Eerika, josta on viime ajat puhuttu! Parasta on se, kun lapsenlapseni halaavat..;)

      ♥♥

      Poista
    2. Aili, minäkin selvisin ja se on pääasia! On asioita, joita ei voi unohtaa, mutta menee pitkiä aikoja, että katsoo vain eteenpäin tai on läsnä hetkessä, se on hyvä. Minusta tuli vahva, mutta ei kova. En voi kertoa kuka ja mitä, mutta meidän perhe oli ulospäin aina kuin joku kiiltokuva. Tästä omasta pienestä perrheestäni olen tehnyt varsin avoimen ja kaikesta on voinut kotona puhua ja kertoa.

      Minä en muuten ikinä toivu Eerikasta. Siitä tuli nyt sellainen asia, josta kannan kaunaa. Että tytön elämä oli kiinnni siitä, kun sosiaaliihminen katseli papereita perjantaina, mutta koska isä olikin niin 'uskottava' ja luapsi, että lapsi menee viikonlopuksi hänen äidilleen, joka myös sosiaalaihminen, viranomainen päätti jättää asian maanantaihin ja lähti kotiin...Kun vain ajattelenkin pienen tytön lyhyen elämän tuskaa, rangaistuasteikko päässäni loppuu...Miksi tässä asiaasa niin paljon vaietaan siitä, että murhaajaisä sai uskottavuutta äitinsä avulla, joka on tai oli sosiaalialan ihminen. Millainen isoäiti!

      Parasta on sekin, kun aamulla avaa silmänsä ja jaksaa nousta uuten päivään. Kaipaan isää vieläkin,..Mutta Aili, yritetään katsoa eteenpäin, tai mennä hetki kerrallaan. Aina kuitenkin jotain kivaa voi tulla nurkan takaa, tai olla ihan tässä hetkessä, kun vain haluamme sen nähdä.

      ♥♥♥

      Poista
    3. Upeaa että olet selvinnyt Leena. Ja upeaa että sinulla on ihana perhe. Jotkut onnistuvat elämässä paremmin kuin jotkut toiset!

      Kammottava kohtalo lapsiparalla, isoäiti tuossa samassa murhatarinassa. Sitä on minunkin ollut vaikeaa ellei mahdotonta ymmärtää. Yhteiskunta eli 'virkamiehet' luulivat säästävänsä rahaa tämän lapsen kustannuksella.

      Tuo on totta, jotain uutta hyvää voi löytyä milloin vain. Minulle oli suuri ja iloinen asia, kun sain tavata Paluumuuttajattaren perheineen Värtsilässä lauantaina. ♥

      Onnellista alkavaa viikkoa sinulle Leena-IhaNainen♥♥♥

      Poista
  4. Hei Aili Mummo ! Tarinasi ja unesi juoksuttavat ajatuksiani:lapsuutesi kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta ovat kasvattaneet Sinusta taistelijan !Sen tiedostavana rakensit unessa suuren,kauniin huoneen ,jossa on paljon arvokasta,mutta mikä on vielä tyhjillään,vailla tarkoitusta ! Rakkaudella !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä noinkin, Else!
      On monia isoja huoneita, ne kuvaavat minua itseäni.
      Ei minusta kaikki tämä ole vailla tarkoitusta. Olen kuitenkin itse onnellinen tässä huoneistossa, jossa ei kukaan asu. Ja se huoneisto olen minä itse.

      Rakkaudella, kiitos Else! ♥♥

      Poista
  5. Kaunista ja lämmintähän täällä on. Eilen uskalsin uimaankin Jänisjokeen savusanunan lämpimistä löylyistä.

    Me olemme menneisyytemme tuotos. Mutta sen ei tarvitse määrittää meitä. Olla vahva ja tuntea herkästi, siinä tarvitaan taitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että viihdytte Värtsilässä, ja olette jo ehtineet savusaunoakin siellä!

      Me käymme huomisiltapäivällä siellä Kesäteatterissa, näytös alkaa klo 16.00. Mies varasi liput.

