Google+ Followers

lauantai 29. elokuuta 2015

Shamaani ja hänen heimonsa

Kuva Anna-Leena Siikalan teoksesta Suomalainen shamanismi (s.211).

Kun kohotan shamaaninsauvaani,
kallio elää:
hirven sydän sykkii paljaana
veri valahtaa kiviseinälle kuin gobeliini
nainen huutaa, synnyttää,
hänen rintansa kasvavat pilviin
            kutsuen kuollutta lasta
ja painuvat raskaina metsäisiin laaksoihin
jossa eloon jääneet lapset vaeltavat.

Hänen maitonsa maistuu pihkalta,
siinä on karhun haju
että he muistaisivat liiton johon ovat syntyneet:
puiden ja kuoleman liiton.
Liitossa puiden kanssa he ovat itseään voimakkaammat,
kuoleman liitossa
lähellä elämää.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kohotan sauvaani ja käärme liikahtaa.
Kuoleman loitsulla
heidät annetaan elämälle.
Ei vuoda tyhjiin vihitty kallio
ei iske salama alttariin
ei laskeudu kiven esirippu
elämän eteen.

Veri kiertää ja kohisee,
kohisee, kiertää
pilvien, puiden ja järven vesi
pelottavan ikuisesti,
                       kuka sitä tahtoo?
Pimeässä kuiskaa mänty toiselle:
             ojenna minulle oksasi, anna koskettaa neulasiasi
ja toinen vastaa:
            älä pelkää,
            ikuista on ikuinen
            siihen asti kunnes tuuli kääntyy

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Puut ovat heidän jäseniään
mutta vene heidän sydämensä:
auringon punassa hehkuva
yön kosketuksesta katoava
syli täynnä veden armoa,
            raskaana veden kukista
auki myrskylle
uppoamassa
luvattu loputtomaan matkaan


- EEVA TIKKA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan teille lukijani, oikein hyvää elokuun viimeistä viikonloppua!
                                  Aili-mummo










torstai 27. elokuuta 2015

'On aina liian vähän aikaa...'

Perivaaran Juvolan lehmiä haetaan iltalypsylle 1963.


KARJATYTTÖ

Lehdet lensi puista,
myrskyn torvi soi.
Lehmät kujain suista 
tyttö kotiin toi.

Pihan yli kulki.
Minä huusin: Hoi!
Tyttö silmät sulki,
sitten katseen loi.

Huulillansa hymys,
suussa sula voi.
Karjakotaan lymys.
Maitokiulun toi.

Ihaninta rieskaa
tämä poika joi.
Sydän tulta lieskaa.
Lemmenlaulut soi.


- EINARI VUORELA -

Ristolan lehmiä iltalypsyllä savuksella.


Aika oudosta ajasta ja työstä tuossa runossa nykyihmisille kerrotaan. Vanhimmat meistä ovat tuon ajan itse eläneet ja lypsäneet lehmiä savuksella, minäkin 1950-luvulla. Yhden ihmisen, tytön tai naisen, voimat riittivät ainakin 10-11 lehmän lypsytyöhön, sillä lehmät lypsivät varsin vähän ja olivat niin sanotusti 'herkkiä' lypsettäviä. Jos oli tiukka lehmä, se oli joko myytävä tai mentävä kauppaan ja ostettava lypsykone. Maatalous alkoikin nopeasti koneellistua siinä vaiheessa, kun miehet tulivat mukaan karjanhoitotöihin. 

Ensin siis ostettiin 'kannukone', jolla lehmä lypsettiin maitokannuun. Sillä sitten maito kannettiin siilattavaksi tonkalle tai tilatankille, minne kannu tyhjennettiin. Tilatankki jäähdytti myös maidot ja säilytti niitä muutaman vuorokauden. Joka toinen päivä meijerin auto kävi imemässä maidot omaan säiliöönsä, ja kuljetti maidot meijerille.

