Google+ Followers

maanantai 29. kesäkuuta 2015

♠ Mielenkiintoisia aikoja ♠


KEVÄT

Tulen kuoleman varjon maasta,
tulen iltaan vaaleaan.
Näen mykkänä: vihreä huntu
on tullut ja kietoo maan.
Ja on tuulta ja tuoksua lauhaa,
ja linnunlaulu soi,
- kun omassa rinnassani
sydän kuoleva vaikeroi.

Oi ei! Tämä maa on kaunis!
Tämä on ja pysyy ja jää.
Se mikä on iskenyt minuun,
ei voi tätä järkyttää.
Tämä heleä, kostea multa,
tämä kirkkaus loppumaton,
se ei välitä, välitä, vaikka
joku sydän murtunut on.


- SAIMA HARMAJA -


Savusauna.


Ihana päivä tänään, mittarissa lämmintä jo 26,4 +astetta. Kesäinen sää, jokohan ne kuluisat heinäilmat lopultakin tulisivat? Jotkut on ehkä jo sateen pilaamat heinänsä ajaneet metsään; toivottavasti niin ei ole käynyt! Kyllä nyt maajusseja koetellaan! Vientikielto Venäjälle jatkuu yhä, ja näin ollen maidon hinta on alhaalla ellei jopa pohjamudissa. Kateelliset riemuitkoot, eivät he pysty tuntemaan sympatiaa toisia kohtaan. Pohjois-Karjala on suurimpia menettäjiä maataloudessa, onhan niin moni tila jo pannut punaisen lapun luukulle. Yhtään robottinavettaa ei ole kyläämme nousuut, enkä usko nousevankaan! Eikä vuosikymmeniin ole tehty enää sukupolvenvaihdoksiakaan.

Kunnassamme on ollut voimakas maatalous, nyt lienee enää riput jäljellä, ehkä ne 'parhaat' tilat. Luultavasti niillä pyyhkii hyvin, joilla on 400 hehtaaria viljelysmaata. Sellaisiakin täältä löytyy, vaan ei Tikkalasta. 

Vuonna 1997 meillä oli vielä 20 lypsykarjatilaa, nyt enää neljä. Ja muutamien vuosien jälkeen ehkä (hyvällä onnella) kaksi. Kehitys kehittyy, niin se on!

Jos tällä kaavalla uskaltaisi ennustaa, näyttää siltä, että kehitys kulkee loppuaan kohti.
Kaikki on sekavaa kotimassa, Euroopassa ja Afrikassa. Terroristit murhaavat ihmisiä massoittain. Yleensä terroristit ovat islaminuskoisia. Tunisia piirretään maailmankartalle verellä ja väkivallalla. Kun ihmisillä ei ole ihmisoikeuksia, he ottavat ne väkivalloin, tappamalla muita ihmisiä. Lieneekö se jokin viirus, joka tarttuu kansanjoukossa ihmisestä toiseen tai johtajasta toiseen? 

Mitä sitten Kreikassa tapahtuu, kun rahat on loppu? Pankeista ei saa rahaa kuin 60 euroa päivässä. Monet ovat nostaneet tilinsä tyhjiksi. Paljon ratkaisee EU:n Keskuspankki, miten se rahoittaa Kreikan valtion?

A. Gallen-Kallela: Eksynyt. Öljymaalaus; 85 x37 cm. Korpilahti.

Potsijuhlat on juhlittu, käymättä jäi meiltä. Tällä viikolla on Kihaus Rääkkylässä ja Farmi maatalousnäyttely Joensuussa. Rääkkylän suunnalla tekisi mieli ajella, mutta Farmiin en lähde. Lehdet ovat viime aikoina kovasti kirjoitelleet Rääkkylän talousvaikeuksista. Parempi on, etten ota niihin kantaa. Kunnan asukasluku on kahden ja puolentuhannen tietämissä, ja vanhusvoittoista. 

Elämme vaihtelevia ja mielenkiintoisia aikoja. Mihin olemme menossa, sen tiedämme tarkemmin kun aikaa on tästä on kulunut 10-15 vuotta. Minusta näyttää kyllä aika pahalta, vaikka sitä ei saisi sanoakaan. Haluaisin olla optimisti, joka aina toivoo hyvää tai vieläkin parempaa. Realistina on kuitenkin aina tunnustettava tosiasiat. Elämä maanviljelijänä maaseudulla on ainakin sen opettanut.

