Google+ Followers

perjantai 6. marraskuuta 2015

♥ Isän rooli ennen ja nyt ♥

Rudof Koivun kuva: RUDOLF KOIVUN LUKUKIRJA. (Otava 2005).


ISÄN POLVELLA

Huru huru hummalla,
hummalla tätilään.
Täti kakun leipoo,
harakka halot hakkaa,
kukko puuron keittää,
kana kastin lämmittää,
västäräkki voin sulaa,
varpunen kattilan kaapii,
noukkii, koukkii,
pikkulintu lusikat pesee,
katti kauhan siivoaa...


- SUOMALAINEN KANSANRUNO -

Katso edellä olevan kuvan tekstiä!


Ylihuomisen isänpäivän kunniaksi  tein tämän RUDOLF KOIVUN Lukukirjasta kaapatun runon ja kuvat. 
Alunalkaen nämä kuvat ovat koristaneet Aukusti Salon Meidän lasten aapista (1. p. 1935) Ja Meidän lasten elämää (1.p. 1935), joihin Rudof Koivu on tehnyt kuvituksen. ISBN 951-1-04503-2.

Noissa muutamissa kuvissa, jotka tästä Lukukirjasta löytyy, on isä omassa vanhassa roolissaan eli ajamassa hevosta ja kantamassa jyväsäkkiä selässään, köpöttelemässä joulu-ukkona jouluaattoiltana sauva kädessä tai kuljettamassa ikkunaa. Isä oli lapsella tarpeen olla siksi, ettei pappi kirjoittanut lapsen nimen kohdalle rippikirjaan rumaa sanaa, äpärää. Äpäriä olivat kaikki, jotka eivät olleet syntyneet vihityssä avioliitossa. Myös kihlaparin lapsi saattoi olla hyväksytty. 

Entisaikaan isän kuului olla ylin kurinpitäjä lapsilleen. Isällä oli tanakka nahkavyö, jolla oli hyvä 'voidella' kurittoman lapsen istumalihaksia ja selkäpiitä. Näin miehille oli opetettu oman isän (ja kirkon) toimesta. Pikkulapsia saattoi kannella sylissä, mutta kun pari-kolme vuotta kului, tapaan kuului kovan kurin opettaminen jälkeläiselle. Sain selkääni myös nuorempien edestä, ja äiti se sitten kovakätinen nainen olikin...Tukkapölly ja pimeässä kellarissa istuttaminen ne vasta muistorikkaita olivat, kuten myös piiskaus paljaille istumalihaksille.

Mieheni on joskus sanonut, että kahdesti päivässä annettiin ruokaa, mutta selkään hän sai isältä kolme kertaa päivässä!

En tietenkään toivo näitä aikoja takaisin, mutta ne ovat painuneet lähtemättömästi mieleeni.

Ennen oli hyväksyttyä pahoinpidellä omia ja vieraitakin lapsia. Niin suuriarvoista oli kurin opettaminen lapsille. Myös sanaparret tukivat tätä kasvatusmenetelmää. 

Nykyisät ovat ihan eri rotua kuin nuo edellä luettelemani. Miehet osaavat myös hoitaa ja ruokkia pienokaisiaan, ja osaavat osoittaa lapselleen hellyyttä. Miehellä on myös tunteet, joiden syvyyttä ei tarvitse epäillä; mies kantaa lapsistaan myös vastuuta ja tekee töitä perheensä hyväksi. Kun vertaa noita entisajan 'hirviöitä' tämän ajan miehiin, voi sanoa suorastaan ihmeen tapahtuneen. 1800-luvulta on tultu jättiläisaskelin 2000-luvulle.

Toivotan kaikille isille onnea ja menestystä tärkeässä tehtävässään! 
Aurinkoista ja kaunista Isänpäivää kaikille Isille!
                        Aili-mummo

14 kommenttia:

  1. Ei mennytkään kolmanteen ja neljänteen polveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi ei enää, vaan onhan se ollut perinteenä niinä aikaisemmilla vuosisadoilla. Se oli Jumalan viha, joka kohdistuu isästä / äidistä kolmanteen ja neljänteen polveen asti. On näköjään pitkä muisti!

      Poista
  2. Huh, kuulostaa kamalalta tuo päivittäinen selkään saaminen! Kurinpito on ollut todella rankkaa, mutta onneksi tänään isät todella voivat olla turvallisena sylinä, kuuntelijana, yhteisen ajan jakajana.
    Minäkin toivottelen kaikille isille onnellista isänpäivää ja Sinulle hyvää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe!
      Tätä on opetettu monien sukupolvien ajan: joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee!

      Mukavaa viikonloppua sinulle Piipe! ♥♥

      Poista
  3. Kurin pito oli ennen toista kuin nyt. Hyvää viikonloppua ja Isänpäivää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ritva, kuin myös sinulle & co! ♥ ♥

      Poista
  4. Kauhistelen noita vanhoja aikoja! Tapasin kotikylän hautuumaalla viimeski käydessä tutun, jonka veli, luokkatoverini, teki itsemurhan kovan kotikurinsa takia. Siksi, siksi sanon, että minäkin tulen Jantesta, sillä koko kylä tiesi, mutta Satakunnassa riiitti, jos perheenpää oli kova tekemään töitä, muuten sai tehdä mitä vaan. Uskomatonta, että tuo tapahtui meidän aikanamme...