Kun lämmin maito siilattiin tonkkaan, se vietiin kantamalla jäähtymään joko jäävesialtaaseen tai koneelliseen jäähdyttimeen. Sellaisiakin oli, joilla voi jäähdyttää yhdestä kahteen maitotonkkaa sähköllä. Mutta jos maitoa oli enemmän kuin muutama tonkka, homma ei enää toiminut. Maidot oli säilytettävä tonkissa yön yli kylmässä paikassa (jäävesialtaassa) ja rahdattava maitoautolle joko käsikärryillä tai hevosella, myöhemmin myös traktorilla. 50 litran tonkka painoi tyhjänä jo 20 kiloa, ja siihen maidot 50 kiloa. Olipa siinä emännällä työmaa nostaa raskaana ollessaan ainakin 70 kiloa ylös maitolaiturille. Mutta tonkat nousivat!

Tilatankki meille hankittiin vuonna 1972, jolloin tankkikeräily kylälämme alkoi. Ensimmäinen tankki oli Aholammin Simosilla, joille oli rakennettu uusi lietelantanavetta. Vuosiluku taisi olla 1971. Kaksi vuotta jaksoin kantaa maitoa kannulla tankkiin, mutta olin niin huonoselkäinen, että ostimme myös putkilypsykoneen 1974, ja se helpotti töitä kovasti. Ei tarvinnut kiivetä raskas kannu kädessä korokkeelle, josta ylti kaatamaan maidon tankkiin, vaan maito meni sinne alipaineen voimalla, ja siilautui myös samalla.

Tämän vuoksi karjakokoja ja navettoja on suurennettu jatkuvasti. Koneistus ja automaatio auttaa suunnattomasti näissä karjatöissä. Nykyään tehdään jo useamman sadan lehmän navettoja, joissa on monta robottia lypsämässä lehmiä. Lehmät tulevat omatoimisesti lypsyrobotille. Sijoitukset ovat miljoonia euroja. Nyt kun maidon hinta on pudonnut paljon, on viljelijöillä tai yhtiön osakkailla sydän syrjällään, saako hän koskaan sijoittamansa rahat takaisin.

Elämästä ja kuolemasta on siis kysymys, kun maataloudesta puhutaan. Paitsi lypsykarjatiloja, myös sika- ja viljatilat ovat vaikeuksissa. Viljatilat ovat vaikeuksissa tämän sadekesän vuoksi.

Maatalouden murrosta on kestänyt koko EU-ajan eli 20 vuotta, eikä loppua näy. Paitsi talonpojalla, jolla loppu voi olla hyvinkin lähellä.

Auringonlasku Ailinkalliolla elokuussa 2015.

Aika on kulunut ihanalla elokuullakin marja- ja sienisavotassa.  Molempia on tänä kesänä runsaasti. Haaparouskuja olen keitellyt kahteen otteeseen kymmenlitraisella kattilalla. Kanttarellit säilöin aikaisemmin. Pensasmarjoja keräsimme vielä pojan pensaista lisää. Ei pääse ainakaan marjojen puute ensi talvena yllättämään. 

Aina sopivasti on pyörähdettävä vielä Tohmiksella kaupoissa ja apteekilla, kun milloin onnistun uusimaan reseptit. Reseptien normaali uusimisaika on kahdeksan vuorokautta. Ja jos jättää lääkärille soittopyynnön, voi olla varma että hän ei soita "kun on ollut niin kiire". Ei vaikka verenpaine olisi 139/123. Sanellaan vain potilaan tietoihin, että "ei ole liikaa verenpainetta", vaikka kukaan ei ole sitä mitannut, ja taudin lääkekin on otettu pois. Ainoat mittaustulokset ovat minulla. Olin ilman lääkettä yli kuukauden ajan, päänsärky yhä lisääntyi takaraivossa. Kun soitin vastaanottoon, sanottiin, ettei lääkärillä ole aikaa edes soittamiseen, ja minun väitettiin olevan kunnossa. Sanoin, että tuntuu siltä, että pääni kohta räjähtää, sitäkö te odotatte? Tarjottiin heti aikaa toiselle lääkärille, joka antoi minulle uuden reseptin. Vihdoinkin. Muuta hänkään ei tehnyt, vaikka oli puolen tunnin aika. Hän oli kesälomansijainen, opiskelija.

