Google+ Followers

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys



Ostin paljon kohutun ja kehutun Tommi Kinnusen (s.1973-) esikoisromaanin, Neljäntienristeys. Tämä kirja ehti jo ilmestyttyään olla Finlandiapalkintoehdokkaana. Myös Helsingin Sanomien esikoispalkintoon se oli ehdolla. Aihe löytynee T. Kinnusen omasta sukutarinasta. Kiitos kirjasta tunnustuspalkinto annettiin Kinnuselle keväällä 2015, ja samana syksynä hän sai Nuori Aleksis palkinnon.

Kirja on Bon-pokkari, sen on kustantanut WSOY 2014, 336 sivua. ISBN 978-951-0-41084-4.

Romaanin juoni on kuvattu neljän eri ihmisen elämän kautta, siitä osoitteesta missä he kyseisellä ajanjaksolla ovat eläneet.

Tommi Kinnunen on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joten koulutus sopii hyvin kirjailijan ammattiin.

Juonipaljastuksia!

Maria on1800-luvun ihminen ja lähtöhenkilö, jonka varassa romaani elää ja nousee. Hän on nuori kätilö pohjoisessa, jonka ammattina on kiskoa syntyvät lapset kirkuvaan maailmaan. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu, sillä kätilö kutsutaan vasta viimeiseksi paikalle, kun kaikki toivo on jo menetetty. Pahimmassa tapauksessa on tuloksena kahden ihmisen kuolema.

Maria rakentaa elämänsä ja tulevaisuutensa itse. Hän hankkii lapsen, tyttären Lahjan, jonka kanssa hän elää työteliästä elämäänsä. Maria sijoittaa omat rahansa taloon, jota suurennetaan ja jatketaan sitä mukaa kuin rahaa on kertynyt. Miehiä Maria ei halua riesakseen. Pohjoisen himokkaille miehille hän antaa opetuksen, ettei lapsia sovi hankkia yhtenään, joka vuosi tai peräti kahdesti vuodessa. Marialla oli kaikkiin asioihin aina selvät suunnitelmat, paitsi sotaan. Talo jäi Karjalaan, ja uusi talo oli hankittava.

Lahja tytär jatkoi elämää synnyttämällä isättömän lapsen. Mutta hän löysi myös miehen, Onnin, joka tuli isäksi hänen tyttärelleen. Ja muillekin parille syntyville lapsille. Lahja keksi, että valokuvaus oli se ammatti, joka elättäisi heidän perheensä. Ja niin se sitten tekikin, rahaa tuli. Lahja oli opetellut ammatin järjestetyn valokuvakurssin myötä.

Aviopuolisoiden Lahjan ja Onnin välillä oli kitkaa ja ristiriitoja. Muille jäi ihmetteleyn aiheeksi, mistä riidat johtuivat. Onni oli hyvä isälle lapsille, ja sen lisäksi hän oli taitava käsistään. Hän rakensi ja korjasi kaiken mikä oli sen tarpeessa, vieläpä huvilankin. Mutta sillä oli oma salainen merkitys, joka ei kaikille auennut. Vasta myöhemmin ehkä, kun Onnia kohdeltiin rikollisena. Lahja nimitti miestään munattomaksi puusepäksi.

Onnin piti käydä melko usein kaupungissa, Oulussa asti. Sieltä tultuaan Onni näytti tyytyväiseltä, ja syylliseltä. Mutta riitaisa avioliitto jatkui. Lahjan toive tai vaatimus siitä, että joku kantaisi hänet yli huolien ja murheiden, ei koskaan täyttynyt. Äiti Maaria ei taas ollut sitä keneltäkään odottanut.

Maria asui tyttärensä talon alakerrassa. Sinne kuului melko hyvin äänet ylemmistä kerroksista. Mariaa sanottottiin anopiksi, ja toki hän sitä Onnille oli. Anopilla oli sokeritauti. Silti hän nautti lätynpaistosta. Kirjassa on herkullinen kuvaus siitä, kun Maria paistaa 'lättyjä', miten hän kampeaa itsensä vaivoin pystyyn ja hellan ääreen. Hän paistaa joitakin lättyjä, mutta sitten väsyy. Onneksi kotiapulainen, Ritva, ehtii paikalle jatkamaan seremoniaa. Maria hokeaa hänelle: 'Paista! Paista!'

Lapin sodassa talot oli poltettu poroksi. Sotilaiden vanhoja korsuja oli maassa, ja Lappiin palanneet perheet majoittuivat niihin asumaan. Tavaraahan heillä ei ollutkaan kuin hyvin vähän. Uusi talo nousi aika vauhtia, se oli hieno! Lahjan ja Onnin lapsi, Helena, oli sokea syntymästään asti. Johannes veli suojeli Helenaa, mutta sitten vanhemmat päättivät lähettää Helenan sokeainkouluun Helsinkiin. Aluksi tyttöä ja veljeä vaivaa suuri ikävä ja huoli, mutta se helpottaa, ja koulu jatkuu. 

