Google+ Followers

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Eila Kivikk'ahon runoutta


KRISTALLIMADONNA


Epäjumalankuvani kristallinen
on madonna kirkkaimman kauneuden.
Miten kylmä sen lasinen pinta!
Se ei ole lasi. Ei, se on jää!
Lumikide se on, joka kimmeltää
vain valoa huikaisevinta.

Jääkylmä. Mut lasia kuitenkin.
Kun polvistun äärelle alttarin
ja suutelen kirkasta kättä,
se särkyy. Siihen ei koskea saa.
Ken koskee, sitä se haavoittaa
siruin viiltävin, säälimättä.

Niin näen sen siruiksi pirstoutuneen.
Kun huomenna toivioretkeni teen,
taas sirpaleet ehjäksi saavat.
Taas alttarin juurelle polvistun,
taas hurmaa kristallin kirkkaus mun,
taas uudet se viiltää haavat.


- EILA KIVIKK'AHO - 


Mijaksen kyläkirkko lokakuussa 2013.

Eila Kivikk'aho on ollut minulla varsin vähäisessä lainassa blogissani. Runot ovat olleet mielilukemistani jo kuusivuotiaasta lähtien. Siitä alkaen olen myös esittänyt runoja, nykyisin vähemmän kuin nuorempana. 

Eila Kivikk'aho (1921-2004) eli Eila Sylvia Sammalkorpi julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa jatkosodan aikaan 1942. Kokoelman nimi oli Sinikallio. Hän julkaisi kokonaista kuusi kokoelmaa, ja kaksi Koottujen runojen laitosta, joista minulla on vanhempi, v. 1975 ilmestynyt. Toinen laajempi laitos on ilmestynyt vuonna 2001.

Runojen ohella Kivikk'aho myös käänsi runoutta ja lastenkirjoja. Niistä ei ole Wikipediassa luetteloita, muutenkin Wikipedian artikkeli on torso eikä asiantuntijan kirjoittama.
Tässä 1975 ilmestyneissä 'kootuissa' on lopussa Mirjam Polkusen kirjoittama pitkähkö artikkeli, joka selittää Eila Kivikk'ahon runoilijaluonnetta. Hänhän kirjoitti aloittaessaan mitallista runoutta, joka myöhemmin vaihtui modernistiseen runouteen. Mutta minä ainakin tunnen Kivikk'ahon nimenomaan mitallisen runon upeana taitajana.

Kivikk'ahon kolmas vuonna 1951 ilmestynyt runokokoelma on Niityltä pois, joka oli vanhasta perinteestä aloittaneen moderni kokoelma. 

Tästä kokoelmasta esimerkkinä olkoon runo UHMA


Kun kaikki latvat kaadetaan
jää juuret. Juuret jää.
Sanotko muisto? Enemmän
on ikävöinti tää,
ja kuumempaa kuin kyyneleet,
kuin murhe milloinkaan.
Se sydän, itse sydän on,
ei mikään soihduistaan.

Kun kaikki kosket padotaan
jää lähde. Lähteet jää.
Sanotko toivo? Enemmän
on kapinointi tää!
Kun kaikki sanat hillitsee
se suu mi kerran huus,
jää korkoa-korolle, varokaa,
jää uhman hiljaisuus.

Kivikk'ahon runous on ollut hyvin arvostettua, ja hän on myös sen arvostuksen ansainnut.

Mirjam Polkunen sanoo esseessään, että Otto Manninen oli Eila Kivikk'ahon suosikkirunoilija, johon hänet rinnastettiin etenkin tämän kolmannen kokoelman, Niitytyltä pois, yhteydessä. Hiukan tuota asiaa ihmettelen, minusta Kivikk'aho on paljon monisyisempi ja värikkäämpi runoilija kuin Otto Manninen. Myöhemmässä kokoelmassa (Venelaulu) Kivikk'ahoa verrataan Helvi Juvoseen.

Viuhkalaulussa on runo:

Timotei, sinä keinuva heinä
varrella ojan,
sinun luotasi vei
tie kerran tytön ja pojan,
timotei,
sinä keinuva heinä.

Kesäpäiviä näitä
ja puntarpäitä
katsellen
kylä miettii jo häitä
ja niitä ja näitä, mut tiesimme sen:
kesä päiviä vain, suvi teitä, 
puntarpäitä.

Kova viikate päivät ne niitti
ja heinät vei,
ja se onneaan kiitti,
ken itsekin murtunut ei,
timotei,
sinä keinuva heinä.


