Google+ Followers

torstai 27. elokuuta 2015

'On aina liian vähän aikaa...'

Perivaaran Juvolan lehmiä haetaan iltalypsylle 1963.


KARJATYTTÖ

Lehdet lensi puista,
myrskyn torvi soi.
Lehmät kujain suista 
tyttö kotiin toi.

Pihan yli kulki.
Minä huusin: Hoi!
Tyttö silmät sulki,
sitten katseen loi.

Huulillansa hymys,
suussa sula voi.
Karjakotaan lymys.
Maitokiulun toi.

Ihaninta rieskaa
tämä poika joi.
Sydän tulta lieskaa.
Lemmenlaulut soi.


- EINARI VUORELA -

Ristolan lehmiä iltalypsyllä savuksella.


Aika oudosta ajasta ja työstä tuossa runossa nykyihmisille kerrotaan. Vanhimmat meistä ovat tuon ajan itse eläneet ja lypsäneet lehmiä savuksella, minäkin 1950-luvulla. Yhden ihmisen, tytön tai naisen, voimat riittivät ainakin 10-11 lehmän lypsytyöhön, sillä lehmät lypsivät varsin vähän ja olivat niin sanotusti 'herkkiä' lypsettäviä. Jos oli tiukka lehmä, se oli joko myytävä tai mentävä kauppaan ja ostettava lypsykone. Maatalous alkoikin nopeasti koneellistua siinä vaiheessa, kun miehet tulivat mukaan karjanhoitotöihin. 

Ensin siis ostettiin 'kannukone', jolla lehmä lypsettiin maitokannuun. Sillä sitten maito kannettiin siilattavaksi tonkalle tai tilatankille, minne kannu tyhjennettiin. Tilatankki jäähdytti myös maidot ja säilytti niitä muutaman vuorokauden. Joka toinen päivä meijerin auto kävi imemässä maidot omaan säiliöönsä, ja kuljetti maidot meijerille.

Kun lämmin maito siilattiin tonkkaan, se vietiin kantamalla jäähtymään joko jäävesialtaaseen tai koneelliseen jäähdyttimeen. Sellaisiakin oli, joilla voi jäähdyttää yhdestä kahteen maitotonkkaa sähköllä. Mutta jos maitoa oli enemmän kuin muutama tonkka, homma ei enää toiminut. Maidot oli säilytettävä tonkissa yön yli kylmässä paikassa (jäävesialtaassa) ja rahdattava maitoautolle joko käsikärryillä tai hevosella, myöhemmin myös traktorilla. 50 litran tonkka painoi tyhjänä jo 20 kiloa, ja siihen maidot 50 kiloa. Olipa siinä emännällä työmaa nostaa raskaana ollessaan ainakin 70 kiloa ylös maitolaiturille. Mutta tonkat nousivat!

Tilatankki meille hankittiin vuonna 1972, jolloin tankkikeräily kylälämme alkoi. Ensimmäinen tankki oli Aholammin Simosilla, joille oli rakennettu uusi lietelantanavetta. Vuosiluku taisi olla 1971. Kaksi vuotta jaksoin kantaa maitoa kannulla tankkiin, mutta olin niin huonoselkäinen, että ostimme myös putkilypsykoneen 1974, ja se helpotti töitä kovasti. Ei tarvinnut kiivetä raskas kannu kädessä korokkeelle, josta ylti kaatamaan maidon tankkiin, vaan maito meni sinne alipaineen voimalla, ja siilautui myös samalla.

Tämän vuoksi karjakokoja ja navettoja on suurennettu jatkuvasti. Koneistus ja automaatio auttaa suunnattomasti näissä karjatöissä. Nykyään tehdään jo useamman sadan lehmän navettoja, joissa on monta robottia lypsämässä lehmiä. Lehmät tulevat omatoimisesti lypsyrobotille. Sijoitukset ovat miljoonia euroja. Nyt kun maidon hinta on pudonnut paljon, on viljelijöillä tai yhtiön osakkailla sydän syrjällään, saako hän koskaan sijoittamansa rahat takaisin.

