Google+ Followers

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

♥ Juhlaa ja arkea ♥

Monen lypsykarjatilan viimeiset heinät on tehty...

Meillä juhlitaan, kun nurmi on suuhunpantavan vihreää,
kun rentukat ja voikukat koristavat juhlakentän.
Lapset ja vanhat etsivät aidan läheltä näköalapaikat
ja juhlien ohjelma alkaa.

Navetan takaovesta aukaistaan säpit, potkaistaan pönkät
ja talven tomut pöllähtävät molempiin suuntiin.
Riimut rämähtävät sementille,
vanhimmat lehmät tietävät suunnan ulos,
mutta nuoremmat törmäilevät käytävillä
ja ampaisevat vahingossa valoa kohti.
Luonnonvoimien villi ja vapaa ohjelma
juhlakentällä jatkuu.

-----------------------

Meillä juhlitaan, kun yöllä on lämpöä uneksi asti,
kun kivikirkon haka nurmineen, kuusikkoineen ja rantoineen
on valmis aukaisemaan portit,
kun vanha navetta kääntää saranoitaan varoen,
ja raskaat emakot työntyvät käytäville,
kallistelevat ovea kohti
ja suostuvat vihdoin veräjän taakse.
Ne kiertävät riihen, nuuskaisevat myllyhuoneen kynnystä,
penkaisevat maata ja karjaisevat laukoille.
Aikansa poukkoiltuaan 
siat pysähtyvät pajan raunioille,
tuumivat hetken ja aloittavat
viime kesänä kesken jääneet geologiset kaivauksensa.


- MARJA HYVÄRINEN - 

Näyttelylampailla on vielä pureksittavaa Kiteen Puhoksessa.


Karjan uloslaskuaika lähenee. On myös niitä, jotka laiduntavat lihakarjaa ympäri vuoden. Lypsylehmiä kuitenkin varsin harvoin, mutta onhan sekin pihatoissa mahdollista.

Nyt on maitokiintiöt romutettu, ja maitoa saa tuottaa niin paljon tai vähän kuin maajussin pussi kestää. Siis rahapussi. Maidon hintakin on romahtanut, luin alan lehdestä Maaseudun Tulevaisuudesta. Tukien maksun on Mavi siirtänyt viime vuodelta ensi kesään asti. Tiloilta ovat jääneet laskut rästiin, kun tuloja ei ole; siksi sähköyhtiö on kymmeniltä karjatiloilta katkaissut sähköt. Joten lehmät jäävät lypsämättä ja juomatta, ilman raitista ilmaa ja valoja; saattavatpa jäädä ilman ruokaakin. Perjantaiksi suunnittelevat viljelijät mielenosoitusta Helsinkiin - niillä traktoreilla, joilla työt tiloilla tehdään.

Onneksi monet ovat ostaneet tilalleen agregaatin, sillä jos polttoainetta on, saadaan karjakin lypsetyksi. Paitsi nämä onnettomat, joilla ei ole ollut varaa...

Sähköjen katkaisu on eläinrääkkäystä. Siitä voidaa syyttää sähköyhtiötä, miks' ei myös valtiota, joka jättää laskunsa rästiin; yleensä aina syytetään vain viljelijää, olipa syy kenen tahansa!

Uskonpa että monella viljelijällä nyt keittää yli. Ja aiheesta!
Monesta talosta lähtevät lehmät ja talonväki maantielle. Tulee pakkohuutokauppoja. 
Sitten on juhlan aihetta muillakin kuin konkurssiin menneillä viljelijöillä. Kotimaisen ruuan osuus vähenee taas aimo askeleen...

Pikkuvasikat eivät paljon kuivia heiniä kuluta. Kuva: Kiteen Vanha Puhos.


