Google+ Followers

maanantai 1. helmikuuta 2016

Raija Orasen Maan aamu 1.

Kuva Google, Teoksen sivuilta.


Luin ostamani Raija Orasen romaanin Maan aamu 1, josta alkaa kokonainen sarja 
(4 kpl) Suomen historiaa sivuavilla aiheilla. Tämä kirja on 653 sivuinen mammuttipokkari, joka on painettu Tanskassa v. 2013; ISBN 978-951-851-353-0. Kirjasta on otettu jo ainakin kuusi painosta.

Raija Orasen (s.1948-) julkaisuvauhti on vain kiihtynyt hänen sairastumisensa jälkeen. Hän on todella luova ihminen, jota voimme ihastella ja ihmetellä. Kirjat ovat ammattitaidolla synnytettyjä. Osan vuodesta Oranen on asunut Espanjan Aurinkorannikolla, pääasiassa hän asuu kuitenkin Helsingissä.

Kirjan henkilöiden asuinpaikka on Hästsjögårdin kartano Helsingin kupeessa pari peninkulman päässä kaupungista Turun suuntaan. Tapahtumat alkava vuodesta 1911, jolloin Suomessa eletään vielä Venäjän vallan aikaa. Gustav Malm asuu perheineen kartanossa. Malmit eivät itse omista sitä, vaan rouva Malmin täti, Maria Luisa von Silbersee, hän on venäläis-saksalaisen aatelissuvun viimeisiä jäseniä. Rouva Elisabeth Malmin aviomies kuuluu  ruotsalais-suomalaiseen sotilas- ja virkamiessukuun. Patruuna Gustav Malm hoitaa Hepojärven kartanoa ja sen lisäksi toimii Hepojärven aseman asemapäällikkönä.

Malmit olivat saaneet neljä tytärtä yhteisten ponnistusten tuloksena.  Vanhin heistä on jo aikuinen Ada, sitten ovat yksitoistavuotiaat Sara ja Lisa, identtiset kaksoset. He aiheuttavat hämmennystä kotiopettajassa ja muissa vieraissa herrahenkilöissä. Nuorin lapsista on Gärda Lovisa Eleonora Malm, joka on vasta syntymässä oleva pikkulapsi romaanin alkaessa. Kartanossa on tietysti useita palvelijoita kotiopettajan lisäksi. Fröken Holmberg oli talon huushollineiti. Fröken oli hyvin säntillinen ja järjestystä rakastava ihminen. Uusi asukas oli maisteri Heikkinen, joka opetti lapsia. Tarjoilusta vastasivat sisäköt, kuinkas muuten. Ja sitten olivat vielä karjapiiat, jotka vastasivat eläimistä ja lypsylehmistä. Gustav pitää erityisesti heidän vuokralaistensa ja työväkensä, Leena ja Anders Gäddvikin pojasta, Henrikistä, jonka hän 'ottaa omaksi pojakseen' ja jonka hän kouluttaa insinööriksi. Henrik nautti saman kotiopettajan opetuksesta kuin kartanon omat lapset. Virallisesti Henrik oli kartanon sepän ja Leenan poika, mutta pojan äiti oli ollut ennen avioliittoaan piikana kartanossa. Gustav oletti, että Henrik oli hänen siittämänsä lapsi piika Leenalle.
Gustav ei julistanut tätä päätöstään ääneen, vaan se oli päätös hiljaisuudessa. Niinpä kartano saisi pojan, josta voisi tulla paljon enemmän kuin tyttäristä. Näin uskottiin yleisesti entisaikoina.

Herrasväellä oli kaupunkiasunto myös Helsingissä, missä isommat lapset kävi oppikoulua. Myös juhlat ja muu kansakäyminen säätyläisten kanssa oli kaupungissa helpompaa. Tosin kartanoon pääsi junalla Hepojärven asemalle saakka, loput sai kävellä tai matkustaa hevoskyydissä. 

Pietarista puhutaan aika paljon, mutta kuitenkaan kukaan ei siellä käy. Maria Luisa von Silberseellä on siellä kaupunkiasunto ja muuta omaisuutta, mutta kun myllerrys alkaa vuonna 1917, jää kaikki sinne. Muutkin emigrantit menettivät omaisuutensa, joka jäi venäjälle. Ihminen voi iloita, jos säilytti vallankumoustapahtumissa henkensä.

Kirjan päätahtumat sijoittuvat vuosiin 1917-18, kun Suomi itsenäistyy - yllättäen ja odottamatta! Romaani on kirjoitettu varsin jännittävästi, sen tapahtumiin ei ehtinyt pitkästyä. Elettiin miesten valtakautta, jossa naiselle parhaassakin tapauksessa jäi statistin eli sivuosan esittäjän osa. Tähän useimmat naiset tyytyivätkin sovulla, mutta emansipaatio muutti tämänkin asian. Kun nainen sai oman työn ja omaa rahaa, hän ei enää ollut niin riippuvainen miehestä. Naisen itsenäistyminen oli useimpien miesten painajaisuni.

Minusta nämä yli kuusi ja puolisataa sivua kannatti lukea, ja uskoakseni kannattaa lukea myös loput kolme kirjaa tästä sarjasta: Maan aamu 2 - Huviretki (1996), Maan aamu 3 - Pitkät hiukset (1997), Maan aamu 4 - Ketunpesä (2005).

Hyvin ja mielenkiintoisesti tehtyä tarinaa maamme historiasta väritettynä fiktiivisillä jutuilla! Lukemista moniksi ilta- ja aamupuhteiksi; taattua Raija Oras-laatua! 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaunista helmikuuta kaikille lukijoilleni!
                       Aili-mummo





8 kommenttia:

  1. Onpas siinä monia sivuja. Niiden läpi lukemiseen tarvitaan jo pidempi aika. Ehkä sellainen minullekin vielä tulee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ensimmäinen neljästä kirjasta, joten sivuja kyllä piisaa..;)
      Aikaa ne kyllä vie; toivottavasti sinullekin, Mine!♥♥

      Poista
  2. Muutaman Orasen kirjan olen lukenut, sillä äitini osti myös Orasen kirjat heti kun ne ilmestyivät. Lopulta sain äidin vierailemaan myös kirjastossa ja hän kävi viikottain kirjastossa ja varasi uudemmat kirjat sieltä.
    Kiitos kivasta postauksesta ja valkoista helmikuuta sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasto voi olla mukava paikka - riippuen ihmisistä jotka siellä työskentelevät. MInä en enää jaksa raahata näitä edestakaisin.

      Ole hyvä Mai; samoin sinulle & co! ♥♥

      Poista
  3. Onkin kauan aikaa kun viimeksi luin Orasen kirjoja. Tämän sarjan luin kauan sitten, mutta olen unohtanut jo niin paljon. Taidan aloittaa alusta uudelleen, kiitos sinun esittelyn:)
    Hyvää helmikuuta Aili ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oranen on hyvin sujuvasanainen kirjailija, jotenkin hänen laatuunsa luottaa jo nimen perusteella. Unohdus voi olla myös onni, voi lukea uudelleen ja iloita jälleennäkemisestä.

      Mukavaa toista lukukertaa sinulle, MInttuli! ♥♥

      Poista
  4. Mulla on tämä sarja itselläni ja viimeisin osa Orasen omistukirjoituksella, kun oli silloisessa työpaikassani kirjailijavieraana :) Tämä oli juuri mun mieleistä historiallista romaania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän hienoa, oikein kirjailijan signeeramana..:)
      Ihan kivaa, minustakin! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