Mutta mitäs näistä! Ollaan me vanhat ongelmajätettä, ei enää nuoria eikä kauniita. Maailma on muuttunut liikaa minulle, mutta siitä huolimatta me elämme ja hengitämme. Vaikka siitä ei pidettäisikään.

Oikein mukavaa viikon loppupuolta kaikille lukijoilleni!
                           ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

maanantai 24. elokuuta 2015

Sofin Kyyhkyset



Ostin SSKK:n kirja-alesta tämän Sofi Oksasen paljon puhutun ja kehutun(kin) teoksen, Kun kyyhkyset katosivat. Menossa on neljäs sidottu painos Liken kustantamana, painopaikka Otavan kirjapainossa Keuruulla vuonna 2013. Kirjassa on 366 sivua. ISBN 978-952-01-0989-9.

A mitäpä sanoisin?

Luin yölukemisena kirjaa kuusi viikkoa, muutaman sivun kerrallaan. Ei ollutkaan helppolukuinen teos kuten Puhdistus. Vaikea sanoa muuta, kuin että olisi luettava vielä ainakin kerran uudestaan. Jotenkin nyt ei vain huvita.

Kirjasarja on suunniteltu neliosaiseksi, joista tämä on kolmas. Tänä syksynä ilmestyy vielä sarjan neljäs teos. 

Romaani kertoo sodasta, ja Viron miehittäjistä ja virolaisista yksilötasolla vuodesta 1941 lähtien vuoteen 1965. Lukunautinto tämä kirja tuskin on, mutta elokuvia ja julkaisusopimuksia siitä tehty kymmenittäin.

Kielellisesti tämä ei ole puhdistuksen veroinen menestys. Se kirja toi Sofi Oksaselle Finlandia-palkinnon. Stalinin lehmätkin on minulla yhä lukematta.

Jotta ette täysin pettyisi postaukseeni, laitan linkkejä muiden postauksiin:

http://lukupiiri1.blogspot.fi/2013/09/sofi-oksanen-kun-kyyhkyset-katosivat.html

http://keskustelu.suomi24.fi/t/10937165/sofi-oksanen-kun-kyyhkyset-katosivat

http://www.tuglas.fi/index.php?id=1572

http://joklaaja.blogspot.fi/2015/04/sofi-oksanen-kun-kyyhkyset-katosivat.html

Aika uskomattomia ovat nykyajan romaanit. Sofi Oksanen ei kuitenkaan ole langennut siivottomaan ja irstaaseen kieleen, joka tuntuu olevan nykyihmisten suosiossa. Ne minä jätän mieluusti lukematta. Aivoituksia romaanin rakenteesta riittää, mutta kirjailijan olisi joskus hyvä uhrata muutama ajatus sille, mitä lukija pitää kirjailijan kielestä. Jos ei pidä, myynti voi pysähtyä. Mutta silti Sofi Oksanen on painosten kuningatar!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan hyvää elokuun viimeistä viikkoa lukijoilleni!
                              Aili-mummo

lauantai 22. elokuuta 2015

♥ Runoilija muistelee ♥

Hevosajelua turisteille Mijaksessa.

YSTÄVYYS

Ystävä pidän sinua kädestä,
istun luonasi,
kuuntelen puhettasi.
Olet käynyt niin hiljaiseksi.
Kuuntelen kuitenkin, 
vaikka en kaikkea ymmärrä.
Yhtäkkiä kätesi lepää polvellani.
Silitän sitä.
Nyt ymmärrän kaikki ajatuksesi,
ne tulivat kuin taivaasta.

Olit vielä nuori.
Kaipasin yhteistä nuoruutta
Andalusian aallokoilla.
Mijaksen mäeltä katsottuna
Fuengirolan isot talot näyttivät
pieniltä kiviltä.
Näin kiviraunion.
Nyt tunnen olevani se kiviraunio.


-SAIMI SAIRANEN -

Mijaksen kylä Espanjan aurinkorannikolla.


Kaikille lukijoilleni toivotan onnellista elokuun viikonloppua!
                         Aili-mummo


torstai 20. elokuuta 2015

♣ Vaikeita kysymyksiä ♣

Pietari hiilivalkealla; taiteilija Leo Karppasen teos.

Mitokondrio-rakenteessa 
soluhengityskalvot ovat vierekkäin.

