Google+ Followers

maanantai 21. syyskuuta 2015

Hyönteisiä ruokalistalla

Valkovuokot keväällä...

Vihdoinkin olen asettunut aloilleni kuin saavi.
   Katselen elämää valkovuokkojen tasolta. Sanoinkuvaamaton nöy-
ryys loistaa niiden terälehdistä, uskomaton alttius ja ilo, kuin astiat
ne vastaanottavat valon, luojan pienet keijut...kellohameiset
haltijat.
   Söin seitsemän muurahaista, kuuliaisesti Ferdinant Kneippin 
oppien mukaisesti. Kevään ensimmäisestä pesästä syödyt 7 muura-
haista tietävät koko vuodeksi hyvää terveyttä. En ihme kyllä
tuntenut omantunnon soimauksia. Otin vauhtia tekooni ottamalla
hurjan päättäväisen asenteen: olen karhu. Syön nälkääni. Muura-
haishappo auttaa iskiakseen, kihtiin ja nivelreumaan. Olen pelastet-
tu.


- KAARINA VALOAALTO -
Havutar, hyvä emäntä: historiaa ja perinnettä.

En tiennyt että muurahaisten syönti on noin terveellistä!

Meille on alettu viime aikoina markkinoida ruokalistallemme hyönteisiä, matoja, toukkia ja vaikka mitä. Voi olla, koska ihmiset lisääntyvät holtittomasti ja rajoittamatta, että piakkoin maailmasta on ruokakin loppu. Silloin on syötävä mitä sattuu kiinni saamaan. Näitä on mainostettu hyvinä valkuaislähteinä. Ja kun ne vielä jauhottaa ja rasvassa keittää, ja jopa on herkkujen herkkua! Harva enää kiroaa kotimaista ruokaa, jos sitä on enää mistään saatavilla. Ihan liikaa vihataan kotimaisen ruoan tuottajia tässä tilanteessa. Ne Venäjän tilaukset EU päätti lopettaa ja laittaa boikottilistalleen. Kun ihminen on tarpeeksi tyhmä ja kade, hän ampuu itseään vaikka jalkaan.

Tuossa Havuttaressa on paljon tarinoita vuosisatojen takaa ihmisistä ja suvuista. Jotkut selvisivät hyvin pahoista nälkävuosistakin 1867-68, jolloin ei ollut viljaa. Täydellinen katovuosi on paha juttu ihmisille ja eläimille. Nälkäiseen ihmiseen iskevät ensiksi taudit, kun nälkä on häntä heikentänyt. Tauti tekeekin sitten loput. Nupposistakin eräästä sukuhaarastemme, kuoli yhdestä perheestä kuusi ihmistä, vain pari lasta jäi eloon. Simosten suvussa kuolema niitti raskasta satoa kymmenin ihmishengin. Monta sukupolvea kuoli peräjälkeen nälkään ja puutostauteihin. Kaikkein altteimpia olivat lapset.
Simolan torppa.

Tämä torppa tehtiin joskus 1948-50. Siinä on ollut monet asukkaat aikojen saatossa. Viimeiset vuosikymmenet se on toiminut kesäasuntona. Torpasta ja asukkaista olen kertonut useaan kertaan, ja Markus Allanista erikseen. Mielenkiintoisia asukkaita on nämä viimeksimainitut olleet. Ihania ihmisiä senkin jälkeen...
Mää mää lammaskulta. Rudolf Koivun kuvitusta.

Tiukalla se oli entisaikaan leipä, sitä ei moni arvaakaan. Ja tiukilla sitä ollaan monesti vieläkin. Raskaalla työllä ja ylipitkillä työpäivillä se leipä oli hankittava, ei ollut liikoja vapaa-aikoja naisilla varsinkaan. Lapsetkin joutuivat tekemään raskasta ruumillista työtä aikuisten tavoin. Ellei tehnyt, rangaistus oli kova ja ruumiillista laatua. Koulussakin kohtelu on eri tasolla kuin nyt, karttakeppi heilui! Ja opettajalla oli silloin arvovaltaa. Vielä 1960-luvulla kouluviikkokin oli kuusipäiväinen. 

