Google+ Followers

tiistai 3. marraskuuta 2015

Kirja ilman sanoja

Jää astiassa. Kuva: Mauri Nupponen.

Sateen vaimea ropina kattohuopaa vasten,
hiljaisuus, rauha: tämä yö
ei lopu koskaan.

Minä istun lukulampun alla,
avaan kirjan johon ei ole painettu sanoja,
luen hitaasti, maistelen ilmaa,
tunnustelen tuoksuja kuonollani.
Minulla ei ole kiire,
minä ymmärrän sanotun sanomattakin,
nukahdan viileän
valkoisen paperin pinnalle.


- MARKUS JÄÄSKELÄINEN -

Tikkalan kappeli ja hautausmaa.


Täällä rauhaisalla lepopaikalla on monta sanatonta nukkujaa, ja monesti me vierailijatkin jäämme sanoja vaille. Nekin ihmiset, jotka elossa ollessaan eivät ole sietäneet toisiaan, lepäävät rauhassa ilman riitaa ja sotaa. Aviopari joka on eronnut, lepää kauniisti rinnakkain tai pääpuolet vastakkain. Avopari joka asui vuoisikymmenet yhdessä saman katon alla, nukkuu tyytyväisenä omien sukulaistensa seurassa. Näin ovat jälkipolvet hyväksi nähneet.

Säätyläiset ja varakkaat haudattiin kirkon lattian alle tai mahdollisimman lähelle kirkon seinää, jos hautaus tapahtui kirkon ulkopuolelle. Sitä en ymmärrä, miten ihmiset voivat istua kirkossa ja hengittää kalmanhajuista ilmaa. Se on suorastaan epäterveellistä! Onneksi sekin tapa loppui jo vuosisatoja sitten.

Entisaikaan haudattiin eriuskoiset hautausmaan takaosaan, ja jumalankieltäjät hautausmaan perimmäiseen nurkkaan. Sukuhautaan heitä ei suinkaan pantu. Rikolliset, joista suurimpia olivat itsemurhaajat, haudattiin kokonaan siunatun maan ulkopuolelle. Näin ihmiset olivat kirkon puolesta lajiteltu kukin omaan kastiinsa. 

Minulle on ollut vaikea ymmärtää sitä, miksi itsemurhaajia pidettiin niin rikollisina. Heidät tuomittiin, vaikka he ovat sairaita ja onnettomia lähimmäisiämme tai sukulaisiamme. Minä en ole jaksanut tuomita heitä, vaan paremminkin ymmärtää.
Miksi me olemme lähimmäisiä kohtaan niin armottomia ja pahoja?

Lehtikuuset ovat syksyllä aika värikkäitä.

Olisipa jännittävää nähdä tämänkin tilan isäntäväet monien sukupolvien ajalta. Valokuvaus on vasta aikan nuori keksintö. Mahtisuvuilla oli varaa maalauttaa muotokuvia perheenjäsenistään, ei kansanmiehillä eikä naisilla. 

Tohmajärvellä asui 1700-1800 luvuilla sukuja, jotka ovat korkeasti kunnioitettuja koko maamme historiassa, muunmuassa Järnefeltit. Tohmajärvellä syntynyt Alexander Järnefelt (1833-1896), oli senaattori, kuvernööri, ja kenraaliluutnantti, ja näiden lisäksi tunnettu fennomaani. Hänen useat lahjakkaat lapsensa olivat kuuluisia taiteilijoita, Aino Sibelius oli Jean Sibeliuksen vaimo.

Näin pääsin kehumaan meidän hienoa menneisyyttämme. Sitä vanhempi menneisyys kuuluu Venäjän vallan alle.