Mitä sitten runot ovat minulle antaneet?

Paljonkin ihania tuntemuksia. Laatua elämääni, syvyyttä ja kauneutta. Minua koskettaa etenkin hyvyys, lämpö ja yhteisyys. Kärsimys ja kipu on myös erinomaisen satuttava asia. Runous kantaa ja on kantanut minua vaikeiden aikojen yli. Sekä oma että muiden kirjoittama runous.

Joten kehotukseni on: Lukekaa runoja, se on antoisaa. Tai voi niitä laulaakin, paljon on sävellettyjä runoja. Nämä aarteet eivät katoa varkaitten mukana, ne saa jokainen säilyttää omanaan koko elinaikansa. Kauneus ei katoa, se säilyy ja jalostuu! 

Kaunosielun elämään sisältyy paljon lumottua kauneutta, se on ikuista.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää alkanutta pääsiäisviikkoa!
                            Aili-mummo

perjantai 27. maaliskuuta 2015

♥ Kevättä nyt! ♥




Pohjolan kevät


Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,
ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.
Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.
Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.
Vanha kuusi valvoo ja muistelee
valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa.


- EDITH SÖDERGRAN -
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oikein hyvää Palmusunnuntaita ja viikonloppua 
kaikille lukijoilleni!
                   Aili-mummo

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

♠ Kevätsaarna ♠



Suuni on mustikassa
jalkani kompastelevat olemattomiin oksiin,
ihmettelen:
Kuka keksi tuoda lapselle leikkikaluksi kävyn,
jonka arvo on ikuinen?

Ja ihmettelen 
silkkipukuisten pajunkissapappien
voimakasta kevätsaarnaa.

Sotke sinäkin suusi mustikoilla,
mieti puusta pudonneiden käpyjen
ja ensiaskeleitaan haparoivien lasten
kestävää suhdetta.

Kuuntele kapeita polkuja kulkevien
saarnaa ja ihmettele,
häpeilemättä kompastele pieniinkin oksiin.

Ole ihmettelevä lapsi,
maailma hehkuu sinulle.


- EEVA HEILALA -



Lapsilla ja meillä 'senioreilla' riittää ihmettelemistä. Lapsena siksi, että kaikki mitä pieni ihminen näkee, on uutta ja ennen näkemätöntä, ja siksi ihmettelyn aihe. Kasvaessamme saamamme tieto lisääntyy koulun ja oma-kohtaisen opiskelun takia. Sitten ihmisen aikuistuessa tulee monille meistä vaihe, jossa alkaa tuntua, ettei halua enää uuden oppimiseen ole. Uskallan sanoa, ettei tuota tuntemusta minulle vielä ole tullut, vaikka oppiminen iän myötä, hidastuukin.

Tietoa maailma on pullollaan, sekä oikeaa että väärää! Väärä tieto pitäisi osata erottaa oikeasta, mutta siinähän se Temppu seisookin ja häntäänsä heiluttaa! 

Nykyään luotetaan kovasti nettiin, ja sen välittämään tietoon, mutta asia on sama myöskin siellä, se tieto voi olla suorastaan vahingollista ellei ole oikeaa ja asiallista tietoa. Joka tapauksessa tietosanakirjojen myynti on loppunut, koska niillä ei ole kysyntää; varmaan kysyntää ei ole siksi, kun ei ole tarvetta.

Netistä tietoa löytyy muutamassa sekunnissa paljon, tarvitsee 'vain' erotella oikea ja väärä tieto.

Näin vaalien alla puhutaan paljon palturia eli muunneltua totuutta. Sillä halutaan tavoitella itselle ja omalle puoluelle vaalivoittoa. Vaatii aika paljon sitkeyttä seurata poliitikkojen toimia vuodesta toiseen koko vaalikauden ajan, jotta voisi muodostaa ihan oman käsityksensä politiikasta ja tapahtumista. Jotkut taas vaihtavat puoluetta kuin tuuliviirit, katsoo mallia, mihin enemmistö on menossa, ja kuka lupailee eniten. 

Pystymetsästä on leivottu ministereitä ainakin viimeiset neljä vuotta, ammattitaitoa on ollut joillakin harvoilla, vanhemmilla ja kokeneemmilla ministereillä. 

