Google+ Followers

maanantai 7. syyskuuta 2015

Aistillinen ja kaunis kuin ruusu!

Leo Karppasen työ Paratiisi.

KAUNEUS


Mitä on kauneus? Kysy kaikilta sieluilta -
kauneus on jokainen runsaus, jokainen hehku, jokainen
                                  yltäkylläisyys ja jokainen suuri köyhyys;
rakkaus on  uskollisuutta kesälle ja alastomuutta 
                                                              aina syksyyn saakka;
kauneus on papukaijan höyhenloisto tai myrskyä
                                                                ennustava päivänlasku;
kauneus on terävä piirre ja oma äänenpaino: minä se olen,
kauneus on suuri menetys ja äänetön surusaatto,
kauneus on kevyt viuhkanisku joka nostattaa 
                                                            kohtalon tuulispään;
kauneus on olla aistillinen kuin ruusu
tai antaa päivänpaisteen vuoksi kaiken anteeksi;
kauneus on munkin valitsema risti tai helminauha jonka nainen
                                                                     saa rakastajaltaan,
kauneus ei ole se ohut kastike jossa runoilijat 
                                                            tarjoilevat itseään,
kauneus on sodankäyntiä ja onnen etsintää,
kauneus on korkeampien voimien palvelemista.


- EDITH SÖDERGRAN -
(suom. Pentti Saaritsa)


Sateenkaari ukonilman jälkeen.


Edith Södergran nostaa kauneuden korkealle arvostuksissaan. Kauneuttahan me kaunosielut etsimme elämämme jokaisena päivänä. Erityisen korkealle arvostan taiteilijat kauneuden vaalijoina ja sen luojina.

Minulle kauneutta edustaa tuon tauluryhmän tekijä, Leo Karppanen, joka on kaunosielu sielunsa jokaista sopukkaa myöten.  Paitsi syntymässään saamaansa lahjaa, hän on joutunut tekemään paljon työtä oppiakseen hyväksi taiteilijaksi. Lahjoja voi olla monellakin, mutta heistä ei koskaan tule oikeaa taiteilijaa siksi, etteivät he jaksa / viitsi panostaa omien lahjojensa kehittämiseen. 

Tärkein on minusta Edithin lause: "Kauneus on korkeampien voimien palvelemista".
Uskon, että taiteilijalla on enemmän salattua tietoa, jota tavalliset ihmiset eivät jaksa ymmärtää. Ja joka tapauksessa taiteilija joutuu ajattelemaan paljon siksi, että hänen on mietittivä tarkaan, millä materiaalilla, tekniikalla, väreillä ja tyylillä luomuksensa sanoman ilmaisisi.

Hauska lause on tämä: "kauneus ei ole se ohut kastike, jossa runoilijat tarjoilevat itseään". Edith ei ainakaan ole "ohut kastike". Edithin kastike on väkevä kuin etikka. Ohuessa kastikkeessa tarjotaan niitä runoilijoita, joita mahtuu 24 tusinaan. Ja heitä on varmasti paljon. Jokaisella runoilijalla / kirjailijalla tulee olla oma äänenpaino, josta lukijat hänet tunnistavat. 

Kauneutta löytyy paljon, ehkä eniten luonnosta. Kauneutta viljellään ja sitä vaalitaan vaivoja säästämättä. Meillä on sanonta: "Kauneus on katsojan silmissä", mikä myös on totta. Muotiasiat ovat aina (muka) kauniita. Rumuuskin voi olla kaunista, jos uskoo sen, että köyhyys on kaunista. Köyhyyteen voi lisätä sairauden, joka on järkyttävää, mutta ei minusta kaunista. 
Leo Karppasen köynnösruusu.


Kauneus viipyy yhä keskellämme, erikoisen lähellä meitä se on syksyisessä luonnossa. Puut verhoavat itsensä keltaisiin ja punaisiin väreihin ennen kuin talvi riisuu pois viimeisetkin lehdet. Syksyn värit ovat erikoisen väkevät ja loistavat, hehkua ennen kuolemaa! 

Kuoleman kauneutta on talvessa, lumessa ja pakkasessa. Suurta kauneutta on yötaivaassa ja sen miljardeissa tähdissä. Kauneutta me emme voi kieltää, mutta emme rumuuttakaan.

Maailma ja me olemme suurten haasteiden edessä. Rooman valtakunnan tuhosi moraalin rappio ja kansainvaellukset. Saanemme nähdä, miten nyt Euroopan käy!
Lienee mahdotonta tunnistaa ja erotella sotapakolaiset niistä muista. 

