Google+ Followers

maanantai 14. joulukuuta 2015

Larin-Kyöstin jouluruno

Mummon ja ukin joulukuusi v. 2011.

ALEKSIN JOULU


Helki tiuku, kuin helkit vaan
illalla joulun, kun huurre peittää maan. -
Tuima taival on kulkijalla,
onni mustuneen orren alla,
loista loitolle, lieto lies' -
hankeen hukkuvi matkamies
polulla maailman rannan.

Lennä, lumi, kuin untuvavyö,
syvä ja musta ois muuten ilta-yö,
lennä Tuusulan lammin luokse,
miss' on mökissä oljen tuokse,
kussa kynttilä lehahtaa!
Kuka tuvassa huoahtaa
polulla maailman rannan?

Lapset telmivät pahnoillaan,
liekkien leikkiin mies tuijottavi vaan,
vielä elää ja on jo vainaa.
Kalma kaartaa ja ilma painaa.
Pystyvalkea loimottaa,
sydän vilussaan vavahtaa
polulla maailman rannan.

-------

Impivaara se tarinoi,
laulusi kummit ne kummat lahjat toi;
luomis-innossa istuit silloin
paimenlauluilla soittain illoin
ohikulkijan kuulemaa
virttä, rattoisan haikeaa,
polulta maailman rannan.

Orsiin valkea heijastaa...
kalsea katse jo kosteen kiillon saa
mailta ikuisen yrttipuiston,
mailta onnen ja pyhän muiston
aatos haahtena laskettaa
suurten unelmain merten taa
polulta maailman rannan.

Lapset telmivät pahnoillaan,
mierollakulkija elää uudestaan,
nostaa kättä ja siunaa lasta
erheen elkeihin sortumasta.
Loista loitolle lieto lies'.
Poies kulkevi matkamies
polulta maailman rannan!

Tummat neitoset kuiskuttaa:
Elon polku on kaita, laaja Manan maa,
unhon unta saat kyllin tuolla,
tahdot kuolla. - "Nyt tahdon kuolla!"
Hiillos hiipuu ja tummenee,
koito kotiaan kaipailee
polulla maailman rannan.


- LARIN-KYÖSTI -

Löysin tämän Larin Kyöstin (1873-1948) runon Kansakoulun Runokirjasta, jonka WSOY on painanut Porvoossa 1925 omassa kirjapainossaan. Monia muitakin runoja, tuttuja ja tuntemattomia, on luettavikseni sattunut. Kyseessä on mieheni enon runokirja, josta oppilaille annettiin ulkoa opittaviksi runon sanoja.

Runoilijan oikea nimi on Karl Gustaf Larsson, ja hänen vanhempansa olivat riikinruotsalaisia. Poika kävi suomenkielisen koulun Hämeenlinnassa, luokkatoverina oli Eino Leino. Larin-Kyöstin  runot ovat kansanomaisia rallatuksia. 

Mies oli tuottelias. Häneltä julkaistiin ainakin 66 teosta. Myös näytelmät olivat hyvin edustettuina hänen tuotannossaan. Hänen runojaan oli paljon laulujen sanoituksina.

Valitettavasti en ole laajemmin perehtynyt Larin-Kyöstin tuotantoon, tämä runo tuskin tekee oikeutta hänen tuotannolleen. Ontuvista rytmeistä ja riimeistä en ole oppinut pitämään. 

Larin-Kyöstillä ja Aleksis Kivellä on myös kohtalonyhteys, johon viitataan tässä joulurunossa. Mielisairaus ja kuoleman kaipuu. Myös L-K yritti itsemurhaa v. 1906 Italiassa ja joutui sieltä Firenzen mielisairaalaan. 

Vuonna 1912 L-K osti Helsingin läheltä Oulunkylästä vaatimattoman talon, jonne hän muutti asumaan ja eli siellä lopun elämäänsä. Matkustellakin hän sai, samoin hänelle annettiin myös Valtion taiteilijaeläke.

Larin-Kyösti testamenttasi talonsa Suomen Kirjailijaliitolle.



Youtubesta Erkki Melartin sävellys Lapin Joulu esittäjänä Matti Lehtinen. Sanat: Larin-Kyösti.

Toivottelen lukijoilleni hyvää joulun odotusta ja adventin aikaa!
                              Aili-mummo





4 kommenttia:

  1. Taiteilijat ovat useimmiten hyvin herkkiä ja mielialavaihtelutkin varmasti voimakkaita. Tuo runo on vahvaa tekstiä ja kertoo kirjoittajansa mielentilasta. Enpä ole siihen koskaan ennen törmännyt, joten kiitos runon jakamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielialasta ne runot tavallisimmin kertoo, siitä mitä runoilija tuntee ja ajattelee. SAmoin ajattelin minäkin, joten toin runon nyt toistenkin luettavaksi! ♥♥

      Poista
  2. Olipa ihan uusi runo minulle, en ole ennen lukenut.
    Tuuo taide ilman käsiä tuli lapsuudessa tutuksi, kun tätini opettamassa luokassa oli kädetön poika, joka teki hienoja töitä kynä varpaiden välissä. Tätini ansiosta hän pääsi koulua käymään, oli annettu vapautus oppimisesta,. mutta palava opinhalu vei hänet salaa tätini luo ja pyysi päästä kouluun, johon tätini sitten hänelle hommasi oppimisluvan ja niin etevä oli poika, luokkansa paras joka vuosi.

    Hyviä päiviä joulun odotukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Mainio poika, ja myös hänen opinhalunsa!
      Varmaan hänestä kehittyi hieno taiteilija, kiitos tätisi!

      Kiitos mummeli, samoin sinulle ja kaverillesi Himmulle! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