Google+ Followers

perjantai 30. tammikuuta 2015

Jos ja kun



Jos olen valehtelija


Jos olen rikollinen, minun syntini on mittaamaton.
Jos olen ilveilijä, pilkkaan pyhiä asioita...
Jos olen valehtelija, syöstäköön minut taivaasta
murskaksi torillenne.

Jos olen valehtelija -
haudatkoot kadotetut sielut lyyrani
löyhkäävään rikkiliejuun,
ojennelkoon se rukoilevia käsiään kuudanöinä
kun ei mikään elollinen kulje ohi.

Jos olen valehtelija -
pyyhittäköön ihmeellinen nimeni taivaan seinältä,
runneltakoon helmiäiskirjaimet merenrannan paasia vasten,
salatkoot vedet minun alkuperäni,
älköön maailma koskaan kuulko minun taruani.

Jos olen valehtelija -
ihanat enkelit rakastavat minua silti
kuin kaunista ja kadotettua veljeä:
hän kertoi satuja kuulle ja taivaankannelle,
ilman niitä ne eivät voineet säilyä,
niiden hauras kauneus mureni rikki.


- EDITH SÖDERGRAN -
(suom. Pentti Saaritsa)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                       Aili-mummo

torstai 29. tammikuuta 2015

♥ Rakkautta ja rauhaa! ♥

Isä ja poika Kolilla vuonna 1971.

NUMEROLEIKKI


Tässä yksi kaksi!
Puukko ei oo saksi,
vaari ei oo muori,
laakso ei oo vuori,
pieni ei oo suuri,
multa ei oo muuri.

Kaksi, kolme, neljä!
Synkkä ei oo seljä,
härkä ei oo aasi,
mätäs ei oo paasi,
kivi ei oo kukka,
saapas ei oo sukka.

Kolme, neljä, viisi!
Tonttu ei oo hiisi,
kirkko ei oo koulu,
aina ai oo joulu,
talvi ei oo kesä,
hattu ei oo pesä.

Neljä viisi, kuusi!
Vanha ei oo uusi,
lehmä ei oo lintu,
maito ei oo sintu,
vesi ei oo veri,
lampi ei oo meri.

Onpas myöskin nolla!
Sekin täytyy olla
- penni ei oo markka,
tuhma ei oo tarkka,
sänky ei oo seinä,
huivi ei oo heinä.


- ALLI NISSINEN -

Lapsenlapsen piirustus kirjassa Mummo ja muusat (2010).


Joskus lapsettaa, kuten minua nyt!

Hauska tämä Alli Nissisen runo Numeroleikki. Löytyi tuntematon sanakin siitä: seljä. Etsin Googlesta mitä se voisi olla: ehkä selkä sanan muoto, jota en ole lukenut käytettävän ainakaan meillä päin. Tai kertokoon minulle asiasta joku, joka tietää. Kolmannessa säkeessä sanotaan "Maito ei oo sintu", vaan juuri sitähän nykymaito on! Ennen 'sintu' tarkoitti vedellä jatkettua maitoa tai kuorittua maitoa. Nykyisin kurria pidetään ruokajuomana, siitä on kerma kuorittu tarkkaan pois. Jossain murteissa sintu merkitsee karttaa.

Alli Nissinen (1866-1926) oli hyvin valveutunut ja edistyksellinen nainen. Hän oli omistamansa koulun opettaja ja johtaja, kirjailija, toimittaja ja kansanedustaja. Hän oli Naisasialiitto Unionin jäsen ja Marttaliiton perustajajäsen. Ehtymätön tarmonpesä siis. Etsin tietoja siitä, oliko Alli ollut avioliitossa, vaan en löytänyt. Veikkaan ettei ollut.

1800-luvulla oli uranluonti naisilla vaikeaa ellei mahdotonta; varsinkin, jos hän oli naimisissa. Viittaan J L Runebergin puolisona tunnettuun henkilöön, Fredrika Runebergiin (1807-79), josta vasta nyt on laajemmin ruvettu kirjoittelemaan ja puhumaan.
Harvoinpa siihen aikaan naiset haaveilivatkaan ammattiurasta, yleensä avioliitosta. Se taas sitoi naisen kaikkinen voimavaroineen tiukasti perheeseen ja aviomiehen uran edistämiseen. Yliopisto-opinnotkin jäivät yleensä sivuun, kaikessa ajateltiin vain miesväen parasta; pitihän miehen 'elättää' perheensä. Ja se ajoi ohitse kaiken muun!

Teksti sama, samoin piirtäjä.