      Varmaan noin on. Olemme kokemustemme summia. Kiitos lohduttavista sanoistasi Paluumuuttajatar! ♥♥

      Poista
  6. On tuo sinun kertomus lapsuudesta surullinen Hyvä että selvisit ja olit hyvä taistelia luonteesi vahvistui.Ja tuo kertomus unestasi kuvaa niinkuin kerroi itsestäsi. Hyviä kuvia olet laittanut.Kiitos tästä kertomuksesta elämästäsi
    Aili Mummo Hyvää viikonloppua ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, voimaa olen Isältäni ja Luojaltani.
      Ole hyvä; kuin myös sinulle & co! ♥♥

      Poista
  7. Ihana Heilalan runo. Jotkut ihmiset eivät kuulema näe koskaan unia - tai eivät niitä herättyään muista. Minä uneksin jokaikinen yö ja olen pitänyt joskus unipäiväkirjaakin. Kun kerron puolisolle aamulla unistani, hän pyörittää silmiään eikä oikein usko, että alitajuntani purkaa vaikka mitä. Joskus ihan enneuntakin nähnyt.
    Kiva postaus jälleen, kiitos Aili.♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähes kaikki ihmiset näkevät unia, sinä ja minäkin. Näen joskus myös enneunia, harvoin tosin...Jos herään kesken unennäön, muistan uneni, vaan jos en herää, unet jää salaisuudeksi. En pidä kirjaa, enkä hyvin suuresti usko uniinkaan.

      Olen samaa mieltä että talo ja huoneet kuvaavat ihmistä itseään. Joskus yritin kirjoittaa asiasta runonkin, vuosikymmeniä sitten. Saattaa olla jossain mapissa vielä tallessa.

      Runotkin alitajunta työstää usein valmiiksi. Ne on helppoja kirjoittaa!
      Ole hyvä Anjuska, hauskaa että tykkäsit.♥♥

      Poista
  8. Vielä piti palata kommentoimaan: viisaat selittävät, että talo ja huoneet unessa kuvaavat ihmistä itseään, siitäpä sitten unenselitystä joutuu etsimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anja, ihan samaa mieltä kanssasi olen.
      Viikonloppuja sinulle! ♥♥

      Poista
  9. Horsmasta tykkään, kohta kukkii se valkoinenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä mainiota, onnittelut Hannele! ♥♥

      Poista
  10. Unet ovat joskus kummallisia ja monesti jo aavistusta todellisuudesta.
    Olen nähnyt unta ja sitten on se tapahtunutkin jonkun ajan kuluta.
    Mukavaa viikonloppua sinulle aili. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen alitajunta on aika 'viisas', tuntee jopa tulevatkin asiat..;)
      Kerran me näimme lähes saman unen mieheni kanssa ennen poikamme kuolemaa! ♥

      Kiitos Sylvi, samoin sinulle ja läheisillesi! <3

      Poista
  11. Koskettavaa tarinointia Aili. En sano siihen sen enempää, mutta Eeva Heilala on lähellä minunkin sydäntä. Nuo unien huoneet ovat itsellekin kovin tuttuja ja juurikin ne ihanat, kauniit kammarit, joista ei kukaan muu tiedä mitään (eikä ainakaan anoppi) vaikka ne olivat muka vanhassa talossa. Löysin tietyn huoneen aina vahingossa ja olin hurmaantunut siihen. Olisin halunnut jäädä sinne, olin onnellinen siellä.. mutta nyt näen unia joskus kokonaisista taloista, hienoista rakennuksista, ei mitenkään isoista, en kuitenkaan voi/saa jäädä niihin, joskus vainajat estävät tai sitten joku muu kieltää tai joudun lähtemään ettei kukaan vain löydä niitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että tarina kosketti sinua, Mustis!

      Eeva Heilala on maalaisnainen, emäntä, ja häntä on helppo minun ymmärtää. Tuota kieltämistunnetta en muista ollenkaan, mutta nämä unihuoneet ovat ehdottomasti minun omiani. En muista ainakaan, että kukaan kieltäisi minua tutkimasta niitä, asumaan en muista asettuvani koskaan.

      Ehkä pelkäät, että voisit paljastaa itsestäsi liikaa toisille tms.

      ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