Google+ Followers

maanantai 11. tammikuuta 2016

♥ Kristine Barnettin Ihmeellinen mieli ♥



Olen lukenut aika ihmeellisen teoksen, Kristine Barnettin Ihmeellinen mieli, alaotsikkona Poikani tarina. Kirjan on suomentanut Eija Tervonen. Kirjassa 320 sivua, se on sidottu, painopaikka Otavan Kirjapaino, Keuruu 2013. ISBN 978-951-1-26197-1.

Tämä kirjoitus sisältää juonipaljastuksia!

Kristiine Barnett on lastentarhan opettaja, jolla on oma tarha kotonaan. Myöhemmin hän kehitti ryhmän autistisille lapsille. Hän harrastaa miehineen hyväntekeväisyyttä ja auttaa toisia samassa tilanteessa olevia vanhempia.

Tämä on tietokirja autistisesta pojasta, joka sai terapeuteilta niin huonot lähtöpisteet, että hänet luokiteltiin imbesilliksi. Lapsi ei oppisi koskaan edes puhumaan eikä hänen tarvitsisi käydä koulua. Mutta itsepäinen äiti (Kristine Barnett) ei luovuttanut. Hän taisteli lapsensa ulos autistisesta tilanteesta, ja sai huomata, että hänen lapsensa, Jake, oli ihmelapsi. Kovan taistelun jälkeen Kristine ja hänen miehensä saivat Jaken peruskoulun ala-asteelle oppilaaksi. Jake oli oppinut jo pari vuotiaana lukemaan itsekseen, hänellä oli valokuvamuisti. Matematiikka ja luonnontieteet olivat Jaken erityisalue. Kahdeksanvuotiaana hän alkoi käydä yliopiston matematiikan, astronomian ja fysiikan luennoilla, ja jo yhdeksänvuotiaana hänet hyväksyttiin yliopiston opiskelijaksi. Jakella oli omia itsenäisiä teorioita, jotka saivat opettajatkin hämmästyksiin. Jo 12-vuotiaana Jake palkattiin yliopiston fysiikanlaitoksen tutkijaksi. Tämä oli Jaken ensimmäinen kesätyöpaikka. Kolmen viikon työskentelyn jälkeen Jake oli löytänyt hilateorian ongelmaan. Se julkaistiin myöhemmin artikkelina arvostetussa tiedejulkaisussa.

Tämä on kuin suorastaan satukirjasta luettua! Tietenkin kävi niin, että pitkällisen kovan taistelun jälkeen sekä Jakesta että hänen äidistään tuli kuuluisia. Jake sai kaksi veljeä, jotka ovat varsin lahjakkaita. He ovat myös lapsena päässeet yliopisto-opiskelijoiksi. Jake sai vihdoin kavereitakin näistä toisista ryhmäläisistä, joilla oli sama oireyhtymä. Kristine B. oivalsi, että autismilapsille piti järjestää liikuntaviikonloppuja, jotta he kehittyisivät mahdollisimman normaalisti, ja jotta he saisivat iloa elämäänsä. Alun alkaen Jakea oli terapeutit pakottamalla pakottaneet tekemään varsinkin sellaista, mihin hän ei kyennyt. Hänen varsinaiset avunsa, jotka Jake hallitsi, sai olla asiantuntijoilta rauhassa eli niihin ei kiinnitetty mitään huomiota.

Jakessa ilmeni jo varhain älykkyyden merkkejä. Hän oppi aakkoset ennen kuin hän oppi kävelemään, ja hänestä oli hauska rallatella niitä A:sta Ö:hön ja päinvastoin. Noin vuoden vanhana Jake huuteli itsekseen lyhyitä sanoja, kuten "kissa" tai "koira". Kymmenkuisena hän nousi seisomaan sohvan käsinojaan tukeutuen voidakseen laittaa suosikki-CD-ROM-levynsä tietokoneeseen. Levyllä oli ohjelma, joka "luki" tohtori Seussin lastenkirjaa nimeltä The Cat in the hat (suomeksi elokuvana Katti kaiken tietää). Meistä todella näytti siltä, että Jake olisi seurannut sanojen päällä pomppivaa pientä keltaista palloa ja lukenut tekstiä.

Pari vuotiaana Jaken rakkain harrastus oli iso määrä aakkoskortteja, joilla poika aina leikki. Niillä hän oli myös opetellut lukemaan. Varsinainen henkien taistelu käytiin äidin ja erityisasiantuntijoiden välillä, jotka eivät antaneet vanhemmille mitään toivoa pojan lahjoista ja kehittymisestä. Ilman Kristinen ponnisteluja Jake olisi jäänyt autisminsa vangiksi, eikä hän olisi kehittynyt siksi ihmelapseksi, joka hänestä tuli. Älykkyysosamääräksi Jake sai 170 tai enemmänkin. Asteikko näet loppui kesken!

Kaksi ja puolivuotiaana Jake oli enää varjo siitä, mitä hän oli ollut aiemmin. Useinmiten hänen läsnäoloaan huoneessa tuskin enää aisti. Hän oli lakannut puhumasta kokonaan. Hän ei enää ottanut katsekontaktia kehenkään, eikä hän vastannut, kun hänelle puhuttiin.Jos häntä halasi, hän työsi halaajan pois. Parasta, mitä saattoi toivoa, oli, että Jake salli muutaman sekunnin mittaisen halauksen, jonka aikana hän vain tuijotti seinällä leikkiviä varjoja reagoimatta halaukseen millään tavalla. Hän ei edes pyytänyt ruokaa tai juomaa ja suostui syömään vain yksinkertaista ruokaa tietyllä tavalla valmistettuna ja tarjottuna. Minun täytyi pitää tarkkaan silmällä hänen juomiensa nesteiden määrää, jotta hänelle ei tulisi nestehukka.