Noista päivistä on menty kauas eteenpäin. Nyt tytöt ja naiset ovat jo ihmisiä, eikä heidän tekojaan lueta enää miehen ansioluetteloon. Nainenkin voi elättää perheensä yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin mies. Nainen sai 'syntisen' ja saastaisen leiman myös kirkonpiirissä jo yksin siitä, kun oli synnyttänyt lapsen. Miehelle ei saastaisuutta tullut, vaikka hän isänä oli siittänyt lapsen. Sehän oli suorastaan ansio! Taitaa vielä jossain piireissä olla tämä vanhanaikainen ajattelu voimassa, mies saa tehdä melkein mitä tahansa pahaa, joka kuitenkin annetaan hänelle anteeksi! Jopa lapsen raiskauksetkin!!


Kuin myös, katso edellä!

Lupasin leipoa täytekakun kolmen jälkikasvun synttäreille. Kakkupohjan leivon tänään!

Toivon että maailman tilanne selkiytyy pian, ja saamme rauhassa odotella tulevia aikoja!
Eniten kaikista toivon sitä. 

♥ Rakkautta ja rauhaa toivotan teille, lukijani! ♥
                   Terveisin Aili-mummo

maanantai 26. tammikuuta 2015

Kuin herrasmiehet...

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305869639057. Kiitos Helsingin Sanomat!


PUM AFGANISTAN PUM IRAN PUM KROATIA PUM PUM...


Me aloitamme ampumalla lentokenttien satelliittitornit
postilaitosten teleoperaattorit
mieliämme kavahduttavat korkeat rakennukset
Parannamme omaatuntoamme läsäyttämällä erikokoisia taloja
ja näkymä kertautuu viikkokausia
pommitamme yliopistorakennuksia, kaupungintaloja
minarettien rukoushuudoilta katkeaa kaula
moskeija kerrallaan tyhjennämme alueita
kokonaisen valtiollisen verran me eheytämme ajatuksiamme
ja etsimme oikeutusta, käsistä karkaavaa vihollista
hacia, joka polvirukouksiin peittää kasvonsa
ja tekisimmekö saman uudelleen, kun unisef parantaa miinaan
kävelleet
työmiehet rakentavat kodit, jotka me särjimme ja maksamme
Mihin me pyrimme, aikoinaan kun opetimme lasta
ja hän oli tottelematon
Mitä hän oppi oikeista vastauksistamme, luunapeista
ja taaskaan tässä sodassa miksi emme heitä kunnelleet
omaisensa menettäneitä, jotka sanovat; antaa olla
sellaista sattuu, tyttäret kuolevat
pankkiirit menettävät työnsä odottamattomalla tavalla
kurssit romahtavat lattioita myöten
ja jos meidän ehdottomasti täytyy maailma pelastaa
voittaa saatana
niin mitäpä jos olisimme vähemmän täydellisiä, totuuden sotilaita
vaatisimme oikeutta vähemmän me kouluja käyneet länsimaalaiset
ja he koraania lukeneet mekassa käyneet sunnit
ja kuka nyt joutuu helvettiin ja millainen se on
Uskommeko sen olemassaoloon
uskommeko, että se on niin pieni, että sinne ei enää mahdu
ja ei tässä huvittaisi olla kenekään puolella
ja kuitenkin meidät julistetaan voittajiksi
puhtaiksi ja viattomiksi
Käteenkö me vedämme kun emme uskalla rakastaa
siitäkö tässä on kysymys
                    itsetyydytyksestä
                    kun ihmiset eivät kohtaa


- ILKKA TAHVANAINEN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Runo on vuonna 2002 ilmestyneestä kirjailijayhdistys Ukrin antologiasta Ukrilahja.

Viime aikoina on ruvennut pelottamaan nämä tiedotusvälineittemme uutiset ja teeveen huviohjelmat. Miksi on härnättävä ihmisiä, jotka eivät hevosenleikkiä ja pilkkaa ymmärrä? Tällainen meno on pilailua kuoleman kanssa!!

Viime viikolla oli Maaseudun Tulevaisuudessa artikkeli, jossa kerrottiin väestön evakuoinneista Helsingistä muualle Suomeen. Kyseessä oli vanha suunnitelma. Entäs me rajaseudun ihmiset, minne meidät kuskataan? Jos se vastapuoli voittaa, varmaan sinne ässällä alkavaan paikkaan, jossa on viisikymmentä astetta pakkasta?

Tällaiset suunnitelmat on aika ajoin päivitettävä ajanmukaisiksi, ja että ne ovat aina olemassa kaiken varalta.

Tiedän että tämä on rankkaa luettavaa. Nyt tiedätte, mitä minä märehdin, alituinen huolestuja. 

Toivon ja rukoilen, ettei tämä visio koskaan toteutuisi. Tiedän, että presidenttimme on järkimies, mutta pääministeristä en olekaan yhtä varma.

Meitä on provosoitu jo kauan kaikenlaisilla uhkailuilla ja loukkauksilla. Hyvä ettei valtiomme johto ole niistä provosoitunut. Pahaan aikaan tuli kuitenkin armeijamme säästötoimet.