Vaaliväittelyjä en jaksa oikein katsoa. Kun yrittää seurata puhetta, joku toinen haluaa ängetä väliin oman mielipiteensä. Keskustelu saattaa muistuttaa koiralauman rähinää!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

'Pajunkissapapit' pitäisi ottaa lämpimään kasvamaan ja virkoamaan. Ensi pyhänä on Palmusunnuntai, ja porukat käyvät virpomassa ukkia ja mummoa. Näin minulle luvattiin! ♥

Eilen kierreltiin Kiteen 'kaupunnissa' hammasteknikon takia. Siellä menikin koko keskipäivä. Näimme Tohmiksen valtuuston puheenjohtajan myös ostoksilla K-market Kupiaisessa. Hän tuntuu olevan kovasti kallellaan Kiteen suuntaan. Me taas tulimme kotiin Kemien kautta, ja kävin apteekissa. Minusta omaa apteekkia kyllä pitää tukea omilla roposillaan, jos ei tuota kohtuutonta haittaa.

Toivotan lukijoilleni oikein mukavaa loppuviikkoa ja mahtavaa maaliskuuta!
                                Terveisin Aili-mummo

maanantai 23. maaliskuuta 2015

♣ Poikki ja pinossa! ♣

Käpytikka vierailee usein lintujen ruokintapaikalla.

Tikka ennettä takoo,
vanha kansa ennustaa.
- Mitä taot tikkaseni,
lintu tuima tutkaelet?

- Taonpa taitavan lorun,
ennustan elosi ensin:
Tulee tuska tuolta puolen,
majani tämän takoa!
Viisaille tuon viihdytystä,
vanhoille ajan muutosta.

Minne menet tikkakulta,
lintu kaunis kaihoelet?

- Menepä ma muille maille, 
paremmille, pahemmille.
En enää palaja tänne,
pahan mielen parmahille. 


- AILI NUPPONEN -

 Olli Orava syömässä sian rasvaa.

Vanhoina aikoina on tikka toiminut ennustajalintuna. Ennustanut kuolemaa, en kehdannut sitä sanoa. Lintuja ja oravia on liikuskellut ahkeraan ukin ja mummon lintulaudalla syömässä rasvaa ja kauranjyviä. Pian tuo lintujen talviruokinta-aika loppuu, ja siirrymme kesäaikatauluun, missä lintuja ei enää ruokita.

Nuo kaksi alempaa kuvaa on otettu tontiltamme Ailinkalliolta, missä tehtiin savotta. Vanhat suuret petäjät eli hongat olivat noin 150 vuoden ikäisiä. Ne elivät ainakin yhtä kauan kuin neljä aikaisempaa miessukupolvea taaksepäin miehestäni laskien. Jälki on aika ikävän näköistä, mutta nyt saavat puuntaimet valoa. Tämä on auringon ja etelän puolta tontillamme. Pinta-ala on 20 000 m2 eli 2 hehtaaria (ha). Talon takapuolella on koivikkometsää.
Tonttimme näkymät muuttuivat radikaalisti...


Viimeviikolla ajattelin kirjautua Facebookiin, mutta heti kun sen tein, se alkoi tehdä minulle sivuja. Ajattelin, että lukisin toisten postauksia, vaan ei se siis käynytkään. Uskoakseni en tule olemaan ahkera FB:n käyttäjä, nytkin on liikaa tekemistä ja olen hidas kuin mikä. Vaan tuttuja tulee. Sinne pääsee mukaan kirjautumalla, ja voi osallistua keskusteluun. Jotkut teistä ovatkin jo suotuneet ystävikseni, lämmin kiitos Teille! 

Aivan avoimeksi en aio sivujani laittaa. Monia vanhoja tuttuja olen jo tavannut, ja saanut heitä kavereikseni / ystävikseni. Minusta siellä on mielenkiintoisia ihmisiä, joita on hauska seurata. Blogini aion pitää täällä vanhassa kunnon bloggerissa.

 Tonttimme eteläpuoli, ei enää ihania 150v. mäntyjä, ne ovat pinossa...

Tänään tupruttaa lunta lähes taivaan täydeltä. Mies lämmitti uunia, ja minä paistoin perunaleipää. Se on nopea ja vähätöinen herkku meidän perheessämme. Isotöisiä en uskalla aloittaakaan. Pakasteita olen myös sulannut ja siivonnut. Niitä pitäisi vähentää, mutta mies on pahempi hamsteri kuin minä. Kerää mahlat ja pakastaa lahnat. Minusta rasvainen kala ei sovi pakastettavaksi. Ehkä laminoituna, vaan en viitsi hankkia sitä laitetta. Muutenki: miksi pakastaa tuoretta kalaa, kun se pakasteessa muuttaa makunsa, ja sitä en voi syödä. Paitsi kirjolohta syön, vaan ei kauan pakasteessa ollutta.