Elämästä ja kuolemasta on siis kysymys, kun maataloudesta puhutaan. Paitsi lypsykarjatiloja, myös sika- ja viljatilat ovat vaikeuksissa. Viljatilat ovat vaikeuksissa tämän sadekesän vuoksi.

Maatalouden murrosta on kestänyt koko EU-ajan eli 20 vuotta, eikä loppua näy. Paitsi talonpojalla, jolla loppu voi olla hyvinkin lähellä.

Auringonlasku Ailinkalliolla elokuussa 2015.

Aika on kulunut ihanalla elokuullakin marja- ja sienisavotassa.  Molempia on tänä kesänä runsaasti. Haaparouskuja olen keitellyt kahteen otteeseen kymmenlitraisella kattilalla. Kanttarellit säilöin aikaisemmin. Pensasmarjoja keräsimme vielä pojan pensaista lisää. Ei pääse ainakaan marjojen puute ensi talvena yllättämään. 

Aina sopivasti on pyörähdettävä vielä Tohmiksella kaupoissa ja apteekilla, kun milloin onnistun uusimaan reseptit. Reseptien normaali uusimisaika on kahdeksan vuorokautta. Ja jos jättää lääkärille soittopyynnön, voi olla varma että hän ei soita "kun on ollut niin kiire". Ei vaikka verenpaine olisi 139/123. Sanellaan vain potilaan tietoihin, että "ei ole liikaa verenpainetta", vaikka kukaan ei ole sitä mitannut, ja taudin lääkekin on otettu pois. Ainoat mittaustulokset ovat minulla. Olin ilman lääkettä yli kuukauden ajan, päänsärky yhä lisääntyi takaraivossa. Kun soitin vastaanottoon, sanottiin, ettei lääkärillä ole aikaa edes soittamiseen, ja minun väitettiin olevan kunnossa. Sanoin, että tuntuu siltä, että pääni kohta räjähtää, sitäkö te odotatte? Tarjottiin heti aikaa toiselle lääkärille, joka antoi minulle uuden reseptin. Vihdoinkin. Muuta hänkään ei tehnyt, vaikka oli puolen tunnin aika. Hän oli kesälomansijainen, opiskelija.

Mutta mitäs näistä! Ollaan me vanhat ongelmajätettä, ei enää nuoria eikä kauniita. Maailma on muuttunut liikaa minulle, mutta siitä huolimatta me elämme ja hengitämme. Vaikka siitä ei pidettäisikään.

Oikein mukavaa viikon loppupuolta kaikille lukijoilleni!
                           ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

20 kommenttia:

  1. Mukava postaus maaseudun karjanhoidon muuttumisesta automaatioon. Tarina tuntuu tosi tutulta, niin meilläkin ennen toimittiin, tonkkia nosteltiin jäähdytyssäiliöön, jonne talvella sahajauhoon säilötyistä jäälohkareista hakattiin paloja maitoa jäähdyttämään. Ja aamulla sitten työnnettiin maitokärryillä tien varteen maitolaituriin, mistä meijerin auto ne haki ja toi samalla edellispäivän tyhjät tonkat takaisin. Voi niitä aikoja. Naiset silloin raskaan työn tekivät. Aika läheltä seurasin näitä, olihan äitini karjakko ja lehmät hänelle elinehto. Pienessäkin navetassa.

    Toinen puoli asioissa oli karjan heinän ja rehun rahtaaminen, ei nykyään enää heinäseipäitä näe, isoja muovimunia kylläkin pellon reunat täynnä.
    Ja nykyisin talon miesväki hoitaa karjan, lypsyt putkikoneella tai automaatilla. Näin maailma muuttuu. Ehkä en minäkään enää lypsää osaisi lypsysankoon käsipelillä. Mutta eipä tarvitsekaan.

