Google+ Followers

torstai 30. huhtikuuta 2015

♥ Vappua ja sitruunaperhosia ♥

Kuva Google. Siruunaperhonen (uros).
PERHOSEN SIELU


Kun sinivuokot untuvaisin lehdin
sulavan hangen alta nostaa pään,
ma keltaperhon tiellä nähdä ehdin,

ja päivä paistoi siipeen heleään.
- Se sydämeni on, ma virkoin sulle,
kun vangitsit sen kätees lämpimään,

min sille teit, on kevät tehnyt mulle! -
Mut taivaanvärein väikkyi märkä tie,
ja viidat punersivat huikaistulle.

Niin liian varhain suvi tullut lie.
- On kuollut perho, sanoit murhemiellä,
se ruusupensaan alle hautaan vie.

- Oi ei, ma huusin, ei, se elää vielä!
Sen hautasit sa käsi vavisten.
Ma itkin yhä: ei se elää siellä!

Mut armas, jälkeen talven myrskyjen
jo tuoksuu metsä, ilmat helenevät,
ja valoon aukes hauta pienoinen.
Säteissä kultasiivet värisevät.
Se onko perho, sielu perhosen,
vai lemmen kimmel vain - vai itse kevät?


- SAIMA HARMAJA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aurinkoisen jäätävänkolea Vapun aatto...

Kävimme hovileipuriltamme Marilta hakemassa karjalanpiirakat, jotka hän oli tänään aamulla leiponut. Herkullisia ja ihania olivat, kun maistelin niitä juodessamme kahvia Nousiaisessa. Mari oli leiponut myös munkkeja Vapun kunniaksi, upeita nekin. 

Marilla on myös kesällä hieno kasvihuone täynnä tomatteja, kurkkuja ja niin edelleen. Tomatintaimia hän on kasvattanut myös naapurilleen. Kukkanuput olivat jo aukeamista vailla.

Tämä huhtikuun loppupuoli on ollut kovin kylmä ja jäinen. Tuuli tunkee läpi luista ja ytimistä, joten huonoissa vaatteissa ei kannata olla. Eilen ja tänä aamunakin satoi lunta maahan, ei onneksi tosin 25 senttiä kuten Kainuussa. 

Valtion 'hoitamat' hiekkatiet ovat hirvittävässä kunnossa. Kuin perunapellolla ajelisi, etenkin Karvolanmäen tiehaarasta Hammaslahteen päin. Pian saavat siirtyä nelivetotraktoreihin, kun muutoin ei selviä. Autoista hajoavat murrokset, ja maavarat ovat henkilöautoissa liian matalat. Veroja kyllä on kerätty, mutta rahaa ei heru tienpitoon valtiolta. Meillä yksityistiemaksut ovat nousseet  4-5 kertaisiksi entisestä. Ja sitten on vielä nämä ikiomat tiet, meilläkin toista kilometriä.

Tein toki simaakin. Lapset ei osaa sitä juoda, hyvä kun mehu kelpaa. Ainakin se on terveellistä eikä ole myrkyillä pilattu. Saadaanpa nähdä, jaksanko siivota miehen kanssa savotan jäljiltä sotkuisen lähiympäristön, vaan jos en, niin aion pyytää apua. Ei kait se niin suuri häpeä ole.

Tänä iltana sitten näemme Rakkolaisen talon Tohmiksella, jota esittävät Niittylahden opiston näyttämötyön opiskelijat; ryhmän nimi on Rajarikko. Siinä on ainakin kolme tohmajärveläistä opiskelijaa mukana.

Toivotan teille, ystävät, oikein auvoisaa Valpurin aattoa ja huomista Vappua! Eläkee terveinä ja onnellisina!
                               Aili-mummo

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Patricia Cornwellin Silminnäkijä



Luin Suuresta suomalaisesta Kirjakerhosta ostamani Patricia Cornwellin dekkarin Silminnäkijä, joka on jatkoa Vaarassa-trillerille. Silminnäkijässä on 206 sivua, se on sidottu ja helppolukuinen. Kustantaja on Otava, Keuruu (2009). ISBN 978-951-1-23003-8. Suomentaja on Ilkka Rekiaro. Patricia Cornwell on ollut suosittu rikoskirjailija Suomessa, sillä hänellä on yli miljoona myytyä teosta!

