Google+ Followers

tiistai 5. tammikuuta 2016

Kate Mossen Krypta



Monitoiminainen Kate Mosse (s. 1961) on kirjailija kaiken muun toimintansa ohella. Hän on brittinainen, jolta on suomeksikin käännetty ainakin kaksi romaania, romaanit Labyrintti (2005) ja lukemani Krypta, suom. Kaarina Kaila. Otava (2009). Sidottu, kovakantinen, 685 sivua. ISBN 978-951-1-22973-5.

Romaanin genreä en ryhdy määrittelemään, koska en ole asiantuntija. Suurimmalta osaltaan aihe käsittelee rakkautta, mystiikkaa ja historiaa, siinä on jännitystä ja hienoja kohtauksia eri aikakausina eläneiden ihmisten elämästä. Lisäksi se on sukuromaani. Ulottuvuuksia on vaikka muille jakaa.

Kate Mosse on hyvin taitavasti laatinut romaaninsa. Minä olen aivan myyty tämän hieman hidaslukuisen romaanin edessä. Vertaisin Kate Mossia Milja Kaunistoon, jolla on myös upea historiallinen romaanisarja. Krypta on käännetty jo 35 kielelle, joten sen myynti on varmasti miljoonia.

Suurta osaa romaanin juonessa näyttelevät tarotkortit.

Kirja alkaa Pariisista Montmarten hautausmaalta. Sinne ovat kerääntyneet köyhät ja kurjat, sivusta katsojat, jotka ovat etsimässä jotakin hyödyllistä itselleen. Tarina alkaa hautajaisista, joissa on kovin vähän väkeä, heidän pukeutumisensa on hienoa ja ylellistä. Romaanin päähenkilö Leonie seisoo haudalla veljensä ja äitinsä kanssa, kauniit kasvonsa ovat mustin pitsein peitetyt. Pappi lukee synninpäästön sanoja, jotka jättävät kuulijansa kylmiksi. Hautaan siunataan veljen rakastajatarta, jota Leonie ei tunne.
   
"In nomine Patris, et Filii, et Spiritus Sancti. Aamen. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."

Sivusta seuraa toimitusta myös kutsumaton vieras, silinterihattuun ja lievetakkiin pukeutunut mies, joka on suojassa sypressien alla. Mies on tyylikäs ja hienosti pukeutunut. Hän seuraa tapahtumia tarkkaavaisesti.

Leonie pudottaa arkun kannelle valkoisen ruusun hautaan. Leonie koskettaa veljensä kättä, veli taputtaa häntä. Ehkä vainoaminen ja painostus nyt loppuisi, ja he voisivat jälleen alkaa elää.

Samalla hetkellä, satojen kilometrien päässä Pariisista etelään, jokin liikahtaa. 
     Reaktio, yhteys, seuraus. Rennes-les-Bainsin muodikkaan kylpyläkaupungin yläpuolella kasvavissa pyökkimetsissä tuulenpuuska kohtottaa lehtiä ilmaan. Se on kuin musiikkia: melkein äänetöntä, mutta kuitenkin aistittavaa...
     Enfin.
     Lopultakin. Tuuli kuiskii sanaa.
     Pariisilaisella hautausmaalla juuri slloin olevan viattoman tytön teon vuoksi jokin liikahtaa kivisessä hautaholvissa. Domain de la Caden kiemuraisilla, rikkaruohojen peittämillä poluilla jokin kauan sitten unohdettu herää. Satunnaisesta katsojasta se näyttäisi vain himmenevän iltapäivän oudolta valoilmiöltä, mutta hetken ajan kipsipatsaat näyttävät hengittävän, liikkuvan, huokaavan. 
     Ja maan ja kiven alle, kuivuneeseen joenuomaan haudattujen korttien kuvat näyttävät heräävän hetkeksi eloon. Ohikiitäviä hahmoja, vaikutelmia, varjoja, ei vielä sen enempää. Vihje, illuusio, lupaus. Valon taittuminen, ilman liikahdus kiviportaan käänteessä. Paikan ja hetken väisträmätön yhteys.
     Sillä todellisuudessa tarina ei ala luista pariisilaisella hautausmaalla vaan korttipakasta.
     Paholaisen kuvakirjasta.

Näin johdantoluku kertoi tästä romaanista. Minusta tässä on kaikki tarpeellinen sanottu. Jokainen luku ja kappale vie kirjan loistavaa juonta eteenpäin. Vuorotellen kerrotaan 1890-luvun lopun asioita ja yli 100 vuotta myöhempää ajanjaksoa henkilöineen eteenpäin. Romaanin lopussa on myös säveletty teos, joka toimii yhtenä kirjan teemana tarotkorttien ohella.

Ennen muuta minua kiinnostaisi nähdä tämä romaani elokuvana, tässä on paljon elokuvallisia aineksia. 

Labyrintti romaania on kovasti kehuttu, sitä en ole lukenut. Tykkään kovasti tästä lukemastani Kryptasta, ja saattaa olla, että vielä joskus luen kirjan uudelleen.

Toivotan teille ihania lukuhetkiä Kryptan parissa!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kaikille lukijoilleni toivotan hyvää alkanutta vuotta 2016!
                      Terveisin Aili-mummo



6 kommenttia:

  1. Pidin sekä Labyrintistä että tästä tosi paljon! Nämä olisikin huimaa nähdä elokuvina.

    Hienosti kirjoitettu, draaman ihan tuntee: Ihokarvat nousevat psytyyn....

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että olet pitänyt näistä Mossen kirjoista!
      Näissä on kuvallista ja kiehtovaa ainesta vaikka kuinka paljon, helppo lukea kirjaa 'sielunsa silmillä'!
      Kyllä juuri noin on, kuten sanot!
      Hyvää loppiaista sinulle ja Co♥♥♥

      Poista
  2. Olen kuullut Labyrintista, mutta viime aikoina olen paneutunut enemmän suomalaisten kirjailijoiden kirjoihin, joten voi jäädä lukematta.
    Milja Kauniston kirjat ovat minun mieleeni ja odotan uusinta kirjaa, joka julkaistaan pian.
    Mukavaa Loppiaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan olet kuullut t. lukenut!
      Suomessa on myös erinomaisia kirjailijoita, jotka saavat maailmalla menestystä..:)
      Kiitos Mai, samoin sinulle! ♥♥

      Poista
  3. Mummo,

    nukahin illalla kesken telkkarin Anna Kareninan. Mulle vois käyvä samalla tavalla tämän kirjan kanssa, kun on niin paksu. ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki-boy, ei se ole niin vaarallista; monta kertaa olen minäkin nukahtanut lukiessani..;)

      ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