Google+ Followers

perjantai 29. toukokuuta 2015

♥ Kesäriemua ♥



Hopoti, hopoti, hopotihoi!
Varsa hypäten hirnuu.
Lopoti, lopoti, lopotiloi!
Voita Valpuri kirnuu.
Voin minä voitelen leivällen,
leivän vien minä varsallen,
sitten ei varsani pelkää! -
Hei, jopa pääsin mä selkään!

Kopoti, kopti, kopotikoi!
Joutuhun varsa nyt juoksee.
hopoti, hopoti, hopotihoi!
Vie minut mummoni luokse.
Yli vuorien harpataan,
poikki merien kaalataan.
Mummo kakkuja paistaa,
tekisi mieleni maistaa.


- SUONIO -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivottelen kaikille lukijoilleni, sekä pienille että suurille, oikein ihanaa kesää ja alkavaa lomaa!
                              Aili-mummo



tiistai 26. toukokuuta 2015

♥ Kesän tuoja ♥

Kuva Google. Kiitos Luontoportti!

MARJATAN KÄKI


Yli metsän tuoksu-raskahan
kun yö on tyyni Marjatan,
kun rannat haihtuvat terheneen
ja ruskot teräksen siniseen,
kun yksinäistä polkuaan
kuu kulkee ylitse aution maan,
niin, kukunta kaukaa soi ja soi -
Käki muuttuu haukaksi Marjatan yönä.

----

Käen kukunta yltyy, soi ja soi.
Se kohta enää ei soida voi.
Pian lankee syksyn autio yö,
käen siivet vihaisin iskuin lyö,
pian vastaa se haukkain kirskunaan
ja täyttymätöntä kaipuutaan
sen rinta tuskahan pakahtuu.
Käki muuttuu haukasi Marjatan yönä.


- LAURI POHJANPÄÄ -



Laiva Savonlinnan satamassa 1970-luvulla

Runoilija Lauri Pohjanpää kirjoittaa runossaan suomalaisesta kansanuskomuksesta, jossa kerrotaan, että käki muuttuu Marjatan yönä haukaksi. Marjatta on taas elokuun viidestoista päivä!

Käki on muuttolintu, joka munii munansa toisten pikkulintujen pesiin. Käki vie oman lapsensa hoitoon saman lintulajin pesiin, kuin missä itsekin on kasvanut. Vieraat äidit ja isät saavat sitten ihmetellä, miksi tämä poikanen on paljon suurempi kuin muut ja miksi se heittää pienemmät poikaset pois pesästä.

Käen kukuntaa ei paljoakaan kuulla enää juhannuksen jälkeen, hyvällä onnella muutaman kerran. Vain uroskäki kukkuu, minusta se on kesän parasta musiikkia muiden lintujen laulun ohella!

Käkeä näkee harvoin, ja vielä harvemmin onnistuu sen kuvaaminen. Joskus käki kukkuu lentäessään. Meillä metsän keskellä käen kukuntaa voi kuulla useammasta suunnasta samaan aikaan. 

Sanaparsiin tullut myös vertaus käenpojasta, jota en nyt tarkemmin jaksa muistaa. Käki on myös Pohjois-Karjalan maakuntalintu, mikä sopii hyvin näille 'Karjalan kunnaille'!


Isä ja poika piilosilla kivien takana.

Kesä harppoo tännekin jo pitkin askelin. Vilkaisin äsken mittaria, ja siinä oli jo 22,6 +astetta varjossa. Tähän asti on viileää riittänyt, mutta ensi viikoksi lupasivat kesäistä säätä. Hyvä jos kesäkuuksi lämpiää, niin se pitää ollakin. Ensi viikolla on luvassa myös vieraita. Töitä kyllä on tiedossa, mutta eri asia, mikä tulee tehdyksi. Miehellä on menoja, nyt hän on Venäjällä pari päivää. Perunat on laittamatta maahan, ja muutkin kasvit; ne kyllä voisi olla laittamattakin. Eihän elämä ole työleiri, vaan elääkin pitäisi, ja hengittää.