Kävi tuonnoin naapurin isäntä, joka puhui lypsykarjan lopettamisesta. Tuliaisiksi hän toi ternimaitoa. Paljon on tehty työtä heidän talossaan lypsykarjan jalostuksessa ja maidon laadun vuoksi. Hänen vanhempansa 1940-luvulta 1970-luvulle, ja siitä eteenpäin isäntä vaimonsa ja perheensä kanssa. Tällä kylällä ei ole satalehmäisiä navettoja ja robottilypsäjiä, sellaiset ovat muualla.
 
Talo jota rakennettiin isonjaon aikana 1830-luvulla. Siinä on asunut kuusi sukupolvea Nupposia.


Työnteko ei enää ole Suomessa kunniassa. Parempi on odottaa valmista, ja antaa maalaisjunttien tehdä raskaat ja vaativat työt. Viljelijät ovat joutuneet EU:n ja Mavin virkamiesten kyykyttämiksi maaorjiksi, kun muita orjia ei enää ole. Viljelijä on alkutuottaja, joka kasvattaa ruuan ja muut tuotteensa alusta alkaen itse. Raaka-aineiden on oltava puhtaita ja parhainta laatua. Salmonellaongelma ei onneksi ole vielä pesiytynyt meille asti, vaikka muualla Euroopassa ja Amerikassa antibiootteja käytetään paljon eläimille, että ne pysyisivät hengissä.

Mauri ajaa heiniä Navetan ylisille. Kesä 2013.

Kahdeksantoista vuotta sitten täällä Tikkalassa oli vielä 20 maitotilaa, nyt enää neljä. Melkein yksi tila vuodessa keskimäärin on lopettanut. Naapurikylässä Onkamossa lypsykarjattomiin tiloihin siirryttiin jo 2000-luvun alkupuolella.

Karjakuvamme ovat vieläkin digitalisoimatta, joten uusia kuvia ei ole tullut. Ehkä niitäkin voisi skannailla, olisi ihanaa muistella lehmiä, joita todella rakastin. 

Mutta näin se elämä menee, jonain päivänä on työt lopetettava, ja suljettava navetan ovi viimeisen kerran. Jokaisen viljelijän meistä.

Toivotan lukijoilleni hyvää loppuviikkoa ja onnellista maaliskuuta!
                             Aili-mummo

14 kommenttia:

  1. Tekopitäjässäni Tuupovaarassa on kuulemma enää kaksi maitotilaa. Siis koko pitäjässä, joka nykyisin on Joensuuta.

    Eivät nuo viime aikojen uutiset maataloudesta ole kovin mukavaa kuultavaa. Ei ole ainakaan perinteisillä tavoilla enää mahollisuuksia kilpailla ulkomaisen tuonnin kanssa.

    Lueskelin vastikään, miten koivun kylessä kasvavasta pakurikäävästä ollaan saamassa tutkimuksen myötä uusi menestystuote metsäpuolelle. Niin paljon olisi kysyntää kuin kerittäisiin tuottaa.

    Kylähulluna ois takavuosikymmeninä pietty, jos tuommosia ois puhellut. Kaskikoivikoita vejeltiin nurin tuhansia hehtaareja ketjuilla ja caterpillareilla, kun ne eivät kelvanneet mihinkään. Ja pakurikääpä on viime aikoihin asti ollut pahin tuholainen, minkä metistä löytää.

    Joskus tulee mieleen, että kaikille uusille ajatuksille kannattaisi olla avoimena, vaikka ne kuinka hupsuilta tuntuisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ne ovat niitä uusia innovaatioita, hienosti sanottuna! Poika epäili, että ne käävät voivat saastuttaa koko metsän, ja ne lähtisi omin voimin leviämään. Mutta normaalilla puulla ei ole ollut paljon rahallista arvoa. Ulkolaiset suursijoittajat ovat kuulemma tietojen mukaan innostuneet suomalaisen metsämaan ostosta. Hekin haikailevat niiden uusien keksintöjen perään, joilla voi tehdä rahaa.