Jotkut orkideat edellyttävät mehiläiseltä
että sen on riiputtava pää alaspäin yltääkseen hunajaan. Se riippuu.

Eräs toinen orkidealaji: noin 30 senttiä pitkä ohut putki, kapea
                sola
ennen hunajaa. Mutta:  on vastaava perhonen, se yltää perille
ja kumartuessaan tehtäväänsä se koskettaa otsallaan siitepölyä
                  ja näin saa tehtäväkseen sanoman.

Valituille on siis Tie. Entä muille?


- LASSI NUMMI -

                                                       ~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kansat ja kansakunnat ovat menneet sekaisin. Sotaa paetaan sekä Afrikasta että Aasiasta, ja vielä Euroopastakin. Minne heidät sijoitetaan, pohjoiseen Eurooppaan on kova tunku, vieläpä eteläiseenkin. Millainen on Suomi 50 tai 100 vuoden kuluttua, sen haluaisin nähdä, mutta en voi. Voi jospa ne sotaa pakenevat ihmiset toisivat rauhan tullessaan!

Miten voi lääkäri murhata omaa kansaansa? Syyrian presidentti on lääkäri ja itsevaltias. Hän on ottanut itselleen jumalan roolin, valinta ja valta on hänen. Samaa voisi sanoa naapurimamme presidentistä. Ukraina on hänen pakkomielteensä, ja monet muut pikkumaat siihen lisäksi.

Miksi ihmiskunta on näin vaarallisella tiellä, ajan merkit ovat pelottavat. 

Lisää Lassi Nummea:

Tämä lämmin, nyt vasta silmilleni aukeava valo
jonka kuolema luo elämäni ylle:
siellä he lepäävät, poikani, äitini, vuoteissaan
maan päällä ja maan alla
ja minä toivotan heille kevyttä lepoa, syvää unta.
Joku muu ehkä valvoo, joku toinenkin, etäällä, lähellä.
                  Ja minä,
kun kaarramme lahden yllä ja lähestymme maata,
emoa joka kantaa kuoleman ja elämän,
levottomuuden ja rauhan.

Ihmisen levottomuus ja vallanhalu menettää voimansa silloin, kun multaa on laitettu hänen silmilleen pari metriä. Viimeistään silloin. Hekin jotka nyt ovat mahtavia ja voimakkaita, ovat samanveroista ruokaa kuin kuka meistä tahansa. 

MUUTAMAT KEVÄÄN PÄIVÄT

                     3
Maa on niin kaunis, iloitkaa,
ilma on niin kaunis,
iloitkaa kaikesta mistä maa, ilma on kaunis.
Koskaan ette siihen yllä,
kauneus on tavoittamaton
                                              tässä.

Lehvien lomitse, puhkeavien,
saapuu tuuli, huulillaan aavistus
kesän hunajaa: 
                           aavistus.
Tänne se ei kanna
eikä mikään henkäys
kanna täältä sinne.
Vain esineet siirtyvät ajassa, puut todelliset
ja muistin kuvat heijastukset.
Ihmiset eivät siirry. He tulevat maaksi
muuttuvat, jokainen vuodenaika ottaa heistä osuutensa.
Nämä kädet, huulet, oksat kurkottavat
kohden maata, toista taivasta, etäisyyttä:
siellä viileys yhtyy lämpöön, hetki viipyy: ikuinen,
mutta se on kauempana kuin vuoret,
kuulaampana kuin pilvi kuvastuu lumiseen puroon

                   - iloitkaa, luodut
tästä maasta ja toisesta
jota ei ole.


- LASSI NUMMI -  

Kirjailija Lassi Nummi (1928-2012) on nyt siellä, missä itkua ei ole. Siellä mistä hän näissä runoissaan kirjoitti. Nämä runot ovat kokoelmassa Maailma, yhä, joka ilmestyi vuonna 1988. Hän oli kokoelman ilmestyessä vasta 60-vuotias. Hän eli tuon jälkeen vielä 24 vuotta. 