Kesäkuun vuodelta 2015 on lähes loppuun jo eletty; toivotan kaikille lukijoilleni onnellista heinäkuuta ja kaunista kesää! ♥
                               Aili-mummo


lauantai 27. kesäkuuta 2015

♥ Onnellista viikonloppua! ♥



KOTISAUNA

Sauna hiljainen, mustunut,
kattama tuohen ja malkain,
kuvas on sieluuni juurtunut
lapsuudestani alkain.
Kyyhötit seinin lahoavin
vaiheilla hakamaan aidan,
luona nuokkuvan sireenin,
varjossa harmaan raidan.

Usein seinilles hiipien
tirkistin räppänäs rakoon,
vallassa kauhun suloisen
juoksin sun mustuuttas pakoon.
Hirvitti kiukaas savuinen,
suuri ja pimeä parvi,
ykssilmä haltia nurkassa sen,
yksilmä, yksisarvi...

Kylvetti ammoin mun, palleron,
hyväillen lämpimät hautees.
Sittemmin kasvavan nautinnon
soi mulle huojuvat lautees.
Aina sun portteihis nariseviin
oudosti vavahtain koskin.
Löylystäs iltoihin kesäisiin
palasin hehkuvin poskin.

Lokakuun puhteina hengitin
vaiheillas tuntua maltaan.
Talvin kun ohitses hiihtelin,
unohduin tunnelmas valtaan:
Vaistosin tuoksun ja havinan
entisten juhannusvihtain...
Kuulin sun nurkassas kuiskivan
pellavaloukkujen, lihtain...

Sauna vierellä sireenin,
suojassa muistojen hunnun,
sieraimissani vieläkin 
vaistoan savusi tunnun.
Hengitit tielleni maailmaan
lämpöäs rauhoittavaa,
vaikka en enää milloinkaan
oveas harmaata avaa.


- KAARLO SARKIA -

Tunnelmaan sopinee Katri Helenan laulu 
Maailman pihamaat.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan lukijoilleni onnellista kesäkuun viimeistä viikonloppua!
                    Aili-mummo


torstai 25. kesäkuuta 2015

Kansakuntamme suurmiehiä

Väinämöisen lähtö 1895. A.Gallén-Kallela. Juhla-Kalevala 1980.

VÄINÄMÖISEN LAULU


Ei iloja monta ihmislapselle suotu:
yks kevään riemu
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon,
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.

Ei suruja monta ihmislapselle suotu:
yks sydämen suru,
elon huoli toinen
ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru.
Ystävä pettää,
elämä jättää,
taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo.

----------------------------------------------

Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu 
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, luonnon ankara laulu.
Kansat katoo, 
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja heimonsa hengen.


- EINO LEINO -

Paanajärven paimenpoika. A.Gallén-Kallela.


Silmäni osuivat tuohon Eino Leinon Väinämöisen laulu runoon, josta otin kolme tunnetuinta säettä, ja kaksi muuta jätin pois.

Kuvat löysin Juhla-Kalevalasta omasta hyllystäni. Ne olisivat vaatineet kuvankäsittelyä, vaan kun en osaa, jätin tekemättä.

Esittelen teille tässä suomalaisia hengen jättiläisiä, muun muassa Kalevalan sankarin Väinämöisen. Kanteleensoittokuvaa ei sattunut kohdalle, ellei olisi sitten Kantelettaressa. Taitelija Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) on suurmies kuviensa takia, hän loi taiteessaan monet Kalevalan sankarit ja sankarittaret nähtäväksemme. Hän oli tärkeä tekijä siinä suomalaisuuden hengen nostamisessa, joka johti maamme itsenäistymiseen. Oli toki paljon muitakin suurmiehiä, jotka olivat samassa joukossa mukana. A.Gallen-Kallelan lisäksi Wikipedia mainitsee Jean Sibeliuksen, Robert Kajanuksen, Pekka Halosen ja Emil Wikströmin, miehiä on tässä mainittuna säveltaiteesta Sibelius ja Kajanus, loput ovat kuvataitelijoita. Eino Leino (1878-1926) edusti puolestaan sanataidetta, tunnetuin hän on runoudestaan. Elias Lönnrotkin (1802-1884) on tässä yhteydessä mainittava, kokosihan hän kansalliseepoksemme Kalevalan.