    Hienoa, että kerrot näistä entisistä käytännöistä ja otat kantaa myös nykymenoon. Kiitos postauksesta ja mukavaa elokuun viimeistä viikkoa. ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin että tuttua sinulle ja monelle muulle tämä maidon historia. Nämä nuoret ihmiset eivät niistä ajoista luultavasti tiedä mitään.
      Se on totta, että naiset ne tosityöt tekivät, heillä oli pitempi päiväkin kuin miehillä. Miehet vetivät myös ruokaettoneet, naisten kuului raivata pöytä ja tiskata astiat sekä valmistella seuraavan ruuan valmistus.

      Nykyisin heinänkorjuu tehdään täysin koneilla, siihen tarvitaan vain 1-2 henkilöä ajamaan traktoreita.

      Minusta on näitä vanhoja mukava muistella ja vertailla niitä nykyaikaan. Ihmistyövoiman käyttö maatiloilla on minimoitu, onhan se niin kallistakin. Koneet ovat myös valtavan kalliita, ja siksi pinta-alat ovat entisiin verraten moninkertaisia.
      Onnellista viikonloppua sinulle ja pojillesi, Anja Regina! ♥♥

      Poista
  2. Aili, mammalassa Keuruulla, jossa vietin kesiä, noudin lehmät usein laitumelta iltalypsylle ja vähän lypsänytkin olen. Lehmillä oli nimet ja ne saivat olla suvella laitumella tai navetantakusella niityllä, josta oli hierveän pelottaa kulkea läpi huussille, sillä Mustapää leikki aina härkää. Kerran jäin huussiin varmaan tunniksi, kun kukaan ei kuullut ku huusin apua. Kerran taas juoksin Mustapäätä pakoon ja kaaduin uusilla farkuilla suoraan lehmän läjään. Lehmä on kiltti eläin, joten en voi tietää tai muistaa, mikä oli Mustapään historia. Heluna oli kellokas ja mammalle rakkain. Oi sitä päivää, kun karjasta luovuttiin: Ei ollut tulla mamman itukusta loppua, kun lehmät lähtivät, vaikka se oli hänen parhaaksi.

    Mammalassa oli iso kylmähuone, jossa sellainen suuri jäävesiallas. Helteelläkin meidän piti sinne sahanpuruista kaivaa isoja jääkönttejä.

    Ekassa kuvassa taitaa olla itse kaunis runoilijamme Aili♥♥♥

    (Siis oli mammalassa sisävessa, mutta suvella oli kiva käydä huussissa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, hienoa että tutustuit lypsytöihin mammalassasi. Varmaan eläimet kiehtoivat sinua. Ikävää se, että siellä oli vihainen lehmä, se ei taatusti ollut paljon lasten kanssa tekemisissä. Minunkin kotonani oli äkäinen, Neito-niminen, lehmä, joka tuli päälle kuin ajakka. Siksi vanhemmat myivät sen lehmän naapuriin, Nenosen taloon. Heidän talonsa emäntä oli assistentti, joka kävi meilläkin hoitamassa halvaantunutta lehmää.

      Syy vihaisuuteen voi olla se, ettei eläin ole ollut tekemisissä lasten kanssa, ja siksi ehkä pelosta puolustautuu puskemalla. Jotkut nuoret lehmät pelkäävät omaa vasikkaansakin, ja puskevat niitä.

      Muistaakseni minua puolusti äiti tai Miina-täti, joka kantoi minut karjakeittiöön karkuun. Lehmät olivat ulkona lypsyaitauksessa savuksella, missä lypsy tapahtui. Olin ehkä n. 3v. Lisäksi siellä oli vihainen pässi lammaslaumassa, sitä heitin pienellä kivellä otsaan. Pässi hämmästyi eikä hyökännytkään, vaikka sitä se suunnitteli.

      Eläimistä on raskasta luopua, kun rakastaa niitä. Siitä on minullakin kokemusta.

      Aika työläs homma se maidonjäähdytys oli käsipelillä ja jäälohkareilla. Isoja maitomääriä ei kukaan olisi jaksanut jäähdyttää kunnolla.