Olen lukenut aikaisemmin joitakin Kay Scarpetta-dekkareita, ja pidin niistä enemmän. Hidas yölukeminen unenpöpperössä ei ole parhain tapa nauttia jännityskirjallisuudesta. Vaan oikeasti voin sanoa, että tuskin tässä kirjassa edes sitä jännitystä huomasikaan. Olen jättänyt dekkarit lähes lukulistani sivuun, mutta koska olen ostanut kirjoja, aion kyllä postata niistä.

Kirjan päähenkilöitä ovat komea poliisi Winston Garano ja piirisyyttäjä Monique Lamont, kaunis ja itsevarma nainen.

Postaus sisältää juonipaljastuksia!!

Kirja alkaa USA:sta Harvardin yliopiston kampukselta, missä Lamont luennoi Forumissa. Winston Garano on Lamontin alainen poliisi, joka on kutsuttu kuulemaan, mitä Lamont on päättänyt aloittaa tutkia. Ensi töikseen Winston joutui ostamaan itselleen käytetyn Armanin puvun, ja Pradan kiiltonahkakengät, jotta olisi asianmukaisesti vaatetettu.

Lamontin pitäisi saada selvittämätön rikos ratkaistuksi, koska hän on pyrkimässä politiikkaan mukaan. Päällikkö on valinnut kohteeksi ratkaisemattoman seksuaalimurhan neljäs huhtikuuta vuodelta 1962 Watertownissa.
    
     "Kymmenen neliökilometriä, 35 000 asukasta, etnisesti hyvin kirjava väestö", Lamont sanoo. "Täydellinen rikos, joka on sattumoisin tehty minun aloitteeni kannalta täydellisessä mikrokosmoksessa. Poliisipäällikkö määrää sinulle pariksi johtavan etsivänsä...Tiedäthän sinä hänet, naisen joka ajaa sitä valtavaa rikostekniikka-autoa. Mikä hänen lempinimensä taas olikaan?"
     "Tynkä."
     "Aivan. Koska hän on lyhyt ja lihava."
     "Hänellä on proteesi. Toinen jalka on amputoitu polven alapuolelta", Win sanoo.
     "Kytät ovat joskus hirveän raakoja. Minun tietääkseni te kaksi tunnette toisenne sieltä pienestä ruokakaupasta, joka on hänen sivuhommansa. Se on hyvä alku. On helpompaa, jos on ystävystynyt työtoveriin, jonka kanssa joutuu olemaan paljon tekemisissä."
     "Se on hieno gourmetkauppa, se ei ole pelkkä sivuhomma, emmekä me ole ystäviä."
     "Selittelyn makua. Kävittekö te kaksi treffeillä ettekä tulleet juttuun? Siitä voisi olla haittaa."
     "Meidän välillämme ei ole mitään, en ole kertaakaan edes selvittänyt rikosta hänen kanssaan", Win sanoo. "Mutta sinun luulisi tuntevan hänet, koska Watertownissa on paljon rikollisuutta ja hän on ollut kuvioissa yhtä kauan kuin sinäkin."
     "Kuinka niin? Onko hän puhunut minusta?"
     "Yleensä me puhumme juustoista."
     Lamont vilkaisee kelloaan. "Siirrytäänpä itse rikokseen. Janie Brolin."
     "En ole kuullutkaan."
     "Britti. Hän oli sokea, päätti asua vuoden Yhdysvalloissa, valitsi Watertownin todennäköisesti Perkinsin takia, joka taitaa olla maailman kuuluisin näkövammaisten koulu. Helen Keller kävi sitä."
      "Perkins ei ollut Watertownissa Helen Kellerin aikaan. Se oli Bostonissa." 
      "Ja mistä sinä niin joutavan knopin tiedät?"
      "Koska minä olen joutava ihminen. Ja sinä olet selvästikin suunnitellut tätä draamaa  jo jonkin aikaa. Miksi sinä odotit viime hetkeen, ennen kuin kerroit siitä minulle?"
       "Asia on hyvin arkaluontoinen, ja se on käsiteltävä hienotunteisesti. Kuvittele, että olisit sokea ja joku tunkeutuisi luvatta kotiisi. Kauhukertoimen lisäksi on vielä jotain paljon tärkeämpää. Saatat hyvinkin huomata, että Brolin oli Bostonin kuristajan ensimmäinen uhri."
       "Sanoitko huhtikuun alussa vuonna 1962?" Winin otsa menee ryppyyn. "Hän tappoi ensimmäisen uhrinsa tiettävästi vasta kaksi kuukautta myöhemmin kesäkuussa."
       "Ei se tarkoita, etteikö hän olisi murhannut sitä ennen, mutta ettei yhtään aiempaa murhaa ole kytketty häneen."
       "Miten me muka pystymme todistamaan, että hän murhasi Janie Brolinin - tai edes muut kolmetoista väitettyä uhriaan - kun emme vielä edes tiedä, kuka hän oli?"
       "Meillä on Albert DeSalvon dna:ta.---" 