Paljon lahjakkaita ihmisiä oli tekemässä työtä sen eteen, että suomalaiset / Suomi maana saataisiin nostetuksi yhdeksi kansakunnaksi muiden kansakuntien joukkoon. Ja nostan hattuani sille seikalle, että sen aikainen, ruotsinkielinen sivistyneistö otti tehtävän omakseen. Ymmärtäkäämme nyt heidänkin huoltaan ruotsinkielen puolesta. Tosin ei ruotsi kielenä ole mitenkään uhanalainen eikä se häviä. Paljon uhanalaisempi voi olla oma kielemme.

Eurooppa on kansainvaelluksen pyörteissä, Afrikasta ja Lähi-Idästä muuttaa ihmisiä pakoon sotaa ja köyhyyttä sankoin joukoin. Monissa köyhissä maissa syntyvyys on suuri, eikä sitä haluta näemmä rajoittaa. Siihen olisi kuitenkin keinot olemassa. Maapallomme on ylikansoitettu, mutta sitä ei haluta sanoa ääneen. Muutaman vuosikymmenen perästä maapallon luonnonvarat on kulutettu loppuun, ja ihminen joutuu muuttamaan maisemaa johonkin toiseen tähteen, jos löytyy sopiva osoite. Kuka on seurannut asioita, hän tietää.

Ahneus on tappava sairaus, se kuluttaa maapallon ja sen ihmiset loppuun! Toivoisin, että jälkeläisemme saisivat vielä mahdollisuuden elää maapallollamme edelleenkin. 
 
Karjalaisäiti imettää lastaan. A. Gallén-Kallela.

Elämä Suomessa 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolella oli hyvin erilaista kuin tänä päivänä. Suomi on noussut hyvinvoivien joukkoon, vaan joutuuko se nyt niin tiukille, että nousua seuraa lasku. Sitä en tiedä. Mutta monenlaisia huolenaiheita on nyt ilmassa. 

Tärkeimpänä asiana pidän sitä, että säilyisimme sodalta, vaikka tuo suuri naapuri uhoaa mitä sylki sattuu suuhun tuomaan. Ja Nato totuttaa balttien toiveen tuomalla joukkoja ja aseistusta Balttiaan ja varmaan Puolaankin.

Voimia kansojen johtajille, että he jaksaisivat seurata tiiviisti tilannetta, ja tehdä viisaita päätöksiä. Uskon, että monen johtajan pää harmaantuu ennen aikaansa.

Toivotan tervetulleeksi Tuulikin lukijakseni!

Hyvää kesäkuun viimeisen viikon jatkoa teille, lukijani!
                          Aili-mummo

maanantai 22. kesäkuuta 2015

♣ Sanamaija vai metän piika? ♣

Nuppola syreenien aikaan v. 2015.

METÄN PIIKA


Telle istus autos pihas tuntikaupal
kyl murjottamine on pal antosamppa
jos o joku ko ava ove
et tul nyy jo pois siält
meil o ihan tavalist vaa ilma sunt.
Hän ost
määrämäärän peruni
"Ei ol ko mää 
mitä mää muil"
mut
koiranpesäheini
Telle haravoitte kavereil kokko
kissankelloi mene mukka
leikka ruaho peninkuuluma alalt
hyvi riittä kahrel Vahril.
Tois maat o
hirv
suurentelevaine
tartte koko ohrapello
parisänkykses
vaihta kylke
viättä levotont yät
ja aamuvenuttele
viljan siliäks
kuivatta suakenkiäs oja reunal.


- HELI LAAKSONEN -

SanaMaija Heli Laaksonen & runokirjansa Peippo vei


Oletteko huomanneet, että sanamaija Heli Laaksosella on oma ohjelma Helil kyläs Yle ykkösellä perjantai-iltana kello 20.00-20.30. Se uusitaan sunnuntaisin kello 11.15 Yle ykkösellä. Kolme vierasta on käynyt jo Helillä kylässä, tästä viimeisestä en pitänyt ollenkaan. Oli mustasieluinen mies se historioitsija Teemu Keskisarja. Seuraavan vieraana saamme nähdä näyttelijä evp. Ilmari Saarelaisen.

Heli tekee asiaohjelmaa pilke silmäkulmassa, ja sitä värittää suloinen huumori samoin kuin hänen runoissaan. Helin koti on maalaismiljöössä Rauman Lapissa, missä kirjailija asuu.

