Google+ Followers

maanantai 11. huhtikuuta 2016

♥ Iloitkaa ja surkaa ♥

Aili-mummon joulukuusi jouluna 2014.

"Ihmisen elinpäivät".
Kuin ruoho. Kuin kukka. Kuin vaalikausi. Kuin vartiohetki,
yöllinen. Eikä hän tunne enää asuinsijaansa,
eikä hänen asuinsijansa enää tunne häntä.

Ihmiset eivät siirry, he tulevat maaksi,
muuttuvat, jokainen vuodenaika ottaa
heistä osansa.----------
                                     -iloitkaa luodut
tästä maasta ja toisesta
jota ei ole.


- LASSI NUMMI -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ihminen hiljenee, kun hän on kohdannut kuoleman. Omalla kohdallaan, mutta myös ystävän kuoleman äärellä, olipa se äkillinen tai odotettu. Näissä merkeissä kohtasin Lassi Nummen pari runoa, jotka puhuvat omaa, vakavaa kieltään. Kirjoitin myös itse yhden runon aiheesta, mutta säästin sen yksityiskäyttöön ystävämme muistoksi. Kepeät mullat hänelle ja hänen muistolleen.

Monenlaista muutakin on viime aikoina ollut tapetilla. Siksi en ole jaksanut keskittyä juhlimaan kahdeksan vuoden blogitaivalta, ja järjestämään arpajaisia. Joka tapauksessa sen tiedän, että kirjoitustahti hiljenee, on jo hiljennyt. Osasyynä oli se, kun liityin noin vuosi sitten fb:iin, ja siellä oloni on ollut aika aktiivista.

Kiitos teille lukijani, että olen saanut olla seurassanne ja iloita kanssanne monista eri asioista! Hiukan alamäkeä olemme viilettäneet viime aikoina, mutta näitähän tapahtuu myös tosielämässä. Vika on minussa, kun en itse ole pysynyt siinä tahdissa, johon te olette tottuneet! 

Pian alkavat myös ulkotyöt, sen vähän minkä jaksan tehdä. Elämä on täynnä kaikenlaisia ristiriitoja, ei vähiten terveys- / sairauskysymyksissä. Yksi sanoo yhtä ja joku muu päinvastaista. Tiedä sitten, mitä pitäisi uskoa. Tietämättömyys taitaa olla yhtä yleinen vaiva niissäkin piireissä, missä tietoa pitäisi olla. Vaan kun ei ole. Tiedon runsaus on hyvä asia, että sitä on saatavilla - erityisesti se hyvä ja oikea tieto on arvokasta. Mutta se aiheuttaa myös sekaannusta ja ristiriitoja, kun ei voi luottaa lähteisiinsä eikä lääkäreihin. Joskus tuntuu siltä, että jokaisella on omat keppihevosensa, joilla he tekevät työtään. Ellei heidän tietonsa ja johtopäätöksensä ole oikea, voi valmistautua hautajaisiin. Kuten ystävällemme kävi muutama kuukausi sitten. Meillä säästetään, ja siksi ei anneta lähetteitä eteenpäin hoitoon eikä tutkimuksiin.

Tiedän että tämä on kuuma aihe. Sain jo kerran muistutuksen, että minun pitäisi siirtyä naapurikunnan puolelle. Ei minulle myönnetä takuita mistään. Vaan onhan oma hoitajani luotettava ja avulias ihminen, siitä tunnen kiitollisuutta.

Olemme huhtikuun toisella viikolla, ja se on kevät muuttolintuineen käsillä. Peipot ja mustarastaat vierailevat innokkasti vielä ruokintapaikalla. Onnellisia olemme me, jotka näemme ja kuulemme kevään sen puistokonsertteineen ja luonnonihmeineen. 

Silti nauttikaamme tästä hienosta ilmiöstä, joka tulee luoksemme kerran vuodessa. "Olet kaihoa täynnä, kevät!"