Jälleen on viikko pyörähtänyt käyntiin, ja tämä on maaliskuun viimeinen viikko. Saamme hiljentyä Palmusunnuntaihin ja ensi viikolla pääsiäiseen. Lapset saavat koulusta pitemmän loman, ja ensi sunnuntaina käyvät meillä virpomassa. Tai ainakin tähän asti ovat käyneet.

Muitutan vielä Aili-mummon blogin 7-vuotiskirja-arpajaisista. Jokainen lukijaksi kirjautunut voi ottaa osaa niihin; kirjat arvotaan kahdeksas huhtikuuta klo 13. Lukijat ovat sivupalkissa oikealla.

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää maaliskuun viikkoa!
                        Aili-mummo


perjantai 20. maaliskuuta 2015

♠ Kuinkas sitten kävikään! ♠



KUKON JA KANAN SAUNAMATKA


Meni kukko kylpemähän,
kana vettä kantamahan.
- Hyvä kaivo, kaunis kaivo,
anna mulle vettä!
En mä sulle vettä anna,
jollet mulle vihtaa kanna.
Kana riensi koivun luokse:
Hyvä koivu, kaunis koivu,
anna mulle vihta!
En mä sulle vihtaa anna,
jollet mulle rihmaa kanna.
Kana riensi neidon luokse:
Hyvä neito, kaunis neito,
anna mulle rihmaa!
En mä sulle rihmaa anna,
jollet mulle kenkiä kanna.
Kana riensi suutarin luokse:
Hyvä suutari, kaunis suutari, 
anna mulle kengät!
En mä sulle kenkiä anna,
jollet mulle harjaksia kanna.
Kana riensi sian luokse:
Hyvä possu, kaunis possu,
Anna mulle harjaksia.
En ma sulle harjaksia anna, 
jollet mulle maitoa kanna.
Kana riensi lehmän luokse:
Hyvä lehmä, kaunis lehmä,
anna mulle maitoa!
En ma sulle maitoa anna,
jollet mulle heiniä kanna.
Kana riensi niityn luokse:
Hyvä niitty, kaunis niitty,
anna mulle heinää!
En ma sulle heinää anna,
jollet mulle viikatetta kanna.
Kana riensi sepän luokse:
Hyvä seppä, kaunis seppä,
anna mulle viikate!
En ma sulle viikatetta anna,
jollet mulle sysiä kanna.
Kana sysimiehen luokse:
Hyvä miesi, kaunis miesi,
annna mulle sysiä!
En ma sulle sysiä anna, 
jollet mulle puita kanna.

Metsä puita kanalle.
Kana puut miehelle,
mies kanalle sysiä,
kana sydet sepälle,
seppä kanalle viikatteen,
kana viikatteen niitylle,
niitty kanalle heiniä,
kana heinät lehmälle,
lehmä kanalle maitoa,
kana maidon sialle,
sika kanalle harjaksia,
kana harjakset suutarille,
suutari kanalle kengät,
kana kengät neitoselle,
neito kanalle rihmaa,
kana rihman koivulle,
koivu kanalle vihdan,
kana vihdan kaivolle,
kaivo kanalle vettä,
kana veden saunaan.

Kukko oli pyörtynyt lavolle,
kana itki katkerasti.

- SUOMALAINEN KANSANRUNO -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua & Marianpäivää! ♥♥
                      Aili-mummo

torstai 19. maaliskuuta 2015

♥ Aili-mummon seitsemänvuotisarvonta ♥

Hyvät ystävät!

Lupasin järjestää teille blogini seitsemänvuotispäivän kunniaksi kirja-arpajaiset huhtikuun kahdeksas päivä AD 2015 kello 13.00, eli pääsiäispyhien jälkeen.

Pääosa kirjoistani ovat lukemiani ja postaamiani teoksia, kovakantisia, sidottuja ja itse ostamiani. Joitakin joko omiani tai jonkun toisen merkintöjä saattaa olla kirjoissa mukana. Muuten kirjat ovat ehdottoman siistejä ja hyvin pidettyjä. Jos joku voittajista ei halua juuri näitä kirjoja, olen valmis neuvottelemaan vaihdosta johonkin toiseen teokseen.