      Runoilija on tässä kuvassa, kuvan otti mieheni, Mauri.

      Onnellista viikon- ja elokuun loppua sinulle Leena-IhaNainen♥♥♥

      Poista
  3. Muistoja ja niin tuttuja minullekin tuo lypsykarjanhoito menneiltä ajoilta, Lehmisavut ja ja muut.. Jäähdytys jäävesialtaissa jne, kaikki tuttua lapsuuden vuosilta. Meiltä läksi karja seitsemänkymmenluvun puolivälissä kun isäni sairastui vakavasti, sydämeen tuli niin suuret vauriot eikä silloin tehty ohitusleikkauksiakaan vielä... Kova paikka se äidillekin oli kun karja lähti.
    Nyt on aika toinen tiloilla ja epävarmuus suuri tulevaisuden suhteen vähän jokaisella.
    Einari Vuorelan runosta kiitos ja hyvää vointia sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, maalaistalosta olet sinäkin saanut leipäsi. Sairauden takia karja lähti, niin kuin monella muulla. Meillä se meinasi lähteä miehen terveyden takia, sillä häneen iski homepölykeuhko. Mutta olin itsepäinen enkä suostunut siihen. Ajattelin, että pidän tilan karjoineen vaikka poikieni kanssa.

      Se on jo toinen tarina. Olen kovin huolestunut maatilojen raha- ja muista vaikeuksista. Suomessa halutaan viljelijöitä rangaista jostakin syystä. Haluaisin että saisimme syödä kotimaista ruokaa, mutta jos maatalous tapetaan, ruokaa ei tule pöytiimme kuin tuomalla sitä ulkomailta. Enkä usko että meillä on varaa tuontiruokaankaan.

      Ole hyvä Minttuli; onnellista viikonloppua sinulle ja co! ♥♥

      Poista
  4. Kiitos hyvästä postauksesta,Oli niin mukava lukea kaikki niin tuttua
    kun meilläkin noin toimittiin.Lapsena paljon sai paimenessa olla ja lehmiä
    haaettiin lypsypaikalle. Olet ollut ahkera Aili talven varalle olet säilönyt marjat ja sienet niissä onkin ollut aikamoinen työ. Harmillista että noitten lääkäreiden kanssa on semmoinen riesa, kun ei saa hyvää hoitoa niinkuin pitäisi. Kivat kuvat olet laittanut.kiitos. Hyvää elokuun loppupäiviä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että pidit Irma!
      Paimenessa olin minäkin, äpärikköpellossa, mutta sitten äiti osti sähköpaimenen.

      Toki säilöäminen on tärkeä työ, vitamiinit on saatava talteen ja hyödyksi. Marjat ovat makoisia syödä ja katsellakin.

      Kyllä totisesti outoa on tällainen käytös, vai olisiko ihan tarkoituksellista vahingontekoa?

      Ole hyvä Irma! Hyvää elokuun- ja viikonloppua sinulle ja puolisollesi! ♥♥

      Poista
  5. Tuttuja on nuo kaikki vaiheet lypsämisen muutoksesta. vain tuo robotti lypsäjä on jäänyt näkemättä ja nuo lehmisavut, niitä en ole koskaan nähnyt muuta kuin kuvissa. Tuntuu, ettei länsi-Suomessa niitä ole ollutkaan, kai olisin törmännyt jos olisi ollut.
    -49 tutustuin ja opin käyttämään ensikerran lypsykonetta. Olihan se silloin iso juttu. Oli kaikken silloisten lypsykone mallien esittely ja kukin esittelijä kehui oman mallinsa parhaaksi. Hän, joka jäi viimeiseksi sanoikin sitten lyhyesti, nyt on kaikki koneet jo kiitelty, hänelle jäi vain vuoroonsa sanoa, se kone on paras, joka hyvin hoidetaan, sillä hoitonsa nekin vaati. Uusi kilpailu alkoikin sitten noista putkikoneista. Se oli iso ja hyvä askel. Helpotti paljon, mutta eroa oli niissäkin. Ja mielipiteitä sitämyöden paljon. Isännät tavatessaan kehuivat omaa systeemiään. Tuo robotti vähän kaihertaa mieltä kun en ole käytössä nähnyt sitä, se pitäisi vielä nähdä.

