Google+ Followers

perjantai 30. lokakuuta 2015

Hyvää pyhäinpäivää ja viikonloppua!


VIRSI 146 

Rauhan saivat pyhät Herran,
jotka kerran
taistelivat päällä maan.
Kun me heitä muistelemme,
kaipailemme
sinne taivaan kunniaan.

Ei he enää itke siellä,
niinkuin tiellä
itkivät he kulkeissaan.
Täällä painoi synnin taakka
maahan saakka,
taivaassa ei milloinkaan.

Täällä kylväin kyyneleitä
murheen teitä
kilvoitellen kulkivat,
siellä nyt he kanneltansa
riemuissansa
Karitsalle soittavat.

Auta, Herra, aina meitä,
elon teitä
uskossa vain kulkemaan.
Auta, milloin täältä lähden
haavais tähden
pyhäin joukkoon joutumaan.

- LAURI KALLIALA -

Sävel: Armas Maasalo

Tässä kuulemme virren 146 laulettuna Youtubesta.

Toivotan kaikille hyvää pyhäinpäivää ja viikonloppua!
                     Aili-mummo

Ns. Kropsu Tohmajärven uudella hautausmaalla. Ortodoksivainajia.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Uskomaton juttu, kaiken voi saada anteeksi

Kuva Google. Adlibris.


Kuin tunteita nostattavan pienen kirjan, Maijan tarinan, jonka ovat toimittaneet Johanna Hurtig ja Mari Leppänen. Sidotussa laitoksessa on sivuja 168, ja sen on kustantanut Kirjapaja, joka on omistautunut kristillisten kirjojen julkaisemiseen. Kirja on painettu Kariston kirjapainossa vuonna 2012, ja se herätti ilmestyttyään kovaa polemiikkiä kansalaisissamme. Kirjan ISBN on 978-952-247-249-6.

Teoksen henkilönimet on muutettu. Kirjan aiheena on lapseen kohdistuva pedofiilia, jota kaunistellusti nimitetään lapsen hyväksikäytöksi. 

Onko teistä oikein, että yhdeksänvuotias tyttölapsi raiskataan kahden aikuisen tutun miehen toimesta? Ja raiskaukset tapahtuvat vuosien mittaan kymmeniä kertoja. Niistä ei saa puhua, kyse on vanhoillislestadiolaisuudesta. Lasta syyllistetään raiskauksen tekijien toimesta, kotiväen ja vanhempien toimesta, sisarusten toimesta ja uskonlahkon toimesta. Lapsi on 'miestennielijä', hän on kaikkeen yksin syyllinen. Lapsi pelkää, mutta puolustajia ei ole. Vasta aikuisena ja avioituneena hän saa puolustajan omasta aviomiehestään. 

Kaikki tällaiset asiat annetaan tekijöille anteeksi, kun niitä pyydetään. Jos niistä sen jälkeen uhri mainitseekaan, asia muuttuu kokonaan uhrin syyllisyydeksi, ei tekijien. Niin voimakas on maallikkosaarnaajien mahti että se käy kaikkien uskovien jäsenten yhteisön ylitse, ettei laki ja oikeuskaan merkitse yhtään mitään. Näitä rauhanyhdistyksen kokouksia sanottiin hoitokokouksiksi. Siellä ihminen tuomitaan tai vapahdetaan. Tämä uskonlahko kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, Pohjois-Karjalassakin toimii rauhanyhdistys. Naiset ja lapset ovat kokonaan saarnaajien mielivallan alla, lahkoa johtavat miehet. Miehet päättävät siitä, miten suuri lapsiluku perheessäsi on. Synnyttämistä on jatkettava, vaikka uusi raskaus vaatisi henkesi. Mieshän voi ottaa uuden vaimon...

Minusta tuntui, että olen niin vihainen, etten pysty tästä aiheesta kirjoittamaan mitään. Huomasin googlatessani, että oli julkaistu hyviä kirjoituksia tästä aiheesta. Mutta lasten ja aikuistenkaan raiskausta en silti saata hyväksyä. Se on kauheimpia asioita joita tiedän! On väärin, jos syylliset jäävät rankaisematta, ja syylinen onkin raiskattu uhri!