Kaarinan tarina kerrotaan kolmantena, hän on Johanneksen vaimo. Valtataistelu kahden naisen välillä, mutta sai kauniin päätöksen.

Onnin tarina alusta loppuun kerrotaan viimeisenä. Tämä ei tietenkään ole ajassa oikein, mutta asiayhteydet ratkaisevat. Ja juoni.

Tämä kirjailija ei kikkaile, vaan kertoo asiat selkeästi. Romaani on helppo lukea. Lahjan ja Kaarinan valtataistelua ihmettelen, mutta sellaistahan saattaa olla. Maria oli mielestäni hyvin ihailtava ja työlleen omistautunut ihminen. Hänellä ei ollut turhia odotuksia muiden suhteen. Hän luotti vain itseensä.

Ansiokas romaani. Luin kirjan kiinnostuneena, ja halusin nähdä, miksi tätä on niin paljon hehkutettu. Yksinkertainen tarina on selkeää ja hyvää kerrontaa. Tällä romaanilla on aikansa ja paikkansa tässä ajassa, mutta suurimmaksi osaksi menneessä. - Suosittelen!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kakille lukijoille kaunista huhtikuun viimeistä viikoa!
                      Aili-mummo


12 kommenttia:

  1. Lahja on katkera ja siksikin hän kurmuuttaa miniäänsä. Hänellä on syynsä, kuten tiedät ja nistä kerrotaan lisää tämän kirjan jatkossa eli Lopotissa.

    Marian letunpaisto ja niiden himoaminen on ikimuoistoista!

    Lue ihmeessä Lopotti. Nyt pääosaan pääsee sokea Helena ja hänet on kerrottu tavalla, jolla en ole ennen lukenut heistä kirjoitetun. Ei mitään säälittäviä vaan pärjääjiä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Leena, sinulla on tietoa Lopotista!

      Ihminen voi pilata elämänsä monella tavalla, katkeruus on yleinen tapa tehdä se! Toki luen, kunhan ostan taas, en ole lainannut useaan vuoteen, vaan ostan kirjani.

      Hienoa että sokeakin pärjää elämässä, ehkä hänellä on hyvät geenit! Ihana tietää että uutiset ovat parhaita..;)

      ♥♥♥

      Poista
  2. Hieno postaus Aili, kiitos. Toi hyvin mieleeni kirjan tapahtumat, jotka olen nähnyt jo näytelmänäkin.
    Marialla oli odotukset Lahjan suhteen. Hänhän piilotti Lahjan sulhasen lähettämät kirjeet Amerikasta. Maria ei olisi päästänyt Lahjaa Amerikkaan. Lahjaa kaihersi menetetty rakkaus ja yksinhuoltajuus. Teki katkeraksi. Lisäksi Onni rakasti miestä eikä Lahjaa. Heidän avioliittonsa oli vain kulissi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai, hyvä yhteenveto!

      Tuo Lahjan sulhasen kirjeiden piilotus meni minulta ohi.Tajusin kyllä Onnin laadun, ja ymmärrän sen, miksi heillä riideltiin. Noita kulissiavioliittoja on ollut entisaikaan paljon. Voi sanoa ettei Lahja turhasta ollut vihoissaan, kaksi henkilöä oli järjestänyt hänen elämänsä kysymättä siihen häneltä lupaa! Aikamoinen kohtalo...

      Poista
  3. Kiitos kirja-arviosta! Täytyy myöntää etten ole vielä Kinnusta lukenut, mutta lukulistalla on tämä ja myös Lopotti, jota on myös kovin kehuttu.
    Tänään onkin hyvä lukupäivä, sää ei oikein innosta ulkona puuhailuun..
    Hyvää viikkoa Aili♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva jättää Kinnusen kirjat lukematta.
      Sopii vaikka lukupäiväksi, mutta tänään en ehdi...
      Kiitos Minttuli; kuin myös sinulle!♥♥

      Poista
  4. Tämä oli minulta jo unohtunut. Nyt toit sen taas mielen päälle. Hyvä niin. Kotkan kirjasto on ollut tauolla huoltojen tähden. Nyt sinne taas pääsisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinä ehdit, mutta yhä uusia kirjoja tulee!
      Hienoa että kirjastosi on kunnossa, sieltä niitä sitten löytää kun tarvis on..;)

      ♥♥

      Poista
  5. Kiitos Aili.
    Siunausta alkavalle viikolle ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Sylvi!
      Samoin sinulle ja co♥ ♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