Huomaatteko, ettei kuvamme toinen osapuoli katso käteltävää silmiin. Kuvahan on elokuulta, joilloin Niinistö kävi naapurivaltion päämiestä tapaamassa. 

Katsastin tämän päivän lehdet ulkomaanuutisista, vaan mitään merkittävää en löytänyt. Toivottavasti onneksi!

Toivottaan että tämän viikon uutiset ovat entistä parempia.

Hyvää alkanutta viikkoa!
                          Aili-mummo

 

perjantai 23. tammikuuta 2015

Pieni tähti maailmankaikkeudessa

Kuva: Google - Tiedetuubin sivuilta; kiitos!

MAAILMANKAIKKEUS


Tyhjyys meren yllä
          ja allakin
          kaikkialla.
Jossain jotain ääntä
          sekin harhaa
          olemassaolevaa.
Rakkaus autioitunut
          elämäni sydän
          kaikkinaisuus.
Sinun meresi
          äänesi
          ja elämä.
Minun elämäni.
Niin olemme me.


- MIKA KOLAMO -


Meidän tavisten maailmankaikkeus saattaa olla hyvin pieni, vain lähin ihminen. Mika Kolamon runo osoittaa sen. Hyvin monet, jotka ovat tuon kaikkeutensa menettäneet, ovat olleet valmiit tekemään elämässään 'lopullisen ratkaisun' ja päättäneet päivänsä.

Oikea maailmankaikkeus on taas niin suuri, ettemme sen suuruutta käsitä. Siksi sitten maailmankaikkeutta supistetaan, joskus vain pisteen kokoiseksi. Tähtitieteilijä Esko Valtaoja on kansanomaistanut tähtitiedettä, että mekin pieniaivoiset jotain siitä ymmärtäisimme hyvin selitettynä.

Valtaojan ensimmäinen tietokirja, Kotona maailmankaikkeudessa, sai Tieto-Finlandia palkinnon vuonna 2002. Muistaakseni palkinnonsaajan valitsi metropoliitta Ambrosius. Kuitenkaan en ole kirjaa lukenut, mutta haluaisin kyllä!

Ihmisenkin koti on maailmankaikkeudessa, sillä me olemme osa sitä. Me olemme oma kulttuurimme, ja meitä on monta ja monenlaista. Mutta me emme ole ainoa kulttuuri ja ainoa ajatteleva olentoryhmä. Sanon tämän, vaikka en voi väitettäni todistaa.

Se minkä ihminen on luonut maan päälle, on helposti pois pyyhkäistävissä maapallon pinnalta. Aina on heitä ja niitä, joiden päämääränä on muiden kaltaistensa tuhoaminen. Valitettavasti.

Ihminen on oppinut paljon, kävelemään, puhumaan, kirjoittamaan, oppimaan, mutta hän ei näytä oppivan elämään rauhassa ja tasaveroisena toisten kaltaistensa joukossa. On oltava parempi kuin muut, rikkaampi kuin muut, ahneempi kuin muut, on alistettava muut, jotta voisi olla itse muita parempi. Heikkous ei ole vahvuus alistajan mielestä. Eurooppalainen kulttuuri ja kansat ovat kriisissä. Ehkä näemme, selviääkö Eurooppa siitä, vai joutuuko sekin toisen kulttuurin tuhoamaksi. Meille pienille kansoille ei ole luvassa kosolti hyvää, mutta paljon on kuitenkin itsestämme kiinni. Olemme saaneet seurata Ville Haapasalon ohjelmissa, miten on käynyt sukulaiskansoillemme suuressa naapurivaltiossamme. He ovat todella alistettuja, ja saavat siinä asemassa mahdollisimman vähän kaikkea. Minusta Ville Haapasalo on tehnyt suuren kulttuurityön kasatessaan nämä asiafilmit meille opiksemme ja ihmetelläksemme. Venäjällä Ville on suuri tähti. Ja suuret tähdet loistavat muita kirkkaammin...

Jokainen meistä on oman elämänsä tähti. Valovoima vaihtelee, pieni tähti tuikkii ihanasti, suuri vähän kirkkaammin. Megatähtiä syntyy harvoin, mutta niillä on hyvä valovoima. Mutta suuressa maailmankaikkeudessa olemme pisara tomua ja tuhkaa. Jos hyvin käy, jää jälkeemme pieni muisto tuikkeestamme maailmankaikkeuden pimeyteen. 

Toivotan kaikille lukijoilleni onnellista viikonloppua !
                     ♥ Terveisin Aili-mummo ♥




tiistai 20. tammikuuta 2015

Isabella Allende: Zorron tarina



Chileläis-yhdysvaltalaiselta Isabella Allendelta ( s.1942) olen lukenut tätä romaania ennen vain yhden romaanin, Auroran muotokuva (2001), johon ihastuin aikanaan. Aionkin sen nyt lukea uudelleen ja postata siitä.