Maijan selviytymisestä ja taistelusta itsensä ja oikeuksiensa puolesta voit lukea tästä kirjasta. Uskon että se antaa rohkaisua monelle onnettomalle ihmiselle, joka on kokenut lapsena tai aikuisena seksuaalista hyväksikäyttöä saamatta oikeutta itselleen. Maijan tarina - Tervetuloa verkoston poluille! 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää lokakuun viimeistä viikkoa!
                             Aili-mummo


lauantai 24. lokakuuta 2015

♥ Minä olen Rai ♥



Miten Raista tuli rai?
Missä vaiheessa hän kadotti rain ja rain?
Lapsena kaikki kolme olivat vielä tallella,
kuvissa kädet ristissä rinnan päällä,
jäätelöä lentänyt leuasta otsaan,
rapatessa roiskuu
Tässä mä oon!

Parturoi jo pienenä oman tukkansa,
keksi omat jumalat,
he olivat itsestään selvästi naisia.
Potkaisi jos joku ei lähtenyt tanssimaan
Tässä mä oon!

Ensin olet se lapsi, aina vaan rairairai.
Sitten äkkiä nuori, sulkee suunsa kokonaan.
Lopulta vihdoin aikuinen ja vain jotenkuten rai.

Miten Raista tuli taas rai?
No etsimällä vain.
Löytyi suku, löytyi perhe, ystävät ja suurin erhe.
Ja hylätessä unet
et koskaan tiedä minne menet.


- JUULI NIEMI -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille mukavaa ja onnellista viikonloppua!
                           Aili-mummo





































torstai 22. lokakuuta 2015

Paulo Coelhon Zahir

Kuva Google. Kustantajan sivut.
Luin toiseen kertaan hyvin tunnetun kirjailijan, Paulo Coelhon (s.1947) romaanin Zahir, joka ilmestyi Coelhon kotimaassa Brasiliassa vuonna 2005. Romaanin on suomentanut Sanna Pernu ja alkukielenä on portugali. Kirjassa on 381 sivua, se on Bazarkustannuksen kustantama. Coelho on erinomaisen tunnettu kirjailija, hänen romaanejaan on käännetty 69 kielelle, painettu jo 160 maassa, ja painosmäärä on yli 100 miljoonaa kirjaa.

Oma kirjani on pokkari, joka ilmestyi vuonna 2010 ja oli jo kahdeksas painos. ISBN 978-952-5637-11-3. Kirja on itse ostettu Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta.

Palkintoja Paulo Coelho on voittanut satamäärin eri maissa. Suomessa alkoi Coelhon kirjoja julkaista vasta Alkemistin jälkeen, joka USA:ssa ja muualla maailmalla saavutti valtaisan suosion.

Useista Coelhon kirjoista on tehty myös elokuvia. Zahir-teoksensa Coelho on kirjoittanut Christina vaimolleen. Coelho on ollut useaan kertaan avioliitossa. Tavallisesti Coelho ottaa aiheen kirjaansa omasta elämästään, samoin kuin tähänkin romaaniinsa.

Tämä sisältää juonipaljastuksia!

Kirjan päähenkilö on Esther, joka arvaamatta katoaa aviomieheltään kirjailijalta. Vaimo ei ilmoita minne hän menee, hän on sotakirjeenvaihtaja ammatiltaan. Parilla ei ole lapsia. He ovat olleet kaksi vuotta naimisissa, ja miehellä on jo uusi naisystävä, Marie. Mies lähtee Marien kanssa etsimään vaimoaan ja uskoo hänet löytävänsä. Hänellä on paljon kysyttävää vaimolta.

Ensimmäiseksi mies menee Pariisiin. Miehen kirjat julkaistaan myös Ranskassa ranskan kielellä. Kirjailija löytää Michail-nimisen miehen, joka tuntee Estherin eli Zahirin. Zahir on kertomus siitä, miten löydämme arvokkaan kun hukkaamme sen. Varmaan Michail johdattaa kirjailijan Estherin luokse. 