    Vanhat muistot ovat joskus raskaat, mutta kaieksta hulimatta mukavatunnelmaista Isänpäivää, Aili_ihaNainen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena!
      Isänpäivä on sujunut mallikkaasti, lapsenlapsia tuvan täydeltä, heidän isänsä ja äitinsä myös. Toki ennen sai tehdä mitä vain, ei yhteiskunta siihen puuttunut. Heitä taisi pelottaa, että se olisi aiheuttanut kunnalle menoja ja vaivannäköä. Tänään on tosiaan ihan uskomatonta!

      SItä yhä ihmettelen, miksi pitää hankkia lapsia, jos ei kykene heistä huolehtimaan. Mutta ihminen on niin itsekäs olento, että se oman hyvänsä vuoksi tekee mitä vain...

      Kiitos Leena_ihaNainen, samoin sinulle ja herra Lumimiehelle♥♥

      Poista
  5. Onneksi aika on nyt toinen, vaikka kyllä sitä näinäkin päivinä toisilla lapsilla on kovat oltavat.
    Ikäviä muistoja! Muistan itsekin saaneeni joskus selkäsaunan, mutta ei niistä ole mitään traumaa jäänyt, kaipa ne ansaitsinkin...

    Hyvää isänpäivää ja marraskuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Minttuli olen kanssasi!
      Monenlaisia liittoja on myös nykyajan maailmassa, ja lapset saavat maksaa vanhempiensa pahoista teoista!

      Minulla näitä traumoja riittää, valitettavasti!
      Kuin myös sinulle, MInttuli♥♥

      Poista
  6. Ihanat, nostalgiset runot, joista muutamat säkeet muistuvat heti mieleeni.
    Kuten tuo harakan hutunkeitto. Tai pikkulintujen lusikanpesu.
    En koskaan saanut piiskaa isän kädestä, äidin kädestä kylläkin. Muutaman, omasta mielestäni täysin aiheettoman selkäsaunan muistan varmasti ikäni kaiken. Mutta ehkäpä juuri siksi olen tullut sellaiseksi mikä tänään olen. Oma lapsuusaika varmasti vaikuttaa pohjalla kaikessa käyttäytymisessä. Silti aika korjaa mielipahan ja muistelen äitiäni hyvällä.
    Ehkä hän yksinhuoltajana (kuin Hulda Huoleton!) yritti parhaansa ja sen piti riittää.
    Marraskuu, harmaata. Silti hyvää isänpäivää kaikille isille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän pikkulapsi käsitä noiden selkäsaunojen syitä, kun ei selitetä yhtään mitään; hakataan vain vihan vimmassa. Yhden jutun muistan, kun en saanut haluamaani liivihametta, tein sen itse! Leikkasin mekosta pois hihat ja ynnä muuta, loppu oli sitten se liivihame. Mahdottomat pieksäjäiset siitä tietysti seurasi oikein äidin kädestä. Ensimmäiset selkäsaunat sain varmasti jo 2-vuotiaana.

      Neiti Hulda Huoleton olisi varmaan hauska roolihenkilö jossain näytelmässä tai elokuvassa, tuskin tosi elämässä!

      Kiitos Anja-Regina; kuin myös sinulle ja prinssipuolisollesi! ♥♥

      Poista
  7. Näinhän se oli silloin ennen ainakin maaseudulla. Kaupunkielämästä en tiedä oliko kuri yhtä kova 1930-40 luvuilla. Äidin isä oli ollut ainakin hiljainen vanhapoika mennessään naimisiin mummon kanssa ja tuskin liikoja rähjäsi kotona. Mummo oli se, joka piti ohjia käsissään. Tuo minun rakas Lyydia-mummo, joka meidät lapsetkin hoiti pienenä.
    Isän puolelta löytyy sitä tulista luonnetta. Paavo-ukki antoi tuppivyöstä näin isä on kertonut mutta jälkeenpäin oli monesti katunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun 'onneni' oli syntyä 1800-luvun miehen lapsena. Mutta eipä äidin suku tainnut olla yhtään lempeämpää kuin isän. Mummot lähes aina rakastavat jälkikasvuaan, ja osaavat arvostaa heitä. Liian tulinen luonne oli isälläni, ja äidin isällä kuuleman mukaan vielä enemmän. Uskottiin että varsinkin tyttöjä hakkaamalla saataisiin toivottu tulos: kiltti ja kuuliainen vaimo ilman omaa tahtoa! Voin sanoa ettei se pidä paikkaansa!

      Minua eivät ukit pieksäneet. Toinen kuoli kun olin 4v. ja toinen oli kuollut jo v. 1902. Hienoa että ukkisi osasi katua tekojaan...
      Mukavaa isänpäivän iltaa sinulle ja co, Beate! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