Google+ Followers

tiistai 26. tammikuuta 2016

♥ Paljon on sanoja saatu ♥

Havutar, hyvä emäntä. Perinnettä ja historiaa Tohmajärveltä.
71. METSÄN SANOJA

h.

Siit' on mieleni apea, 
Syämeni sangen sairas,
Kun ei mielly metsä mulle,
Taivu ainoinen Tapio,
Ei mielly metsän emäntä,
Ihastu salon isäntä.
En nyt tuota tunnekana,
En tieä poloinen poika, 
Liekö pyytäjä typerä,
Vaiko antaja itara,
Kun ei anna aioinkana,
Harvoinkana hoivauta.
Ikävä minun tulevi,
Tätä tyhjänä oloa,
Ajan kaiken annituutta,
Ikävä erätön ilta,
Päivä pitkä saalihiton,
Miehellä metsästäjällä,
uroholla ampujalla.
Harvoin on nähty näillä mailla,
Harvoin nähty ja havaittu,
Osia jaeltavaksi,
Arveltavaksi eriä:
Imehiks' on saalis saatu,
Virsiksi Jumalan vilja,
Näillä tuhmilla tulilla,
Vaivaisilla valkioilla.


- MUINAISIA LOITSURUNOJA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Mieleni on tehnyt tehdä Havuttaresta, kirjastani, mainossivua fb:kiin ja miksei tännekin. On Havuttaressakin taikoja ja loitsuja, mystisiä tarinoita, totta ja tarua kyliemme menneisyydestä. Nuo loitsut ja taiat sain SKS:n Joensuun Kansanrunousarkistosta, missä on 1800-luvun tietäjiltä koottu isot aineistot muistitietoa.

Vanhoina aikoina on ollut monia tosi hyvämuistisia ihmisiä, jotka ovat laulaneet kansanrunojen kerääjille  monta päivää yhteen mittaan. Keski-Karjalasta tunnetuin laulaja on kesälahtelainen Juhana Kainulainen (1788-1847), hän lauloi Elias Lönnrotille viikon aikana 57 runoa ja loitsua; Kalevalaan liittyviä niistä oli vain muutama, kertoo Wikipedia. Kesälahti on kunnioittanut Juhana Kainulaisen muistoa rakennuttamalla Juhanan tupa nimisen talon, jonka veistoksellisesta koristelusta on huolehtinut taiteilija Leo Karppanen. Tästä olen tehnyt postauksen kesällä 2010.

Ilomantsilainen Mateli Kuivalatar (1771-1846) taas puolestaan lauloi tärkeimmän osan Kantelettaren lauluista. Ilomantsi on kunnioittanut runonlaulajiensa mainetta rakentamalla Parppeinvaaralle kokonaisen runokylän, jossa on yli puolen vuosisadan aikana käynyt valtaisa määrä ihmisiä. Toinen ilomantsilainen runonlaulajasuku olivat Huoviset.

Runonlalajien mahti ei ole mennyt maanrakoon. Kalevalaisen runon taitajia löytyy maastamme suurin joukoin. Trokeen opiskelu yksin ei ole ihan mitätön ja helppo juttu, mutta nyt on Kalevalaisen Runokielen Seura tehnyt sivut, joilla voi trokeeta opiskella. Toivonpa että tätä perinnettä ei laskettaisi maanrakoon, ja että sitä arvostettaisiin. 

Aikoinaan Jouko Lehtonen toimi Pohjois-Karjalan läänintaiteilijana, ja piti kirjoittamisesta kursseja, joihin osallistuin; hän teki tiettäväksi että kalevalamitta (trokee) on muodista jäänyt pois eikä sitä voi käyttää. Itse hän ei hallinnut trokeeta, joten ei ollut väliksi sitä neuvoakaan. Kertovaan- ja tunnelmarunouteen minusta trokee sopii hyvin. Pidin sillä aikanaan puheitakin, tykkäsin lausua runoja.

Toivotan lukijoilleni hyvää alkanutta viikkoa!
                    Terveisin Aili-mummo

6 kommenttia:

  1. Hienoa, että jaksat vaalia suomalaista kansanperinnettä ja koota niitä yhteen kirjaksi :)
    Talviterveisiä vesisateen keskeltä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän teoksen sain jo julkaistuksi vuonna 2004, ja se jääkin suurimmaksi työkseni. Muut tekeleet ovat vähäisempiä harrastuksia, suku- ja kotiseutuihistoriaa.

      Talvisia terveisiä täältä Itä-Suomesta sinulle Mai! ♥♥

      Poista
  2. Kalevalamittaisten runojen kirjoittaminen on aika haastava harrastus. Mulla se ei taho pelkällä "korvakuulolla" onnistua. KaRuSen trokeemankeli on erinomainen apukeino. Monet väheksyvät sen käyttöä, ja tärkeintä on tietysti, että runoilee. Sääntöjen opettelu ei kuitenkaan ole koskaan pahitteeksi. Kalevalamitassa niitä riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, mitä sanot Erkki!
      Aika harvoin kuuluu tai lukee hyvin kirjoitettua kalevalamittaa. Siihen saa hienoa vaihtelua, jos osaa käyttää kaikkia mahdollisuuksia. Kun 1960-luvulla aloitin, ei ollut sellaista opaskirjaa, josta olisin viisastunut. Tuskin jaksan enää trokeemankelin kautta kulkea, mutta voihan se innokkaille opiskelijoille olla hyvä kokemus silti. Paljon saa kirjoittaa 'korvakuulolta', jos oppia aikoo ihan oikeasti..;)

      Poista
  3. Kalevalamittaista on helppo lukea, mutta vaikea kirjoittaa. Joskus runo soljuu trokeena, useimmiten takkuaa. Silti mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, että jos joskus oppisi oikein kirjoittamaankin. Sinä elät siellä Kalevalan kankahilla, joten sinulle luontaista suoltaa kalevalaista runoa todella hienosti.

    Kokonaiseen vuoteen ei ole runoja syntynyt blogiin asti, fiilistä vaan ei ole löytynyt ja arki on vienyt mennessään säkeet taivaan tuuliin. Sen vuoksi on kiva lukea sinun blogistasi ihania runoja. Kiitos niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anja!
      Olen tainnut jämähtää kauas menneisyteen, ja toistan samoja teemoja. Ei taida olla kalevalaisuus suosiossa muulloin kuin korkeissa sivistyspiireissä juhla-aikoina.

      Ei ne runot aina solju, pitää tulla sille päälle eli 'tuulelle' että sanat asettuvat järjestykseen. Muuten olin huomaavinani, että olit postannut omia runojasi blogissasi Runonpunontaa. Onnea hienosta runosta, Anja-Regina♥♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