Matkasta tulee pitkä. Pariisista matkustetaan Balkanille, ja sieltä syvälle Keski-Aasiaan. Tärkeintä on kuitenkin kirjailijan sisäinen matka, jolloin hän oppii ymmärtämään asiayhteyksiä ja itseään. 

"Rakkauteni Estheriin ei ollut hiipunut missään vaiheessa, mutta jokainen sairaalassa viettämäni päivä oli saanut minut muistelemaan jotain mielenkiintoista: ei meidän keskustelujamme, vaan niitä hetkiä jotka hänen silmänsä olivat silloin kun hän oli ollut seikkailunhaluinen tyttö, miehensä menestyksestä ylpeä vaimo, jokaisen lehtiartikkelinsa aiheesta kiinnostunut toimittaja ja - tietyn ajan jälkeen - puoliso jolla ei tuntunut olevan enää paikkaa elämässäni. Tuo surumielinen katse oli ilmestynyt hänen silmiinsä ennen kuin hän pyysi päästä sotakirjeenvaihtajaksi. Se vaihtui iloiseen ilmeeseen joka kerta kun hän palasi sotanäyttämöltä, mutta muuttui taas surumieliseksi muutaman päivän kuluttua."
-----.
     "- Mitä tarkoitat?
     - Tarkoitan sitä, että ymmärsin sairaalassa etsineeni jatkuvasti itseäni naisista joita olin rakastanut. Katsoin heidän puhtaita, kauniita kasvojaan ja näin niissä oman kuvani. He puolestaan katsoivat minua, huomasivat noen peittämät kasvoni, ja olivat he miten älykkäitä ja itsevarmoja tahansa, he näkivät minussa itsensä ja alkoivat pitää itseään huonompina kuin olivat. Älä missään nimessä anna sinulle käydä niin." 
     "Olisin halunnut lisätä, että niin oli käynyt Estherille. Ja ymmärsin vasta sitten, kun muistin miten hänen silmiensä ilme oli muuttunut. Olin aina imenyt hänestä itseeni hänen valoaan ja energiaansa, joka oli tehnyt oloni onnelliseksi, turvalliseksi, ja saanut minut jatkamaan eteenpäin. Hän oli katsonut minua ja tuntenut itsensä rumaksi ja pieneksi, sillä vuosien kuluessa kirjailijan urani - ura jonka toteutumisessa hän oli auttanut kaikin tavoin - oli jättänyt suhteemme taka-alalle.
     Jotta siis voisin nähdä hänet uudestaan, kasvojeni tuli olla yhtä puhtaat kuin hänen. Ennen kuin voisin kohdata hänet, minun oli kohdattava itseni." ---.

Paulo Coelho on maailmanmenestyksensä ansainnut. Olen lukenut useita hänen teoksiaan, ja ollut niihin hyvin tyytyväinen. Hänen kirjansa kestävät useammankin lukemiskerran, niissä on ajatusta ja voimaa. Kirjailija on maailmankansalainen jolla on tietoa, oppia ja ajatusta ihmisenä olemisesta. Hän on niitä joiden kirjat eivät kuole ennen kuin koko ihmiskunnan taru on päättynyt.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toivotan lukijoilleni onnellista loppuviikkoa / viikonloppua!
                                Aili-mummo

      

maanantai 19. lokakuuta 2015

♣ Juuli Niemen Yömatkoista ♣

Jouluista tunnelmaa kynttilöineen...

VÄRITYSKIRJA


Marraskuussa sisareni polttaa kynttilöitä,
kuuntelee Bachia
ja värittää värityskirjaa.

Mitä se kertoo ihmisestä,
että osaa levittää aurinkoon keltaista
niin ettei ylitä ohutta ääriviivaa?
Mitä se kertoo, jos ei osaa?