Lassi Nummi oli papin poika, hän uskoi Jumalaan ja pelastukseen. Näistä hän kertoi vaikuttavissa runoissaan. Häntä myös kunnioitettiin ja palkittiin. Nummi kirjoitti myös romaaneja, mutta hän pääasiallinen työnsä olivat runot, kymmeniä kokoelmia.

Runolla voi sanoa paljon vähillä sanoilla. Runot voivat aueta hiljakseen uuden lukemisen kautta. Lassi Nummen runoissa on syvyyttä ja merkityksiä. Yhdellä lukemisella ei voi kokea niitä niitä koko merkityksessään.

Kiitos Lassi Nummi, että olet tehnyt runosi minulle / meille, jotka sitä syvyyttä kaipaamme! Hyvää matkaa sinulle iäisyystiellä! ♥

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoilleni!
                              Aili-mummo






maanantai 17. elokuuta 2015

Kiekuuko vai ei?

Aili-mummo ja Heippolan talo.

LASTEN NOUSUAIKA


Kukko ensi kertaa kiekahtaa!
Silloin kesäaamu virkoaa.
Tuuli lehahtaapi lentämään,
nytkii lehdet herähtelemään,
juoksee pitkin veden kalvoa,
kuiskaa: "Jo on aika valvoa!"
Päivä luomensa myös aukaisee,
silmin kirkkahin jo katselee.
Kukko ensi kerran kiekahtaa,
mut te, pienet lapset, tuutukaa,
tuutukaatte vielä huoleti,
siks kun kukko teille kiekuvi.

------

Kukko kiekuu kerran kolmannen  .
Silloin nousaika ihmisten.
Äiti valpas lähtee lypsämään,
isä ahkera on kyntämään.
Noutanvetoon veikko soutavi, 
sisko pyykkirantaan rientävi.
Kukko kiekuu kerran kolmannen.
Viel' on lasten luona unonen;
tuutukaatte, pienet, huoleti,
siks kun kukko teille kiekuvi.

Kukko kiekuu kerran neljännen.
Työstä väki palaa eineellen.
Pöydällä on piimää valkeaa,
lämpöisleipää äidin leipomaa.
Perunat ne höyryy vadissaan,
kullankarvaa voita rinnallaan.
Kukko kiekuu kerran neljännen.
Nyt jo kiire on myös pienoisten,
ettei äidin herkut loppuisi.
Nouskaa, kukko teille kiekahti!


- SUONIO -
(JULIUS KROHN, 1835-1888)

Kirsikat eivät olleet vielä kypsiä.

Terveisii Kummusta! Olin viime viikola yhen päivän ajan vieraana ystäväni Sirkan luona, ja aika kulu meilä sielä rattossaan. Mäni kokonainen vuos aikoo, kun suunittelin tätä reissuu. Nyt sittä totteutin sen lopultakkii. 

Van monta (puhelin-)soittoo se vuatikkii. Tuo lähteminen yökuntiin kun ei ennee ou heleppoo. Ja sittä on vielä säilöntäaikakii kiireimmillään. Mies kantaa sienii ja marjoja siihen tahtiin, jotta akkapaha ei meinoo selevitä niistä millää saman päivän aikana. 

On jiäny plokit päivittämätä ja veispuukit samate. Van jos se siitä siilaatus vähitellen.

Angervoksi arvaan...

Tuo alakuruno sattu miun silimään Kansakoulun runokirjasta, joka on painettu v. 1925, ja runnoilija Julius Krohn (1835-88) eli elämäsä meitä paljo aikasemmin. Varmala en ossoo sannoo, van arvelisin, jotta tuo runo on kirjutettu ainakkii 150 vuotta sitten. Miulekkii se on ihan outo ja uus, ja jollai tavala kiehtova. Kirjuttaja on lempee luontonen mies, ei ou 'sukkuu' ainakkaa täkäläisile isännile.

Liika lempeys ei ollut tiälä päin mualimmoo mikkää hyve, vuan selekään annettiin remelillä tahi millä sattu. Vihtojakkii käytettiin. Kova kuri koski nimenommaan lapsii, ei aikuisii. Ne sai tehä vaikka mitä, eikä koira perrään haukkunu. 
Hopeakuusi.