Ajat muuttuvat, joskus parempaan, joskus pahempaan. Tuskin me enää niitä ylenpalttisia aikoja tulemme näkemään, mutta onhan se teoriassa mahdollista. Kun tämä nykyinen kansainvaelluskriisi on selvitetty, alkavat uudet kriisit. Sen nimi on vesi ja ilmastonmuutos.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille hyvää alkanutta viikkoa ja kaunista syksyä!
                                  Aili-mummo








16 kommenttia:

  1. Hauras se on tämä Suomi, joka ei enää tuota ruokaa omiksi tarpeiksi, vaan tuottaa ulkomailta. Joku isompi kriisi ja johan on ruoka loppu. Pitäisiköhän ruveta varastoimaan kellariin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan kotivarastot ovat suotavia! Täyssäilykkeitä suositellaan, sillä poikkeustiloissa ei sähkönsaantikaan ole varmaa. Tai sitten hankkii myös agregaatin ja siihen polttoainetta, josta saa pakasteisiin virtaa. Saa nähdä mitä kohti mennään, varuillaan on ainakin oltava.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi, olen samaa mieltä!
      Se on naapurimme vanhoista aitoista rakennettu, ne oli punahonkaa!

      ♥♥

      Poista
  3. Noita entisajoista kertovia kirjoja olisi tervettä lukea nyky ihmistenkin. Nähtäisiin, että noinkin voi selvitä eteenpäin.En toki tuota aikaa tänne kaipaa enkä halua, mutta tulisi vähän suhteellisuutta nykyiseen aikaan, kun kaikkea on tarjolla liian kanssa.

    Toivottavasti saan elää tämän loppuaikani niin, ettei tarvisi alkaa kaikenmaailman ötököitä suuhuni pistämään, en voi sanoa olevanoi valmis niiden mussuttamiseen suussani.
    Hyvää syyskuun jatkoa sinulle!♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa toivon minäkin; ötökkäpaistia en vielä halua..;)
      Sitä minä juuri tarkoitin, kun otin 'vertailukohdan' nykyisille elämäntavoille!

      Kiitos Mummeli, kuin myös sinulle ja Himmulle! ♥♥♥

      Poista
  4. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teksti. Muurahaisten syöntiin en kyllä ihan hevillä ryhtyisi paitsi jos pakko olisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen nähnyt esitettävän herkuksi heinäsirkkoja, jotka kuorrutettuina kuuluvat ruokapöytään, ovat kuulemma hyviä valkuaislähteitä. Tuo muurahaisjuttu oli runossa mainittu 'parannuskeino' joistakin sairauksista. Lapsena työnnettiin keppi murkkupesään, ja annettiin sen olla siellä jonkin aikaa. Sitten keppi vedettiin pois, ja nuuhkittiin sitä ja nuoltiin kepistä muurahaishapot pois! Jännä makuelämys, sanoisin..;)

      ♥♥

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Olet kaikkiruokainen, hieno homma..;)

      ♥♥

      Poista
  6. Saattaa hyvinkin olla lähitulevaisuutta, että syödään, mitä saadaan syötäväksi. Ehkä ihminen joutuu enemmän taas turvautumaan viljelemättömän luonnon antimiin. Luonnossa on paljon hyvää syötävää, jota ei vain osata/viitsitä hyödyntää, siis muutakin, kuin muurahaiset ja toukat. saattaisin posia niitäkin, mikäli vaihtoehdot ovat siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin varmaan käy ennen pitkää!
      Ruoka ei ole silloin itsestäänselvyys, vaan se pitää itse hankkia.
      Toki ihmisillä opittavaa riittää, mitä kasveja voi syödä. Luonnonkansojen herkkua ovat esim. toukat (Austraalian aborginaalit). Murkkuja saattaisin minäkin syödä, jos olisi pakko..;)

      Poista
  7. Moni nälänhätä voitaisiin välttää kun syötäisiin hyönteisiä.
    Monet eläimet voivat hyvin tällä ravinnolla aina karhuja myöten. Hyönteisiä voitaisiin jalostaa kuten esimerkiksi soijaa.
    Voitaisiin haukata tästä jalosteesta tehtyä makkaraa ja jälkiruokana voisi olla hunajakuorrutettuja heinäsirkkoja ja sokerihuurrettuja torakoita. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos esityksestä Sulo, siinäpä oli herkullinen ruokalista..;)
      Miten lienee tervellisyyden laita tällä ruokavaliolla? Karhu voinee syödä lihaakin!

      Mielikuvitusta on tietysti sallittua käyttää, varsinkin jos ei ole muuta ruokaa!
      ♥♥

      Poista
  8. Hyvää syksyä Sinulle, Aili. Blogissasi on kauniita kuvia ja runoja. Olet hyvin energinen ja luova.:)

    VastaaPoista
  9. Kiitos Anna!
    Tuo runo sai ajatukseni liikkeelle, oli sen verran hyvä runo;))

    ♥♥

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