Joka syksylle meillä on uusi suunnitelma.
Kesäisin olemme pelkkää keltaista,
täynnä valoisia toiveita.
Tunnemme jokaisen uuden pisamankin toisen poskipäällä.

Mutta syksyn tullessa
meistä häviää sekä puhti että pisamat.
Silloin me teemme tekemättömyydestä taidetta.
Sisko kaivaa puuvärit esiin
ja minä kirjoitan siitä runoja.


- JUULI NIEMI -


Lapsenlapsen piirustus kynänteroittimista. Teos: Mummo ja muusat (2010).


Juuli Niemi tunnetaan ennen muuta runoilijana sekä novellistina. En aikaisemmin olekaan hänen runoihinsa langennut, mutta sattuipa kohdalle. Minulla on tapana tehdä kirjahankintoja ale-myynneistä, sillä ostan paljon kirjoja. Lainaaminen on hankalaa, koska kirjastomme on erillään varsinaisesta kirkonkylästä. En jaksa kannella enää paperia kansitettuina edestakaisin.

Runoilija Juuli Niemi on melko tasan puolet minua nuorempi. Hän on syntynyt 1981 eli 39 vuotta minun jälkeeni. Tyyli ja tavat ovat nykyisin ihan erilaisia kuin minun vuosikymmenilläni syntyneillä. Näinhän sen tietysti tulee ollakin.

Proosarunot voivat olla mielenkiintoisia. Nämä ovat, varsinkin Rai-nimisestä henkilöstä kirjoitetut. Vain taivas ja mielikuvitus tai sen puute on rajana. Runo ei pidä / tarvitse olla dokumentti; satu on parempi totuutta. Se ei haavoita ketään! Jos taas tulee avioero, saa siitäkin runoteoksen. Lukija voi olla sitä mieltä, ettei tämä sitä ole, vaan käräjäpöytäkirja paremminkin. Tai trauman hajottamisoperaatio ilman psykiatria. Molempia olen lukenut ja postannut. Vain yksi sai aplodeja lukijoilta.

Ja sitten se Rai...

Kaikki alkoi unesta, jossa avasin oikean laatikon.
Sen puinen kita tuoksui pähkinältä, kirsikalta, koivulta ja männyltä.
Tukehtumisen uhalla, tummanpunaisilta tytönhuulilta,
hipiltä joka halasi puita, lapselta joka ei eksynyt metsässä.

---

Katsoin laatikon pohjaan.

 Sen ääni kuulosti paratiisilinnulta, ihmislapsen hikalta
 ja siltä kun äkkiä syttyneen riidan jälkeen 
 suut napsahtivat kiinni.

 Rai.
 Minun unissani naisilla on aina nimet.
 Rai. Rai.
 Minun matkoillani miehiltä  poistetaan selkäranka.
 Rai. Rai. Rai.
 Kirurgin tarkkuudella ompelemme ensin kaksi ihmistä yhteen.
 Ja sitten, leikkaamme heidät irti.

- Juuli Niemi -

Tästä kirjasta voi saada paljonkin irti, kun lukee rennolla asenteella Juuli Niemen ajatuksia. Raikkaita ja monitasoisia runoja löytyy kahdeksankymmenenkuuden sivulta monen monta. Runot eivät ole väkivaltaisia eikä ihan tavallisiakaan. Vaati paneutumista, jos tahtoo saada tästä teoksesta ulottuvuuksia ollaanhan Matkalla neljässä eri kerrostumassa. Mukana on liitto ja mies, jolle ei tarjota kuitenkaan kirvestä. Kuten jotkut tekevät...

Oikein hyvää alkanutta lokakuun viikkoa kaikille lukijoilleni!
                             Aili-mummo

perjantai 16. lokakuuta 2015

♥ Kaikki me ♥




SINÄ OLET


Tarvitset kattilan ja patjan
ja vettä. Ja mitä muuta?
Jotain jonka vuoksi nukkua
tai sitten tuijotella kuuta.

Tarvitset katon pääsi päälle
ja seinät. Ja mitä muuta?
Jotain jonka vuoksi herätä
kun aamu soittaa pihapuuta.