Tässä talossa, jossa kävin, on ihan oma arporeettum, emännän perustama, ja siitä otin nämä kuvat. Emännästäkkii otin muutamia kuvvii, van en suanu luppoo laittoo niitä tähän. Myö on touhuttu vuosii sittä sukuseura-asijoissa yhessä, ja sitä kautta tultu ystäviks. Ollaan joissakkii suhteissa aika samanlaisii, vuan myö viihyttään yhessä. Heleppoo ei ou ollu kummallakkaa, sen uskallan sannoo.

Elämä muala on sitä parasta elämee, joka meilä on ollu. Ja tietysti luonto ja elläimet. Työtä on ollut uamusta iltaan, ja välilä yöläkkii. On poijitettu lehmii ja valavottu lapsiin kansa.

Siinäkkii ollaan samanlaisii, jotta meilä on ollu molemmila kirjallissii harrastuksii. On tehty ihan oikeita historiakirjoja.

Neilikkaruusu.

Nyt on vuan semmonen 'muoti', jotta kukkaan ei ennee ruppee vappaaehtosesti tekemään mittää järjestötyötä, kaikki halluuvat olla yksityihenkilöitä ja vappaita sijonnaisuuksista. En kykene ennee miekää, ja siks lopetin ne, kansalaisopistookaa en ou vaivannu, kun yks syksy tarjoovun ja pyrin valokuvankäsittelykurssile, vuan en piässy. Oun mie siitä huolimata tehny jo neljä kuvakirjoo, ja lisseeki olis suunnitelmissa. Jotta silleen.
Kuusi tämäkin.


Sano se ystävätär miule nuihen puihen ja pensaihen nimet, van hatarapiä kun oun, niin tietystikkää en muista niitä. Joka tappauksessa arporeettumissa on alle sata erlaista puuta tai pensasta. On tos hienoo jos talossa on tämmönen; kelepovvaa sitä vierailekkiin näyttee!

Joku pensas, mutta mikä?


Meijän suvun paperit on luovutettu Joinsuun Muakunta-arkistoon. Se henkilö, joka ol perustamassa sukuseuroo, luovutti myös paperit etteenpäin. Kunniajäsen numero yksi, tämän talon emäntä. Kultasella mitalilla palakittu. 

Kiitos kärsivällisyyvestä Ystävät!

Toivotan hyvvee alakanutta elokuun viikkoo teile kaikile!
                          Aili-mummo   

lauantai 15. elokuuta 2015

♣ Maassa-maasta-maahan ♣

Nuppola 1991.


TERRA


Aamulla maa oli märkä
sillä ruoho ja puut, jokainen
korsi ja kitukasvuinen pensas,
on vollottaen itkenyt läpi yön

Maa, ei kenenkään maa,
maa joka meille lainaksi annettiin
Maa joka lopulta ottaa
meidät povelleen, imee suonista
matkan varrella tarttuneet myrkyt

Maa itkee meitä
ettemme ota kättä käteen,
paina suuta suulle,
vaan huudamme unissa suoraa huutoa
kuin emosta eksyneet vasat

Maa, äiti maa, isä maa,
sisar ja veli maa, terra
Älä meitä itke maa, itke sitä
mitä me teemme maalle,
merelle, taivaan kannelle

Älä itke maa, terra,
emme me ole 
yhdenkään itkun arvoisia
Hyräile meille, maa, hyräile
auringon vaeltaessa radallaan,
hyräile kun otat meidät povelle


- TOMMY TABERMANN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

♥ Oikein antoisaa ja kaunista viikonloppua kaikille lukijoilleni! ♥
                               Aili-mummo 

tiistai 11. elokuuta 2015

Kaurilan olympiavoittaja ja koulu 3.

Siiri Rantanen ja Neuvostoliiton kilpakumppani.


'Äitee' Siiri Rantanen o.s. Lintunen on kova nainen hiihtämään ja urheilemaan. Hän on syntynyt v. 1924 joulukuun 14. päivä, ja täyttää siis ensi joulukuussa jo 91 vuotta. Viime kesänä valtio myönsi hänelle täyden urheilijaeläkkeen, jonka Siiri on varmasti ansainnut. Edelleen hyväkuntoisena ja pirteänä Äitee näyttää meille kaikille mallia, miten elää oikein, jotta jaksaisimme pitempään. Vasta toukokuussa hän kävi vanhassa kotikylässään Kaurilassa avaamassa noin viiden kilometrin mittaisen Siirin polun.

