Google+ Followers

torstai 21. tammikuuta 2016

♥ Mysteeri Edith Södergran ♥

Kuva: Google. Löytyy Ursan sivuilta. Kiitos Ursa! ♥


PLANEETAT NOUSEVAT

Mysteerio

Leluja ovat kaikki ihmiset.
Lelu olin itse eilen.
Tänään olen se, joka avaa mysteerion.
Tahdon kaikkien tulevan luokseni,
tahdon kaikien kuulevan,
kuinka sydämeni lyö.
Tulen ja veren ja tulevaisuuden voitelun
olette ottava minun käsistäni.
Koko ihmiskunnan tahdon vihkiä tulevaisuudelle.
Leimuavat rivini on jokainen lapsi lukeva.
Olen kääntävä kaikki pyhemmän jumalan uskoon.
Kaiken taikauskon tahdon äänettömällä luudalla
                                                  laasta,
kaiken pienuuden tahdon pilkaten tappaa.
Teidän suurta käärmettänne tahdon polkea; tahdon
                       pistää miekallani hänen päänsä puhki.
Oi sinä, minun hyvä miekkani, jonka olen saanut taivaasta,
                                    minä suutelen sinua.
Et ole lepäävä,
ennenkuin maa on puutarha, jossa jumalat uneksivat
ihmeellisten maljojen ääressä.


- EDITH SÖDERGRAN -
(suom. Uuno Kailas)

Suomenruotsalainen runoilijatar, Edith Södergran (1892-1923), asui vanhempineen Karjalan kannaksella  Raivolassa. Wikipediassa sanotaan, että hän on tunnetuin suomalainen runoilija; häntä on käännetty kuudelletoista eri kielelle. Edith kirjoitti ruotsiksi, hänen runonsa ovat suomeksi käännettyä runoutta. Hänen kääntäjiään ovat Uuno Kailas, Pentti Saaritsa ja Aale Tynni.

Edithin isä, Matts Södergran, kuoli 1907 tuberkuloosiin, kun Edith oli 15 vuotias. Tuleva runoilija oli jo käynyt saksalaista koulua Pietarissa, jossa hän kirjoitti runojaan saksaksi, esikuvia olivat Heinrich Heine ja Goethe. Edithin runot ovat modernistisia ja loppusoinnuttomia, eräänlaisia näkyjä tulevasta. Niin myös tuo ylläoleva runo.

Edithin ensimmäinen runokokoelma Dikter (Runoja suomeksi), ilmestyi vuonna 1916. Minäkin olen sen kokoelman ostanut v. 1996, jolloin kirjasta on otettu jo kuudes painos.

Erityisen koskettavia ja siteerattuja ovat Edithin runot kuolemasta ja sen jälkeisestä olotilasta. Runoissa on paljon filosofiaa, ne eivät ole yhdenmukaisia raamatun kirjoitusten kanssa. Mutta silti runot ovat mahtavan hienoja ja uusia ajatusyhteyksiä synnyttäviä kokemuksia täynnä hartautta ja lohtua iankaikkisuuden edessä. 

Edithin kohtalona oli sairastua tuberkuloosiin vuonna 1908, ja hän menehtyi siihen 1923 vain 31 vuotiaana. 

Hagar Olsson, Edithin rakastettu, kirjoittaa näin Runoja kokoelman alussa:

Edith Södergran säteili omalaatuista lumoavaa viehätystä, jota on vaikea vangita sanoihin. Minähän en tiedä, miltä haltiatar näyttää, sillä me emme enää näe sellaisia olentoja viisailla silmillämme. Mutta jos pidän kiinni kuvitelmasta, jonka olen luonut salaperäisestä metsänvelhosta, sanoisin, että Edith Södergran muistutti haltiatarta. Ainakaan en ole kohdannut ketään toista ihmistä, joka niin voimakkaasti ja välittömästi kuin hän, olisi tuntunut vielä viipyvän tuon utuisen maailman yhteydessä, jossa saduilla ja myyttisillä luonnonkuvitelmilla on alkuperänsä ja joka tuntuu häilyvin hunnuin yhäti ympäröivän ihmistä, niin paljon kuin hän ponnisteleekin rajoittaakseen piiriään. Tämä on sitäkin merkillepantavampaa, kun Edith Södergranilla samalla oli kylmästi punnitseva ja läpitunkeva äly sekä luonne, eetillinen tahto, joka ei hetkeksikään luopunut taistelusta oman persoonallisuuden ja moraalisen täydellistymisen hyväksi.
     Tämä sekoitus väärentämätöntä luonnonlasta, kristillisesti etsivää älykkyyttä ja vastuuntuntoista moraalista personallisuutta tekee Edoith Södergranista sen suuren runoilijan, mikä hän on.

Olen Edithistä kirjoittanut ja lainannut häntä moneen otteeseen. Tässä muuan niistä.

Oli onni, että Edithin suomentajaksi löytyi runoilija Uuno Kailas. Minusta hän on näissä suomennoksissaan päässyt kokemaan Edithin sielun syvyyksiin. Nämä runot on kirjoitettu ja suomennettu samalla juhlavalla tyylillä, siksi ne tekevät vaikutuksen meihin. 

RUUSUALTTARI

Eroan teistä,
sillä olen teitä enemmän.

Olen hämärässä
temppelin papitar,
vihitty vartioimaan
tulevaisuuden tulta;
astun ulos luoksenne
tuoden ilon sanoman:
Jumalan valtakunta alkaa.

Ei Kristuksen
kuihtuva valta;
ei, korkeammat, korkeammat 
ihmisolennot
astuvat alttarin ääreen
tuoden kiitollisuutensa,
ylimaallisen, tuoksuvan,
juovuttavan.

Alttari on 
kuin Jumalan huokaus,
peittäkää se ruusuin,
niin että näkyy vain kauneuden vuori.
Kevyesti
on hetken henki istuva sillä
juoden
hauraasta kultaisesta lasista
hetken maljan.

- Edith Södergran -
(suom. Uuno Kailas)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jälleen kerran aiheesta: Edith Södergran.

Toivotan kaikille lukijoille onnellista ja kaunista viikonloppua!
                              Aili-mummo

4 kommenttia:

  1. Jotenkin nämä Södergranin runot tuntee ja tietää, vaikka ei näkisi runoilijan nimeä.
    Ihana kun olit laittanut tuon tähtitaivaan kuvan. Kuulin eilen, että nyt oli löytynyt uusi planeetta Aurinkoa kiertämässä. Mahtavaa, että tähtitieteilijät tekevät edelleen löytöjä, tähtisadetta heille ja tähtisadetta Edithille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runot tuntee jo tyylistä, se on totta!
      Minusta kuva sopii tähän runoon. Todella niin kerrotaan; lieneekö joku 'musta planeetta'? Löytöjä riittää avaruudessa, se on jännittävää..;)

      Kiitos Mai; hyvää perjantaipäivää sinulle!♥ ♥

      Poista
  2. Kiinnostavaa,että Hän jo tuohon aikaan mainitsi Jumalan Valtakunnan. Matt.6:10 on Jeesuksen kehoitus rukoilla Valtakunnan tuloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin Else, omalla tavallaan Edith uskoi Jumalaan (tai jumaliin). Toki rukoilla aina voimme myös Hänen valtakuntansa tuloa!♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