Ja sitten lanka katkeaa, siirrytään muihin rikoksiin...

Tämä tarina on julkaistu The Time-lehdessä jatkokertomuksena vuonna 2008. Jotenkin kirjoittajalta on juoni kadoksissa, yhdestä lähdetään ja toiseen tullaan. Tämä kirja ei anna hyvää kuvaa kirjailijasta, jos ei anna lukijastakaan eli minusta!

Mielipiteeni on, että on ihan liikaa dekkareita ja näitä 'muka' trillereitä! Kaipaan enemmän henkistä antia, minusta murha ei sovi siihen genreen! Typerää että tällaisia edes julkaistaan!!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

♥ Tervetuloa, Wellcome Xandra-48 into my blog! ♥

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoilleni!
                       Aili-mummo

lauantai 25. huhtikuuta 2015

♥ Pyyntö & kiitos ♥

Peipponen, kuva Google.

OI PÄIVÄT, JOLLOIN SYDÄN KOHMETTUU -


Oi, päivät, jolloin sydän kohmettuu
kuin linnunpoika pesän turvaa vailla!
Käy sielu outona ja uneksuu
viluista unta yksinäisen lailla.
Vereni virta vilkas, tulinen
kun virtaa kankeana
ja nousee sykkien
ei suulle suudelma ja hellä sana -
niin ajan aavistan,
kun makaan maassa multaa täynnä syli
ja ruoho peittää tukan ruskean
ja lehdet sataa kasvojeni yli.
Saan maassa maata liikkumattomana
ja kivi sydämellä,
jost' aina pulpunnut on laulu vain,
niin iloinen, niin tuskainen ja hellä.
Jumala, katso minuun armahtain,
niin etten kääntyis elämääni selin!
Säteillä saakoot rakkautta vain
ne päivät, jotka elin.


- AALE TYNNI -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Musiikkia Youtubesta: Oi kiitos sa Luojani armollinen

Toivotan hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni!
                 ♥ Aili-mummo ♥

torstai 23. huhtikuuta 2015

♥ Kaipuun sininen kukka ♥

Lastenlastemme äiti harrastaa orkideoja...

VOIN KAIVATA


Voin kaivata sinua, tiedätkö sen?
Kuin kaari on ruumiini hämärissä,
se on kireä, kuuma, on näännyksissä
ja sentään, jos tulisit, tiedän sen,
vain kiveä kättesi alla oisin:
kovaa, kuollutta, jäykkää ja ynseää,
ja jos pirstoisit minut - ja pirstovan soisin!
siruiks iskisit, siru jokainen
yhä kiveä on ja kiveksi jää!

Ja puhua voin, voin puhua sulle:
jään viereesi sanoja vilkkaita virkkain,
ja jos kuuntelet, vaieta äkkiä voin
ja hymyillen nähdä, kun tavoitat suotta
minun sanaini mieltä kuin parvia sirkkain:
oi, kaikki ne käsistäs hyppivät pois,
haroit vaikka tai mietit tuhannen vuotta!
Ja katsoa voin sua, silmin kirkkain,
ja jos huomaat sen, minä katson pois,
kuin sinua ollenkaan ei ois.

Voin kaivata. Kaivata, kaivata voin.


- AILA MERILUOTO -

Tämä nyt ei ole edustavimmillaan...


Me kaipaamme, kuka ketäkin ja mitäkin. Kaipaaminen on romanttista ja kaunista. Nuoruutta me ikäihmiset kaipaamme ehkä eniten, ihmistä, kauneutta, rakkautta ja romantiikkaa. Jotkut ehkä rikkauttakin, jos ovat rahaan kiintyneitä tai muuten rahapulassa. Ja tietysti onnea omassa elämässä: että ihminen tuntisi itsensä hyväksytyksi ja onnelliseksi. Joillekin merkitsee kuuluisuus tärkeää elämänaluetta, mutta asialla on varjopuoli eli 'kuuluisuuden kirous'. Tuntematon et enää voi olla, vaan kaikki tuntevat sinut. Kuulut kadehdittuihin ja parjattuihin ihmisiin, kuten nykyajan poliitikot.