      Tämän päivän Karjalainen hehkutteli koivunmahlasta, jota Tohmajärveltä viedään suureen hintaan maailmalle. Niistä suurimmat voitot käärii paikallinen yrittäjä, metsänomistaja kerää koivikoistaan mahlan minusta aika halpaan hintaan. Ja puut voi lopulta tehdä lämmityshaloiksi, kun on ensin valuttanut mahlat puista pois. Kuka meistä tietää, mitä kaikkea puusta saadaan: vaatteita, muovin korviketta, 3D tulostinmateriaalia, kolesterolilääkettä, kuusenpihkasta tulehdusvoidetta jne.

      Poista
    2. Mummo,

      oon seuraillut uteliaisuuvesta, miten hyönteisten käyttö sapuskaksi kehittyy. Sillehän Suomessa vielä naureskellaan, vaikka ala on maailmalla melkoisessa nosteessa. Miksei sitten täälläkin, vaikka voipi olla ettään perillä vähän outo ajatus. Ihtesäkö pitänöön ruveta kokkeilemaan.

      Poista
    3. Kokkeilehan vuan, mie kahon vierestä, mitkä siula on ilimeet niitä syyvvessä..;)

      Suattaa olla ihan totta muutammiin vuosiin perästä! ☻

      Poista
  2. Oikein ihanaa maaliskuuta sinulle. Täälläkin on karjat melkein loppuneet, yhdellä tilalla sitten on yli 200 lypsävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Tänään pilkisteli jo aurinko vähän aikaa, kevät on tulossa..;)

      On muutamia aika suuria karjoja meilläkin, vaan ei tällä kylällä. Niitä suurkarjoja on perustettu toiveikkaina, ehkä niillä on mahdollisuuksia jäädä eloon, tai sitten ei. Ilman rahaa eivät nekään pyöri, konkurssi voi tulla nopeasti.

      ♥♥

      Poista
  3. Leppoisaa loppuviikkoa.

    Tuo Venäjälle maitotuotteiden viennin loppuminen vaikutti Suomessa ikävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet Mai, todella ikävästi. Mutta toivotaan, ettei tämä ole vielä suomalaisen maajussin loppu...

      ♥♥

      Poista
  4. Kauhulla olen seurannut suomalaisten viljelijöiden ja karjankasvattajien sekä maitotilallisten kohtaloa. Kehitys tuntuu NIIN VÄÄRÄLTÄ! Kuka heistä kohta enää jaksaa yrittää, kun työstä ei tule palkkaa, pelkkiä menoja vain. Niin surullista! Itse en jaksa lakata liputtamasta kotimaisen ruuan puolesta. Omavaraisuutta pitää olla, mutta tuottajia on tuettava siinä asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, haluan että kotimainen ruuantuotanto säilyy! Kuluttaja voi olla varma siitä, että hän saa hyvää ja terveellistä ruokaa. Monet kuluttajat ovat samaa mieltä kanssasi, uskon sen. Ja toivon sitä! ♥♥

      Poista
  5. Ajatuksia herättävä muistelma ja hurmaavat kuvat. Nostalgiaa ja nykyajan realiteettia yhdessä. Kaunis pihapiiri aittoineen, tuollaisessa eli vain onnellisia ihmisiä, joilla on jatkumo niin eteen kuin taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entisenä viljelijän emäntänä ja karjanhoitajana en voi olla muuta kuin surullinen. Työ oli rakasta ja raskasta mutta myös antoisaa. Uskon että se on sitä myös monille nykyisille ammattisisarille ja -veljille.

      Hyvää viikonloppua sinulle Mustis!♥♥

      Poista
  6. Onhan se aika huimaa. Että ollaanko kohta siinä vaiheessa, että pitää maito ostaa ulkomailta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi vuosikymmentä tätä kehitystä on jatkunut koko ajan huonompaan suuntaan. Varmaan pian näemme lopputuloksen: yhä suurempi osa ruuastamme tuodaan ulkomailta. Siihen se johtaa, kun oma tuotanto hiipuu koko ajan! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