Zorron tarina ilmestyi suomeksi 2005, sen on suomentanut Sulamit Hirvas. Oma kirjani on toista painosta, joka ilmestyi 2006. Kustantaja on Otava, Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy Keuruu. Kovakantisessa kirjassa on 431 sivua. ISBN 951-1-20598-6.

Zorroon eli Diego de la Vegaan tutustuin jo huimassa nuoruudessani eli lapsena. Aina kun kävin yksikseni Joensuussa, ostin kirjakioskista Zorron tai jonkin muun kevyehkön romaanin, jota saatoin junassa istuessani lueskella.

Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia!!

Zorro (espanjaksi Kettu) oli latinoverinen sankari, joka puolusti köyhien oikeuksia. Diego de la Vega syntyi Meksikossa aatelisperheeseen, ja varttui yhdessä kasvinveljensä Bernardon kanssa. He olivat myös samanikäisiä. Bernardo oli täysiverinen intiaani ja Zorron äiti oli myös intiaani, joten Zorro tunsi kaikki intiaanien tavat ja tottumukset. Hän oppi myös intiaanien taidot. Zorro oli sarjakuvasankari, ja näitä lehtiä olen minäkin lukenut veljelleni ja muille halukkaille.

Diego oli nopea ja notkea miekkamies, mutta myös pistoolin hän tunsi hyvin ja osasi ampua mestarillisesti. Myös piiskankäyttäjänä Zorro toimi ajatusta nopeammin. Ulkoinen olemus oli täydellisen herrasmiehen, johon kuului täysmusta puku viittoineen ja naamioineen.

Diego de la Vegan isä oli aatelinen kuvernööri, Alejandro de la Vega. Perhe asui Kaliforniassa, joka tuolloin kuului Espanjalle. Kuvernöörin tehtäviin kuului kerätä veroja ja luonnonrikkauksia Espanjan valtion käyttöön. Kalifornia oli Espanjan siirtomaa.

Nykyisin Kaliforniasta pääosa kuuluu USA:han ja Meksikoon loput. Kalifornia on USA:n väkiluvultaan suurin osavaltio ja pinta-alaltaan kolmanneksi suurin osavaltio.

Hyvin tärkeänä toimijana on tässä 1800-alkupuolen romaanissa roomalaiskatollinen lähetysasema luostarilaitoksineen, joka tekee kristillistä käännytystyötään seudulla alkuasukkaiden keskuudessa. Lähetys aseman johtajana toimii isä Mendoza, jolla on ihmisistä ja olosuhteista suuri vastuu. Myös paikallinen espanjalainen sotaväki on kirjassa merkittävässä osassa.

Diego de la Vegan kasvuvuosia mieheksi kuvataan aluksi Meksikossa kotitilallaan haziendalla ja hieman myöhemmin Espanjassa. Diegon äidinäiti, Valkoinen Pöllö, on intiaaniheimon kansanparantaja-shamaani, häntä tarvitaan romaanissa hätiin monta kertaa.

Huiman hauska tarina on suuren villikarhun kesyttäminen, jossa koulukiusaaja Garcia sai olla mukana. Karhu oli tainnutettu ensin isoäidin tainnutuslääkkeellä.