Nuorison kaipaukset lienevät toisenlaisia, niihin en tässä yhteydessä ota kantaa.

Eräänä päivänä huomaamme, että elämämme on jo lipumassa ohitsemme. Se miten tyytyväisiä olemme elettyyn elämäämme, riippuu paljon itsestämme, tietysti myös lähimmäisistämme.  Olemmeko tehneet parhamme tavoitteidemme eteen, vai säästelimmekö voimiamme tulevaisuuteen? Joillakin on niin säästäväisyys verissä, että he säästävät ennen kaikkea itseään ja omia voimiaan. Mutta vaatimuksia riittää kasapäin muille jaettavaksi, kiitosta tuskin koskaan!
Taisi olla syksyä kun kuvasin tämän!


Yleensä ihminen kaipaa sellaista mitä hänellä ei ole. Tai on joskus ollut, vaan ei enää.
Mutta jokainen elämämme aika on meille korvaamaton, sekin vaikea, surullinen, ikävä ja masentava ajanjakso, jonka vietimme läheisemme poismenon jälkeen. Kova kokemus kypsyttää meitä ihmisinä, tunnemme itsemme syvemmin ja paremmin, ja toivottavasti myös muut lähimmäisemme. 

Ei elämä ole aina räntäsadetta kuten tänään, välillä loistaa myös aurinko kirkkaalta taivaalta. Jokaisella meistä on myös ilonaiheita, niistä voimme nauttia ja saada onnea elämäämme ja toisten elämään. Hyviä päiviä on enemmän kuin masentavia ja pahoja, uskokaamme niin!

Toivotan Gingerellan tervetulleeksi lukijakseni blogiini!
♥ Onnellista viikonloppua kaikille lukijoilleni! ♥
                     Aili-mummo

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Taivaalla palaa!

Auringolasku 10.04.2015 Ailinkalliolla.

Kun vaan näkis sen
läntisen auringonlaskun huokailin
monta kertaa. Ne kuuset näes!
Nyt sitä ilta-aurinkoa voi ihailla
läntisestä ikkunasta.

- Eikö olekin komea?


- AILI NUPPONEN -

Sama teksti kuin edellä...

Taivaalle katsellessa maisemat on mitä komeimmat. Yhdessä auringonlaskussa on monia ihania sävyjä ja värileikkiä enemmän kuin monessa muussa luonnon tapahtumassa. Auringonnousuja en ole kuvaillut, olen iltaihminen ja silloin hereillä. Aamulla taasen en.

Palatakseni eilisiin eduskuntavaaleihin ja niiden tuloksiin:
Iltalehti on jo muodostamassa hallitusta. Juha Sipilän ja Keskustan vaalivoitto oli vakuuttavat 14 paikkaa edellisiin 2011 vaaleihin nähden, paikkaluku on yhteensä 49. Toisena selvisi maaliin Timo Soini PerusSuomalaisineen 38:lla paikalla. Tappiota tuli yksi paikka vuoteen 2011 verrattuna, mikä on hyvä saavutus puolueelta, joka v ä i s t i  hallitusvastuun. Seuraavana oli Aleksanteri Stubin Kokoomus, paikkoja puolueelle tuli 37, tappiota edellisistä vaaleista muistakseni seitsemän paikkaa. SDP ja Antti Rinne menestyivät suurista puolueista huonoiten, ja saivat 34 paikkaa. Ei auttanut puoluetta edes Juha Sipilän mollaaminen ja pilkkaaminenkaan parempaan suosioon, mitä suuresti ihmettelin. Olisin toivonut SDP:ltä parempaa käytöstä, vaan heillähän on Mikael Junger...;/

Vihreät olivat todellisia vaalivoittajia +5 paikkaa ja yhteensä viisitoista kansanedustajaa.