Maaria Päivinen on avannut kirjailijasivunsa osoitteessa http://www.maariapaivinen.com/
Kurkatkaahan sivuja, Maarian poikaystävä on kuvittanut sivut upeasti. Poikaystävä on myös kirjailija ja kuvittaja, ja hän asuu Islannissa. Maaria on saanut paljon hyvää tuulta siipiensä alle, ja menestyy myös maailmalla. Viimeisen romaanin saksannos on tarkistusvaiheessa. Tohmislaiset voivat olla ylpeitä Maariasta, joka syntyi ja kasvoi kunnassamme. Maarialta on tullut myös yksi runoteos neljän romaanin lisäksi. Hän on hyvin tuottelias ja lahjakas ihminen. Erityisterveiset hän on lähettänyt Outi Forsblomille, joka on hänen entinen opettajansa, ja vaikuttaa nykyisin Tikkalassa.

Kesä on kotimaan matkailun aikaa, joten laitoin vanhoja valokuvia varastostani. Tuo alle 10v. poika on nuorempi poikani, nyt jo varttuneella iällä. Hän oli ehkä toisella luokalla koulussa tuolloin. Noin se aika liitää... 

Toivotan teille lukijani onnellista kevään loppua ja kesänalkua!
                            Aili-mummo 

lauantai 23. toukokuuta 2015

Sininen hetki

Sininen

Yhdessä kyynelessä
meret, lammet, purot,
yhdessä sinisessä kyynelessä
Sininen hetki
sinisessä kyynelessä,
kaipuun sietämätön hetki
vieraan kaupungin kattojen yllä
Valu, sininen kyynel,
liitä yhteen kaikki vesistöt,
yksinäiset tilkkaset,
että yksinäisten alukset
pääsisivät perille!


- TOMMY TABERMANN -


Joskus vai ei koskaan...?

Näin ikäihmisenä katselen usein menneisyyteen, omaani ja muiden. En näe sitä mitenkään ruusuisessa valossa, vaan hämärässä, silmiä kirveltävässä savusumussa. Paljon olen oppinut elämästä, mutta paljon on vielä oppimattakin. Kaikkea ei liene kenenkään tarpeellista oppia. Kaikkein vaikeimmat läksyt antaa meille itse Elämä.

Jokainen meistä kutoo oman maailmansa kuin silkkiäispuun toukka. Sen ympärillä me elämme, se on suojapeite jäätävänkylmää ympäristöä vastaan. Niilläkin joilla näyttää olevan helppoa elää onnellisena elämässään, on omat raskaat taakkansa ja hetkensä. Ei elämä ole pelkästään laulu, vaikka Katri Helena väittää niin olevan.

Onnea ja iloa jokainen ihminen tarvitsee. Rakkaus liittyy meidän onneemme, tavalla tai toisella. Jotkut väittävät, että rahalla on taivaallinen voima; maallista se on, taivaan jättäisin muuhun käyttöön. Ahneimmat meistä haalivat kaiken itselleen, että olisi millä kerskua muiden edessä.

Ilo on tärkeä elämän eliksiiri, ilman iloa ei ihminen halua elää. Jos harrastamme ja teemme sitä, mistä iloitsemme, on onnemme lähellä itseämme.

Kevät ja kesän tulo on onnellista aikaa ainakin minulle. Ulkona luonnossa riittää paljon seurattavaa: linnut, perhoset, kukat, lehtipuut, maisemat, vesistöt, pilvet taivaalla. Elämään tulee uusi rytmi kun pääsemme kesään. Ihmiset käyttäytyvät eri lailla kuin talvella.

Sama taivas, sama vanha Äiti-maa...

Tuulee raskaasti ja sade on tulossa. Pihaa olemme siistineet omin voimin, vielä on jotain tekemättä. Tekemistä aina löytyy, kun on omakotitalo ja oma piha. Minun osaltani työt ovat jo jääneet vähäisiksi, mutta sinnikkäästi kuitenkin yritän. 

Miehen ilo on luutia kylillä; nytkin on metsätaitokilpailuissa Lieksassa. Mies on niin extrovertti eli ulospäinsuuntautunut, että hermostun häneen. Ei koko ajan tarvitse olla kouhottamassa jotakin. Mutta näin on menty, vaikka joskus on 'neuvoteltu' kovaäänisesti. 

Sorry, että postukset ovat harvenneet, on ollut menoja itsellänikin. Tällä viikolla mm. terveysasioiden takia. 

Jos tykkäätte kertovista runoista, laitan tähän linkin, mistä voitte niitä lukea.

Toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja helluntaita!
                          Terveisin Aili-mummo


maanantai 18. toukokuuta 2015

Milja Kauniston Synnintekijä

Luin ostamani pokkarin, Milja Kauniston historiallisen romaanin Synnintekijä. 308 sivua, Gummerus Kustannus Oy:n vuonna 2013 julkaisemana ja Tanskassa painettuna. ISBN 978-951-20-9526-1.

Milja Kaunisto on tehnyt kolmiosaisen romaanisarjan, joista Synnintekijä on ensimmäinen; Kalmantanssi (2015) on toinen osa, ja kolmas osa, Piispansormus, ilmestyi 2015.

Kysymys on historiallisen henkilön henkilön, Olavi Maununpojan tarinasta, josta tuli menestysromaanisarja eli trilogia. Piispa Maunu Tavast on Olavi Maununpojan kasvatusisä.

Milja Kaunisto on ilmeinen monilahjakkuus, sillä hän on myös laulaja, sanoittaja ja kirjailija. Hän on laulaja Pasi Kauniston tytär (s.1976), asuu Ranskassa Villecomtalin kylässä, mikä esiintyy romaaneissakin.
Teksti sisältää juonipaljastuksia!

Kirja alkaa vuodesta 1460, jolloin päähenkilö, Olavi Maununpoika, elää viimeisiä aikojaan. Olavi kirjoittaa muistiin oman tarinansa alusta alkaen. Parhaan ystävän tarina siinä siivellä tulee myös samalla kerrotuksi. 

Kirjassa esiintyy hyvin vahva nainen, Beatrix de la Tour d'Auvergne, joka on aatelissuvun tytär, ja omaa sen miehiset vahvuudet. Beatrixin koti on Villecomtalin linna, kolkko paikka. Mutta olihan se kuitenkin turvallinen asuinpaikka naiselle. Äiti oli kuollut jo vuosia sitten, Beatrixia kasvatti vanhempi sisar.

Beatrix on kirjan sivuhenkilö, joka on Olavi Maunupojan rakastetun äiti. Synnintekijä-romaanin ensimmäinen luku kertoo Beatrixin tarinaa...

Sen jälkeen alkaa tarina päähenkilön, Olavi Maununpojan, opiskeluista Pariisissa Sorbonnen yliopistossa. Vuosi on 1425, jolloin Olavi saapuu kaupunkiin.  Kerrotaan, miten kaupunki löyhkäsi (haisi pahalle). Sen voi uskoa hyvällä syyllä, olihan tapana heittää kaikki jätökset ulosteita myöten heitettiin kadulle ihmisten niskaan, viemäreitä eikä puhdistuslaitoksiakaan ollut. Myös erilaisiin sairauksiin kuolleiden ruumiit viruivat kaduilla, mikä levitti tauteja tehokkaasti eläviin ihmisiin.

Joskus inhorealismi suorastaan kuvottaa! Mutta on kirjassa ihaniakin kohtauksia, joskin enemmistö on näitä pahempia. Romaanista huokuu myös ajantavan mukainen naisviha; lähes kaikki pahuus johtuu naisesta uskonoppineiden mukaan. Mutta selviää, että miehinen 'siveys' on puhdasta sanahelinää vailla todellisuuspohjaa. 'Itsesaastutus' oli miesten joka iltainen harrastus.

Baccalaureus Olavi Maununpoika saa opinto-ohjaajakseen sukulaisen, Jaakko Pietarinpoika Rödin, eli ranskaksi Jaques Pierre-Rouge. Nähtävästi ranska oli opittu kieli jo Olaville, sillä hän selvitti opintonsa noin kolmessa vuodessa. Naisia ei saanut opettaa, vain miehet olivat tarpeeksi arvokkaita ja lahjakkaita opiskelemaan yliopistossa. Todisteena oli raamatun kertomus paratiisista, mistä ihminen joutui karkotetuksi naisen tekemän syntiinlankeemuksen vuoksi.

Samassa kansakunnassa (tiedekunta) vaikuttaa myös henkilö nimeltä Miracle de Servières, jonka oppimis- ja väittelykykyä ihaillaan ja ihmetellään, käytetään jopa esimerkkinä opiskelijoille. Niin lennokkaaseen ja älylliseen väittelyyn ei pysty kukaan maistereista tai inkvisiittoreista, ei edes rehtori. 

Miraclen ja Olavin ystävyys on monisäikeinen ja arvoituksellinen, jonka laatu ja luonne selviää vasta romaanin loppupuolella. 