Meille itäsuomalaisille länsimurre on vaikeaa kirjoittaa ja haasteellista myös ymmärtää. Sanat katkeilevat poikki puolesta välistä. Savonmurteiden sanat ovat pitkiä, nekin ovat ymmärrettävyydeltään vaikeita. Eikä ihan helppoa taida olla ns.karjalankielikään, jota ymmärrän kohtuullisen hyvin, olen lukenut sitä Suojärvilehdestä, jota mies tilaa. Sekin auttaa, että luin aikoinaan venäjää.

Heli Laaksosen suhde meihin vanhoihin on ymmärtäväinen ja suopea, eikä hän aliarvioi tai halveksi ikäihmisiä. Monella työikäisellä ja nuorella on ikävä elämänasenne vanhoja kohtaan. Vaikka vanha olisi seniili, ei häntä saa halveksia sen vuoksi, sairaus voi sattua omalle kohdalle. Joskus se tulee melko nuorelle, jo alle viisikymppiselle. Järkyttävä oli laulaja Carola Standertskjöldin (1941-97) kohtalo, vain yli 40v. hän sairastui alzheimeriin.

Me ihmiset olemme erilaisia, meiltä olisi löydyttävä ymmärtämystä enemmän toisiamme kohtaan. Pakolaisia tulee Afrikasta ja muista maanosista keskuuteemme, ja he tuovat omat tapansa ja arvostuksensa tullessaan. Mukana tulee myös kielteisiä asioita ja arvoja, joihin on löydettävä yhteiskunnastamme uudet lait ja järjestykset. Saammepa nähdä, miten suomalaisen yhteiskunnan käy... 

Tämän se sitten vei!

Heli Laaksonen on hyvä sanamaija, hän keksii jatkuvasti uusia sanoja ja sanontoja. Helin työ voi näyttää helpolta, mutta sitä se tuskin on. On kohdattava jatkuvasti uusia ihmisiä, ja valmistettava heille ohjelmaa. Matkustettava paikkakunnalta toiselle. Työ vaatii sopeutumista. 

Heli on näköjään ollut mummon tyttö, siksi monta runoa hän on mummostaan kirjoittanut. 
Tässä on yksi samasta kokoelmasta:

Mummu luuleks et
jos olissit vahtimas
näyttämäs malli
ossaisink paremi?
Mahtaisink vaa?

Näen ko kiippet nuahojan peräs katol
kuulen hormin kaut teijä jutu
litise ko pussailette
teette kesäyäsopimukse.


- HELI LAAKSONEN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Me saimme viettää hienot juhannuspyhät, ilma oli kaunis ja aurinkoinen ja sääkin lämpeni. Eilen katsoin mittarista, siinä oli jo 24,4 astetta. Tänään en tullut mittaria katsoneeksi, mutta varmasti on lämmintä ollut.

Uskon ja toivon että tästä se Suomen suvi on alkanut, ja toivoakseni se alkaa myös muualla kotomaassa. Häpeä on, jos täytyy lähteä keskellä kesää ulkomaille lämmittelemään. Turkissa, Espanjassa ja Portugalissa näyttäisi sitä kyllä olevan, ehkä liikaakin.

Nauttikaamme kaikki kesästä, mikäli mahdollista. Onneksi en enää tarvitse murehtia ammattiasioista ja kotieläimistä. Vielä on kylässämme neljä lypsykarjatilaa, yksi tila on kuulemma lopettanut kuoleman tapauksen johdosta. Jaksamista ja voimia niille, jotka jäivät jäljelle!

Toivotan hyvää kesäkuun viimeistä viikkoa kaikille lukijoilleni! 
                           Aili-mummo

torstai 18. kesäkuuta 2015

♥ Hyvää Juhannusta! ♥


METSÄN VAALEA TYTÄR


Eikö juuri eilen
metsän vaalea tytär viettänyt häitään,
ja kaikki iloinneet?
Hän oli kevyt lintu ja kirkas lähde,
hän oli salainen polku ja naurava pensas,
hän oli päihtynyt ja uskalias kesäyö.
Hän oli julkea ja nauroi määrättömästi,
sillä hän oli metsän vaalea tytär;
hän oli lainannut käeltä soittimen
ja hän kulki soitellen järveltä järvelle.
Kun metsän vaalea tytär vietti häitään,
ei ollut maan päällä yhtään onnetonta:
metsän vaalea tytär on päässyt ikävästä,
hän on vaalea ja tyynnyttää kaikki unet,
hän on kalpea ja herättää kaikki himot.
Kun metsän vaalea tytär vietti häitään,
seisoivat kuuset niin tyytyväisinä hiekkätörmällä
ja männyt niin ylpeinä jyrkänteellä
ja katajat niin iloisina päivärinteellä,
ja pienillä kukilla oli valkoiset kaulukset kullakin.
Silloin varisutti metsä siemenensä ihmisten sydämiin,
kimmeltäviä järviä ui heidän silmissään,
ja valkoiset perhoset liehuivat lakkaamatta ohi.