Sanottava on, ettei minun käy kateeksi Juha Sipilää ja tulevaa hallitusta. Eikä varsinkaan silloin, jos hallituskumppaneina on Kokoomus ja PerusSuomalaiset. Punamullalla olisi maalle eniten annettavaa, sen on kokemus opettanut. Vaan se on luottamus, jonka pohjalle tuleva hallitus rakennetaan. Ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Kun maassa on ollut hätä, silloin Keskusta kelpaa hallitukseen vastaamaan muiden teoista. Tai tekemättä jättämisistä, kuten nyt. Vaativa tehtävä, mutta Keskustalla on hyvin koulittua porukkaa ministereiksi. Toivon että syntyy YHTEISTYÖKYKYINEN hallitus.

Maaseutua on ajettu alas jo vuosikymmeniä monien hallitusten toimesta. Soisin että se trendi pysähtyy nyt, tai Suomi suistuu konkurssiin. On vähäjärkistä uskoa, että Suomi on vain Etelä-Suomi, ja me muut alueet joudamme mihin hyvänsä. Mutta meillä on raaka-ainevarat, ja työvoimareservi. Rahamme kelpaavat rakentamaan rikasta Suomea, vaan ihmiset jotka saavat leipänsä luonnosta, pannaan kerjäämään.
Kyykytystä on kestänyt jo kaksikymmentä vuotta, eikä loppua näy!

Jotkut luottivat vaaleissa rahan voimaan, mutta sekään ei auttanut. Urakoitsija Eero Reijonen Liperistä jäi rannalle, ja tilalle tuli Hannu Hoskonen Ilomantsista. Metsien mies, metsätalousinsinööri. Puulle on saatava käyttöä, sitä on metsissä suuret määrät, mutta Suomi polttaa kivihiiltä ja ydinvoimaa. Turvetta ja puuta on kotimaassa, ei tarvitse kaikkea ostaa kalliilla ulkomailta. Lisäksi tulee kotimaista työtä ihmisille.

Hetkeä aikaisemmin...


Eilen tapasin jälkikasvuani, ja sain heiltä ihanat valokuvat, jotka aion laittaa raameihin. Lapset ilahduttivat meitä vielä virpomavitsoilla, koska tautiepidemian takia Palmusunnuntaina jäi käymättä. Oikein upeita vitsoja, pitää niitäkin tutkia tarkemmin.

Uusi viikko on jälleen alkanut. Toivotan onnea ja menestystä hallitusneuvotteluihin!
♥ Tervetuloa lukijakseni, Seija! ♥ Hyvää viikkoa myös kaikille lukijoilleni!
                                    Aili-mummo




perjantai 17. huhtikuuta 2015

♥ HÄN ♥



KAUKAA TULLUT


Syvälle katsonut lie taivaan vesiin
sun silmäs, joissa päilyy sini tuo,
ja jalkais alta kiiruhtaneet esiin
lie kukkaparvet, joista perho juo.
Ja vielä äsken koskit kätösellä
kai enkelien siipiuntuvaa,
kun yhä sormissasi herkän hellä,
pyhäinen ruusun väri vaeltaa.

Maan päälle miten löysit polun,
sa, sydäntemme kirkas riemu nyt?
Lumosivatko sisään alkusolun
sun henget, uinuttamaan vihityt?
Nukuitko keinuun taikavalmun kuvun,
heräten vasta hämärässä Maan?
Oi, sano, jäsen unhoittaneen suvun,
kotisi unohditko kokonaan?

Jos vielä nähdä kadotetut kunnaat
voi silmäis tieto tajuamaton,
niit' älä päästä! Vaikeat on lunnaat,
kun omakses saat maisen kohtalon.
Mua katsot syvästi. En taida kieltäs,
oi, ihmisumpu; vaan jos vieläkin
sa sulan taivaallisen löydät tieltäs,
se meille tuo! Tuo käsin molemmin!


- SAIMA HARMAJA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein kaunista viikonloppua!
                     Terveisin Aili-mummo

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Virpi Hämeen-Anttilan Toisen taivaan alla


Luin toiseen kertaan ostamani Virpi Hämeen-Anttilan romaanin, Toisen taivaan alla. Kirjassa on 383 sivua, se on sidottu (kovakantinen), Otavan vuonna 2010 kustantama kaunis ja romanttinen teos. Pidin toisesta lukemisesta vielä enemmän kuin ensimmäisestä, se on tosiaan erinomaisen viihdyttävä ja upeasti kirjoitettu romaani. ISBN 978-951-1-25029-6. Kirjailija on omistanut teoksensa veljensä muistolle.