Pääpalkinnon voittaja saa kolme haluamaansa kirjaa näistä, hän valitsee kirjat ensin. Seuraava kaksi (valitsee kirjat toisena) ja kolmas yhden (valitsee viimeiseksi) kirjan. Omia kirjojani ei ole tässä arvonnassa mukana.

G+ henkilöt voivat halutessaan rekisteröityä lukijoikseni oikeassa sivupalkissa olevaan Lukijat-ryhmään, samoin muutkin rekisteröitymät lukijani. Rekisteröitymisestä (uudesta ja entisestä) saa yhden arvan ja tämän postauksen kommentoinnista saa toisen arvan. Sähköpostiosoitteeni löytyy myös oikeasta sivupalkista.

Anonyymit eivät voi kommentoida eivätkä osallistua arpajaisiin. Jokainen palkinnon saanut ilmoittakoon arvonnan jälkeen minulle pian yhteystietonsa. Ellei näin tapahdu kolmen päivän kuluessa, palkinto arvotaan uudelleen.



Yllä oleva kirjapino sisältää seuraavata teokset:

2. Hadley Freeman: Käsilaukun syvin olemus
6. Paula Havaste: Lapinmaan Nilla
7. Merete Mazarella: Illalla pelataan Afrikan tähteä
Kirjapino 2.
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja Pahan pappi
Åsa Larsson: Aurinkomyrsky
Lisa Marklund: Elinkautinen
Reijo Mäki: Huhtikuun tytöt
Ilkka Remes: 6/12


Kolmas kirjapino

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Nicholas Sparks: Haikein terveisin
Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Virve Sammalkorpi: Yhtä matkaa
Linn Ullmann: Aarteemme kallis
Marja Björk: Puuma
Anita Shreve: Merilasia
Susan Fletcher: Noidan rippi
Isabel Allende: Auroran muotokuva

Toivon arvontaan runsasta osanottoa!!

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja kaunista viikonloppua!
                     Terveisin Aili-mummo

maanantai 16. maaliskuuta 2015

♦ Stefan Einhorn, Ihmisen tehtävä ♦



Luin Suuresta suomalaisesta Kirjakerhosta ostamani Stefan Einhornin uskontofilosofisen kirjan, Ihmisen tehtävä. Alkuperäinen ruotsinkielinen teoksen nimi on Den sjunde dagen (Seitsemäs päivä), jolloin Jumala lepäsi raskaasta luomistyöstään. Suomenkielinen teos on ilmestynyt vuonna 2008 Otavan kustantamana. Kirjassa on 192 sivua. ISBN 978-951-1-22329-0.

Lääkäri, professori ja kirjailija Stefan Einhorn (s.1955) on syntyperältään juutalainen, jota uskoa hän tunnustaa. Hänen vanhempansa olivat puolanjuutalaiset  Nina ja Jerzy Einhorn, joille kirjailija on omistanut teoksensa.

Tarina sisältää juonipaljastuksia.

Kirja alkaa prologista eli esinäytöstä; pikkulapsena Stefan kokee ihmeen ja pelastuu varmalta hukkumiselta. Kirjailija kertoo suhteistaan isäänsä ja veljeensä, joka on häntä useita vuosia nuorempi, mutta viisaampi ja etevämpi kuin hän. Isä sairastaa parantumatonta syöpää, joten hänen aikansa on rajoitettua. Syöpä huomattiin liian myöhään.

Stefanin poika Jonatan oli sairastunut vuotta aikaisemmin aplastiseen anemiaan. Tuolloin luuydin lakkaa tuottamasta verisoluja, jolloin seuraa infektioita, väsymystä ja verenvuotoa. Äkilliset kuumeilut saattoivat nousta lähes neljäänkymmeneen asteeseen. Pojan sisar ei sopinut luuytimen luovuttajaksi, sen piti löytyä muualta. 

Stefanin sairas isä halusi keskustella poikansa kanssa, ja niistä keskusteluista syntyi sitten tämä kirja.

Ensimmäinen keskustelunaiheena on nöyryys. Kysymys on vanhempien antamasta suullisesta perinteestä, joka kierrätetään isältä pojalle polvesta polveen. JHVH on lyhyesti merkittynä Jumalan nimi, jonka sai lausua vain ylipappi temppelien aikaan. Pyhin Jumalan nimistä oli täydellinen ilmoitettu nimi, johon kuului kolme eri nimeä, joissa oli 12, 42 ja 72 kirjainta. Se lausuttiin vain kerran vuodessa ja niin hiljaa, ettei sitä kukaan kuullut. Ylipappien tieto tästä Jumalan nimestä kulki myös sukupolvesta toiselle. Salainen nimi jäi unohduksiin temppelien hävityksen yhteydessä vuonna 70. Perinne kertoi, että se, jolla oli tieto Jumalan nimestä, sai suuret voimat ja teki ihmeitä, hän voi luoda esim. uusia maailmoja. 