- EDITH SÖDERGRAN -
(suom. Uuno Kailas).

Musiikiksi olen valinnut Nightwishin Sleeping Sun / Nukkuva aurinko! ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tällä Södergranin runolla toivotan kaikille lukijoilleni hyvää juhannusta!
                               Aili-mummo         

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Eveliina Talvitien Hieno vai huono



Tämän toimittaja, tietokirjailija ja viestintäpäällikkö Eveliina Talvitien (s.1970-) kirjan sain lahjaksi Leena Lumilta yllättäen postitse. Teoksen nimi on johdattelevasti Hieno vai huono: Nainen jolla on maine. WSOY 2015, kuvitus Lasse Iland, graafinen suunnittelu Mika Tuominen. Kirjassa on 239 sivua lähdekirjaluetteloineen. ISBN 978-951-0-40565-9. Painettu EU:ssa.

Kirja on pehmeäkantinen, kaunis kansiltaan ja olemukseltaan. Eveliina Talvitie on on ollut töissä Perheyritysten liitossa, siinä samassa, minne entinen pääministerimme Matti Vanhanen lähti töihin pääministerikautensa jälkeen. 

Kirja on jaettu 12 eri lukuun: Entinen tyttö, Barbara, Lea, Peppi, Kleopatra, Kristian, Lilith, Emma, Esmeralda, Helena, Nikita ja Maria.

Juonipaljastuksia!

Kirjan alussa kerrotaan, että naisilla on roolinimet, jotka on poimittu eri tahoilta. Samoin kirjan teemat, joista voi mainita seksuaalisuuden, uskonnon, työn, pelon, kauneuden, rumuuden, avioliiton, kivun, feminismin, äitiyden, lapsettomuuden, rakkauden, häpeän ja selviytymisen. Kun sekaan heitetään kasa tutkimustietoa, on tuloksena maukas soppa. Tekijä mainitsee myös taiteellisen vapauden aiheen käsittelyssä, minkä vuoksi kirja onkin helppolukuinen ja hauska. 

Jokaisen luvun alussa on kuva nuoresta naisesta, joista saamme kiittää taiteilija Lasse Ilandia. Entinen tyttö on henkilö, jonka kaikki tuntevat erilaisista lauseparsista kansan suussa. Aina meitä on peloteltu Entisellä tytöllä, jolle kävi huonosti. Entinen tyttö ei ollut tarpeeksi kiltti eikä moraalinen, vaan oli miesten johdateltavissa ja lankesi syntiin. Mies sen sijaan sai olla selkärangaton retku, varsinkin jos hänellä oli omaisuutta. Hänestä tuli suorastaan sankari kaadettuaan piikatytön sänkyyn; ja alle vuoden sisällä piika synnytti tälle supermiehelle lapsen. Luvun lopussa kerrotaan lotista ja sodan kokemuksista. Miten lottien maine pilattiin, vaikka rintamalle he lähtivät pyyteettömistä syistä. Aina löytyy yksi langennut nainen, joka pilaa myös muiden maineen. 

Barbara on barbienukke, josta on kehittynyt nuorille tytöille naisen malli. Kerrotaan kiinalaisista tyttölapsista, joiden varpaat sidottiin langoilla jalkapöydän alle. Näin naiset sipsuttelivat lyhyin askelin varpaillaan varpaat sidottuina. Mikä hirvittävä kärsimys! Muistan että meitäkin peloteltiin tällä kauhukuvalla koulussa. Eri maissa on erilaisia kauneusihanteita, jonka mukaan muokataan naiskauneutta.

Lukuun Lea on otettu Maria Jotunin romaanista Huojuva talo; tämän kirjoituksen henkilöt ovat Lea Horni ja Eero Markku. Alistettu ja pahoinpidelty Lea lapsineen, on kirjan sankaritar, joka kestää kaiken sadismin mieheltään.