Oikein kaunista ja hyvää alkanutta huhtikuun viikkoa lukijoilleni!
                                 Terveisin Aili-mummo




18 kommenttia:

  1. Aina olen ihmetellyt energisyyttäsi ja jaksamistasi, Aili. Mukavaa huhtikuuta sinullekin. Terkuin Kiskon tyttö Eila. (paremminkin mummi :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona, ehkäpä joskus olen tehnytkin, mutta nyt on ajat muuttuneet! Kiitos Eila Ilona; terveisin♥♥♥

      Poista
  2. Aika on kirjoitella blogitekstejä ja aika olla kirjoittamatta. Jaksamista Sinulle kaikin tavoin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piipe, totta puhut, kaikella on oma aikansa.
      Kiitos Ystävä; kuin myös sinulle, aurinkoa elämääsi♥♥♥

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos ritva, todella aurinkoista on..:)
      Onnellista ja hyvää viikkoa sinulle ja läheisillesi♥♥♥

      Poista
  4. Surusävyinen postaus. Sellaista elämä joskus vääjäämättä on.
    Minä allekirjoitan täysin nuo ajatuksesi jatkohoitoon pääsystä. Lähete kirjoitetaan nykyään niin kitsaasti jos ollenkaan. Pitäisi olla rohkea ja VAATIA.
    Ei ole minunkaan kevätpuolen talveni sujunut kuin suit sait. Hitaaksi on mennyt kirjoittelu, en löydä aiheita ja tiedän, ettei jatkuvat lumesta jutun vääntämiset ole kiinnostavia, mutta kun maailmani on niin pitkän aikaa vuodesta lunta.
    FB voitti myös minut lopulta ja liityin. Hommaa en oikeastaan osaa, mutta kokeilen ja aktson, palaanko enempi takaisin Karsikonperän kirjeisiin vaiko jään lyhytsanaiseksi facebookin maailmaan.
    Sinulle aurinkoa kevääseesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on käynyt, surua on usein elämässämme.
      Sinulla on niin vähän kesää ja kevättä, tulee minullekin paha mieli, kun sitä ajattelen.
      Uteliaisuuttani minäkin liityin, vaikka olin kuullut siitä paljon pahaa. Mutta sukulaisia ja ystäviä on löytynyt monta, ja tykkään kirjoitella ihmisille. Kerron blogeissani paljon enemmän kuin FB:ssa konsanaan.

      Kiitos aimarii, samoin sinulle ja co♥♥♥

      Poista
  5. Aikansa on kaikella tässä maailmassa. Nyt on aika nauttia keväästä. Tuoda se blogiin, jos jaksaa, haluaa ja ehtii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkiä kävelyreissuja en enää harrasta, mutta nauttia voin ja joskus ottaa kuviakin..:)

      Aina sitä jotain kirjoitettavaa löytyy♥♥♥

      Poista
  6. Ehkäpä meillä kaikilla on vähän kevätväsymystä täällä blogistaniassa. Kun tuo facebook kilpailee vielä. Siellä minäkin surfailen päivittäin eri ryhmissä. Tosin ärsyttää siellä joidenkin päivitykset ihan kaikesta elämästään, puuttuu enää vessakäynnit, kun heräämiset, syömiset, tapaamiset ja iltanukkumiset on käsitelty koko maailman kanssa. Jotenkin olen kriittisempi facessa kuin blogissa. Vai?
    Totta puhut, terveydenhuollossa näkyy olevan valikointia jo käytössä. Potilaalle tulvii tietoa ja itse pitäisi osata sieltä poimia omaa terveyttään koskevat asiat. Kun me ollaan sitä ikäpolvea, että lääkäri on Jumalasta seuraava ollut. Mutta ei lannistuta. Porskutellaan. Kevätaurinko sulattaa sisältämme roudan ja lintujen kevätkonsertit tuovat iloa.
    Sinä tarmokas ihminen saat luvalla olla välillä jaksamatta, miten paljon oletkaan aikaan saanut, mietipä sitä. Monesta meistä ei ole sinun askeleitasi ottamaan. Pää pystyyn Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekritiikkki fb:ssa ei ole pahasta.
      Harvalla meistä on niin kiinnostava elämä, että siitä jaksaisi kaiken lukea! Minusta sinä Anja olet ihana, molemmissa. Kerrot blogissasi aika avoimesti harrastuksistasi eikä niissä ole mitään pahaa sanottavaa. Hauskuus on päällimmäinen asia, joka jää mieleen. Ja Simo Koiruli.