Ihmisyys on arvo, jota soisin kaikkien kunnioittavan lähimmäisissään. Joten pysykäämme ihmisenä ihmiselle, ehkä silloin sopu ja yhteiselo sujuu. Jotenkin tuntuu siltä, että nyt on hallituksellamme ihan liikaa pohdittavaa. Viisaitten päätösten teko on vaikeaa, liiankin vaikeaa.

Leo Karppasen uima-allashuone Saihossa.


Syksy harppoo luoksemme pitkin askelin ja usvaisin aamuin. 

Toivotan oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoilleni!
                     Terveisin Aili-mummo

12 kommenttia:

  1. Hyvää ja värikästä syyskuun viikkoa myös Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe, samoin myös sinulle! ♥♥

      Poista
  2. Aili, ole tlöytänyt sellaisen Edithin runon, jota en muista lukeneeni!!!

    Kauneus on usein siellä, missä emme sitä usienkaan huomaa, Samaa mieltä, ei ole kauneutta sairaudessa, en voi niin nhädä.

    Piimä on kaatunut, ei ole aika enää muuta kuin auttaa avuntarvitsijoita, Kuka nyt kääntää selkänsä, ei ole ihminen ihmiselle. Enkelilapsi laskeutui rannalle kuin muistutukseksi meille itsekkäille.

    Tätä ihan en olisi uskonut. Ilmassa on samanlaisia lausuntoja ja sävyjä kuin oli kansallissosialisteilla ennen Hitlerin valtaantuloa. Järkyttävää!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lienet lukenut / hankkinut Edithin kootut runot? Tämä runo on vähemmän tunnettu kuin Uuno Kailaan suomentamat.
      Sairautta ei Edith mainitsekaan, vaan köyhyyden. Minusta köyhyyttä seuraa usein sairaus (kuten muinoin nälkävuosina).

      Niin todella on, kuolemanhädässä olevien auttaminen on ensisijaista, muu seuraa perästä. Nähtävästi ihmisten hätä jatkuvasti lisääntyy. Enkeleitä tarvitsemme avuksemme.

      Olen ajatellut ihan samaa, kunpa ei sama toistuisi koskaan! Olemme järkytyksestä mykkiä...

      ♥♥♥

      Poista
  3. kiitos Aili ihanasta runosta. Edith on miettinyt syvälle. Kauneus on hyvyydessä, armollisuudessa, empatiassa, puhtaudessa, jaloudessa, sielun kirkaudessa..ja ah niin monissa elämän anneissa, armonlahjoissa, anteeksi annoissa, lapsen kirkkaissa silmissä ja ujossa hymyssä. lähimmäisen lämpimässä sanomassa ja rakkaiden syleilyssä. Siellä missä kauneutta ei näe, sieltä on paras paeta pian pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, kaisumarjatta, ja niin oikein!
      Edith oli ja on hyvin syvällä runoissaan ja kohtalossaan.
      Hän viittoo meille tien kirkkaitten vesien luo!
      Rumuudesta ja pahuudesta on parasta paeta pois...

      ♥♥

      Poista
  4. Kaunista oli todella tämän postauksen monipuolinen pohdinta kauneudesta.
    Aito ja puhdas rakkaus on yhtä kaunista kuin auringonpaiste sateen jälkeen.
    Kaunista on myös pohtia tätäkin aihetta jota myös koko luonto on täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sulo, hienosti sanottu..:)
      Toki aito ja puhdas rakkaus on aina kaunista, ihanimpia kokemuksia ihmisen elämässä. Hyvin monet asiat jo aitous tekee kauniiksi. Luontoa tulee ihmisen aina kunnioittaa ja ihailla.

      ♥♥

      Poista
  5. Hieno on runosi ja todella kaunis.
    Mä sanoisin, että Äidin rakkaus voi olla myös todella kaunista, se on sitä takuuvarmaa oikeata rakkautta, myös, niinkuin myös mummun rakkaus lapsenlastaan kohtaan!
    Kiitos Aili Mummo, ja hyvää huomista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harakka..:)
      Tosi on, mitä sanot! Kukapa ei omiaan rakastaisi!
      Kiitos Harakka; samoin sinulle & co! ♥♥

      Poista
  6. KIITOS LUKUHETKESTÄ.HYVÄÄ KSYNALKUA.

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