Peppi Lotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu jne ei esittelyä tarvitse. Jokainen meistä on lukenut Pepin tarinan lapsena tai lapsilleen. Astrid Lindgrenin tarina maailman vahvimmasta tytöstä saa kenet hyvänsä hyvälle tuulelle. Peppi on kuin hevonen, yhtä vahva, sillä erotuksella vain, ettei hevonen osannut puhua ihmisten kieltä.

Maria on esitelty kaksijakoisesti. On ylistetty Pyhä Neitsyt Maria, ja alistettu Maria Magdaleena. Ortodokseilla on Neitsyt Maria kultti, jota luterilaisuuden isä, Martti Luther, piti pakanallisena jumalanpalveluksena. Etenkin kun asiaan liittyivät pyhäinkuvat, joita luterilaisuudessa ei ole sallittu.

Magdalan Maria sai osakseen lopulta huoran myytin olihan hän raamatun syntinen nainen!
Ja varmuudeksi on luomiskertomus raamatusta Hyvän ja Pahan Tiedon puusta, missä Eeva houkutteli miehensä syömään kielletyn omenan. (Näin naurettavasti meitä syyllistetään! Aili-mummon huomautus). 
Lopuksi ylistetään kärsimyksen puhdistavaa voimaa, "kirkkaammman kruunun saat."

Raamattua on tosiaan käytetty monella tavalla naisen alistamiseen!

"Martti Luther siirsi aikoinaan avioliiton osaksi maallista hallintojärjestelmää. Avioliitto nostettiin arvossa ohi selibaatin, jota Luther piti luonnottomana," sanoo kirjailija Eveliina Talvitie. (Niinpä nyt sitten riitelemme avioliiton sakramentista, joka on naisen ja miehen välinen!). Puhutaan apostoli Paavalista, joka oli naisvihaaja. Näistä ja monista muista jutuista Talvitien kirja kertoo.

Tämä Eveliina Talvitien kirja herättää minussa paljon ajatuksia ja kritiikkiä raamatun kertomuksia ja uskonoppeja kohtaan. Miten paljon  toinen sukupuoli voi saada omalle sukupuolelleen hyötyä, kun "rakkaudessa" toinen sukupuoli alistetaan ja sorretaan! Mikä tilaisuus heille, jotka haluavat sitä hyväksikäyttää!!

Olen omissa runoissani käyttänyt jonkin verran raamatullista kuvastoa kokoelmassa Elämänpelto.

Hymni rakkaudelle

He ovat petoja keksimään myyttejä
marioista, Jumalan synnyttäjistä,
ainaisista neitseistä.
Ylistyslaulu pauhaa kaikkialla
kahdenteentoista hetkeen asti.
Miespä metsälle menevi...

- AILI NUPPONEN -

Mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava kirja, tämä Eveliina Talvitien teos. Jokaisen naisen kannattaa lukea tämä uskoipa raamattuun tai ei. Voi olla että suomut tippuvat silmistä, jos sellaiset "suojalasit" ovat olleet!

Lopuksi linkki Leena Lumin maanmainioon postaukseen Hieno vai huono.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni lämmintä ja kaunista juhannusviikkoa!
                                    Aili-mummo



lauantai 13. kesäkuuta 2015

♥ Onnellista ja ihanaa! ♥

Kuva Google. Sypressi kukkii (oikealla).

Milloin näen sinut, muistan sypressiä,
sama ryhti, sama varsi molemmilla,
iltahämyn tummuus lehdillä, hiuksilla
                                    jospa
muuttuisit puuksi,
eläisit kauemmin kuin ikäväni,
kun minä säikyn
tuulen piiskan alla varisevaa
syksyn päivää, autiutta henkiviä
talven demoneja,

mutta sinä pystypäinen,
unessa riisuttu,
valveilla lehväpukuinen
ja linnut oksillasi, sinä
säilyttäisit moninkertaisena kaiken
mikä oli yhteistä meille
taivaan huikean kupolin alla
ja tähtiin kirjoitettu
matkamme alusta saakka,
ensi näkemästä.


- JYRI SCHRECK -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toivotan lukijoilleni onnellista ja ihanaa viikonloppua!
                       Aili-mummo

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Sitku vai mutku?

Miljoonia kukkia omenapuissa, ja pörinä käy!