      Kiitos Anja-Regina, mutta enää en ole se ihminen, joka ennen olin. Mutta onnea on uusi kevät, ja uusi kesä, molemmista nautin suuresti! Onnellista jatkoa sinulle ja pojillesi♥♥♥

      Poista
  7. Aili-mummo, sinä uskollinen ystävä. Olen ihaillut energiaasi, olet jaksanut niin paljon. Minulla alkaa jo tuo kahdeksankympin läheisyys painaa, en jaksa enää seurata uskollisesti blogeja. Nyt kun kevään valo taas antaa voimia, niin olen päättänyt enemmän keskittyä blogiin fb:sta en niin välitä. Kuolema on meiltäkin taas vienyt ystäviä, rauha heidän muistolleen. Olen kiitollinen siitä, että vielä muistan asioita, joista saan iloita. Olen jo kadottanut mönia blogiystäviä, kun en itse ole jaksanut kommentoida. Nyt kun piiri on pienentynyt aion enemmän kirjoitella blogiin kuin päiväkirjaa. Toivon sen tukevan omaa muistikapasitettianikin. Parempaa vointia sinulle Aili- ystävä. Nautitaan keväästä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihana ystävä Unelma, kiitos siitä♥
      Energia on ainetta, jonka syntymässä olemme lahjaksi saaneet! Sitä on ollut minulla aika paljon, mutta nyt sen ajat ovat ohi.

      Kuolema vie ystäviä etenkin meiltä ikäihmisiltä, se on surullista mutta totta. Jokainen menetys tuntuu kipeältä.

      Älä murehdi sitä, ettet jaksa vastata, minultakin on vastaaminen vähentynyt rajusti, kun en ole kaikkeen ehtinyt. Mutta ainkain välillä vastailen myös ystävieni blogeihin, ja oman blogini komentteihin. Paljon on kommentointi vähentynyt menneisiin aikoihin verrattuna.

      Päiväkirjanpito onkin mielekästä, sitä kirjoittaa itselleen enimmäkseen. Varmasti on apua muistille.
      Kiitos toivotuksistasi Unelma! Hyvää vointia myös sinulle ja taatalle; nautitaan kun vielä voidaan♥♥♥

      Poista
  8. Oikein lämmin onnentoivotus 8-vuotiaalle blogillesi <3

    VastaaPoista
  9. Onnea sulle ja sun kahdeksan vuotiaalle blogillesi.
    Niin muuten tuli mullekkin se sama täyteen juuri äskettäin.
    Olen aina tykännyt käydä kurkkaan sun blogia , sulla on ollut täällä niin hyviä kirjojen katselmuksia.
    Monet kirjat olen lukenut, kun täällä olen niihin saanut innostuksen.
    Kiitos Aili sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harakka, on hienoa olla blogiystäväsi.
      Myös minä pidän kovasti ihanasta blogistasi, olet todella taiteellinen ihminen, ja loihdit suurenmoisia kuvateoksia blogisi sivuille. Rakastan kuvataidetta, mutta itselläni ei ole taipumuksia alalle. Tosin aika lähellä se on jossain 'otsalohkossa', yksi tätini oli kuvataiteilija. Ei tosin ammattilainen, hän maalasi naivistisia kuvia.

      Kirjat on toinen rakkauteni jo lapsuudesta asti. OLen iloinen, jos olet käyttänyt postauksiani hyväksesi, siihen ne on tarkoitettukin.

      Kiitos ystävyydestäsi, Harakka, ja menestystä sinun blogillesi; lämmin kiitos, että voin käydä ihastelemassa teoksiasi.♥♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