Toivotan lukijoilleni hyvää alkanutta viikkoa ja marraskuuta!
                             Aili-mummo        

18 kommenttia:

  1. Hyvä tuo kysymys ihmisten armottomuudesta. Yhtä lailla hyveellisyys mietityttää, kun papit saivat hautapaikan seinän vierustalta, sen näkee yhäkin vanhoilla hautausmailla. Tarkoituksena oli, että seinää pitkin valuva pyhä sadevesi osui heidän haudalleen. Hyveellisyydestä on muistona myös eptafit. Viihdyn keskiaikaisten kirkkojen sisällä. Pohjoinen puoli oli ilman ikkunoitakin. Hyvin vaillinainen kuvahan noilla vanhoilla hautausmailla syntyy, köyhistä ja heidän puuristeistä ei jälkeäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Ulla, me olemme armottomia toinen toisillemme. Entisajan papit olivat minustakin aika outoja omine uskomuksineen. MIksi kirkon piti aina olla ensimmäisenä lajittelemassa jäseniään, köyhää naishenkilöä ei edes usein pidetty ihmisenä.

      Minusta tosi vanhat epitafit ovat vaikuttavia. Niitä löytyy runokirjoistakin muunmuassa V.A. Koskenniemeltä.

      Keskiaikaiset kirkot ovat ihania komeine seinämaalauksineen. Meidän seudullamme ei edes noin vanhoja kirkkoja ole, täällä kirkot on tehty puusta, ja vanhat kirkot ovat palaneet.Ortodoksedilla on ollut puuristejä ja kropsuja. Kun ne olivat lahonneet, voi vainajan muistokin hävitä (on ollut heidän ajatuksenaan). Mutta rautaristit säilyvät, jso vain seurakunta antaa niiden olla. Hautapaikkakin kun on määräaikainen (25-50 vuotta).

      Poista
    2. Epitafit ovat hienoja ja niiden kertoma, menehtyneetkin lapset mukana kuvassa.

      Asun itse kaupungissa, jossa on kivikirkko, mutta eihän minulla olisi ollut asiaa sinne, vaan viereiseen puiseen latoon. että ehkä mielummin ihailen vaikka Lammin keskiaikaista kivikirkkoa, johon olen kointynyt jo lapsuudessa, vaikka en ole ikinä asunut siellä.

      Poista
    3. Mainiota että asut lähellä vanhaa kivikirkkoa! Tykkäisin kovasti sellaisesta, vaan ei ole mitään mahdollisuutta...Ihailumme ne kyllä ansaitsevat!
      Hyvää viikonloppua sinulle, Ulla!
      ♥♥

      Poista
  2. Oikein hyvää viikonalkua sinulle Aili ja kiitos kauniista runosta. Siinä oli mukavasti kirjateemaa :) Tunnustelen tuoksuja kuonollani, olisikohan siinä koira vai kissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai!
      Toki tunnustelu on aiheellista ;)
      Hyvää loppuviikkoa sinulle! ♥♥

      Poista
  3. Hei taas Aili Mummo !Minäkin pidin tuosta jakamastasi runosta ! Joskus on "pakko " sanoa,joskus taas....... !!!!!!!!!!!!!!! Mukavaa loppusyksyä ja Hyvää vointia Sinulle,vuosimallia -42 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Else...:)
      Näin se on, mölyt on pidettävä 'mahassa' joskus, joskus taas ei!
      Kiitos; kuin myös sinulle! ♥♥

      Poista
  4. Turhaahan se on tuo kuolleiden aitaaminen omiin aitauksiinsa. Ikään kuin siitä jotakin "oppisivat". Turhalta tuntuu myös elävien niputtaminen, nostaminen ja painaminen. Ikään kuin ihmisarvoa olisi toisille enemmän annettu kuin toisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mine, anteeksi oma kerskailuni. Mutta Järnefeltien suvusta on paljon kirjoitettu viimeaikoina! Nyt on ihmisiltä riisuttu aatelisarvot, mutta oppiarvot ja rahallinen arvostus ovat nousseet niiden tilalle. Lajittelua se on tämäkin.

      Teoriassa ihmisarvon pitäisi olla samnarvoisuuden mitta, vaan onkohan se sitä? Toisilla on enemmän kuin toisilla, tuskin kukaan voi sille mitään. Taas lajittelemme ihmisiä omiin koperoihinsa...;/

      ♥♥

      Poista
  5. Luonto taiteilee, pitää olla silmät mukana.