---.
Löyhkäävä hengitys löi vasten heidän kasvojaan, mutta nyt ei ollut aikaa perääntyä, joten he sitoivat pedon kidan ja jalat köysillä. Alussa he toimivat varovasti, vaikkei siitä olisi ollut pienintäkään hyötyä, jos peto olisi herännyt, mutta huomattuaan karhun nukkuvan kuin kuollut, he alkoivat pitää kiirettä. Heti kun he olivat tehneet karhun liikuntakyvyttömäksi, he hakivat paikalle kauhun lamauttamat muuliparat. Bernardo kuiskutteli niille korvaan, niin kuin hän teki villihevosillekin, ja silloin ne alkoivat totella. Garcia lähestyi varovasti varmistuttuaan ensin siitä, että karhun kuorsaus oli aitoa, mutta hän vapisi ja löyhkäsi niin kauheasti, että toiset lähettivät hänet peseytymään ja huuhtomaan housunsa joessa. Bernardo ja Diego käyttivät menetelmää, jolla karjapaimenet nostivat tynnyreitä: he sitoivat kaksi köyttä kallellaan olevan kärrynlavan toiseen päähän, pujottivat ne eläimen alta ja ympäri sen yli, sitoivat sitten köydenpäät muuleihin ja panivat ne vetämään. Toisella yrityksellä he saivat karhun kierimään ja pyörittivät sen sitten vähitellen aina kärryjen lavalle asti. He puuskuttivat ponnistuksesta, mutta he olivat onnistuneet yrityksessään. He halasivat toisiaan, hyppivät kuin hullut ja olivat ylpeämpiä kuin koskaan aikaisemmin. Sitten he sitoivat muulit vankkureihin ja aloittivat paluumatkan kylään, mutta sitä ennen Diego veti esiin ruukullisen tervaa, jonka oli pihistänyt kotinsa varastoista ja liisteröi sillä meksikolaisen sombreron karhun päähän. He olivat näännyksissään, hiestä märkiä ja haisivat pedon löyhkältä. Garcia puolestaan oli pelkkä hermokimppu, pysyi hädintuskin jaloillaan ja lemusi vieläkin siivottomalta märissä vaatteissaan. Saalistamiseen oli kulunut melkein koko iltapäivä, mutta kun he viimein johdattivat muuleja Lastupolkua pitkin, päivänvaloa riitti vielä pariksi tunniksi. He kiiruhtivat kulkuaan ja pääsivät juuri ennen pimeän tuloa Kuninkaalliselle tielle ja siitä eteenpäin kovia kokeneet muulit osasivat jatkaa vaistojensa varassa. Karhu puuskutti köytetyssä vankilassaan. Valkoisen Pöllön huume oli lakannut vaikuttamasta, mutta karhu oli vielä sekaisin ja pyörällä päästään.
     Poikien saapuessa Los Ángelesiin oli jo täysi yö. He irroittivat öljylamppujen valossa köydet eläimen takajaloista, mutta jättivät sen etukäpälät ja kidan sidotuksi ja härnäsivät sitä kunnes se kierähti vankkureilta ja nousi pahoinvoivana ja raivoisana jaloilleen. Pojat alkoivat kiljua ja heti kohta taloista tuli väkeä lamput ja lyhdyt käsissään.  Katu täyttyi ja ihmiset saivat ihailla aivan mahdottoman epätavallista näkyä: Diego de la Vega kulki edellä vetäen perässään narusta suunnattoman suurta karhua, joka keinahteli kahdella jalalla sombrero päässään, ja Bernardo ja Garcia tökkivät sitä pistinsauvalla eteenpäin. Kättentaputukset ja hurraa-huudot kaikuivat kolmen viikon ajan noiden kolmen pojan korvissa. Niiden aikana he olivat ehtineet jo tajuta, kuinka vakavaa heidän varomattomuutensa oli ollut, ja toipua ansaitsemastaan rangaistuksesta. Mikään ei voinut himmenmtää tämän seikkailun loistoa. Carlos ja hänen kätyrinsä eivät enää koskaan kiusanneet poikia.

Bernardo ja Diego, matkustavat Espanjaan ystäväperheeseen asumaan ja opiskelemaan.
Seikkailut vasta alkavat tästä. Diego vietti Espanjassa ikävuodet 15-20, jonka jälkeen hän palasi kotiin. Bernardo oli palannut jo aikaisemmin. Jännitystä ja seikkailuja romaanissa riittää, oikeudenmukaisuus on tämän hidalgon korkein ja tärkein päämäärä kaikessa toiminnassaan.

Isabella Allende ei tuota lukijoilleen pettymystä tässäkään teoksessa. Viihdettä, jännitystä ja seikkailuja eli maagista realismia saatavilla. Toivotan mukavia lukuhetkiä teille Zorron tarinan parissa!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

♥ Oikein hyvää alkanutta tammikuun viikkoa kaikille lukijoilleni! ♥
                           Aili-mummo


lauantai 17. tammikuuta 2015

♥ Aikaa unille ja unelmille ♥

Lapsenlapsen piirustus kirjasta Mummo ja muusat (2010).


UNETON YÖ


Uneton yö.
                 Tai unta lentävää
Sanaton sänky jonka jouset soittaa
               äänetöntä sävelmää
  ne soittaa täällä tämän yön,
                        ja suunniltaan
sun vaistos kaikkiin suuntiin
                                          karkaa patjaltaan


kuin veisi valon kanssaan
                                     valssiin leiskuvaan
ja katsois itse kynnykseltä kohmeissaan,
kuin upporikkautensa painuis
                                     upoksiin
ja pahvisiivin täältä pääsis taivaisiin


Uneton yö.
                 Sen mykkää ulinaa
Sanaton laulu jonka lauseet
                                   toisiansa kavahtaa
       kun kaiken maisen josta mitään tiedä et,
kantavat kotiloissaan
                              oudot eläimet

  
kuin voisi puutarhansa tehdä
                                             pimeyteen
ja jättää melskeen jonka tuntee pettäneen,
ja taikois tuulen
                     jossa huojuu heinäkuu,
ja antais mennä; 
                  korttitalot luhistuu


Uneton yö.
                 Kasteinen huojahtava maa,
ja valveet toisiansa vasten hamuaa



- ILPO TIIHONEN -    

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja mukavaa viikonloppua!
                      ♥ Terveisin Aili-mummo ♥


torstai 15. tammikuuta 2015

Elämän koreutta ja muuta mahdollista

Nousiaisen puutarhan antimia.