Jaken autismin pahin vaihe, täydellinen puhumattomuus kesti kokonaisen vuoden ajan, mutta vähä vähältä Kristine sai lapsen ulos puhumattomuudestaan. Eräänä keinona olivat aivohalvauspotilaille kehitetyt sana- ja kuvakortit. Vanhempi sanoi ensin kuvaa esittävän sanan, jonka jälkeen Jake osoitti oikeaa korttia. Näillä keinoin Jake saatiin syvästä autismista lievempään. Jake oli autismiaikanaan tylsistynyt mielekkään tekemisen puutteessa. Yksinään leikkiessään Jake oli äärimmäisen keskittynyt.

Kristine ymmärsi, että piti keskittyä Jaken vahvuuksiin eikä heikkouksiin niin kuin asiantuntijat tekivät. Jaken isä oli heidän kannallaan, mutta äiti ei antanut periksi. 

Kävi niin, että äiti Kristine sai Jaken normaaliin kouluun eikä erityisluokalle. Jake kävi sitä koulua viisi vuotta vastentahtoisesti. Sitten hänet piti ottaa pois peruskoulusta, sillä hän oli jälleen vajoamassa autismiin ja puhumattomuuteen. Poika päätettiin siirtää opiskelemaan yliopistoon. Se tapahtui kahdeksanvuotiaana, kuten alussa kerroin. Ja erinomaisella menestyksellä. 

Tästä voitte lukea Lue, ihminen blogin arvion tästä Kristine B:n kirjasta!

On käynyt niin, että tälle lapselle on ennustettu Nobelin palkintoa hänen tutkimistaan aiheista ja teorioista. Minusta kirja oli helppolukuinen ja miellyttävä lukea. Se opettaa, että ennakkoluulottomuus ja erilainen ajattelu auttaa vaikeissa asioissa etteenpäin. Ja pohjaton äidinrakkaus, joka venyttää kestokyvyn äärimmilleen. Suosittelen lämpimästi!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan hyvää uuden vuoden toisen viikon alkua kaikille!
                              Terveisin Aili-mummo

10 kommenttia:

  1. Tämä pitää kyllä lukea! Kiitos, kun jaoit tiedon tästä :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon tästä kiinnostavasta jaostasi.Muistelen,että jotain samantapaista luin tapahtuneen tosielämässä ! Pähkinää purtavaksi tiedemiehille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Else!
      Tämä on ihan tosielämää. Noissa erityislapsissa on paljon lahjakkuutta, joka käy meidän ymmärryksemme yli. Jos Luoja ottaa jotain pois, hän antaa moninverroin tilalle..:)

      Poista
  3. Olipas siinä tarina. Ja vielä kaikenlisäksi tosi.

    VastaaPoista
  4. Tämä on huikea kirja ja tässä oma postaukseni kirjasta.
    http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/07/ihmeellinen-mieli-poikani-tarina.html
    Olen seurannut kahta sisarusta, jotka molemmat oppivat sekä suomen kielen että ruotsin kielen lukemisen ja kirjoittamisen 4-vuotiaina. Ennen koulua he tekivät kolmannen luokan matematiikan tehtäviä ja lukivat ahkerasti kirjoja itse. Toinen lapsista turhautui siihen, että varhaiskasvatuksessa ei ymmärretty hänen osaamistaan ja hänelle tuli käytöshäiriöt, jotka ovat pahentuneet koko ajan. Nyt hän käy koulua luokassa, jossa on vain neljä oppilasta. Vien yleensä hänelle lahjaksi legorakennussarjan ja viimeksi hän sanoi, että sen kokoaminen kestää 15min. Sen vaikean, uuden avaruusaluksen kokoaminen kesti häneltä sen 15min. Uskomatonta. Ei ole ihme, että hän turhautuu, koska hän ei saa tarpeeksi vaikeita ongelmia ratkaistavaksi. Hän saa kyllä terapiaa ja urheilla, mutta voi äitiparkaa, nimittäin se lapsi ei tarvitse kuin muutaman tunnin yöunet. Olen ollut paljon apuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, lapsi turhautuu, kun ei ole kykyjä vastaavaa tekmistä! Tällaiset lapset oppivat hämmästyttävän nopeasti, ja tekevät todella vaikeita tehtäviä. Heidän aivokapasiteettinsa on ihan eri luokkaa kuin tavallisilla ihmisillä. Tuo vähä unentarve rassaa varmasti ainakin äitiä. Lapsi on siinäkin asiassa poikkeuksellinen eli unentarve on pieni.

      Hienoa että olet voinut auttaa lasta ja äitiäkin.Toivottavasti käytösongelmat korjaantuvat ajan mittaan. Luen tuon postauksesi, kiitos Mai! ♥♥

      Poista
  5. Kyllä on satumainen juttu, mutta uskominen on, kun teistä jo kaksi kertoo siitä.
    Helposti niinkin käy, että tulee kuulema häiriökäyttäytymistä luokassa, missä joku on edennyt huimasti toisten ohi, hän pitkästyy ja alkaa touhuta omiaan häiriten muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan ymmärrettävää, jos niin käy, että lapsi pitää liian helppoja tehtäviä pitkästyttävinä. Vähemmilläkin lahjoilla sellainen lapsi turhautuu. Lahjakkaille lapsille kuuluu antaa sellaisia tehtäviä, että hän jaksaa niistä kiinnostua!

      ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