Toinen keskustelunaihe on ihmisen tehtävä. Sen mukaan jokaiselle ihmisellä on oma erityinen tehtävänsä. Tuo tehtävä on löydettävä itse koko elämän ajan. Ihmisen on löydettävä omat kykynsä ja kyettävä käyttämään niitä. Jokaisen on kehitettävä henkisiä voimavarojaan. Siksi ihmisen on kuunneltava omaa sisäistä ääntään, jotta voisi saada selville tärkeän tehtävänsä. Tarvitaan sisäistä viisautta sen tehtävän löytämiseen.

Elämän tarkoitus on keskeinen kysymys monissa uskonnoissa, kulttuureissa ja filosofioissa. Myös epäily kuuluu osana uskon olemukseen, ja on siis sallittavaa.

Kolmas keskustelunaihe on eettisyys; viha ja omaviha, pahuus ja hyvyys, oikeudenmukaisuus, kiltteys läheisiä kohtaan, ihmisarvo. Siinä tämän ryhmän kysymyksiä.

Neljäs keskustelu on totuuden etsintä, tieteen keinot.

Viides keskustelu: viisaus; tieto ilman viisautta; omien rajojen ymmärtäminen.

Kuudes keskustelu: rakkaus.

Seitsemäs keskustelu: (Jumalan) Seitsemäs päivä. Ja mitä tapahtuu seitsemännen päivän jälkeen?

Kahdeksas keskustelu: Jumalan nimi.

Stefanin isä kuoli ennen kahdeksatta keskustelua, Stefan keskusteli tämän asian isoisänsä kanssa. Kirjoittajasta voi lukea optimismin ja luottamuksen ihmiskunnan 'viisautta' kohtaan, vaikka en olekaan kirjoittajan kanssa asiasta samaa mieltä.

Epilogissa (jälkipuheessa) kerrotaan Joonatan pojasta ja siitä mikä on hänen tilansa.
Lopuksi ilmoitetaan että kehyskertomus on kuvitelmaa, muu perustuu juutalaisuuteen.

Juutalaisuus ja kristinusko ovat sisaruksia. Pelastussanomaa tästä kirjasta ei löydy, mutta vakavahenkisiä keskusteluja ihmisyydestä ja sen olemuksesta käydään monia. Luottamus 'ihmisen viisauteen' on silmiin pistävä, samoin optimistinen näkemys ihmiskuntaan ja sen tulevaisuuteen. Näissä asioissa olen kuitenkin enemmän pessimistinen kuin Stefan Einhorn. Kirja on nopea- ja helppolukuinen.

Varmaan tätä kirjaa voi lukea useammallakin tavalla. Ei silti paha teos, vaikka juutalaisuudesta käsin kirjoitettu. Filosofia on aina kiehtonut minua. Suosittelen heille, joita filosofia kiinnostaa!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!
                         Aili-mummo

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Yön taika




Yö on lähteitä täynnä
silmiä joita ei saa nähdä
pakenevia kutsuvia katseita

lähteitä täynnä yö
lupauksia joista kukaan ei vastaa,
miksi vastaisi? miksi antaisi äänensä yölle,
ei se tule sieltä takaisin
ja huomenna vastaus on toinen:
      yön syvyydessä lähteen vesi vaihtuu,
      aamulla janoinen juo suolalammikosta
      omaa kutistuvaa kuvaansa:
      minäkö se olen?
Sillä auringon koskettaessa 
yön lupaus, rehevä kaunotar, laihtuu fakiiriksi
eikä edes hyeenalle kelpaa.

Mutta nyt on yö,
maisema kätkee julmuutensa meihin
ja kääntää viattomat kasvot.
Ja silmät joita en saa nähdä ovat sinun,
sinä kutsut uuteen leikkiin
       vanhassa metsässä
       hirvenhajussa, hajoavien sienten ympyrässä
       sinun läsnäolosi piiloutuu
       kuin lähde pimeään.