    VastaaPoista
  6. Me ollaan nyt päätetty, että meistä ei tule kenellekään vaivaa, vaan tuhkaksi muutumme, mereen ja tuuleen haluamme. Olen seurannut omassa lapsuudenkylässäni näitä juttuja paljonkin ja vaikka tykkäänkin vaeltaa siellä jouluyönä kynttilämeressä ja ihan vähän on tunne, että olisin siellä likinnä isää, niin ei hän siellä ole...Isäni oikein vastusti niin kunnanhallituksessa kuin kirkkovaltuustossa kaikkea erottelua ja eriarvoistamista. Kaiken huippu itselleni oli tapaus, jossa yksi mahtisuvun henkilö alkoi pitää itselleen upeaa hautapaikkaa jo eläessään. Sanoin taholla, josta tiesin asian menevän takuulla kylän päättäjille, että 'tämä on niin kiinnnostavaa, että on pakko alkaa myydä tätä uutisena.' Se typeryys saatiin sitten lopetettua. Kaiken mahdollisti suvun ammoin ostama upea paikka hautuumaalla. Olemme nyt äidin kanssa päättäneet luopua erään haudan pidosta vähän kauempana, mutta ehdin käydä siellä vielä ensi suvena, sillä pidämme sen vielä viisi vuotta, sitten jotain sulkeutuu. Saimme kuulla ihan järkevältä taholta, että ainakin mainiutssa pitäjässä on kova pula hautapaikoista, joten päätimme näin.

    Lehtikuusia olen istuttanut, minusta ne ovat niin kauniita!
    .
    Mahdollisuuksien marraskuuta sinulle, Aili-IhaNainen♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno päätös hyvälle ja kiintoisalle elämälle!
      Hautausmaalla näkyy myös ihmisten eriarvoisuus. Mutta saattaahan olla, että tulevat sukupolvet ovat eri mieltä, kuin aikaisemmat sukupolvet. Jotkut hankkivat hienon hautakivenkin itselleen etukäteen, koska he eivät usko, että heille niin kallista ostettaisiin. Hautapaikka on määräaikainen, varmaan aikaa voi jatkaakin. Mutta hautapaikat ja niiden hoito maksavat melkoisesti.

      Lehtikuusella on hienot kevät- ja syysvärit. Kyllä niitä kelpaa ihastella...
      Kiitos Leena-IhaNainen; kuin myös sinulle♥♥♥

      Poista
  7. Onpa hieno jääteos, jonka luonto on ihan itse taiteillut.
    Niinpä, minustakin entisaikain eriarvoistaminen kirkon piirissä tuntuu pahalta ja ajatus oli kauas pois poikennut Vapahtajan jalanjäljistä. Erityisen julmalta tuntui tuo itsemurhan tehneiden kohtalo; heidät aivan kuin kirottiin hylkäämällä kirkkomaalla kaukaisimpaan nurkkaan. Sitä ei ymmärrä, ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin..;)
      Kauas tosiaankin, huono esimerkki meille vajavaisille ihmisille!
      Tosi on, onnettomat kirottiin ja karkotettiin kirkkomaalta! Lyhyt on meidän ihmisten ymmärrys.

      ♥♥

      Poista
  8. Mietin runoa pitkään, enkä lopultakaan ole varma, avautuiko se minulle. Haikeutta siitä leijaili ilman sanoja.
    Maisemakuvasi ovat niin kaunista syksyä.
    Ihmisiä arvotetaan aina, ei vain entisinä aikoina. Jokaisella aikaudella on omat ristinsä, jota seuraavien on vaikea ymmärtää.
    Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus avautuu, joskus ei! Johtuneeko mielentilasta vai mistä...
      Kiitos, tykkään väreistä ja harmoniasta.
      Niinhän se varmaan onkin, myös elämän arvot vaihtelevat. Myös ihmisen tausta, milloin ja millaiseen yhteiskuntaan hän on syntynyt.
      Kiitos aimarii, kuin myös sinulle & co! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