MAAN VIRSI


Kehto ja hauta, harmaja valta
           muhkean mullan,
sateen ja paahtavan päivyen kullan,
nouseva norosta, turpehen alta,
           antaja elon,
kantaja ikuisen kuoleman pelon.

Maa! olet mahtava sykkivän suonen,
           kukkivan kedon,
vierivän villan ja juoksevan pedon,
peri-isä pellon ja tuttava Tuonen,
           jumaluus jyvän,
kaitsija kasvun huonon ja hyvän.

Maa! sulle kiitosta kantele soikoon,
           suvilaulu Suomen,
tuoksussa juhannuskoivun ja tuomen,
rikkaana riemuita virtemme voikoon,
           elonhuolet voittaa,
kauneuden korkean sydänkieltä soittaa.

----.

Yhtyvät lauluhun laaksot ja korvet,
            paisuvat pellot,
laitumet laajat ja karjojen kellot,
raikuvat taivahan rantojen torvet
            valkeuden juhlaa;
Maa pyhä, laupias lahjoja tuhlaa.  


- EINO LEINO - 


Marjatta-emäntä (oik) ja Aili-mummo kesällä 2014.


Epävirallinen kansallisrunoilijamme Eino Leino on tehnyt mittavan määrän runoja ja muita tekstejä, joita kaikkia en ole lukenut. Tämän hienon runon löysin Hannu Mäkelän toimittamasta runokokoelmasta Eino Leino: Elämän koreus, joka ilmestyi jo vuotena 1976. Eino Leinon Elämänkoreus kokoelman (1915) alkuperäisessä asussaan löydätte tästä linkistä.

Eino Leinon päivää vietetään kuudes heinäkuuta Runon ja Suven päivänä, joka hienosti sopii kansalliseksi liputuspäiväksemme. Mutta se on minusta ikävää, ettei Eino Leino saa olla meidän virallinen kansallisrunoilijamme, joka on tuonut suomalaisten tunnot julki tuhansissa runoissaan. Yhä edelleen kansallisrunoilijamme puhuu ruotsia ja kertailee Suomen sodan (1808-09) muistoja.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Anteeksi, olen ollut juoksussa taas omien asioitteni takia. Eilen olimme Joensuussa, josta palasimme pimeän aikana. Ei ollut virtaa enää kirjoittaa postausta. Minulla menee aikaa näiden juttujen tekoon. Toissa päivänä taas kävimme Tohmiksella.

Myös Suomalaisessa kirjakaupassa kävimme ostoksilla, onhan nyt alennusmyynti. Ja lisää ajattelin tilata kirjakerhosta. Lasten syntymäpäivät lähestyvät kovaa vauhtia...

Tervetuloa Lea Konnu lukijakseni! Toivottavasti viihdyt Aili-mummon seurassa;)

Nyt on sitten mummo filmattu sisältä useaan kertaan, mutta päätä eivät ole vielä katsastaneet. Tosi on, että vaivoja riittää, ja uusia tulee koko ajan! Mutta iloista ja optimistista mieltä tarvitaan, jotta selviäisi viikosta toiseen.

Eilen minulta kysyttiin, olenko tupakoinut milloinkaan, sanoin totuuden, että alle kolme vuotiaana. Sitten isä laittoi ison Kuubalaisen sikarin huuleen, ja tupakointi päättyi. Muistaakseni oksensin, ja sain tupakka-allergian. En siedä tupakansavua, silmät punoittaa ja päätä särkee. Vastukseni taisi huvittaa kysyjää. Harvatpa tupakkalakkoilevat siinä iässä!

1970-luvulla vielä tupruteltiin tupakkaa paljon, ja siinä savussa oli vaikea osallistua miesten kokouksiin. Se oli passiivista tupakointia pahimmillaan...

Meidät on pyydetty jälleen naapuriin piirakkakahville. Kuvan talon ehtoisasta ja ahkerasta emännästä näette alakuvassa oikealla. Olen hänelle paljon velkaa monesta mahdollisesta.

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoilleni!
                     Aili-mummo

 

maanantai 12. tammikuuta 2015

Auttaako usko, loitsu vai rukous

Rannan Juvolan karjaa 1950-luvulla Kuusjärvellä. Kuva: Aulis Juvonen.

KARJAN LUKUJA

b.

Keskellä kesäsyäntä,
Jumalan suvea suurta,
Lasken lehmäni leholle,
Maion antajat aholle,
Hatasarvet haavikolle,
Kourusarvet koivikolle,
Työnnän kuuta ottamahan,
Talia tavoittamahan,
Ahomailta aukeilta,
Leveiltä lehtomailta,
Korkeilta koivikoilta
Mataloilta haavikoilta,
Kultaisilta kunnahilta,
Hopeaisilta saloilta.

Lepy lehto, kostu korpi,
Lempeä salo sininen, 
Leppyös lepyttäissäni,
Kostu kostutellessani,
Anna rauha raavahille,
Sorkkasäärille sovinto,
Tänä Jeesuksen kesänä,
Maarian suvena suurna!