Alussa on mottona Robert Louis Stevensonin runo:

I should like to rise and go
Where the golden apples grow;
 - Where below another sky
Parrot islands ancored lie,
And, watched by cockatoos and goats,
Lonely Crusoes building boats...

///////////////////////////////////////////////////////////

Mistä me tulemme? Keitä me olemme?
Minne me menemme?

Paul Gauguin

Tämä tarina sisältää juonipaljastuksia!!!

Kirjan ihmiset elävät elämäänsä monessa maassa: Englannissa Lontoossa ja Skotlannissa, Suomessa, mutta myöskin kaukaisilla Tahitin saarilla, missä yhden päähenkilön, Olivian äiti, oli syntynyt ja viettänyt lapsuutensa. Olivian äiti Moerani, oli ollut värillinen ihminen, seikka jota Olivian oli vaikeaa ellei mahdotonta hyväksyä. Olivian isä oli taas skotti, merikapteeni, joka rakastui tahitilaiseen tyttöön ja nai hänet. Tuloksena oli sievä lapsi, Olivia. Hän taas rakastui suomalaiseen Henrik Lindiin, ja seurauksena oli poika, Mathew. Olivia kutsui miestään Rickiksi, mutta avioliitto jäi kuitenkin lyhyeksi, Rick kuoli saamaansa lavantautiin. 

Matti Lind on tullut isiensä maahan tekemään elokuvaa, hän on filmiyhtiön lavastaja. Suomea hän puhuu hyvin, ja täällä hän tutustuu myös suomalaiseen tyttöön Miia Janssoniin, hän toimii kuvaussihteerinä filmiryhmässä. Muutakin porukkaa on paljon.

Miia opiskeli elokuva-alaa, teoriaa, käsikirjoittamista ja leikkaamista. Työn hän sai ystävältään sattumalta. Kuvaussihteeri pitää huolta työn jatkuvuudesta, eli kirjaa ylös elokuvaotokset kohtauksittain, ja toimittaa niistä tiedot eteenpäin. Huolehtii rekvisiitoista ja meikeistä, sekä että näyttelijöiden sisääntulot ja ulosmenot tapahtuvat käsikirjoituksen mukaan. 

Miia saa ystävättären, Essin, joka meikkaa ja kampaa elokuvanäyttelijöitä. Essiin iskee silmänsä kurdimies, jonka kanssa hän alkaa seurustella. Ferhad on värikäs ja temperamenttinen henkilö, joka ei sovi normaalin suomalaisen miehen raameihin.

Elokuvan teosta ja kirjan henkilöistä on paljon tarinaa, miesnäyttelijät ja ohjaajat ja muu merkittävä henkilöstä esitellään hienosti. Naispääosan esittäjä on iso tähti elokuvataivaalla, ja häntä kiitetään kovasti. Yhteenottoja tapahtuu miesväen kesken. Joku on mielettömän mustasukkainen naisestaan, ja vahtii häntä kuin haukka. 

Koska elokuvaa vasta aletaan filmata, tapahtuu esittelyt ihan alkuvaiheessa, ja kirjan henkilöt tulevat lukijalle tutuiksi. Filmin aihe on kuuma, se esittää muslimitytön kiellettyä rakkautta vaaleaan pohjoisen poikaan.

Olivia, Matin äiti, tekee työtä Lontoossa kaupungin keskellä kirja-antikvariaatissa herra Llewellynin vastuuhenkilönä. Olivia on hyvin työlleen omistautunut. Hänellä on pojan lisäksi myös tytär, jolla on poika Nicky. Olivia aikoi viedä lapselle Julia Donaldsonin lastenkirjan kolmivuotissynttärilahjaksi. Olivia oli esimies toisille antikvaariaatin työntekijöille, ja hänellä oli varsin vapaat kädet omistajan puolelta.

Tärkein anti teoksessa on kuitenkin Miian ja Matin kaunis rakkaustarina, sen kehittyminen ja syventyminen. Molemmat henkilöt ovat musikaalisia, he soittavat paria instrumenttia. Löytyy samoja asioita mutta myös erilaisuuksia. 

Minusta tästä lukuromaanista saisi upean elokuvan. Ehkäpä joku huomaa kirjan mahdollisuudet. Virpi Hämeen-Anttilan esikoiskirjasta Suden vuosi on jo tehty elokuva.