    Nyt on monella tilalla taas hyvin vaikeeta, niinkuin monesti ennenkin, vieläkö tästä myllerryksestä tilat selviävät, on vielä arvoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Robottilypsyä en minäkään ole livenä nähnyt, kuvista kyllä ja televisiosta. Kestää aikansa, kun lehmä tottuu robottiin. Varmaan silläkin on hyvät ja huonot puolensa.

      Olet minua vanhempi, minä en lypsänyt silloin muuta kuin käsin. Vuonna 1948 aloitin kansakoulun, oli 6v. Nuppolaan ostettiin lypsykone vanhan isännän kuoltua 1968. Uusimme karjan kokonaan, ja niille lehmille oli lypsykone tarpeen.

      Ensimmäin kone oli meilläkin kannukone, jolla sinnittelimme muutamia vuosia.

      Konekauppiaat kehuivat tietenkin omiaan, mutta sanoin omat kokemukseni julki, eikä minulle Alfal Laval kelvannut. Toki hoitoa kaikki koneet tarvitsevat, lypsykonetta käytetään vähintään kaksi kertaa joka päivä.

      Niin todella on, saamme nähdä, miten maajussien käy. Kateellinen ei kannata olla kenekään. Hyvä jos selviävät jatkamaan työtään! ♥

      Hyvää elokuun- ja viikonloppua sinulle ja Himmulle! ♥♥

      Poista
  6. Ihania nuo vanhat valokuvat. Ne tuntuvat niin kotoisilta ja saavat omatkin muistot nousemaan pintaan.
    Kyllähän se totta on, että vanheneva väestö on lapsipuolen asemassa. Anoppi joutui viime viikonloppuna sairaalaan hirveän selkäsäryn takia, mutta kotiutettiin parin päivän päästä eikä selkää edes kuvattu. Kivut jatkuvat.
    Toivotan Sinulle kuitenkin lempeää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma vanhoissa kuvissa on erilainen kuin värikuvissa.
      Tosi on, mitä sanot!
      Se tuntuu pahalta, ettei meille anneta ns. ihmisarvoa. Mitä he luulevat itse olevansa?

      Kiitos Piipe, kuin myös sinulle ja co! ♥♥

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos Ritva!
      Onnellista viikonloppua sinulle! ♥♥

      Poista
  8. Kiitos lukuhetkestä ,tuttua elänyt ja kokenut samat vaiheet .Hyvää viikon loppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Mirja..:)
      Samoin sinulle! ♥♥

      Poista
  9. Ikävämpi juttu, kun ei tutkita vaan hutkitaan.
    Hyvää viikonloppua ja toivottavasti päänsärky on helpottanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nähtävästi ei kannata, vaan halutaan päästä eroon mahdollisimman nopeasti sairaista vanhuksista. Mutta väärällä alalla tuollaiset lääkärit on, sopisivat paremmin hautausalalle.

      Kyllä, päänsärky helpotti heti kohta, kun sain uudet verenpainelääkkeet. Onnellista viikonloppua sinulle Mai! ♥ ♥

      Poista
  10. Kiitos tästä palasta mennyttä. Nykyinen todellisuus olikin hauskasti toteutettu, kun lehdestä luin jonkun ripustaneen kaikki kaavakkeet narulle. Olikin monta metriä sitä lajia….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, ainakin heitä naurattaa, joiden ei tarvitse tuota lomakenippua läpikäydä ja täyttää niitä. Pienimmästäkin erheestä leikataan heti 10 prosenttia tuista pois, vaikka virhe olisi avustajan tekemä!

      ♥ ♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