Ensimmäisen kesäisen loma-ajan Olavi viettää Miraclen kotona Sevrièsin linnassa Etelä-Ranskassa, jossa moni asia saa selityksen. Miracle on saanut jo omat opintonsa päätökseen, mutta Olavilla on vielä kolme vuotta jäljellä. Koko tänä aikana Olavi ei käy kotona Ruotsin Itämaassa (Suomessa) eikä Kuusiston linnassa. Ainoa turvallinen tapa oli matkustaa Hansa-kauppiaiden mukana Ranskasta Turkuun. Oli liian riskialtista matkustaa yksikseen, silloin voi joutua ryöstetyksi ja tapetuksi.

1400-luku oli villiä aikaa, jolloin taikamenot ja magian pelko rehottivat, joilloin myös etsittiin noitia, varsinkin naiset joutuivat helposti leimatuiksi noidiksi. Noidan kohtalo oli joutua polttoroviolle. Ja Beatrix joutui...

Milja Kaunisto on rakentanut kiehtovan tarinan, jota on ilo lukea, vaikka välillä inhottaakin! Tästä romaanista löytyy loistoa ja kurjuutta; kärsimystä ja syntiä; suuruutta ja surkeutta; mitä uskomattomimpia kohtaloita; pahuutta ja hyvyyttä. Saamme jatkajan entisille historiaromaanien tekijöille, mutta ehkäpä vielä paremman kuin mitä entiset ovat olleet. 

Milja Kaunisto on kirjailija, hän on aloittanut Synnintekijä-romaanissa näyttävästi ja laadukkaasti. Toivottavasti olen vielä näkemässä muutamien uusien romaanien julkaisujen ajan, ja saan niihin tutustua. Hyvää jatkoa kirjailija Milja Kaunistolle!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan ihanaa toukokuun viikkoa lukijoilleni!
                    Aili-mummo







lauantai 16. toukokuuta 2015

♦ Taulu ja kehykset ♦

Nuppola 1990.


HUONEENTAULU


Minä katselin kauan maisemaa
ja kynsäisin päätäni, tuumin: ahaa,
no onpas taulu kun kehyksen saa!

Joka ainoa ties:
olin liukas mies kun työtäni tein,
minä höyläsin, veistin ja vuolin
kuin oikea kirvesmies.

Vesikattoa tein -
helyt haavasta lähti
ja naula naulalta syttyi tähti.

Kalut sisälle vein,
puuvuoteen, pöydän ja tuolin,
sekä sytytin kynttilän
sen ainoan tauluni eteen
ja istuuduin,
ja katson, katson - ymmärrän:

ei kuvastu taivas veteen,
en näe muuta kuin
puuvuoteen, pöydän ja tuolin
ja tuolilla istujan,

jota ristin molemmin puolin
läpi leikkivän parrasvalon
kehys valmiina tuijotan.

Mikä mies teki tiiviin talon
ja pitävän ikkunan?
Joka ainoa ties:
minä kehystin kaikin puolin
kuin oikea kirvesmies.


- LAURI VIITA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan lukijoilleni ihastuttavaa toukokuista viikonloppua!
                           Aili-mummo

maanantai 11. toukokuuta 2015

Kuohuttavat juhlat

Lauantai-iltana koivu ja taivas ihmettelivät yhdessä...

POHJOLAN KEVÄT


Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,
ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.
Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.
Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.
Vanha kuusi valvoo ja muistelee
valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa.


- EDITH SÖDERGRAN -
(suom. Uuno Kailas).
 
Sunnuntaina kävi rakkaita vieraita, toivat mummolle miljoonakellon!


Kevään kuohuttavimmat juhlat on nyt vietetty, äitienpäivät! Me mummot juhlimme äitien siivellä, olemmehan mekin joskus olleet äitejä ja olemme vieläkin. Kovin nuorilta eivät näytä nekään kultamitalliäidit, jotka pääsevät presidentin linnaan juhlimaan, ja hyvällä syyllä. Raskas ja pitkä on ollut heidänkin tiensä, eikä sitä tarvitse kadehtia.

Äitiys on myytti, joka on romutettu monta kertaa. On äitejä, jotka ovat hyljänneet perheensä, ja lähteneet tuntematonta kohti hakemaan onneaan. Ei ole helppoa olla sellaisen äidin lapsi vielä vanhanakaan...Kevyet mullat kuitenkin hänen haudalleen!