Minun kirjamakuuni sopii hyvin Virpi Hämeen-Anttila, pidän hänen teoksistaan paljon enemmän kuin joistakin salapoliisiromaaneista. Olen lukenut useita Hämeen-Anttilan romaaneja, ja joitakin on hyllyssä yhä vuoroaan odottamassa, mm. Muistan sinut Amanda.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
♥ Tervetuloa lukijakseni Pelaguu! ♥

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää alkanutta huhtikuun viikkoa!
                           Terveisin Aili-mummo


perjantai 10. huhtikuuta 2015

♥ Ikävä ja kaipaus ♥


SAIRAITA PÄIVIÄ


Ahtaasti on minun sydäntäni säilytetty kapeassa 
                                      rotkossa,
kaukana on minun sydämeni,
etäisellä saarella. 
Valkoiset linnut lentävät edestakaisin
tuoden viestejä, että minun sydämeni elää.
tiedän - kuinka se elää
hiilestä ja hiekasta
terävillä kivillä.
Makaan koko päivän ja odottelen yötä,
makaan koko yön ja odottelen päivää,
makaan sairaana paratiisin puistossa.
Tiedän, että en tule terveeksi,
ikävä ja kaipaus eivät koskaan parane.
Olen kuumeinen kuin suokasvi,
uhoan makeaa hikeä niinkuin tahmea lehti.

Jatkuu...


Jatkuu...

Puutarhassani nukkuu unelias järvi.
Minä, joka rakastan maata,
en tiedä mitään vettä parempaa.
Veteen vajoavat kaikki ajatukseni,
joita ei kukaan ole nähnyt,
joita en uskalla näyttää kenellekään.
Vesi on salaisuuksia täynnä.


- EDITH SÖDERGRAN -
(suom, Uuno Kailas)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toivotan kaikille lukijoilleni onnellista viikonloppua!
                        Aili-mummo

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

♥ Parhaat onnittelut voittajille! ♥

Mauri-onnetar nostaa arvan!

Lupaamani kirja-arpajaiset blogini Aili-mummon arkea taipaleen kunniaksi pidettiin tänään, huhtikuun kahdeksas päivä kello kolmetoista. Onnettarena toimin mieheni Mauri, ja todistajaina pääsiäisnoita Punanenä sekä kukko ja kana yhden poikasensa kanssa. Onnelliset voittajat ovat siis:

1. Pääpalkinto, kolme kirjaa valinnan mukaan saa Ulla, blogista Ullan Luetut kirjat.

2. Toinen palkinto meni myös kirjablogistille, Mai Laakso, blogissa Kirjasähkökäyrä (saa kaksi kirjaa Ullan jälkeen).

3. Kolmas palkinto osui Beate56 blogiin, Varjoista Valoon! Beate saa valita viimeisenä.

♥ ONNITTELUT VOITTAJILLE! ♥

Sitten pyydän nimi- ja osoitetietoja sähköpostiini, osoite löytyy blogini oikeasta sivupalkista. Ellei tietoja tule kolmen päivän kuluessa, arvotaan kirjat siltä osin uudelleen kuin tiedot puuttuvat.

Jos saan nopeasti kaikki pyytämäni osoitetiedot, postitan kirjat mahdollisimman nopeasti! Ja sitten vaan  l u k e m a a n!!!




Tässä on linkki postaukseeni, jossa kerrotaan arpajaisista. Siinä on kirjojen nimet ja linkit tehdyistä postauksista. Jos ette halua niitä lukea, niin se on tietysti mahdollista. Muistaakseni Susan Fletcherin Noidan ripin sain Leena Lumelta ja Marja Björkin Puuman Mailta kirja-arvonnasta.




Toivotan teille kaikille oikein hyvää lukuviikkoa ja kevättä. Huhtikuu se pian humahtaa, ja sitten onkin jo melkein kesä! Iloa päiviinne!
                                Aili-mummo


tiistai 7. huhtikuuta 2015

♥ Juhlallistakin juhlallisempaa ♥

Pappi menossa kaikkein pyhimpään!


Kuoro laulaa:

"Kristus nousi kuolleista, 
kuolemalla kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi!"

"Kristus nousi kuolleista 
kuolemalla kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi!"


"Kristus nousi kuolleista,
kuolemalla kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi!"

Pappi huutaa: Kristus nousi kuolleista!
Seurakunta vastaa: Totisesti nousi!