- SUOMEN KANSAN MUINAISIA LOITSURUNOJA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kuten tiedämme, usko siirtää vuoria!

Youtubessa on ohjelmasarja Mielen salattu voima 1-3, joka on esitetty televisiossa, ja jonka katsoin juuri. Tehdyt kokeet ihmisillä antavat tietoa siitä, miksi lumelääkkeet osaavat parantaa ja miksi lääkkeiden osuus paranemisprosessissa on varsin pieni. Sairaalla tärkeintä on usko siihen, että hän parantuu. Jos taas uskoo siihen, ettei taudille mahda mitään, ei myöskään parane. Aion katsoa kokonaan tämän kiinnostavan ohjelmasarjan. Huonon lopputuloksen odottaminen ennustaa myös sellaista tulosta.Tärkeintä on olla optimisti sairauden loppuun asti.

Eilen taas oli Teemalla ohjelma, jossa sanottiin, että ihmisellä on kahdet aivot. Hämmästyttävä päätelmä, olen luullut, että ainoat ihmisen aivot ovat jokaisella päässä. Mutta ei, jokaisella on toiset aivot vatsassa!! Suolisto bakteereineen ja vatsahormooneineen pitää ihmisen elintoiminnot kasassa (tai sitten ei)!

Joka päivä oppii uutta, tärkeää tietoa, vaikka monet halveksien sanovat, ettei teeveestä tule muuta kuin roskaa! Joo, ellei muuta katso. Mieluusti katson asiaohjelmat, joskin myös ne 'roskaohjelmat', joita tapaan seurata.

Salatut elämät on kotimainen sarja, jota olen seurannut alusta asti. Muutama kuukausi sitten tympäännyin siihen niin paljon, että katsominen jäi. Ehkä tähän päätökseen vaikutti Paulan kuolema, pidin hänestä kovasti. Tilalle tunkee jatkuvasti nuorisoa kovalla vauhdilla, ja siitä en pidä.

Vanhat eivät ole 'in' sarjaohjelmissa. Mummomafiaa yritin katsoa pätkän, vaan luovuin siitäkin muutaman kymmenminuuttisen perästä. Mitään kaatopaikkaohjelmia en suostu katsomaan. Vaan ei huolta, aina sieltä jotain tulee, ja tapanani on nauhoittaa niitä ohjelmia, joita katson.

Se on sanottava, että samat sarjat tulevat yhä uudelleen vuosi toisensa jälkeen! Jotkut mieluisat sarjat olen katsonut kahteen kertaan. Mutta kolmatta tai viidettä kertaa en enää suostu tuijottamaan.

Oli Yleltä ovela homma laitta se ns. mediamaksu, joka koskee meitä jokaista. Teeveeluvan hinta nousi kertaheitolla lähes kaksinkertaiseksi. Tietysti Yle tuottaa myös uutislähetykset, joita luen myös netistä. Mutta on suuri kasa ihmisiä, jotka eivät nettiä käytä. Heidänkin on maksettava samat mediamaksut ilman armoa. Maksullisia kanavia en ole käyttänyt.

Kansaa rahastetaan monella tapaa, etenkin köyhää kansaa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nyt sitten pitäisi maitokiintiöt vihdoin loppua, ja rahastus niillä. Sanotaan että EU:ssa maitolitra on 10 senttiä halvempi kuin Suomessa. Pidetään selvänä, että samaa lopputulosta kohti myös meillä ollaan menossa. Taitaa käydä niin, että loputkin navettojen ovet sulkeutuvat pikapuolin, ainakin tällä meidän kylällä. Joku vielä hourailee toisella kylällä kunnassamme rakentavansa uuden suurnavetan, johon ei robottia enää laiteta, kuten nykyisessä on. Hauska homma lypsää satoja lehmiä ihmistyövoimalla vuoden jokaisena päivänä! Ei käy ainakaan kateeksi.

Mutta ehkä mielipide muuttuu, kun isäntä vanhenee kymmenen vuotta, ja krempat alkavat. Silloin se tosin saattaa olla myöhäistä...

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää alkanutta viikkoa!
                          Aili-mummo



lauantai 10. tammikuuta 2015

Muisto vain jää...

Ortodoksihauta Kirkkoniemen uudella hautausmaalla.
EPITAFEJA


Filosofin hauta

Täällä mun luuni on, maantien laidassa, aaloen alla,
       tänne mun kuopannut on rakas vaimoni mun,
rientäen luotani ensimmäisen kulkijan kaulaan.
       Vuossadat nukkuessain tien yli on tomunneet,
kulkenut on rikas, köyhä ja kulkenut viisas ja narri,
       onnellistapa  ei kulkenut ainuttakaan.
Kulkija, ken nyt juur ohi käyt, voit laskea sauvas,
       jäädä mun vierellein hetkeäs vuottamahan.
Ei ole sun edessäs, mitä etsit, ei takanaskaan:
       maantie on edessäs, maantie on takanas.
-----

Runoilijan hauta

Tyttönen, ken ohi kumpuni käyt, ota kukkanen maasta,
      heitä se haudallein - ehkäpä tunteva oon
multien alle sen tuoksun ja niin, ah, taas minä muistan
      armahat kukkaset maan, Lesbian joukossa myös.