- EEVA TIKKA - 

♥ Toivotan kaikille lukijoilleni onnellista viikonloppua! ♥
                         Aili-mummo

torstai 12. maaliskuuta 2015

♠ Lottovoitto vai Musta-Pekka ♠

Piispa Ambrosiuksen ikoniseinää...

Suden sielunmessu


En minä kuollut
minä lensin yli lippusiiman
ilo lävisti sydämeni kuin luoti.
Ei ole sitä ihmistä joka tämän ymmärtäisi,
rauha heidän sokealle muistolleen!
He pitivät peijaisiaan
he riemuitsevat kuin niin kuin saaliinjaossa riemuitaan
mutta kuka on saalis ja kuka sen jakaa?
Rauha jalojen jahtimiesten muistolle,
rauhan malja, maljassa kevätjäiden kilinä,
merentakaisen kirkon kellot!

Susi koskettaa kuonollaan lippusiimaa
jonka sisässä ihminen tanssii:
             miten kaunis on ihminen
             miten iloinen hänen tanssinsa
             tuhon ympyrässä!

Susi kiertää lippusiimaa
suden vapaudessa
ja ulvoo metsän korkeimmalle puulle:
           minä vaellan, minä elän,
           ihmistä on sääli!
           Armahda häntä puu
           peitä huurteella hänen jälkensä
           laskeudu havuiksi hänen haudalleen
           anna hänen unohtaa
           ikuinen muistonsa
           anna hänelle lepo.


- EEVA TIKKA -

Metropoliitta Ambrosius kotonaan kesäkuussa 2013.


Heistä puhutaan nyt. Varmaan monenlaista. Isoilla pojilla on jotain 'pientä' kärhämää.
Ambrosius eli Risto Jääskeläinen on tohmajärveläinen syntyperältään, ja saanut alunperin ev-lut. kirkon teologian maisterin koulutuksen. Ortodoksiksi hän kääntyi jo vuonna 1975, ja oli alkuun Valamossa nimellä veli Kristoforos. Tein kesällä 2013 postauksen sukulaisestamme, kun vierailimme hänen kutsuminaan kesäkuussa Kallvikin niemessä.

Sivusilmällä olen seurannut serkkupojan taivalta Helsingin piispana, ja ihmetellyt ortodoksien hapanta suhtautumista Ambrosiukseen. Täytyy olla kovapintainen ihminen, jos jaksaa nuo kaikki moitteet ja haukkumiset kestää, mitä piispasta on kirjoitettu esim. nettiin. Ortodoksien arvostus katosi mielestäni kauas, kun huomasin minkälaista väkeä siinä kirkossa on. Muutoin minua ortodoksisuuteen on vetänyt isovanhempieni Kontkasten usko, jonka takia olen halunnut tutustua tähän kirkkokuntaan. Ambrosius on avaramielinen ihminen, joka harrastaa ekumeniaa. Se näyttää olevan kuitenkin arkkipiispalle liikaa, samoin myös muulle kirkkokunnalle.

Ortoksikirkon arkkipiispa Leo. Kuva Google.


Metropoliitta Ambrosius on liian edistyksellinen ihminen ortodoksien piispaksi. Hän hyväksyy myös naispappeuden, vaikka kirkkokunta ei sitä hyväksykään. Ortodoksit ovat täysin sisäänlämpiävä yhteisö, jonka kannatus on kuitenkin eniten Ambron ansiosta noussut.

Ambrosius on tehnyt monta mittavaa palvelusta ortokseille, siinä suhteessa hän on ollut ortodokseille lottovoitto. Valamon nosto nykyaikaan, ja paikan innovoiminen oli jo iso asia, lisäksi nyt vielä Kulttuurikeskus Sofian hankkiminen ja käynnistäminen ulkopuolisten rahoituksella. Mutta ehkä kuihtuminen on se parempi tie, ken tietää.

Helsingin seurakunta kasvaa jatkuvasti maahanmuutonkin takia. On jo päätetty, että Helsingistä tulee arkkipiispan aluetta, onhan se suurin ja kaunein seurakunta. Mutta ei piispa Ambrosiuksen aikana. Ehkäpä hänet halutaan savustaa pääkaupungista ulos. Minusta ei ole häpeä, jos Ambrosius pikkuhiljaa vetäytyisi eläkkeelle, täyttäähän hän elokuussa 70 vuotta. Antaa ortodoksien hoitaa omat sotkunsa...

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua!
                     Terveisin Aili-mummo

maanantai 9. maaliskuuta 2015

♦ Miten meitä halpuutetaan ?♦

Hevosten heiniä...