Muutamia kertoja huudot toistuvat, seurakunta ja pappi keskustelevat ilouutisesta!
Papit avustajineen ja metropoliitta kirkkosalissa kuoron ja seurakuntalaisten edessä.

Katsoin nauhoitettuna Yle1:ltä Pääsiäisyön jumalanpalveluksen Tampereelta Pyhän Aleksanteri Nevskin ja Pyhän Nikolaoksen kirkosta. Tilaisuus alkoi la 4.4.2015 klo 23.55 ja se kesti kaikkiaan kaksi tuntia. Jumalanpalvelus oli alkanut ristisaatolla kirkon ympäri, mitä nauhoituksessa emme nähneet. Joskus aikaisempina vuosina sekin on näytetty. Sitten oli aamupalveluksen vuoro ja Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia.
Helsingin metropoliitta, kp Ambrosius suorittamassa toimitusta.


Jumalanpalveluksessa piispa Ambrosiusta avustivat kirkkoherra Aleksej Sjöberg, rovasti Markku Toivanen, pastori Jelisei Rotkon ja diakoni Andreas Salmisen kanssa. Kanttoreina toimivat Heikki Hattunen ja Jenni Hakkarainen. Kuorolla on messussa suuri osuus, sillä koko tilaisuuden ajan kuoro laulaa seisaaltaan. Kanttorit vaihtavat välillä vuoroa.

Jumalanpalveluksen jälkeen ortodoksit nauttivat juhla-aterian. Pääsiäinen on heille vuoden suurin juhla, siinä yhteydessä otetaan seurakuntaan myös uudet jäsenet. Nyt ilmoitetaan liittyneiksi 70 uutta jäsentä ortodoksiseen kirkkokuntaan. 

Kirkkoväki liittyy papiston seuraksi juhla-aterialle.


Kaksi tuntia seisomassa yhtäjaksoisesti on raskasta.


Toivotan Macan tervetulleeksi lukijakseni!

Huomenna on vuorossa  seitsemänvuotiskirja-arvonta, johon vielä ehtii mukaan liittymällä lukijakseni oikeaan sivupalkkiin. 

Pääsiäistä on nyt juhlittu, paluu on karuun arkeen!

Toivotan teille hyvät ystävät, oikein kaunista huhtikuuta ja viikon alkua!
                          Terveisin Aili-mummo

torstai 2. huhtikuuta 2015

♥ Sanoma ♥



LÄHTEIDEN MAASSA


Te janoavat, tulkaa tykö vetten.

Oi Vapahtaja, aavistinko, etten
ma nääntyis, kun mua teitä kohtalon
vei kätes heltymätön, armoton.
Tään rauhan tiesinkö, kun viikoin pitkin
vain tuskaani ja häpeääni itkin.
Nyt itkun laaksoon lähde aukeaa
ja aamusateen alla versoo maa.

Nyt, virvoitettu, kuulen: soi ja helää
povessa tuskan voima salainen.
Syvästi, suloisesti laulaen
salaiset lähteet mullan alla elää.

Te janoavat, tulkaa tykö vetten.

Oi Käsi, johda tietäni, niin etten
unessa murheen jättäis sanomaa,
mi askelteni alla kumpuaa.
Elämän Alkulähde, virtaa minuun,
niin että halaisin vain yksin Sinuun,
kun jälleen tielle, jota tunne en,
ma aamusateen maasta loittonen.

Jatkuu..


Jatkuu...

Nyt lepään, autuas. Vaan hetket vie mun
taas ihmishämyyn, syliin tuskan, riemun.
Suo että niistä hämmentyisi en!
Oi Maailmoiden Valo, siunaa minut,
niin siunaa, että koskaan uupuis en
sua aavistamaan alta huntujen,
sua ikävöimään, Tuskan Kahlehtinut,
niin että maisten säveleiden alta
sun äänes tavoittaisin kaikkialta,
ja yli kuilun vaikka syöksyis tie,
ma rakastaisin kättäs, joka vie.

Sumusta sumuun kuljen, ihminen.
Vain yhden tiedän: nähdä tahdo en.


- SAIMA HARMAJA -

Toivotan rauhaisaa Pääsiäisen juhlaa kaikille lukijoilleni!
Musiikkina Oskari Merikantoa Jorma Hynnisen laulamana ja Kalevi Kiviniemen säestämänä!
                      Aili-mummo