SAISIN MIEHEN MIELELLISEN


Kui saisin mitä halajan:
sulhon suuren ja sorian
ruunan ruskian hevosen
sulhon valkeaverisen!

Mie kui saisin Sakkulasta
mitä mielein tekköö
aivoini ajattelloot,
saisin miehen mielellisen
toveritsan toimellisen:
joka viikko uuen viitan
joka päivä uuen paian,
joka päivä pään pesisin
joka kuuru kuurajaisin,
suussain palan purisin
sylissäni syöttelisin
käsissäni käyttelisin!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

TULI MIESI, MUUTTI MIELEN


Niin mie lauloin lirittelin
paimenessa käyvessäin
likkana lipatessain
kannon päässä seiseissäin:
Ei ole tällä puolellakkaa
tällä ei rannalla rakasta
tällä puolella rantasella
jonka viereen mie kävisin
jolle verrain vetäisin
jolle vuoteet tekisin
lakaliinat laittelisin
höyhensängyt höpsöttäisin!
Tulloot sulhot tuonneempaanta
etäämpäätä ennättäivät!

Tuli miesi, muutti mielen
muutti mielen mustikoilla
vaihto mielen vaapukoilla.


 - LARIN PARASKE -

Norjan angervot kukkivat kilpaa voikukkien kanssa.


Runonlaulaja Larin Paraske (1844-1904) syntyi Pohjois-Inkerissä, avioitui Metsäpirtissä asuneen Kaurila Teppananpojan kanssa, joka oli Paraskea kahdeksantoista vuotta vanhempi. Larin Parasken elämästä kirjoitti Anu Kaipainen hienon romaanin, Poimisin heliät hiekat, josta tein kaksi vuotta sitten postauksen. 

Satuin löytämään eräästä piskuisesta runokirjasta nämä kaksi Parasken runoa, jotka eivät ole hänen parhaimpiaan. Runot kuvastavat nuoren tytön unelmia, useimmalla tytöllä tai nuorella naisella niitä on. Unelmat ja todellisuus ovat kaksi ihan eri asiaa. Unelmat saattavat olla vaikka miten suuria ja kauniita, mutta mitenkäs sitten elämä meneekään---.

Miten voi ihminen olla niin sokea, ettei hän huomaa päivänselviä tosiasioita. Tai ajattelee, että 'minäpä muutan tuon miehen', eikä se muutto onnistukaan. Viisaskin nainen menee vipuhun, eli yhteiselämä epäonnistuu!

Entisaikaan epäonnitunut avioliitto oli kohtalokas, toisesta ei voinut ottaa helposti avioeroa eikä valtio maksanut laskua toisen puolesta, kuten nyt tekee.

Larin Paraskelta saatiin laajin yhdeltä henkilöltä koottu runoaineisto, sillä Paraskella oli runsaasti itse tehtyjä runoja. Vanhoilla päivillään Parske elätti itsensä ja poikansa perhettä niillä roposilla, jotka hän sai vaivojensa palkaksi Neoviukselta ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta. 

Metsämansikka kukkii myös runsaasti...


Toiveajattelua taidetaan pitää naisten lajina, ainakin luulen niin. Mutta uskon, että myös miehet sen taidon osaavat. Ensin on 'sitku' ja sitten on 'mutku'. Sitten kun pääsen eläkkeelle, on ehkä se tärkein harhakuva. Mutta mitä sitten tapahtuukaan? Tehdäänkö niin, kun oli päätetty tehdä, vai tehdäänkö ihan toisin? Tuleeko sairaus katkaisemaan hyvät aikomukset eikä elämä toteudukaan sellaisena kuin on sen haaveillut. Loputtomia voimavaroja meillä kenelläkään ei ole, ainakin minä olen saanut havaita sen jo monia vuosia sitten. Vaikka miten haluaisin tehdä kirjoja, joutuisin panostamaan siihen kaiken mihinkä pystyn. Kuvakirjojen teko sentään vielä onnistuu, ja sekin on kiva harrastus.
Mutku tulee meille hyvin helposti vastaan, eli este. Ihminen ei elä ikuisesti muutoin kuin uskossa. Maanpäällinen elämä ei jatku kenelläkään ikuisesti. 

En ole saanut siirrettyä juttuja Facebookiin, sillä on näköjään jotain minua vastaan.