-----

Sydämen hauta

Kulkija, kiiruhda askeltas, minut jättäös rauhaan!
      Sääliäs pyydä mä en, muistoas pyydä mä en.
Keskeyttää älä koita mun untani multien alla,
      nukkua pyydän mä vain, uupunut oon, väsynyt.
Leikkiä on ollut Marathon, on Zama ja Cannae
      rinnalla taistelujen, jotka mä oon kokenut,
leikkiä vaahtoava Adria, leikkiä raivokas Aetna
      rinnalla myrskyävän tuskani, kärsimyksein.
Mut ei surmanneet mua säilät, ei tuli, tuska.
      Vain vilu surmasi mun, kuolin mä kylmyytehen.


- V. A. KOSKENNIEMI - 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                             Aili-mummo



torstai 8. tammikuuta 2015

Kuolevaiset ja kuolemattomat

Ilta-aurinko Ailinkalliolla.

JUMALTEN LYYRA


Missä lie kultainen 
tai norsunluinen lyyra,
se jonka jumalat uskoivat
kuolevaisten heimolle?
Se ei ole kateissa,
sillä ikuisia lahjoja
ei aika kuluta,
ei tuli tuhoa.
Mutta jos saapuu laulaja,
kohtalon merkitsemä,
hän noutaa sen takaisin
unohduksen holvista.
Ja kun hän sen virittää
tietää koko maailma
että jumalat elävät 
arvaamattoman korkealla.


- EDITH SÖDERGRAN -
(suom. Pentti Saaritsa)


Auringonlasku Koitereella Ilomantsissa.

Kesän ihania iltoja muistelen katsellessani näitä kuvia. Ihania ovat kuvat ja muistot!

Kun jumalista puhutaan, miksi mennään samalla terroritekoihin, kuten viimeksi Pariisissa. Ei yksikään jumala käske tappaa ketään - tai en ainakaan sitä usko!! 

Eikä Jumalaa voi pilkata kukaan, niin ajattelen. Ehkä profeettoja voi, mutta profeetta on silti profeetta, vaikka häntä pilkattaisiinkin. Islamilaiset itse ovat pilanneet oman uskontonsa ja profeettansa, Muhammadin, maineen. 

Nyt terrorismin aikoina on syytä pelätä järjestöjä, jotka levittävät sotaa ja kauhua. Kuten viimeksi pari päivää sitten, Pariisissa.

Paljon pahaa, kärsimystä ja tuskaa on aiheutettu uskontojen nimissä ihmiskunnalle. En usko, että se itsessään on uskontojen vika, vaan syy on meissä, ihmisissä. Me ihmiset haluamme olla jumalan kaltaisia olentoja, meillä on valta päättää siitä, saavatko toisin uskovat elää vai eivät. Mikä on tietysti päin seiniä: emme voi!!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ilomantsilainen runonlauluja Mateli Kuivalatar eleli aikuisikänsä Koitereen rannalla Ilomantsin Kontiovaarassa, missä hän sommitteli tunnelmallisia runojaan, jotka tunnemme Elias Lönnrotin kokoamasta Kantelettaresta. Elias Lönnrot löysi tien Matelin luokse vasta jälkijunassa. Myös Kalevalan runoja hän oli osannut, niitä vienalaisten suurlaulajien laulamia. Kantelettaressa Matelin runot ovat pääosassa, ne ovat pääosaltaan naisväen tunnelmarunoutta.

Matelin äiti on syntynyt Tohmajärven Oskolassa, mikä tarkoittanee nykyistä Joensuun Kiihtelysvaaran Oskolan kylää. Kiihtelys samoin kuin Pyhäselkä kuului kappeliseurakuntana Tohmajärven pitäjään.

Matelilla on ollut lahjakkaita jälkeläisiä myös myöhemmissä sukupolvissa.

Kuivalaisen sukua on paljon Ilomantsissa, mistä se on levinnyt muualle maakuntaan. Tunsin aikanaan myös kirjailija Vellamo Kuivalaisen. Sukunimi lienee kuitenkin mieheltä saatu, tyttönimeä en löytänyt mistään.

Ja pian on tämäkin viikko muuttunut muistoksi muiden vastaavien joukkoon. Muistoja ovat myöskin mennyt vuosi ja joulu. Niitä voimme tässä talvisydämellä kaiholla muistella.

♥ Tervetuloa lukijakseni Sari Suokas! 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa loppuviikkoa!
                     Aili-mummo