Onneksi tunnen myös toisenlaisia äitejä, sellaisia, jotka ovat ottaneet itselleen vastuun lapsistaan, ja heidän hyvinvoinnistaan. Äitejä, jotka tappelevat kynnet verissä omien jälkeläistensä puolesta. Rakastavat ja hoivaavat, opastavat ja neuvovat, unohtavat itsensä. Mutta tarvitseeko äidin uhrautua, onkin jo ihan eri kysymys. Nykyäidithän ovat työssä, ja saavat siitä palkkaa. Ennen sai tehdä hirveästi työtä saamatta palkkaa, mutta huonoa kohtelua sai sitäkin enemmän.

Kunnia viisaille äideille ja heidän puolisoilleen! On onni olla hyvän äidin lapsi nykyaikanakin. Esitaistelijoita ja -rukoilijoita tarvitaan, 'äideistä parhain sä oot!' 

Ihminen voidaan rikkoa pienestä asti, hän ei saa kasvaa täyteen mittaansa koskaan! Jotta lapsi kasvaisi ehyeksi aikuiseksi, hän tarvitsee paljon rakkautta ja tukea. Monta hyvää ja viisasta kasvattajaa; iloa, naurua, onnellisia ja hyviä muistoja ja esikuvia, lapsuuden leikkejä ja nuoruuden kokemuksia, oppimista ja uusia asioita.

Jotta oppisimme arvostamaan äitiä, arvostakaamme ensin lasta! Ilman rakkautta ei meiltä löydy kumpaakaan. Lapsi on huomispäivän aikuinen, peili meille isoille ihmisille. On onni olla äiti, mutta myös vastuu lapsista painaa äidin - ja toivottavasti isänkin mieltä. Äidit on pantu paljon vartijoiksi, katseet kohdistuvat lähes aina äitiin.

Sunnuntai-iltapäivällä koivuilla oli pukujuhlat; taivas oli upea!

Olen saanut myös postia. Kiitos kirjasta Leena Lumelle Leena Talvitien kirjasta Hieno vai huono, sekä Auli Eholle (Villiviini) hänen teoksestaan Kohtaamme Mattilassa. Tulen aikanaan raportoimaan lukukokemuksiani täällä. Lukuun tulee myös Auli Ehon toinen teos, Perttilä, talo kylän laidalla.

Metsä vaatettaa itsensä hennonvihreään asuun, elämä lähtee uuteen kasvukauteen. 

Toivotan teille, arvoisat lukijani, hyvää ja onnellista viikkoa!
                           Aili-mummo

perjantai 8. toukokuuta 2015

♥ Äidit ♥

Manasse Jäppinen äitinsä kanssa!
Alfhild

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut,
on joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viitoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa -
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. -
Ja sitten kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää - -.

- Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lapsenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan!
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa!


- LAURI VIITA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille hyvää viikonloppua ja äitienpäivää!
                      Aili-mummo

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Sir Trevorin kanssa Karibialla II.

Jatkuu...

Havanna, Kuuban pääkaupunki. Asukkaita 2,2 miljoonaa.  


Matkailu on hauskaa ja kiintoisaa, saamme tutustua erilaisiin kulttuureihin, maisemiin ja ihmisiin. Se on todella antoisaa. Mutta ei tämä sohvasurffailukaan yhtään hassumpaa ole, helppoa ja hauskaa eikä maksa paljon mitään, kun laitteet on hankittu. 

Sir Trevorista postasin jo yli vuosi sitten, joilloin hän oli Välimeren maisemissa muun muassa Onassiksen Christiina laivalla. Tämäkin oli Yle1:n ohjelmia, katsoin sen useampaan kertaan, koska nauhoitin sen.

Havannaa tämäkin.

Fidel Castro sai Kuuban kehityksen katkaistuksi ainakin 50 vuodeksi, koska USA julisti maan kauppasaartoon, se lopetettiin vasta nyt muutama kuukausi sitten. Niin hirmuinen oli amerikkalaisten kommunismin pelko, ettei heitä suvaittu edes maahan vierailulle, pelättiin, että kommunismi tarttuu kuin joku vaarallinen tauti. 