      Ja sinä aivan yksinkertaisesti
      tänäänkin hengität.
      Jokin elää. Kuulet äänet, monet äänet
      kuulet ainakin lähimmät.

Tarvitset lujan päätöksesi,
sen minkä olet tehnytkin -
että täällä minä elän
enkä käänny takaisin.


- ILPO TIIHONEN -
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toivotan lukijoilleni onnellista ja kaunista viikonloppua!
                     Aili-mummo

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kuin kultaa olisi maahan satanut...

Omenapuun väriloistoa.

Koivut pukeutuivat kultaisiin 
vaatteisiin, melkein täydellistä
mutta pihlajoilla ei tänä syksynä ole
koreaa punapukua yllään

mihinkä se unohtui
kuka sen varasti

joku rosvo vie lehdetkin puista
maa on keltaisenaan
kuin kultaa olisi maahan satanut
taivaasta

maa on se tärkein kun 
meitä ei enää ole
maasta maaksi maahan maassa
siinä elämän kiertokulku
kaikessa hauraudessaan 

maasta me olemme tulleet,
maahan me menemme
tullaksemme uudestaan.


- AILI NUPPONEN -

Jokunen kaneliomena enää...

Anteeksi hyvät ystävät, että kirjoittamaan en ole ehtinyt! Piti tehdä Nuppolasta kuvakirjaa, siitä oli Ifolorilla kova tarjous. Kovin hitaaksi olen muuttunut, sille en voi mitään...

Nämä kuvat ovat viime syksyltä. Kuvissa meidän muistomme säilyy parhaiten tai käsitöissä - ja lapsissamme. Täällä alkaa lapsilla syyslomaviikko huomenna. Tällä kertaa keskellä viikkoa, millaista en muista ennen olleen! Lapsilla ja vanhuksilla yksi vuosi on pitkä aika, sen kuluessa ehtii tapahtua vaikka mitä. Lapset kasvavat ja vanhat vanhenevat, monilta menee muisti ja terveys.

Terveys on enää kaukainen muisto. Muistin menetystä pelkään eniten. Monet ikätoverini ovat jo olleet kauan hoitokodeissa, ja useat ovat mullan alla. Luokkakaverini Seija on soittanut taivaallista harppua jo kauan. Syöpä kulutti hänen voimansa liian nuorena. Hänellä oli kympin lauluääni, kaunis ja hento sointi äänessään.

Musiikki on suurimpia Luojan lahjoista. Toisille se annetaan, toisilta jää kehitys kesken, kuten itseltänikin. Sitä on tyhjä nyt enää murehtia enkä ole sitä murehtinutkaan. Paljon muuta on ollut sen tilalla, toisen lajin rikkautta, jota olen saanut kehitellä itsekseni. Musiikki avartaa ihmisen sielua. Musiikin kautta ihmiset ymmärtävät toisiaan paljon paremmin. Tällaisia kykyjä tarvitaan, jotta ihmiset voisivat elää rauhassa ja onnellisina maailmassa.

Sodanlietsojia en kaipaa enkä tarvitse. Valitettavasti heitäkin on ihan liian paljon. Juuri nyt maailma elää veitsenterällä, olemme hirveän lähellä sotaa ja tuhoa. Siksi ihmiset pakenevat tänne maan ääriin; täälläkään emme ole turvassa tuholta. Apua voimme pyytää kuitenkin Taivaan Isältä. 

Presidenttimme Sauli Niinistö on ollut aloitteellinen rauhan ja levottomuuksien suhteen. Hän yrittää tehdä parhaansa ettei meille tulisi sotaa ja vainoa. Viimeksi hän on ollut Turkissa puolustamassa rauhan asiaa; maan kansalaisilta puuttuvat ihmisoikeudet. Ja tietysti myös pakolaisten tulva huolettaa häntä kuten meitä muitakin.