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoilleni!
                      Aili-mummo



maanantai 8. kesäkuuta 2015

Tunnemyrskyt

Kuva: Google. Sitruunaperhonen.


Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi,

en vaihtaisi ilmassa leijuvaa siementä, hiukkasta
sitruunaperhosen siivessä, en vaihtaisi mihinkään
maallisen onnen jyvää
joka etsii paikkaa asettua, tehdä pesä,

sillä pesäpaikkaa etsivät maallisen onnen hiukkaset,
etsivät paikkaa johon maatua, etsivät
pientä rakoa ja halkeamaa josta päästä meihin sisälle,
etsivät halkeamaa muurissa, kalliossa, kivessä

Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi,

en vaihtaisi yhtäkään näistä katoavista hetkistä
joilloin maallinen onni koskettaa
kuin ohikulkija, ohimennen, ja jatkaa kulkuaan,
jatkaa jonkun toisen luo, koskettaa toista,

koskettaa toista samalla tavalla
kuin minua, ja jatkaa matkaa iloisesti,
taakseen vilkuilematta, tanssivin askelin,
juuri niin kuin minäkin haluaisin

Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi
maallisen onnen pientä jyvää


- TOMMY TABERMANN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Noin korkealle Tommy Tabermann, runoilija, asettaa maallisen onnen, pienenkin onnen jyvän!

Monille meistä onni koostuu pienistä hetkistä, jolloin koemme jotakin tavallista suurempaa, kauniinpaa tunnetta. Me erityisherkät tunnemme tuollaisia tuokioita aika usein, jopa päivittäin. Kauneus ja hyvyys saa meidät liikuttuneiksi, kyyneleet valuvat väkisin silmistämme, kun koemme itsellemme jotain erinomaisen tärkeää. Karjamme hävittämisen jälkeen näin keväällä laitumella naapurin lehmäkarjan, ja se sai minut suuresti liikuttuneeksi, ja silmäni itkivät. Sydämeni oli silti onnellinen, kun sain nähdä lehmiä alkukesästä laitumella...

Kolme vuotta näin 'painajaisia' sen jälkeen, kun karjamme myytiin. Lypsin joka yö lehmiämme unissani, ja hoidin niitä, vaikka (unessa) tiesin, ettei meillä SAANUT OLLA lehmiä, olimme eläkkeellä (luopumistuella). Mietin unessa, miten voimme hävittää karjamme pois, etteivät eläkeyhtiömme saa tietoonsa, että olemme pitäneet lehmiä ja lähettäneet maitoa meijeriin! Eläkkeemme tultaisiin perimään pois kokonaisuudessaan ja sanktiot päälle. Oli se hurjaa!!!

Usein televisiosta tulee ohjelmia, jotka saavat kyyneleeni valumaan. Sellaiset ohjelmat ovat niitä parhaita. Minulla oli nuorempana valtaisia tunnemyrskyjä, joko iloa tai raivoa. Uskon että tämä ominaisuus on minulta periytynyt jälkipolvillekin.

Tunteet voivat myös vaihdella suurella nopeudella. Ilosta itkuun ja päinvastoin tuhatta ja sataa!! Tunteeni ovat tehneet minusta runoilijan. Tunnemyrskyt on purettava jollain tavoin, ja runo on siihen oivallinen keino. Kun on saanut asian paperille, voi sen ottaa jo paljon rennommin. 

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja lämmintä viikon alkua!
                               Aili-mummo 



perjantai 5. kesäkuuta 2015

"Se"

Kuva: Jenni Vuorisen arkisto.

Se neuloo sukkia
ja lukee Lähetys-Sanomia
Se kuuntelee radiota
ja katsoo televisiota
Se iloitsee nuorten naimisiinmenosta
ja kauniista säästä ja
kirkkoautosta

Kun se pesee astioita
se puhuttelee lusikat ja lautaset
ja ruuantähteet
Kun kissoja ruokkii
kalat ja ruodot

Se ihmettelee Reaganin lausuntoja
ja Lillakin keihäänkaarta
Eikä se pelkää muuta
kuin liukkaita portaita
ja pitkää pakkasta

Ihmiset kyselevät
että miksi se ei muuta kirkolle
saisi elää kiiltävillä pinnoilla
hienosti
mutta ei se halua
pensaissa on paljon marjoja
ja mattoväävi kesken



- EEVA HEILALA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan lukijoilleni onnellista ja kaunista viikonloppua!
                    Aili-mummo