Varmasti kuubalaiset ovat kärsineet siitä, kun tuontitavaroita ei ole ollut saatavilla. Ehkäpä Havanna-sikarit on osalle ihmisiä korvannut sen puutteen..;) Uusia autojakaan ei ole tuotu maahan, autokanta on ikiaikaista museokalustoa. On täytynyt tehdä paljon remonttia, koska taksitkin ovat yhtä vanhoja, mutta ne ovat hienossa kunnossa.
 
Karnevaaliesiintyjä.
Paikallista väriä.
Sir Tervor McDonald irroittelee!
Muuan naisesiintyjä karnevaalissa.
Poikaporukka marssilla...


On mielenkiintoista nähdä miten Kuuban ja Havannan kehitys jatkuu. Ainakin on oletettava, että turistivirrat tulevat kiihtymään, kun amerikkalaiset oppivat matkustamaan 'kiellettyyn maahan'. 

Nuo karnevaalit ovat myös näkemisenarvoisia! Jokaisella kansalla on oma tapansa huvitella! Ja latinoilla on rytmi veressä!

Kadut tulvivat esiintyjistä ja katsojista.

Eilen kävimme asioilla Tohmiksella, ja viivyimme iltaan asti. Anteeksi, jos kommentit ovat viivästyneet! Kesäaikaan voi myös postaukset harventua. Vaan saamme sitten nähdä, miten on. Koko päivää en jaksa työskennellä ulkona...

Tänään on ilma kaunis ja lämmin, jo yli 19,4 astetta! On jo kesä oikeasti tulossa: hip-hei, hurraa!!!

Onnellista loppuviikkoa kaikille lukijoilleni!
                        Aili-mummo              


maanantai 4. toukokuuta 2015

Sir Trevorin kanssa Karibialla I.

Vesitasolla Karibialle laskudutaan näin!


Brittitoimittaja Sir Trevor McDonald juonsi jo yhden jakson ohjelmasarjasta synnyinsaariltaan Karibialta. Myös Kuuba ja Haiti kuuluvat Karibian saaristoon sen suurimpina saarina. Karibian saaret kaartuvat Venetsuelasta Mexikon lahdelle, saaria on tuhansia. Huomisiltana sarja jatkuu tv1:llä kello 19.00-19.45. Ensimmäisen jakson näette Ylen Areenassa.
Tämän saaren omistaa mies alla vasemmalla. Ravintola kelluu vedessä.


Alla vasemmalla oleva mies, Rickhard Branson, omistaa kaksi yksityissaarta, jotka ovat matkailukäytössä. Vanhimman saaren hän on omistanut jo 30v. ja on myös rakentanut sen turistiparatiisiksi. Hotelli on erinomainen palveluiltaan, samoin myös sen hinta. Köyhät älkööt vaivautuko, mutta rikkaita maailmassa riittää.

Toinen saarista on vielä rakentamatta, se on äskettäin hankittu.
Vasemmalla mies, joka omistaa tämän saaren ja yhden naapurisaarista.

Amerikkalaisille Karibia on lähellä, nenän alla. Sen sijaan suomalaiset ovat vielä varsin vähän lomailleet Karibialla. Englannin prinsessa Margaret lomaili usein Martiniquen saarella. Vaativiin vieraisiin on täällä siis totuttu.
Biljardipöytä ilman pelaajia.

Vaikka itselläni ei olekaan mahdollisuuksia lähteä matkalle, minusta on hienoa, että voin ihailla näitä paikkoja teeveestä ja netistä. Myös monissa ohjelmasarjoissa, kuten Unelmien poikamiestytössä, on Karibian saaria käytetty lemmenlomapaikkoina. Tätä sarjaa on näytetty Livillä eli kanavalla kahdeksan. Juuri nyt ei ole Suomessa sarjaa menossa.

Satama ja veneet.


Laivat, veneet, helikopterit ja lentokoneet ovat näissä maisemissa ihan tavanomaisia kulkuneuvoja. Kaikkea saa kunhan tilillä on vastinetta. Ja tokihan heillä on, jotka näille saarille tulevat 'lomailemaan' raskaan raadannan jälkeen - kuten prinsessa Margaret..;)

Googlesta löytyy karttoja ja kuvia vaikka millä mitalla. Tietoa saa, kun painaa nappulaa.

Näin helppoa on tiedon löytäminen, kunhan varmistaa, onko tieto oikeaa vai väärää!

Oikein hyvää toukokuun ensimmäistä viikkoa kaikille lukijoilleni!
                                Aili-mummo