Olin itsekin vasta lapsi, kun radiosta kuuntelin noita mainioita Olympia- ja muita kisoja. Selostaja oli muistini mukaan Pekka Tiilikainen, joka osasi herkistellä tunnelmia erinomaisesti. Siksi varmaankin ne jäivät minunkin mieleeni. 

Sisulla ja sitkeydellä sekä rankalla treenillä nuo arvostetut mitallit ovat tulleet. Siiri oli 'Äitee' siksi, että hänellä oli jo kilpauransa aikana kaksi poikaa. Nimitys voi viitata myös hänen kanssakilpailijoitaan vanhempaan ikäänsä. Maastohiihto on laji, jossa voi myös vanhempi ihminen menestyä.

Suksetkin on varmaan olleet varsin raskaat puusälesukset, joilla ei ole kilpaa hiihdetty moneen vuosikymmeneen. 

Tällaisilla varusteilla mentiin palkinnoille.
Siirin kahdet monot. Näillä on hiihdetty mitalleja.
Tällainen palkintotaulu vanhasta Värtsilästä v. 1944.
Suomen kartta monine rajoineen eri aikakausilta.

Kaurilan kylätalossa, joka on siis Kaurilan vanha koulu, on näyttely myös entisajan koulunkäynnistä. Sen lisäksi myös maastohiihtäjä Siiri Rantasen näyttely, kuten olen kuvien kanssa edellä postannut. Tältä kesältä näyttelyt sulkeutuivat jo 02. päivä elokuuta, mutta ensi kesänä uskon, että pääsette näihin selostamiini näyttelyihin käymään. 

Tuossa vanhassa kartassa on monien sotien ja rauhanneuvottelujen tulos, Suomen valtakunnan rajat. Siitä puuttuu vain viimeiset sodat, vuodesta 1939-44.

Kaurilan koulumuseon tyttöjen käsitöitä.

Entisaikaan tyttöjen käsityöt olivat pieniä hyödyllisiä vaatekappaleita kuten: ruokaliinoja, pölyriepuja, esiliinoja, käsityöpusseja, mustepyyhkeitä, nenäliinoja, koulureppuja, kauluksia, alushousuja, sukkanauhaliivejä, patalappuja, mallitilkkuja ym ym.

Koulussa myös neulottiin, kirjottiin isompia liinoja, ommeltiin mekkoja. Tai opettaja saattoi ommella. Pojilla oli puutyöt, jotka nekin olivat perustavaraa kirvesvarresta lähtien. Tytöille oli myös muutama tunti puutöitä, jolloin tein puurokauhan ainakin, se jäi mieleen.

Nämä pahviset opetustaulut jäivät tunneilta muistiini, niitä oli monessa eri aineessa uskonnosta lähtien. Tämä on luonnontieteen kasviopin tunnilta. Myös historiasta oli opetustauluja.
Kirjava pillike, rikkaruoho. Opetustaulu.

Sorry, etten eilen ehtinyt postailemaan. Marja-aika on parhaimmillaan, ja vielä vieraisillakin on juostava. Koulut ovat jo toisin paikoin alkaneet, loputkin alkanevat torstaihin mennessä.

Toivotan kaikille lukijoilleni kaunista ja hyvää viikkoa! Syökää ja kerätkää paljon marjoja, on talvella mistä ottaa!
                                 Aili-mummo

lauantai 8. elokuuta 2015

♠ Sillat ja muurit ♠



SILTA JA MUURI

Samoista kivistä
on sillat ja muurit rakennettu,
samoilla lihaksilla,
samalla hiellä

Joka rakentaa muurin
ihmisten välille
jää muurin sisälle,
muuttuu kiveksi

Joka rakentaa sillan
ihmisten välille
tekee aukon muuriin,
jättää portin auki
hyvän joukkojen tulla

Samoista kivistä
on sillat ja muurit rakennettu


-TOMMY TABERMANN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua!
                       Aili-mummo

torstai 6. elokuuta 2015

Mannerheimin jalanjäljillä Kaurilassa 2.

