Google+ Followers

lauantai 9. tammikuuta 2016

♥ Joulumuisto ♥

Joulukortti: Martta Wendelin.


Sen joulun jälkeen
kuusi oksittiin portaille
ja pihapolulle.
Me lapset, isä, ystävät ja naapurit
olimme sovittuun aikaan paikalla,
kuitenkin myöhässä,
joka ainoa.

Seurasimme hitaasti arkkua
jossa äiti nukkui.
Joku kosketti kättäni,
en tuntenut mitään.
Olin kivi.

Seuraavalla viikolla siivosin
isän keittiöstä homehtuneet joulutortut,
äidille osoitetun lahjan,
punaruutuisen esiliinan,
annoin naapurin äidille. Ota,
tulitte niin tutuiksi,
samanlaisia polkuja kuljitte.

Aina kun jouluvalot syttyvät, 
silmiini piirtyy pirtti


- EEVA HEILALA -

Joulukortti: Taidetta ilman käsiä.


Hyvää ja rauhaisaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!
                            Aili-mummo

10 kommenttia:

  1. Hyvää viikonloppua, todella koskettava runo.

    VastaaPoista
  2. Kaunis, koskettava runo! Omaisiani on monta joulun aikaan nukkunut pois, joten...
    Ihana Wendelinin kortti kuvassa!

    Hyvää tammikuista viikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin runo on koskettava. Minttuli, otan osaa♥♥
      Todella hieno aihe.

      Kiitos, samoin sinulle ja läheisillesi! ♥♥

      Poista
  3. Eeva Heilala, tunteiden tulkki. Kiitos, Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, ole hyvä!
      Ihanaa sunnuntaita sinulle ja Taatalle! ♥♥♥

      Poista
  4. Olipa surullinen. Lapsuuden lempijoululaulujani oli se, jossa tyttö vei kynttilää äidin haudalle. Sekin oli surullinen, mutta samalla jotenkin lohdullinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, lauluna ja musiikkina se runo liikuttaa vielä enemmän. Todella, liikuttava ja lohdullinen sanoma. Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa sinulle ja perheellesi, Mine! ♥♥♥

      Poista
  5. Liikuttava runo.
    Hyvää sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe, todella!
      Kuin myös sinulle ja co! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