Syyrian sota voi räjähtää käsiin, kun Venäjä sekaantui siihen puolustamaan al-Assadia. Ja yhtenä osapuolena on tietysti Nato Yhdysvaltojen avustamana.
Näitä puita on kaadettu. Kuva syksyltä 2014.


Mies lämmittää tuvan uunia, puut räiskähtelevät iloisesti. Puulla on käyttöä meillä kun talvi on tulossa. Vielä ei täällä ole satanut lunta kuten Lapissa. Eilen oli ulkona lämmintä peräti yhdeksän astetta iltapäivällä.Tällä hetkellä lämpöä on 7,1 astetta, mutta kolmen tunnin kuluttua voi olla jo eilisissä lukemissa.

Viimeisiä syystöitä lopetellaan. Lomaviikolla on juhlittava kahden lapsen synttäreitä.
Onneksi päivät ovat kasaantuneet nippuihin, joten viiden lapsen synttärit voi juhlia kahdella kertaa. Siitä mummokin tykkää...

Oikein hyvää syyslomaviikkoa kaikille lukijoilleni!
                           Aili-mummo



perjantai 9. lokakuuta 2015

♠ Seihtemäntoista naista ♠

Riihiahon Martat 50v. juhlakokouksessaan v. 2009.


Seihtemäntoista naista
huulila samallaiset kysymykset
samansorttiset kokemukset
er vastaukset.

Seihtemäntoista keski-ikästä naista
opettelemassa työntekemisen alakeisoppii,
kumartumassa hualarloissaan lehmän alle
polovirukkoukseen,
nostelemassa taakkoja,
kantelemassa heinee.

Seihtemäntoista naista
punttisalila reutootumassa
ruumiisa panttivankiloina
punnertamassa
hikkoilemassa
venyttelemässä.

Suatat nähä heijjät mehtäpolula
astumassa kuumissaan
huohottamassa
jumppoomassa
kuuntelemassa viisaihen puhheita
oppimassa toisiltaan elämee.

Sama tarina seihtemällätoista 
er tavala kerrottuna.
Saunassa ja uima-altaala
onni on täyvellisintä
tahi naistentanssi-iltana
konjakkilasin iäressä.

Seihtemäntoista toskertomusta
irtikiskottuna elävästä aresta
ystävvyyven ja ymmärryksen 
säikehä piäsä piälä.

- AILI NUPPONEN -

Näilä sanola toivotan teile, hyvät lukijat, oikeen hyvvee ja kaunista viikonloppuu!
                             Aili-Mummo

maanantai 5. lokakuuta 2015

Velhot ja kadehtijat

Vuoden 2015 ruska on maltillista lajia.



VAROMUSSANOJA
                 d.  
               
    Noitia on joka noronen,
Velhoja joka veräjä,
Joka aita arpojia,
Joka tiehyt tietäjiä,
Vaan en huoline hätäillä,
En varsin varannekana:
Keritsen kiveltä villat,
Takut talven maannehelta,
Katkon karvat kalliolta,
Somerolta jouhet suoron,
Teen tuosta varahamosen,
Jonka alla yöt asunen,
Päivät päällä teutaroinen,
Ett' ei noita kyllin söisi,
Velho viljalta vitaisi.

    Kun ei tuosta kyllin liene,
Kytken kyitä kymmenkunnan,
Satuloin saa'an matoja,
Sivullani siirtymähän,
Lasken karhun kahlehista,
Suen suitsista lähetän,
eessäni samoamahan,
Jälissäni juoksemahan,
Syömähän kylän kiroja,
Katehia kaatamahan,
Noitia joka norolta,
Velhoja joka vesiltä,
Joka tieltä tietäjiä,
Katehia kaikin paikoin.


- Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja -

Punaiset värisävyt puuttuvat lähes täysin.