OsKu on lyhennys osasto Kuismasesta.

Sotilastiedustelu ja vihollisen tuhoaminen on ollut käytössä sotien aikana molemmin puolin itärajaa. Satelliittitiedustelua ei sotien aikana vielä ollut, siksi miesten oli mentävä vihollisen puolelle ottamaan asioista selvää. Talvella miehet voivat kulkea hiihtäen, tai sitten heidät tiputettiin lentokoneesta laskuvarjolla maahan. Meillä näitä tiedustelijoita kutsuttiin desanteiksi, ja heitä pelättiin kovasti. Nimitys tarkoittaa nimenomaan laskuvarjomiestä tai -naista. Sotilastiedustelusta voitte löytää näistä Ruotuväki-lehdistä.

OsKu on lyhenne osasto Kuismasesta. OsKussa ovat palvelleet seuraavat tohmajärveläiset:

Matti Julkunen, joka teki 11 partioreissua
Arvo Varis ,         -"-           8   -"-
Yrjö Kosonen,    -"-           6   -"-
Ilmari Löppönen, -"-         4   -"-
Lauri Kosonen,    -"-         3   -"-
Pauli Laukkanen, -"-         2   -"- 

Useat näistä rohkeista ja pelottomista miehistä ylennettiin Mannerheimristin ritareiksi, kuten edesmennyt ilomantsilainen Onni Määttänen.
Tässä on selostus tiedustelumiehen varusteista ja eväistä.

Yllätyksekseni löysin myös sukulaiseni, tohmajärveläisen Matti Julkusen tästä porukasta. Matti oli kotoisin luovutetusta Karjalasta, mutta hän avioitui sotien jälkeen serkkuni, Aili Rautiaisen kanssa.

Vasemmalla Risto Löppönen ja oik. Matti Julkunen.
Tässä tehdään iskuja vihollisen selustaan...

Varmaan noilla partioretkillä oli paljon hyötyä lumipuvuista, joissa mies sai liikkua lähes huomaamattomasti lumisessa maastossa. Yleensä partioretkiin otettiin mukaan vapaaehtoisia, mikä on ymmärrettävää. Aika helposti saattoi retkikunta joutua myös vihollisen saartamaksi, jolloin oli vaikeaa ellei mahdotonta päästä omien luokse. Siltä varalta oli miehille annettu myrkkykapseli itsetuhoa varten. Näin ei vihollinen hyötyisi mitään ottamistaan vangeista! 

Alakuvan kartassa näkyy keskikohdalla rajaa Hyrsylän mutka, jonka asukkaat jäivät neuvostoliittolaisten vangeiksi. Vasta usean kuukauden perästä he pääsivät palaamaan koti-Suomeen, kun heidän oma Suojärvensä jäi valloitetulle alueelle. Tuolta Hyrsylästä on Aira Samulinkin kotoisin, ja hän on nimittänyt uuden asuinpaikkansa entisen kotiseutunsa nimen mukaan 'Hyrsylän mutkaksi'.

 Vanha kartta Itä-Suomesta vanhalta rajalta. Huom. Hyrsylän mutka!


Anteeksi että on ollut kiire, en ehtinyt eilen aukaisemaan tietokonetta. Tänään pakastin marjoja, ja jälleen mies oli ostanut mansikoita. Eilen kävimme mm. ystävien ja sukulaistemme luona Onkamolla, jossa menikin suurin osa päivästä.
Lapsukaiset pistäytyvät mummon ilona milloin kerkiävät. Kesäloma loppuu heiltäkin, tiistaina on oltava jo pulpettien ääressä. Nopeasti aika rientää! "Tuhat vuotta on kuin yksi päivä", sanotaan Isossa Kirjassa.

Kesä tuli 'myöhäjunassa', elokuu näyttää paljon poutaisemmalta. Paitsi tänään satoi. Ennustavat viljan viljelijöille konkurssia, ja ehkä myös maito- ja muille tiloille.
Onneksi siitä emme tarvitse enää huolehtia!

Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille lukijoilleni!
                                  Aili-mummo