PELLERVON LAULU

Maa on mainio meill', elo elpynyt ympäri maata,
tehtahat jyskyen käy, pieniksi pirstoutuu puut.
Korskuvi rautaiset orhit ja kaupungit uljahat kasvaa.
Kuulkaatte kuitenkin, oi, Maa-emo haastavi näin:
Aatran, aatran on valta ja pellossa Suomen on ponsi!
Maita ken kyntämähän? Kauan jo kaivattu on.

Terve, tervepä siis, sinä Pellervo, peltojen poika,
ken tuhatvoimilla käyt turvetta kääntämähän!
Kylväös siementä maahan ja siementä kansasi mieleen!
Pois raja-riitaisuus! Hengen on vainio yks.
Toimi kuin mielevä mies, käy kauppaa yhteisin voimin!
Auta itseäs, niin Herrakin auttajas on.


- EINO LEINO -

Suomen karjan vasikoita aitauksissaan Puhoksen perinnepäiviltä 2013.


Pellervolainen S-osuuskauppa on tehnyt räväkät mainokset, joissa se julistaa suomalaisen viljelijän ja ruuantuottajan syylliseksi kotimaisen ruuan kalleuteen. MTK-ammattijärjestö on ottanut asiaan kantaa Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä, ja pahoittanut mielensä. Kuten myös minä. Suomessa maitolitra maksaa (muka) enemmän kuin omakotitalo, siksi asuntokauppa ei käy! Naurettava rinnastus, mutta jostain syystä meitä syöjiä ja ruoantuottajia ei naurata. SOK mainostaa, että kotimainen ruoka on alkanut myydä enemmän kuin muut merkit. Onhan se hyvä, jos näin on.

Valio on joutunut laskemaan maidon tuottajahintaa ainakin 12 centtiä litralta siksi, ettei vienti suureen naapurimaahan vedä. Se on pitkä centti. Moniko viljelijä laittaa navetan ovet lopullisesti kiinni, saamme ehkä nähdä.

Ruoantuottajan panostukset elinkeinoonsa ovat yleensä mittavat. Tosin on niitäkin, jotka odotavat sitä aikaa ja hetkeä, jolloin voi sulkea lopullisesti työpaikkansa ovet. Heitä löytyy useita tältäkin Tohmiksen kylältä, jolla asumme. Ja monelta muulta kylältä sen lisäksi.

Pellervolainen aate on kantanut Valiota ainakin tähän asti. Nähtävästi S-osuuskauppa ei sitä enää tarvitse. Onneksi meillä on vielä jälellä K-kauppa, josta ostoksemme voimme suorittaa. Monet viljelijät ovat vieneet S-jäsenkorttinsa leikattuina kauppaansa, ja sanoneet jäsenyytensä irti. Sitä en tiedä, mitä mieheni tekee. 
Lampaita Puhoksen perinnepäiviltä 2013.


Lupasivat täksi viikoksi lämmintä ja aurinkoista säätä, yöpakkasta ei viime yönä ollut. Alkaako tästä terminen kevät, saamme lähiakoina nähdä. Tämä talvi on ollut yllättävän lauha edellisen talven tavoin. Päivä on jo pidentynyt n. 11 tuntiin. Viime viikko oli harmaa ja sumuinen, eikä aurinkoa näkynyt.

Vaaleja kohti kuljemme. Viimein nelivuotinen hallituskausi on mennyt lähes tyhjään, aikaansaanoksia ei ole tullut. Sen tunnustaa nykyinen pääministerikin, jonka syyksi en tätä tilannetta lue. Jotain on pahasti vinossa politiikassa ja poliitikoissa sekä elämässämme ajassa. Eräs naapurimaan presidentti on myös jatkuvasti ihmisten huulilla. "Kun ei hyvällä, niin sitten pahalla", lienee hänen tunnuslauseensa. Totuudesta tehdään valhe, ja valheesta totuus. Joka torstai-ilta kuulemme mekin totuuden kyseisestä herrasta. Propagandasota on vihdoin meilläkin alkanut. 

Eino Leinon kaunis toivomus ei valitettavasti käy toteen:

"Pois raja-riitaisuus!  Hengen on vainio yks.
Toimi kuin mielevä mies, käy kauppaa yhteisin voimin!
Auta itseäs, niin Herrakin auttajas on."

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää alkanutta viikkoa!
                   Terveisin Aili-mummo