Miten tiukassa istuukaan suomalaisen ihmisen luonnossa toisten ihmisten kadehtiminen! Sen olemme imeneet jo äidinmaidossa ikiomaksemme, toiset enemmän kuin toiset. Ja se varsinkin on suuri nautinto, kun toisilta häviää elämän onni ja tilalle astuu köyhyys varakkuuden sijaan, tai perhe hajoaa; tai sairaus terveyden sijaan, silloin ihminen on onnellisimmillaan, kun saa kertoa kertoa muille suuret uutiset. Päähän kun ei vielä isompia uutisia sovikaan. 'Kateus vie kalatkin vedestä' kuuluu onkamolainen sananlasku. Vie se paljon muutakin, naapurisovun ja auttamisen ilon, ystävyyden ja toisten arvostamisen. Jos ihmisellä olisi isompi mahti rosvota toisilta kaikki hyvä, niin tottahan senkin tekisimme. Eläisimme myös mieluusti toisten puolesta heidän ihanan elämänsä, jos se kävisi laatuun. 

Myös pakolaisia kadehdimme, se on tietty. Mitäs tulevat tänne sotaa ja pahuutta karkuun, pysyisivät kotonaan pommien ja aseiden teilattavina. Voi miten ihanaa on kadehtiminen - vai onko?

Henkisesti sairasta touhua minun mielestäni. Pää kainaloon ja psykiatrille tutkituttamaan, miten homeessa pään sahajauhot ovat!

Tällä tavoinko osoitamme lähimmäisenrakkautta toisillemme? Lähimmäisen joka on pahempi kuin vihamies. Vihamies toki osaa vihata, mutta osoittaa sen avoimesti eikä naamioi vihaansa rakkauden valepukuun.

Aurinko on paistanut melkein joka päivä.

Totuus on usein raadollinen, se ei näytä kauniilta eikä esikuvalliselta. Vaikka juuri sitä haluaisimme olla - jokaisen muun kadehtimisen kohde. Tosin jotkut eivät halua juuri sitä, se on inhottavinta mitä tiedän.

KATEEN SANOJA 
              c.

    Ken katehin katsonevi,
Kielin kehnoin keksinevi,
Ankehin ajattelevi,
Sanan harkan haastanevi,
Karsta silmähän katehen,
Noki noian sieramehen;
Hitto suuta sulkekohon,
Ja sanoja salvatkohon,
Leuvat liioin liikkumasta,
Hampahat hajoamasta!
Jos ei sitte siitä huoli,
On mulla tulinen veitsi
Tulisen tupen sisässä,
Tulisen sepän tekemä
Tulisessa ahjosessa,
Jolla sorran suuteliat,
Kaotan kaehtiani.


- Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja -

Toivotan silti teille, lukijani, oikein hyvää ja kaunista syysviikkoa!
                              Aili-mummo

lauantai 3. lokakuuta 2015

"Ole kiitetty elämä!"

Kuva Google. www.lapland.ws/takkaporo/

LAPIN LAULU

Ole kiitetty, elämä,
vaikk' olit kota kolea
Lapinlaakson kämmenellä,
tuttu tuulten jäämeristen;

- vaikk' olit iloton kätkyt
kylmässä Lapinkylässä,
vaimo, lasta liekuttava
huolen-harmailla käsillä;

- vaikk' olit repalenuttu
laihan lapsen olkapäillä,
mehuton akanaleipä
järsiä nälännäkijän,
pahan hallin haukkuminen
isoisempien ovilla;

- vaikk' olit talvinen vaellus,
kulku hangen hartioitse
silmän pälveä pälyen,
korvan kiurua kysyen
yössä päivän päivättömän,
lauluttomassa Lapissa;

- vaikk' olit veriset jäljet
tähtien tähyttävinä,
kipu jääksi jähmettynyt
lumin peitellä puhurin.

Yksi on laki Lapissa:
pystypäisenä pysyä
tunnoin tulta välkkävämmin,
silmin jäämeren-sinisin .

Kun sa suistut, suu veressä,
revontulten roihutessa 
hangelle havahtuakses
Kalman koura olkapäilläs,
yksi on ylväs huomenlaulu:
- Ole kiitetty, elämä.


- UUNO KAILAS -
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kaunista ja onnellista viikonloppua kaikille lukijoille!
                          Aili-mummo